Mustasukkaisuus parisuhteessa

En vain voi sille mitään, että olen käsittämättömän mustasukkainen koko ajan ja kaikesta. Mielikuvitukseni ansiosta avomiehelläni on suhteita ainakin 20 eri naisen kanssa samaan aikaan. Vihaan itseäni näiden kuvitelmien takia.

Aikaisemmissa suhteissa olin myös mustasukkainen. Mutta nyt olen oppinut olemaan vain hiljaa. Päänsisäinen helvetti on kyllä käynnissä aina vähän väliä. En vain tuo sitä enää julki. Tutkin ja etsin merkkejä kodistamme, että onko täällä tehty jotain poissaollessani. Lasken, onko kahvikuppeja käytetty, kondomeja oikea määrä tallella, petivaatteita "sattumalta" viety pesuun jne. Kaikenkaikkiaan että onko kaikki niinkuin pitää.

Ja auta jos miesystäväni juttelee mesessä/facebookissa/tms. exiensä tai muiden naisten kanssa.

Itselleni kyllä sallin yhteydenpidon muutamien entisten kanssa. Olen jopa käynyt tapaamassa ja vaihtamassa kuulumisia entiseni kanssa. Tätä en voisi mitenkään sallia avomiehelleni.

Kuvittelen jopa joillekin ystävilleni (ystävieni miehille) salarakas-teorioita. Kuinka heillä on kiva asuinalue, jossa on paljon nuoria aikuisia naapureina ja tottakai niitä kauniita nuoria sinkkunaisia, joiden luona on mukava käväistä kun toinen on poissa.

Miten pääsen näistä kuvitelmista ja peloista eroon?
Olen ihan kamala!
4383
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tiedostamalla ongelman ja käsittelemällä sitä rohkeasti sen oikeilla termeillä.
Ja kyllä sä voit sille mustasukkaisuudellesi vielä paljonkin. Mustasukkaisuus on epävarmuutta ja lähtee aina sieltä omasta pääkopasta. Taustasyy voi olla pelkkä itsetunnon notkahdus jonkun takapakin takia tai puhdas menettämisen pelko johon on yhtäkkiä taas herännyt ja jolle ei tule antaa enempää valtaa.
Jos sinä itse et usko riittäväsi kumppanillesi, on ihan sama miten hän yrittää sitä sulle todistaa, että sä riität ja muita ei tarvita. Epäilevä löytää jo siitä vakuuttamisestakin syyn epäillä vaan vieläkin enemmän.

Ihan ekana: kato peiliin.
Se entisten heilojen tapaaminen voi olla paha syyllisyydentunnon lähde, ja syylisyys aiheuttaa helposti kuvitelmia, että ehkä se kumppanikin tekee näin mun selän takana. Siispä siitä tavasta kandee joko luopua suosiolla tai tehdä siitä hampaaton, kertomalla kundikaverille, että pidät entisiä yhä kavereinasi.
Mutta ennen kuin teet mitään, mieti rehellisesti sitä, miksi sä ylipäätään tapaat exiäsi. Onko se reilua, platonista ystävyyttä vaan vai liittyykö siihen ajatuksia kielletystä ja salaisesta toiminnasta.

Kun sun omatuntosi on puhdas on sun helpompi päästä eroon siitä negatiivisten ajatustesi kehästäkin.
Ekana kandee päästää jo tietoisestikin irti siitä kyttäämisestä ja negatiivisten todisteiden etsimisestä ja keksiä aivan päinvastaista tekemistä.

Lähe ulos sen miehesi kanssa, kokemaan jotain kivaa yhdessä, tapaa muitakin positiivisia ja luottavaisia ihmisiä ja pysy kaukana niistä jotka jollain tavalla tukee sun omaa epävarmuuttasi. Muista kaikki hyvät asiat, joita olet kokenut kumppanisi kanssa ja päästä irti niistä negatiivisista, joita nyt hyysäät.
Muuta se sisäinen matrasi ja pyri ajattelemaan itsestäsi ja muista ihmisistä positiivisia asioita, äläkä kiusaa itseäsi jatkuvasti ajatuksilla pettämisestä ja salarakkaista yms.

Uskalla rakastaa ja uskalla olla luottavainen. Uskalla ajatella, että sä olet rakastamisen arvoinen kimuli eikä kenelläkään ole tarvetta satuttaa sinua tahallaan - kaikkein vähiten miehellä joka tykkää susta ja on sun vierelläsi omasta vapaasta tahdostaan.

Äänestä
  • Tekstisi oli kyllä käsittämättömän hienosti kirjoitettu.

    Epävarmuus entisten tapailusta johtuu siitä, että minulla oli ensimmäisen poikaystäväni kanssa vuosia vuosia sitten vipinää vielä suhteen loputtuakin. Ja sitä jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti 8 vuotta. Siinä näki, kuinka helppoa se on. Kun itse tiedän, kuinka helposti ja nopeasti kaikki kielletty voi tapahtua... Tosin me kumpikin olimme silloin vapaita, ketään ei petetty. Näin jälkeenpäin ajatellen petin vain itseäni siinä hommassa.

    Yhden entiseni olen tavannut kerran tämän suhteen aikana. Meillä on täysin platoninen ystävyyssuhde. Totesin silloin, etten enää edes halua koskettaa exääni millään tavalla. Välitän hänestä, arvostan häntä jne. mutta vain ystävänä. Kun on tarpeeksi aikaa kulunut, ei ole enää niitä yhteisiä asioita, mitä joskus oli. Vain pintapuolista jutustelua.

