Mikä/mitkä asiat teille henk.kohtaisesti olisivat hyviä syitä, jolloin parasta olisi lähteä suhteesta eri suuntiin vai onko oikeastaan mitään syytä eroon, etteikö niistä voisi puhumalla selvitä?
Hyviä syitä erota?
*****
50302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
pihtaaminen ja väkivaltaisuus. Patalaiskuus
olisi eron syitä seuraavat:
1. Tunnekylmyys
2. Pihtaaminen/toisaalta vallankäyttö seksin kautta (mitä tietysti pihtaaminenkin on)
3. Reviirin laajentaminen tavalla, että se aiheuttaa toisen työntämistä koko ajan pois itsestä.
4. Liiallinen erakkomaisuus, mikä tarkoittaa sitä, ettei yhdessä tehtäisi oikeastaan mitään, eikä koskaan
käytäisi kyläilemässä, eikä yhteiseen kotiin voisi oikeastaan ketään tuoda (varsinkaan omia sukulaisia).
5. Nukkuminen eri sängyissä ja huoneissa.
Entäpä, jos puolisosi kuorsaisi niin, ettet pystyisi nukkumaan peltoritkaan päässä? Ero tulisi?
No, ei kai se olisi mikään eron syy: toisen kuorsaaminen. Siihen on saatavilla myös apua, jos haluaa sitä hakea.
Tai sitten kumppani pyörii unissaan niin paljon, ettei nukkumisesta tule mitään? Eikä kuorsausta välttämättä ikinä saada kokonaan loppumaan.
Kunhan vain vähän kysenalaistin listaasi.
on enemmänkin sitten hyviä syitä hankkia leveämpi sänky tai nukkua erillään yhteisestä sopimuksesta. Omassa listassani hainkin sitä, että toinen päättää ihan itsenäisesti, että nyt nukutaan erillään ja piste. Ajatellaan ainoastaan omaa hyvää ja omaa mukavuutta, eikä kuunnella, eikä haluta edes ymmärtää, miten toinen kokee sen.
Oletetaan, että omassa parisuhteessani nuo viisi kohtaa olisivat totta, en päivääkään enää asuisi saman katon alla.
Jk. Parempi laheisriippuvaisen kanssa kuin viiden kohdan vankina.
Jos puoliso vähättelee ja halveksii jotain sinulle tärkeää asiaa. Jos hän ei tue sinua kun on vaikeaa tai kääntyy jopa sinua vastaan ja siten lisää taakkaasi. Näissä tilanteissa on syytä eroon, muuta ei tule nyt mieleen. Nämä on nimenomaan sellaisia, joista ei puhumalla selviä.
Lisään vielä, väkivalta.
Uskottomuus, seksittömyys, väkivalta, elämänarvojen muuttuminen, jatkuvat riidat jne... Oikeastaan mikä tahansa kelpaa syyksi, jos tuntuu siltä, että olisi onnellisempi yksin kuin yhdessä.
hain oikeastaan sitä, mitä jokainen kokisi todelliseksi syyksi eroon. Milloin mennään rajan yli, josta ei ole enää paluuta?
Huonoista perintötekijöistä johtuen kommenttisi meni ohi. Tarkentaisitko?
tahansa kelpaa syyksi eroon, jos itsestä tuntuu, että olisi onnellisempi yksin, kuin yhdessä kumppanin kanssa. Niimpä ... eron syyksi voi silloin olla lähestulkoon, mikä vaan, vaikka se, että toinen jättää toistuvasti wc:n kannen ylös asioilla ollessaan. Mutta, onko se todellinen syy eroon vai onko se jotain sellaista, mistä ei voisi selvitä puhumalla, jos halua ja tahtoa vain kylliksi riittäisi?
Ylensähän ihmiset pyrkivät olemaan mieliksi kumppanilleen. Jos Rouva Ratikka sanoisi, että joku minun tapani ärsyttää häntä, miettisin, miten tärkeä asia se on minulle ja olisinko valmis muuttumaan hänen mielikseen.
oletan sinun olevan nyt kuitenkin minua vanhemman ja ehkä kokeneemmankin :) ... mutta, missä menee raja muuttaa itseään ja omaa käyttäytymistään suhteessa toiseen ja se, missä tas alkaa kadottaa itseään, koska haluaa liiaksi miellyttää toista?
Noin periaatteessa olen sitä mieltä, että pitäisi malttaa etsiä kumppani, joka kelpaisi omana itsenään eikä vaatisi mitään muuttumisleikkejä. Siksi toisekseen ainakin me olemme hyviä sietämään erilaisuutta ja arkea, joten aina ei asioita tarvitse tehdä samoin tai olla samaa mieltä.
