Petin nykyistä avomiestäni ex-miesystäväni kanssa n.2kk:tta sitten. Se oli vain pelkkä yhden illan juttu. Nykyinen miesystävä ei tiedä tästä mitään. Rakastan tätä nykyistä todella paljon. En ymmärrä miksi tein näin. Olin kyllä silloin aika jurrissa. MUTTA SILTI! Asia vaivaa minua ja on mielessä joka päivä. Nyt mietinkin, että pitäskö kertoo sille totuus vai vaikenenko iäksi?! Mä haluan jatkaa sen kanssa, mut ku todella tää asia kalvaa mua... Oon iha rikki...
Kertoako vaiko eikö?!
minni:)
293074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
mäkin rakastan vaimoani, mutta mulla on ollut 5 v.
avioliiton aikana 37 seksikumppania.
ps. etkä rakasta
Niin kai se sit on...En kai se sit ole mulle se ns. oikea rakkaus. Mut luulen, et tää harharetki johtunee paljolti siitä et pelkään ite nii paljo petetyksi tulemista... tai jtkn.. En luota avomieheeni...
kerro pois vain.
Jos tuolla pohjalla on teidän suhde, niin eikö se ole se ja sama jos ero tuleekin.
Suhteessa täytyy olla 100% luottamus. Muuten siitä ei tule mitään.
Pelkään, et se alkaa vihaan mua yms. Ja asun sen kans niiden porukoiden talossa, joten tulee asunnon haut yms. eteen... Se nyt ei ole mikää este tietenkään. Olen vaan nii väsyny koko suhteeseen. Mä olen kyllä monesti vihjaillut sille, et tästä ei tuu mitään... Eikä meillä ole mitään muuta yhteistä kun seksi. Ei kyl jaxais enää jatkaa..
Olet todellakin ansainnut kärsimyksesi. Hävytön loukkaus toista ihmistä kohtaan. Ja kertomalla pettämisestäsi, et pelkästään häviä puolisosi luottamusta, vaan samalla nollaat hänet "miehenä".
Vai luuletko, että yksikään mies kovin hepposesti hyväksyy sen, että on sen verta huono sängyssä, että oma vaimo pettää entisen äijänsä kanssa?
Aivan täysin oikein sulle, jos tuollaista tekee niin pitääkin kärsiä!!! Sinuna lopettaisin koko suhteen ja muutaisin yksin asumaan ja kasvamaan aikuiseksi ja oppimaan rehelllisille tavoille.
Olen seurustellu poikaystäväni kanssa 1.5v ja kerran, yli 4kk sitten, erehdyin suutelemaan baarissa toisen miehen kanssa. Olin kyllä juonut silloin, mutta vain vähän. Nyt omatuntoni soimaa asiasta melkein joka päivä. Toisaalta tekisi mieli kertoa, mutta kun ajattelen järellä, siita ei kannata hiiskua sanaakaan, ellei halua pettää toisen luottamusta... pelottaa vaan että joskus kesken pahemman riidan, möläytän asian... :( kohta ollaan muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteen. Ehkäpä voin ajatella, että silloin kun muutan, "siivoan pöydän" ja unohdan sen sekoilun... Rakastan OIKEASTI poikaystävääni, ja voisin tehdä paljon asian hyväksi, jos saisin sen tapahtuman peruttua.
Ollaan seurusteltu myöskin 1,5v. Ja asuttu yhdes puoli vuotta. Olen myös pelännyt sitä, et jos möläytän vahingossa tai jtkn! Kyllä varmasti tää viälä tulee sille selviämään! Sen takia oon aatellu, et ois parempi jos ite sen kertoisin... Mut ku se on tod vaikeeta...
Jos joka tapauksessa mietit suhteen lopettamista, eikö olisi parempi vain lopettaa, ja olla kertomatta, kuin ensin loukata ja sitten lopettaa suhde??? Miksi loukata omilla hölmöilyillään, jos ei ole pakko... Eri asia, jos aiot jatkaa. Silloin rehellisyys on kaiken a ja o... Kuten myös uskollisuus.
Jatkaisin kyllä suhdetta, mut en voi sille mitään kun tää painaa mua niin paljon! Ja luulen kyllä niin, et jos kerron, niin ei se halua jatkaa enää...
