Kuinka moni nainen oikeasti tänä päivänä haluaa elää miehensä elätettävänä? Kuinka moni valitsisi rahan ennen rakkautta? Minä ainakin haluan olla tasavertainen perheeni elättäjä, enkä halua olla taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. Itsetunto siinä menee. Eräskin exäni (paaaljon rahakkaampi kuin minä) tarjosi minulle rahaa minun jättäessäni hänet, koska hän tiesi minun olevan köyhä. Kuvitteli, että raha saa minut jatkamaan hänen kanssaan. Ymmärrän sen, jos naisella on lapsia... Kaikki kunnia köyhille yksinhuoltajille. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä käytte läpi. Mutta tahdotteko oikeasti vikistä ja antaa miehen viedä?
No joo, minulla saattaa olla ongelma... Myönnän sen. En siedä sitäkään, että mies olisi fyysisesti kykenevä vahingoittamaan minua tai olisi minua vahvempi, ja suosin pieniä ja pehmeitä miehiä (no, okei, voisin olla myös naisen kanssa, mutta antaa sen nyt olla)... Minun kuvani ihannenaisesta ei eroa ihanneihmisestä tai ihannehenkilöstä.
No joo, minulla saattaa olla ongelma... Myönnän sen. En siedä sitäkään, että mies olisi fyysisesti kykenevä vahingoittamaan minua tai olisi minua vahvempi, ja suosin pieniä ja pehmeitä miehiä (no, okei, voisin olla myös naisen kanssa, mutta antaa sen nyt olla)... Minun kuvani ihannenaisesta ei eroa ihanneihmisestä tai ihannehenkilöstä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minua taas ei haittaa ollenkaan, jos mies paremmin tienaavana antaa rahaa tai elättää koko perhettä. En ymmärrä miksi se haittaisi. Minä en varsinaisesti elätä perhettäni mutta teen paljon muuta hyödyllistä perheeni eteen. Ei kaikkea voi mitata rahassa, tai toki voi jos on sen sortin ihminen, ettei muusta välitä kuin vain euroissa arvoitetuista asioista ja tekemisistä.
Olen täysin tasavertainen mieheni kanssa; se että hän tuo kulutukseemme enemmän euroja, ei tee hänestä yhtään korkea-arvoisempaa tai meistä muista alempiarvoisempia. Me olemme perhe.
En ole sellaisessa tilanteessa että tätä tarvitsisi pohtia, mutta jos mulla olis mies joka tienaa hyvin, niin kyllä voisin väliaikaisesti olla elättinä, jos olisin jostain syystä vaikeassa tilanteessa, eli ei töitä, tai jos olisi pieniä lapsia ja haluaisin olla heidän kanssaan kotona pidempään. Tosin tuolloinkaan ei olisi tarvetta olla kokonaan toisen armoilla, käsittääkseni lapsiperheille jotain tukea jonkin aikaa annetaan varallisuudesta huolimatta. Mutta heti kun olisi mahdollista, menisin myös töihin ja osallistuisin yhteisiin menoihin, totta kai, en siis voisi ajatella olevani toisen tuloilla elävä forever. Tosin tällöinkin on luontevaa, että se joka tienaa enemmän, saattaa joskus omalle perheelleen jotain enemmän kustantaakin, koska siihen on mahdollisuus. Mutta kannatan kyllä omien rahojen hankkimista jo siitäkin syystä, että jos jotain ikävää tapahtuu ja tulee välirikko, on itsenäinen ja vapaa tekemään omat ratkaisunsa heti, ilman että tarvitsee pohtia miten minun käy kun olen rahaton, tai odotella jotain yhteiskunnan avustuksia tilille ennen kuin voi häippäistä.