Minusta toista miellyttää silloin liikaa, jos tuntuu, että siitä on itselleen enemmään harmia kuin kumppanille iloa.
kuitenkaan sellainen, ettei siinä esitettäisi mitään vaatimuksia suhteessa toiseen? Mitä pidemmälle suhde ajautuu, sen enemmän joko tietoisesti tai tiedostamattomana vaaditaan.
Tuon laitan kyllä korvan taakse: "Minusta toista miellyttää silloin liikaa, jos tuntuu, että siitä on itselleen enemmän harmia, kuin kumppanille iloa."
Ei minusta tunnu, että meidän suhteessamme olisi vaatimukset lisääntyneet vuosien saatossa. Vai millaisia asioita tarkoitat?
Minustakin se on oivallinen ohjenuora elämässä. Marttyyrin uhrauksia ei kukaan koskaan osaa arvostaa niin paljon kuin marttyyri tuntee uhrautuneen.
alussa tavallaan sen huumaavan alkurakastumisen aikaan, toinen hyväksytään ehdoitta, sellaisena, kuin on ... rakastumisen huuman tasaannuttua, kun ollaan tutustuttu toiseen ihmiseen syvemmin, alkaakin elämänkumppanin persoona avautumaan paremmin ja sieltä saattaa tulla esiin jotain sellaista, mikä ärsyttää ja mistä ei sitten kuitenkaan pidä ja se on sysäyksenä sille, että halutaankin alkamaan muuttaamaan toista sellaiseksi, mikä olisi enemmän omaan mieleen. Minusta se ei siis välttämättä pidä paikkaansa, että toinen hyväksyttäisiin sitten kuitenkaan pääsääntöisesti sellaisena, kuin on ... ainakaan pidemmän päälle. Ja voidaanko välttämättä edes olettaa, että toinen hyväksyisi minut juuri sellaisena, kuin olen? Ikäänkuin voisi jättää huolehtimatta itsestään sen jälkeen, kun toinen on saatu "nalkkiin" raskaaksi tulemisen tai kihlautumisenavioliiton kautta.
Toivottavasti sait selvää, mitä ajoin takaa :).
Minä olen aina sanonut, että rakkaus on sitä, kun tuntee toisen huonotkin piirteet ja hyväksyy silti ihmisen sellaisena kuin se on. Jos on kovin tarvetta muutosleikkeihin, niin silloin on ennemminkin vasta ihastunut itseluomiinsa mielikuviin vieraasta ihmisestä.
Eikä se minusta silti tarkoita sitä, että voisi elää kuin pellossa. Minusta päinvastoin toisen muuttuminen epätoivottuun suuntaan on oikein kelvollinen syy erota.
suostua niihin muutosleikkeihin, joita toinen haluaa? Olla siis itse muuttujana silläkin uhalla, ettei pidä enää edes itsestään niiden muutosten seurauksena. Vai voiko se olla myös inhimillistä? Siihen muutokseen suostuminen.
Inhimillistä se varmaan on, kuten ihmisten typeryys noin yleisestikin ottaen.
suostuminen ajaa suhteessa samaa - tosin vastakkaista - asiaa, jos toinen ei taas suostu koskaan ihan vain periaatteesta muuttumaan pätkääkään (tosin pyyntöä ei ole esitetty ääneen, ainoastaan hiljaisena pyyntönä vain), vaikka toisinaan olisikin syytä katsoa peiliin. Ihminen on välillä niin kamalan itsekäs ... miksi on niin helppo ohittaa ja sysätä syrjään toisen tarpeet ja halut - vain omat ovat tärkeät, ei toisen?
aina nimenomaan henkilökohtaisia, koska kaikki elävät parisuhteessa omalla tavallaan. - Itselleni syitä eron hakemiseen olisivat ainakin puolison liiallinen alkoholin käyttö, huumeet, väkivaltaisuus lapsia tai itseäni kohtaan, sellainen uskottomuus, jota en pystyisi antamaan hänelle anteeksi, rikollisuus aika laajasti ajatellen, toistuva lain tai kanssaihmisten "yläpuolelle" asettuminen ja sairaalloinen mustasukkaisuus.
jokaisen henk.kohtaisia kokemuksia siitä :). Enhän minä voi puhua, kuin omasta puolestani.
liian paljon, eri sysitä johtuen.