    Äänestä

Ymmärrän sinua. Kuulostaahan tuo kaikki ihan hullulta, mutta silti ymmärrän sinua, koska itse olen ihan samanlainen. En ehkä ajattele, että mieheni pettäisi minua noin paljoa, mutta mietin jatkuvasti hänen yhteydenpitoaan yhteen hänen existään sekä kaikkea mitä hän puuhaa kun en ole läsnä.

Ensinnäkin olen koukussa hänen puhelimensa ja facebookin tarkisteluun, enkä voi sitä kertoa hänelle ensinnäkään siinä pelossa etten voisi tehdä sitä sitten enää tai ainakin hän saattaisi poistaa sieltä "sen jotain" mitä ikinä luulen löytäväni ja lisäksi hän suuttuisi aivan älyttömästi.

Joudumme töiden ja opiskeluiden takia asumaan eri kaupungeissa, tai yhteinen koti meillä on, mutta olemme siellä yhtaikaa vain vkonloppuisin. Joka päivä minua huolestuttaa kenen kanssa hän soittelee ja ketä hän näkee. Tällä hetkellä tilanne on korostunut, koska meillä on vaikeampi aika menossa ja aikaa ei juuri toisille riitä. Kun meillä menee hyvin, mustasukkaisuuteni rauhoittuu.

Tämä on aivan kamalaa, enkä tiedä kuinka pääsisin eroon tästä. Olemme jutelleet paljonkin tästä ongelmasta poikaystäväni kanssa, parin parhaan ystäväni kanssa sekä terapiassa ja mikään ei tunnu auttavan. Joskus se vaan alkaa kukoistamaan tuo mustasukkaisuus, vaikka välillä olisi lakannutkin vaivaamasta.

Entisessä suhteessani minua petettiin ja tiedän että se on vaikuttanut minuun pahasti. Mutta en saisi antaa nykyisen ihanan poikaystäväni kärsiä entiseni takia. Poikaystäväni kun ei ole yhtään mustasukkaista tyyppiä, on hänen todella vaikea ymmärtää minun mustasukkaisuuttani, välillä kun uskallan kertoa pimeimmistäkin paloistani, pistää se hänet oikein vihoiksi, kun hän ei ymmärrä niitä lainkaan. Hän myös loukkaantuu kun en luota häneen. Uskon kyllä silti vahvasti, että hän on täysin luotettava ja ei todellakaan mikään pettäjätyyppi, vaikka minuakin joskus ihan suhteen alussa (parin kk:n jälkeen) petti parikin kertaa, mutta suhteemme ei alkanut muutenkaan kovin ruusuisesti, sillä olin itse myös ihan kamala häntä kohtaan, vaikken pettänytkään.

Muuten suhteemme olisi aivan ihana ja rakastamme toisiamme ihan valtavasti ja oletamme että olemme yhdessä loppuelämämme, mutta tämä mustasukkaisuuteni kyllä rassaa aina ajoittain minua, häntä ja suhdettamme hyvin paljon. Suurin pelkoni on, että minä itse tuhoan tämän suhteen, eikä kukaan muu.

Äänestä

Ja unohdin sanoa, että mielestäni yleisesti ottaen on ihan tervettä olla hyvissä väleissä, jopa ystävä entisiensä kanssa ja itsekin olen entiseni kanssa, joskin yhteydenpitomme on lähes lakannut hänen kihlattunsa takia, joka ei ilmeisesti tykkää että pidämme yhtä. Kunnioitan sen verran entiseni nykyistä, etten sitten oikein viisti soitella enää exälleni hänen takiaan. Tämän takia ehkä minun on vaikea ymmärtää oman poikaystäväni exää, joka soittelee hänelle vaikka tietää minun mustasukkaisuudestani ja pistää minut inhoamaan häntä välillä. Muiden poikaystävieni exien suhteen olen ihan sujut, vaikka hän hyvissä väleissä kaikkien kanssa onkin ja silloin tällöin heihin yhteydessä onkin. Mutta tämä yksi, johon hän eniten on yhteydessä ja joka on hänen hyvä ystävä, on minulle iiiiso ongelma. Siitä voisin kertoa juttuja vaikka loputtomiin, mutta säästän teidät siltä....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kamala-nainen. kirjoitti:

En vain voi sille mitään, että olen käsittämättömän mustasukkainen koko ajan ja kaikesta. Mielikuvitukseni ansiosta avomiehelläni on suhteita ainakin 20 eri naisen kanssa samaan aikaan. Vihaan itseäni näiden kuvitelmien takia.

Aikaisemmissa suhteissa olin myös mustasukkainen. Mutta nyt olen oppinut olemaan vain hiljaa. Päänsisäinen helvetti on kyllä käynnissä aina vähän väliä. En vain tuo sitä enää julki. Tutkin ja etsin merkkejä kodistamme, että onko täällä tehty jotain poissaollessani. Lasken, onko kahvikuppeja käytetty, kondomeja oikea määrä tallella, petivaatteita "sattumalta" viety pesuun jne. Kaikenkaikkiaan että onko kaikki niinkuin pitää.

Ja auta jos miesystäväni juttelee mesessä/facebookissa/tms. exiensä tai muiden naisten kanssa.

Itselleni kyllä sallin yhteydenpidon muutamien entisten kanssa. Olen jopa käynyt tapaamassa ja vaihtamassa kuulumisia entiseni kanssa. Tätä en voisi mitenkään sallia avomiehelleni.

Kuvittelen jopa joillekin ystävilleni (ystävieni miehille) salarakas-teorioita. Kuinka heillä on kiva asuinalue, jossa on paljon nuoria aikuisia naapureina ja tottakai niitä kauniita nuoria sinkkunaisia, joiden luona on mukava käväistä kun toinen on poissa.

Miten pääsen näistä kuvitelmista ja peloista eroon?
Olen ihan kamala!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu