Miehet ja naiset ovat erilaisia, mutta kun yhdistämme voimavaramme ja arvostamme toistemme erilaisuutta saamme aikaiseksi jotain uskomattoman vahvaa. Mies ja nainen ei tule koskaan ymmärtämään toisiaan ihan täysin. Siksi onkin luotettava toiseen ja arvostettava toista siinä uskossa että saatamme itse olla väärässä pinttyneine ajatuksinemme.
Lueskelin huvikseni vanhaa testamenttia ja mietin sellaista että olemme kuin kaksi eri palaa jostain suuresta, kummassakin palassa on puoli totuutta:
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:27)
Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. (1. moos. 5:1-2)"
Meditaatio mielessä voisi ajatella että emme ole täyttyneitä ennen kun saamme sen toisen puoliskon ja annamme hänelle yhtä paljon tilaa ja päätäntävaltaa kuin itsellemme. Ennen sitä emme voi sanoa että 'olen ihminen'. Siksi meitä raastaa kaikenlaiset kaipuut ja tuskat. Se täyttymys voisi olla parisuhde, mutta se voisi olla muukin kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuten esimerkiksi tällä palstalla kirjoittelu. On omasta asenteesta kiinni onko menossa täyttymystä kohti vai ainaista katkeruutta ja riitaa. Oikeeseen suuntaan ollaan menossa jos arvostetaan yhtä paljon sekä itseä että sitä toista ihmistä joka saattaa olla itsensä vastakohta ja jota emme aina ymmärrä.
Lueskelin huvikseni vanhaa testamenttia ja mietin sellaista että olemme kuin kaksi eri palaa jostain suuresta, kummassakin palassa on puoli totuutta:
"Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1. Moos. 1:27)
Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. (1. moos. 5:1-2)"
Meditaatio mielessä voisi ajatella että emme ole täyttyneitä ennen kun saamme sen toisen puoliskon ja annamme hänelle yhtä paljon tilaa ja päätäntävaltaa kuin itsellemme. Ennen sitä emme voi sanoa että 'olen ihminen'. Siksi meitä raastaa kaikenlaiset kaipuut ja tuskat. Se täyttymys voisi olla parisuhde, mutta se voisi olla muukin kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa, kuten esimerkiksi tällä palstalla kirjoittelu. On omasta asenteesta kiinni onko menossa täyttymystä kohti vai ainaista katkeruutta ja riitaa. Oikeeseen suuntaan ollaan menossa jos arvostetaan yhtä paljon sekä itseä että sitä toista ihmistä joka saattaa olla itsensä vastakohta ja jota emme aina ymmärrä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.