voi mureta monista eri syistä ... toisinaan se voi kuitenkin mureta myös toisen oman, liiallisen epävarmuuden vuoksi, jotka nekin voivat johtua monista eri syistä. Eli luottamus saattaa mureta myös siten, ettei toinen ole oikeastaan edes tehnyt mitään sellaista, mikä murentaisi luottamuksen ... se saattaa olla vain toisen luulottelua jostain, mitä ei ole edes tapahtunut.
niin vastaan edelleen lyhyesti liika luottamuksen mureneminen.
mureneminen saattaa koostua lopulta aika pienistä asioista, mutta niistä voi kasvaa myös vuolas virta, joka on kaikenkaikkiaan liikaa parisuhteen jatkuvuuden kannalta.
ymmärsit mua kiva.
...mieleen seuraavat:
- Väkivalta
- Mustasukkaisuus
- Tunteiden puute
Ainut todellinen syy on tunne siitä että tämä suhde ei ole oikein. Rypyistä ei sellaista tunnetta tule jos rakastaa toista.
erottaa onko rakkaus aitoa vai vain läheisriippuvuutta?
Heh. Miksi niiden tarvisi olla eri asia?
aka.
Rakkaus on hyväksytty läheisriippuvuuden muoto.
Ja helvetin hyvä niin.
kylläkin sitä mieltä, ettei läheisriippuvuudella ole enää mitään tekemistä rakkauden kanssa. Taustalla leijuu kuitenkin pelko siitä, ettei kykene elämään yksin, ei kykene pärjäämään yksin ... pelkoa heittäytyä uuteen, uudenlaiseen elämään. Pelkoa mahdollisista seuraamuksista, jos jättää puolisonsa.
Minusta läheisriippuvainen ei rakasta edes itseään riittävästi.
Nojuu. Tuo kuulostaa ihan uskottavalta.
Mikä on läheisriippuvuuden vastakohta tai toinen ääripää?
Ainakin se olisi toinen ääripää.
Voi v*ttu.
Sanoinko jotain ihan hassua?
tai häviäminen kokonaan. Ei sellaista voi sietää.
Tissit olivat pienet jo alkujaan??? idari
Silloin kun näkee sen, että toinen ei tule ikinä ymmärtämään minun ajatuksenkulkua. Eikä omakaan. Pään seinään hakkaaminen on turhauttavaa.
tekemään sitä useasti? Hakkaamaan päätäsi seinään, koska sinua ja ajatuksenkulkuasi ei ymmärretä.
Ollaanpa sitä uteliaita... Minä tykkään päästäni liikaa, että sitä seinään takoisin...
Kyllä sen näkee jo ennen kuin se on ehtinyt kunnolla alkaa, mihin se johtaa...
sen erityisempää uteliaisuudenhalua. No joo, viisas pääsee aina joka suhteessa vähemmällä :).
etenkin se jos empatiakyky vaikuttaa puuttuvan. Voihan siinä olla kyse iha älykkyydestäki ja noin tai sitten on niin lukossa itsensä kanssa ettei kykene.. mut jalat alle ja nopiaan jos siihen törmään! Semmonenkin ällö esittäminen "välitän sun asioista" on epäilyttävää noin mitä nyt tullut seurattua. Silloin miehellä on usein mieles se vieressä seisova vieras p*llu.
HÄHÄ!! :D
Komppaan Ratikkaa ettei siinä oikeastaan edes syytä sen kummemmin tarvita, jos suhde ei vaan yksinkertaisesti tuota sellaista tunnetta että suhteessa olisi tyytyväisempi/onnellisempi kuin sinkkuna.
Jos nyt jotain yksittäisiä syitä lähtis kaiveleen, niin pettäminen, väkivaltaisuus, mustasukkaisuus nyt on ainakin sellaisia että siihen loppuu.
On paljonkin juttuja joissa parisuhdepalaverit auta esim. se oma halu erota ilman mitään yksittäistä syytä.
.
Silloin, kun löytää paremman, joka on vähemmän pihtari, läheisriippuvainen, omistushimoinen, mustasukkainen, laiska, tyhmä, kontrollifriikki tai väkivaltainen kuin nykyinen. Ja joka on lisäksi kauniimpi ja rikkaampi.
.
kliseinen lause, mutta niin totta.
Itse olen elävä esimerkki siitä mitä olen jo nyt saanut lähtemällä, niin ja mitä tulen vielä saamaan.
Tunteettomuus, väkivaltaisuus, alistaminen, keskustelukyvyttömyys yhteisistä asioista...
Eikös tuossakin jo ole?