Kyse on eräästä ystävästäni joka ei halua olla kanssani tekemisissä koska en mennyt hänen lapsensa syntymäpäiville. Olemme tunteneet ala-asteelta saakka, olimme luokkakavereita. Tästä tapahtumasta on jo yli puoli vuotta, ensin sanoin että voin tulla synttäreille mutta sinä viikonloppuna oli mieheni kanssa riitaa ja pelkäsin paniikkikohtausta tms. kun tiesin että sinne synttäreille tulee paljon vieraita.
Laitoin siis ystävälleni viestin että en paniikkihäiriön vuoksi pysty tulemaan että voinko tulla myöhemmin jolloin tuli viestiä että "Ei tarvi tulla, kutsuin jo toiset tein tilalle, en pidä synttäreitä myöhemmin."
Ei siis olla nyt pidetty ystäväni kanssa yhteyttä, haluaisin olla väleissä ja eilen sitten laitoin viestin että voitaisko nähdä lähiaikoina ja jutella tai voinko soittaa ja tuli viestiä että kuka olet ja kun kerroin niin kaveri vastas ettei halua. Toki ymmärrän että hän loukkaantui paljon kun en mennytkään synttäreille mutta että se johti tällaiseen...Kuitenkin ilmoitin asiasta sitten joten?? Mitä mieltä te muut ootte tällaisesta, onko reilua että ystäväni ns. katkaisi välit minuun sen takia etten mennyt?
Laitoin siis ystävälleni viestin että en paniikkihäiriön vuoksi pysty tulemaan että voinko tulla myöhemmin jolloin tuli viestiä että "Ei tarvi tulla, kutsuin jo toiset tein tilalle, en pidä synttäreitä myöhemmin."
Ei siis olla nyt pidetty ystäväni kanssa yhteyttä, haluaisin olla väleissä ja eilen sitten laitoin viestin että voitaisko nähdä lähiaikoina ja jutella tai voinko soittaa ja tuli viestiä että kuka olet ja kun kerroin niin kaveri vastas ettei halua. Toki ymmärrän että hän loukkaantui paljon kun en mennytkään synttäreille mutta että se johti tällaiseen...Kuitenkin ilmoitin asiasta sitten joten?? Mitä mieltä te muut ootte tällaisesta, onko reilua että ystäväni ns. katkaisi välit minuun sen takia etten mennyt?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Synttäreiltä poisjäänti ei varmaan olluit ainoa asia, joka vaikutti. Ehkä taustalla on muutakin tyytymättömyyttä, mutta tämä tapahtuma sitten laukaisi reaktion.
Mielestäni tuollaiset ihmiset kannattaa jättää omaan mahdottomuuteensa. Pitkän päälle heistä on vain harmia. Voivat joskus vuosien kuluttua tulla oma-alotteisesti ja olla hyvinkin positiivisia, kun ovat saaneet muualta silmilleen.
Käsitykseni on, ettei tuossa asiassa ole tällä hetkellä mitään tehtävissä.
Jep, kannattaa jättää tuollaiset omaan arvoonsa.
Ihme diivailua!
Olet tehnyt parhaasi eli kertonut syyn, miksi et voinyt synttäeille osallistua ja myös ehdottanut uutta aikaa. Se, että jaksoit vielä puolen vuoden jälkeen kokeilla kiinnostaisiko kaveriasi tavata on jo todella kiltisti tehty. Älä siis uhraa häneen enää yhtäkään ajatusta saati näkisit vaivaa hänen eteensä. Kaverisi käytös on tyhmää, lapsellista ja itsekeskeistä. Hän on nyt sinulle selityksen velkaa, miksi kiukuttelee.Älä kuitenkaan jää selityksiä odottelemaan, vaan jatka elämääsi. Kaverisi on tuollaisella käytöksellä pian melko yksin....
..kuului kaiken kaikkiaan niin ettei hän halua tavata ja toivotti "kaikkea hyvää koko ihanalle perheellesi.."
En tiedä miten hän sen tarkoitti...kun jo muutenkin hänen asenne on ettei kiinnosta tavata..
Eiköhän tuo kerro jo ihmisestä jotain.... jos pitää synttäreitä niin tärkeänä asiana että voi laittaa poikki ystävyyssuhteen sieltä jäävien ihmisten kanssa niin parempi vain että tuollaisesta pääsee eroon.
Itsekeskeinen tyyppi, jonka mielestä muut henkilöt ovat vain häntä itseään varten, ja jos he eivät tanssi hänen pillinsä mukaan niinkun just, niin heitetään pois vaan? Itse en tuollaisen kanssa edes haluaisi olla. Annoit myös erittäin hyvän selityksen poisjäämisellesi, mutta itsekeskeinen ja empatiakyvytön henkilö ei osaa asettua toisen asemaan ja kykene ymmärtämään tällaisia asioita. Kaveri saattaa olla narsisti - sellaisista kannattaakin pysyä kaukana!
Et sitten vaivautunut keksimään paniikkihäiriötä parempaa syytä dissata toisen kemut. On varmaan ollut lapsi pettynyt kun sinä et viitsinytkään mennä.
Ei kaltaisiasi kavereita tarvitse todellakaan kukaan. Hei, come on? millaisia sitten ovat vihamiehet?
..sinä viikonloppuna oli miehen kanssa riitaa ja olin henkisesti heikoilla. Lisäksi paniikkihäiriö-oireet alkoi iskeä ja silloin ei ollut vielä lääkitystä toisin kuin nyt. Olisinhan mennyt sinne synttäreille myöhemmin mutta se evättiin.. En vain pystynyt silloin menemään ja ilmoitin siitä sitten. En olisi pystynyt mennä kaikkien ihmisten keskelle silloin.
Yritin tehdä sovintoa, viimeks pari päivää sitten kun kysyin voitaisko nähdä ja jutella mutta ei käynyt. Mun mielestä se vaan on hassua et tästä syystä kaveri pistää välit poikki vaikka ollaan oltu kauan kamuja..olisinko minä tehnyt samoin. En.
..pistä välejä poikki syystä että joku ei pääse/voi tulla synttäreille ja ymmärtäisin jos ilmoittaa ja kertoo syyn. Omatkin lapseni on varmaan olleet pettyneitä kun joku ei oo päässytkään mut näin varmaan kaikilla joskus? eikö pettymyksetkin kuulu elämään?
Ystävyys on kimurantti juttu. Joskus tuntee todella pitkään, mutta ihmiset ja suhteet ja elämäntilanteet muuttuvat. Mikset kysy ystävältäsi suoraan, että eikö hän halua nähdä? Voitte jutella tilanteen läpi ja ei jää asiat vaivaamaan jos tiet erkanee. Olisin samaa mieltä, että muutakin täytyy olla kuin yhdet synttärit.
Minulla päättyi eilen yli 20 vuotinen ystävyyssuhde sillä ystäväni laittoi syytä kertomatta minut "eristykseen" puoleksi vuodeksi. Tänä aikana sain lapsen ja ennen viikoittain yhteyttä pitänyt erittäin hyväksikin ystäväksi luulemani ihminen laittoi kokonaiset 4 tekstiviestiä, ei soittanut, ei pyynnöstä huolimatta kertonut syytä. Yritin kyllä omalta osaltani pitää yhteyttä/selvittää mikä vikana. Kun syyt nyt vihdoin ja viimein sain selville, olivat ne muutama ihan pieni juttu (väärinkäsityksiäkin), joista hän oli hyvin loukkaantunut. Ei minusta sellaisia, joista laitetaan viimeisillään raskaana oleva ystävä löysään hirteen kuukausiksi ihmettelemään missä mättää. Minusta on julmaa ylipäänsä tehdä noin kertomatta syytä. En ikinä tekisi niin.
No, lopetin ystävyyden, sillä mitä teen ystävällä, jonka kanssa asioita ei voi selvittää, koska hän ei halua. Ystävällä, joka ei edes soita minulle, kun saan lapsen (olemme vuosikaudet tapailleet lastemme kanssa usein)? Ei myöskään vastaa kyläilykutsuun vauvaa katsomaan (täysin poikkeavaa entiseen käytökseen verrattuna). Tajusin että ko. henkilö on loukannut ja aiheuttanut ihan turhaa pahaa mieltä selityksittä.
Uskoiko hän oikeasti että voi sitten kun siltä taas tuntuu, niin marssia takaisin, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tajusin, kun melkein menetin vauvani, etten halua elämääni "ystävää", joka kohtelee minua huonosti, koska en tekisi itse toiselle noin. Elämä on liian lyhyt ja jokaisen kannattaisi muistaa, että mitä vain voi tapahtua koska vaan. Silloin oma käystös voi harmittaa.
Eli kehoitan ottamaan asia reippaasti puheeksi ja kysy suoraan mistä on loukkaantunut. Voit sitten itse miettiä ovatko syyt sellaiset, että haluat ystävyyttä jatkaa. Itsekkäältä kuulostaa jos kyse yksistä synttäreistä.
ei hän ole ystäväsi ollutkaan,jos noin käyttäytyy!Anna hänen olla omassa ylhäisyydessään ja miettiä omaa tyhmää käytöstään!