Onko kenellekeään muulle käynyt niin, että lupaavasti alkanut viestittely loppu johonkin toisen esittämään aika hölmöön lausumaan, joka joko aiheuttaa "just joo, se siitä!" -reaktion, tai pistää suorastaan hälytyskellot soimaan ja käskee viheltämään pelin poikki?
Kerron omalta kohdaltani kaksi tapausta:
1) Kirjoittelin ihan ensimmäisiä viestejä miehen kanssa jolla oli hauska ja kiinnostava profiili. Hän kirjoitti pitkiä viestejä joissa kertoi elävästi ja kiinnostavasti itsestään ja kyseli kaikenlaista minulta. Vastasin aina kaikkiin kysymyksiin. Yhdessä viestissä hän kirjoitti: "Olen aika konservatiivinen ihminen." Tuo oli minusta kiinnostavaa j halusin kuulla enemmän. Kysyin näin: " Millä lailla olet konservatiivinen? Oletko sitä poliittisilta mielipiteiltäsi (siis oikeistolainen), muilta mielipiteiltäsi (esim. arvoiltasi, asenteiltasi), vai ehkä elintavoiltasi?" Siis ihan ystävällinen utelias kysymys jonka avulla halusin kuulla lisää kiinnostavaksi kokemastani ihmisestä.
Hän vastasi näin (sanatarkka siteeraus): "Sinulla näkyy olevan taipumus takertua pikkuseikkoihin. En pidä siitä että sanoihini tartutaan. Naisten pikkumaisuus on turhauttava ilmiö. Detaljit eivät kiinnosta minua, olen makroihminen ja suurten linjojen mies."
Ajattelin että jaaha, suurten linjojen mies saa sitten etsiä jonkun sellaisen naisen joka on tarpeeksi suuri hänen makromaailmaansa; minä taidan olla liian pieni hänen suuriin linjoihinsa. taitaisin vain eksyä sinne!
2) Mies pyysi valokuvaa ja yhteystietoja, eli emailia, nimeä ja puhelinnumeroa. Vastasin että annan ne, jos hän lähettää ensin omansa. Hän vastasi: "Pelkäät siis että olen joku palkkamurhaaja tai psykopaatti, kun et uskalla kertoa omia tietojasi?" Vastasin että selvä, tässä on puhelinnumeroni, mutta se on salainen etkä sen perusteella tiedä nimeäni, ja että vastaan vain jos oma numerosi näkyy, ja kerrotko nyt kuka olet, niin kuulet kyllä sitten minunkin nimeni; voin itsekin soittaa sinulle jos kerrot numeron. Hän: "Jos pelkäät että olen joku kakolan kundi niin miksi edes lähettelet viestejä?" Vastasin että kerron heti kuka olen jos hän kertoo ensin. Hän: "Ei, sinä saat kertoa ensin, koska mistä minä tiedän että et sitten vain häviä? Naisiin ei voi luottaa. Puhelinnumeroani et saa."
Ajattelin että antaa olla.
Kerro millainen viesti sai sinut lopettamaan yhteydenpidon?
Kerron omalta kohdaltani kaksi tapausta:
1) Kirjoittelin ihan ensimmäisiä viestejä miehen kanssa jolla oli hauska ja kiinnostava profiili. Hän kirjoitti pitkiä viestejä joissa kertoi elävästi ja kiinnostavasti itsestään ja kyseli kaikenlaista minulta. Vastasin aina kaikkiin kysymyksiin. Yhdessä viestissä hän kirjoitti: "Olen aika konservatiivinen ihminen." Tuo oli minusta kiinnostavaa j halusin kuulla enemmän. Kysyin näin: " Millä lailla olet konservatiivinen? Oletko sitä poliittisilta mielipiteiltäsi (siis oikeistolainen), muilta mielipiteiltäsi (esim. arvoiltasi, asenteiltasi), vai ehkä elintavoiltasi?" Siis ihan ystävällinen utelias kysymys jonka avulla halusin kuulla lisää kiinnostavaksi kokemastani ihmisestä.
Hän vastasi näin (sanatarkka siteeraus): "Sinulla näkyy olevan taipumus takertua pikkuseikkoihin. En pidä siitä että sanoihini tartutaan. Naisten pikkumaisuus on turhauttava ilmiö. Detaljit eivät kiinnosta minua, olen makroihminen ja suurten linjojen mies."
Ajattelin että jaaha, suurten linjojen mies saa sitten etsiä jonkun sellaisen naisen joka on tarpeeksi suuri hänen makromaailmaansa; minä taidan olla liian pieni hänen suuriin linjoihinsa. taitaisin vain eksyä sinne!
