taidan olla yksin ajatusteni kanssa, niinkuin muutenkin. Ottaa vaan päähän, kun joka puolella toitetaan että pitää olla kavereita ja ystäviä ja olla sosiaalinen. Mutta jos ei kerta kaikkiaan ole kiinnostunut ihmisten kohtaamisesta naamakkain, vaan haluaa olla yksin, niin eikö saa? ja jos elää sinkkuna, niin miksi aina tuputetaan miestä/ naista ja naljaillaan kun ei 40 ole saanut rengasta sormeensa eikä pöytänsä toiselle puolelle tuijottajaa. Kukaan ei ota huomioon, että sitä kämpän jakajaa ei halutakaan. Ja jos jotain kirjetuttavuutta aloittelee, niin kohta jo on tapaamispyyntöjä, vaikka on heti ekassa kirjeessä sanonut, että vain ja ainostaan kirjeitse! Siis saako Suomessa olla erakko, jos haluaa!
enpä tiedä
sinkunparas
3295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
saa :) mäkin oon vähän tommonen. Mutta onko sinulla yhtään ystävää? keneen tukeudut kun on vaikeaa?
ole ollut mitään vaikeuksia olla yksin, eikä ihmettelijöitä ole näkynyt.
Tuttuja löytyy ja näen heitä kerran vuodessa, jos silloinkaan.
Töissä tosin tapaa ihmisiä. Onneksi heitä näkee harvoin työn ulkopuolella.
on luotettavin apu, lääkäri, jos pakottaa, sossu, jos nälkä uhkaa ja nimetön palveleva puhelin kun puhuttaa, tosin kahta viime vainittua ei ole vielä kokeiltu. Ja niitä ihmissuhdevaikukaia ei tule, lukemani ja kuulemani mukaan 99% harmeista aiheuttuu siitä kun ollaan "ystäviä ja rakastuneista" ja sitten toinen ei olekaa enää mun kaa ja se sitten pänii .. jo, kun on itse oma kaverinsa, ja vain peilikuvan kanssa riitelee, niin eipä tuu vaikeuksia sillä saralla. Pahimmat vaikeudet ovat sitä, että mitä taas sanois suvun utelialla kun ne kysyy että joko? Koska ja milloin se toinen puolisko ilmestyy ja et kaii hautaa aio yksin mennä, eikä usko kun sanovat että oma varjo on paras ja uskollisin seuralainen.