Lopeta se ruikuttaminen kun itse olat soppasi keittänyt !!!
Nii... eihän tää ruikuttamisesta parane! Mut mut pakko näist asioista o puhua, muute hajoo pää...
Ei kannata törttöillä jos ei kestä seuraamuksia...ite olet edelleenkin soppasi keittänyt niin turha rutista !! Nyt vaan suu suppuun ja jätät kaikki parisuhteet niin pitkäksi aikaa kunnes opit hoitamaan suhteesi oikein !!
En ymmärrä noita jotka on heti sanomassa että "syö soppas kun oot sen ite keittänytkin". Tai siis niinhän se on mutta luulen että tiedät kyllä sen jo itsekin...Ei haukkuminen mitään auta.
Sun pitää miettiä mitä haluat, rakastatko oikeasti poikaystävääsi ja haluatko jatkaa. Jos haluat, on vielä päätettävä kerrotko vai et...Riippuu tietenkin siitä miten paljon asia vaivaa ja koetko tärkeäksi rehellisyyden. Tottakai poikaystävä suuttuu/loukkaantuu/suree tms, mutta sen jälkeen on ainakin mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä.
Toivon kaikkea hyvää sulle!
Kukaan ei ole haukkunut ketään !!! Asia vaan on niin yksinkertainen että ruikuttaminen ei auta vaan on tehtävä jotain....ja tällasessa tilanteessa ainoa asia mitä voi tehdä on jättää nykynen kumppani, koska suhde ei voi toimia sellaisen ihmisen kanssa joka pettää, piste!! Pettäjien pitäisi mennä itseensä ja elellä yksinään lupaamatta kenellekkään mitään. Pettäjien luonne on kaikinpuolin sellainen ettei se jää vain kertaan ja sitten ruikutetaan kerta toisensa jälkeen anteeksiantoa ja huomiota ja sääliä....täysin ala-arvoista ja lapsellista käytöstä. Vastuuntuntoa kehiin niin ei tule hankaluuksia. Sääli on sairautta näissä tapauksissa koska itse olen sitä mieltä että ihmiset, jotka pettää ovat sairaita päästään ja kykenemättömiä tasapainoiseen parisuhteeseen ja se siitä !!
Nimenomaan näin. Jos pettää, on syytä pidättäytyä parisuheesta. Kerrankin järkevää puhetta. Löytyy sentään vielä joku järkeväkin ihminen...
Kertomalla aiheutat vain pahaa mieltä miehellesi. Oma olosi tietysti helpottuisi, kun saisit tunnustaa, mutta suosittelen, että kärsit ja pidät salaisuutesi.
En oikein saanut selville, että haluatko jatkaa suhdetta vai et. Ensin kirjoitit, että haluat jatkaa, mutta sitten myöhemmässä viestissä totesit, ettei teillä ole enää muuta yhteistä kuin seksi. Ehkä sinun siis kannattaa päättää suhde, jolloin ei todellakaan kannata aiheuttaa enempää pahaa mieltä kertomalla pettämisestä.
Mieti nyt tarkkaan, mitä teet. Jos aiot tunnustaa, niin tee se HETI. Tunnustus on pahempi, jos olet jo jonkin aikaa salaillut totuutta. Suosittelen kuitenkin olemaan kertomatta - näin sinä olet ainoa, joka kärsii teostasi.
Mieshän kärsii naisten kolttosista koko ajan. Hän ei vain tiedä sitä vielä. "Hyväntahtoisuus" ei korvaa arvostelukyvyn puutetta.
Kärsi kärsi vaan. Tunnustaminen tietysti helpottaa
omaa sieluntilaa, tuskan voi siten kaataa toisen murheeksi.
Kun kerran teit , niin vastaa nyt sitten ihan itse
omista töppäilyistäsi. Eli pidä suu kiinni ja opettele kestämään omaa itseäsi.
Ei missään nimessä kannata keroa! Se on teidän tarinan loppu jos paljastat... ainakin jotain katoaa teidän elämästä!
Ensimmäinen kerta on pahin ja se harmittaa vietävästi, mut toisella kerralla homman osaa jo klaarata ihan tosta vaan!
Tiestikö, että sopivasti syrjähyppyjä auttaa saamaan teidänkin seksielämän paremmaksi näin on!
Ihan turha tuollaisesta on paineita ottaa. Ei kaikkia tekemisiään tarvitse raportoida toiselle eikä varsinkaan tarvitse kärsiä asian vuoksi. Jatka rauhassa elämääsi avomiehesi kanssa ja katso eteenpäin.
Etenkään, jos et toivoisi hänenkään kertovan sinulle vastaavassa tilanteessa - tai asian tulevan ilmi?
Minä kyllä ymmärrän, miksi teit niin. Sitä sanotaan himoksi, joka joskus kohtaa kaikkia ihmisiä. Todistit, että se on tärkeämpää sinulle, kuin uskollisuus parisuhteessa. Ei siinä sen kummempaa.
Tuohan se vasta pohjanoteeraus oli!! Parempi sitten elellä yksin niiden himojensa kanssa jos ei kykena normaaliin suhteeseen!! Ja jos oikein himottaa niin runkatkoon ittensä tainnoksiin !! =)
Heitin hieman tarkoituksella tuon ajatuskokeen, että jos hän ei toivoisi tietävänsä oman miehensä uskottomuudesta asian tapahtua, niin siinä tapauksessa hänen itsensä kannattaa olla kertomatta.
Kokemukseni mukaan harvempi nainen sallii miehelleen uskottomuuden, edes niin, jos ei "jäisi kiinni". Ts. jos hän itse suhtautuisi kielteisesti miehensä uskottomuuteen, mutta samalla pohtii, että "kertoisiko vai eikö" (että mies tietäisi, että onko huoraavaisuuteen taipuvaisen ihmisen kanssa suhteessa), niin tilanne on hiukka tekopyhä hänen puoleltaan. Eli noin pohjimmiltaan olen kanssasi samaa mieltä - joskin ilmaisin sen noin ajatuskokeen muodossa.
Ei ole oikein tunnustaa.Sen tekisit varmaan pohjimmiltasi vain puhdistaaksesi omantuntosi. On oikein, että joudut YKSIN kantamaan taakkasi lopunelämääsi. Et voi muuta, kun luvatat itsellesi, ettet enää ikinä petä. Ja ole nyt hyvä jumala, kiltti ja kaikinpuolin hyvä miehellesi, äläkä ainakaan ala pihtaamaan.
Ei tämä elämä nyt ihan noin mustavalkoista ole kuin vastauksista voisi luulla.
Ymmärsin, että todella kadut ja asia vaivaa sinua, etkä halua sen toistuvan. Ajattele asiaa näin: olet tehnyt erehdyksen, etkä halua sitä koskaan toistaa, älä kerro, olet oppinut läksysi, MUTTA jos sama tapahtuu uudestaan, jurrissa tai ei, et saa lähteä siihen kierteeseen, että tämä nyt oli viimeinen kerta jne. silloin kerrot ja heti, ettet ole luottamuksen ja rakkauden arvoinen. Toivottavasti pohdit ja tutkiskelet itseäsi. Onnea matkaan!
tämä nyt ollut melkoisen yksioikoinen, pintapuolinen ja mustavalkoinen vastaus?
Jos rakastat mietäsi eroat ja "keksit" jonkun muun syyn, jotta hänen ei tarvitse kärsiä sinun typerästä käytöksestäsi. Suhde ei ole todellinen, jos pohjana on salailu ja valehtelu. :(
Mulle kävi aivan samalla tavalla. Petin nykyistäni entisen kanssa. Olen miettinyt, että pitäisikö kertoa vai ei. Olen tullut siihen johtopäätökseen, etten kerro. Pelkään, että se on kerrasta poikki. Suhde on vielä aika tuore, vasta kaksi kuukautta ja erosta on neljä kuukautta. Entisellä oli uusi valmiiksi katsottuna. Kumpikaan ei halua kertoa uudelle ja haluaa jatkaa uuden kanssa. Sovimme, että se oli viimeinen kerta ja se jää meidän kahden välille. Onhan tämä inhottava salaisuus ja se painaa mua, mutta sen kanssa on elettävä.