2) Mies pyysi valokuvaa ja yhteystietoja, eli emailia, nimeä ja puhelinnumeroa. Vastasin että annan ne, jos hän lähettää ensin omansa. Hän vastasi: "Pelkäät siis että olen joku palkkamurhaaja tai psykopaatti, kun et uskalla kertoa omia tietojasi?" Vastasin että selvä, tässä on puhelinnumeroni, mutta se on salainen etkä sen perusteella tiedä nimeäni, ja että vastaan vain jos oma numerosi näkyy, ja kerrotko nyt kuka olet, niin kuulet kyllä sitten minunkin nimeni; voin itsekin soittaa sinulle jos kerrot numeron. Hän: "Jos pelkäät että olen joku kakolan kundi niin miksi edes lähettelet viestejä?" Vastasin että kerron heti kuka olen jos hän kertoo ensin. Hän: "Ei, sinä saat kertoa ensin, koska mistä minä tiedän että et sitten vain häviä? Naisiin ei voi luottaa. Puhelinnumeroani et saa."
Ajattelin että antaa olla.
Kerro millainen viesti sai sinut lopettamaan yhteydenpidon?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No, eka oli ihan ymmärrettävä tapaus. Luultavasti keneltä tahansa olisi mennyt fiilikset. Mutta tuo jälkimmäinen oli varsinaista nahistelua puolin ja toisin. Ei kovin hedelmällistä käytöstä kummaltakaan. Jos kumpikaan ei halunnut antaa yhteystietojaan, ettekö olisi voineet sitten vain jatkaa kirjoittelua tai tavata sokkona?
Yleensä käy kyllä niin että viestejä lukiessa ihmiset "ylitulkitsee", liittää oman ärtymyksen tai muun tunnereaktion osaksi toisen viestiä, eli oma reaktio, oma tunnetila koetaan toisen olotilana, joka omasta mielestä aiheutti sen oman tunteen.
Onhan noita. Joskus huomaa esim toisen huumorintajun olevan tosi erilainen, kun ite heittää jonkun tyhmän läpän, minkä kuka tahansa tajuais vitsiks ja tunnelmankevennykseks, ja tää tyyppi ottaa tosissaan. Usein siis jo näkemisvaiheessa. Jos vietittelyjen perusteella sanon kokemusta, niin yhden tyypin kanssa vaihdoin puhelinnumeroita kun hän halusi ja oltiin puhuttu näkemisestä niin että puhelimen välityksellä se kävis helpommin. Siitä sit kun numeroni annoin niin päivän aikana tuli 14 tekstaria!!! En edes vastannut kaikkiin ja niitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Hieman ahdistavaa tuollanen yli-innokkuus. Enpä nähnyt joo hemmoa. Joskus viestittely tyssää siihen kun näkee kuvansa. Valitettavaa kyllä, ulkonäkö kumminkin merkitsee edes vähän. Se kertoo jotain jos ei ole kuvaa heti valmis näyttämään! Makunsa kullakin juu, ei kaikki muakaan varmasti viehättävänä pidä kun olen hieman pyöreämpi. Mutta en haluakaan sellaista, joten jos toisen kuvan nähtyäni en pidä sitä edes mukiinmenevänä (esim se hävettäisikö näyttäytyä julkisesti on hyvä mittari) niin se siitä, turha sitä on tutustumista jatkaa.
Niin... Tuo ylitulkitsemisjuttu voi olla totta. Sitä täytyy miettiä. Mutta toisaalta. Hän siis ensimmäisenä pyysi yhteystietoja ja valokuvaa, mutta ei halunnut antaa omiaan. Olin aiemmassa viestissäni kertonut eläneeni narsistisessa parisuhteessa ja tulleeni vähän varovaiseksi, ja luulisi että fiksu mies ymmärtäisi eikä alkaisi kuittailla tuolla tavoin.
Jos nainen on arka - esim. huonojen kokemustensa takia - eikä turvallisuussyistä halua ensimmäisenä antaa tietojaan, niin heti virnuillaan vainoharhaisuudesta ja ja hysteriasta. Mutta entäpä jos käykin niin, että nainen antaa henkilötietonsa toiselle ensimmäisenä, ja tämä onkin illalla jo oven takana ja osoittautuu oikeasti joksikin "kakolan kundiksi" - niin ketäs silloin syytetään? Naista! Hänelle sanotaan, että oma syysi idiootti, mitäs menet kertomaan henkilötietojasi pitkin maailmaa?
Jos fiilikset menivät molemmissa tapauksissa. Jälkimmäisessäkin todella kaksinaismoralistista vaatia toiselta jotain mitä itse ei näköjään selvästikään ollut valmis tekemään.
"Hän vastasi näin (sanatarkka siteeraus): "Sinulla näkyy olevan taipumus takertua pikkuseikkoihin. En pidä siitä että sanoihini tartutaan. Naisten pikkumaisuus on turhauttava ilmiö. Detaljit eivät kiinnosta minua, olen makroihminen ja suurten linjojen mies." "
Tuttu tunne. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, että on normaalia ja hyvää kanssakäymistä tarkentaa heidän sanomisiaan. He käsittävät, että joutuvat tilille sanomisistaan, vaikkei se sitä ole. Ihmiset ovat välillä niin kiinni itsessään, etteivät toista huomaa. No ei tuollaisen kanssa elosta mitään tulisi. :)