Onko teidän suvussa tällaisia hulluja?

Enkä olisi vienyt nytkään ellei perheessä asuisi muitakin henkilöitä. Normaaleita, mutta kuten olettaa saattaa, alistettuja/alistuneita.

Entä jos vain selität lapselle, että pappa on päästään sekaisin eikä sen puheista tarvitse välittää. Ja pidät kiinni siitä, ettei lasta pakoteta tapaamaan isovanhempia, jollei tiedossa ole mukava kokemus. Tällainen pappa ei suhdetta lapsenlapseensa ansaitse. On tietty hyvä näyttää lapselle, että hankalia luonteita on olemassa ja niiden kanssa pitää vain osata selvitä rauhanomaisesti, mutta liika ymmärtäminen ja altistaminen huonolle kohtelulle on mielestäni pahasta. Lapsi on kuitenkin aika avuton joutuessaan noin ikävän käytöksen kohteeksi.

*huokaus* isoäitini oli käytökseltään toisia aika rumasti arvosteleva ja hyvin pilkallinen täysin avoimesti, ei edes vaivautunut peittelemään keneltäkään mielipiteitään. Ja kaikki ottivat vain vastaan ja olivat hiljaa silkasta kunnioituksesta. Vanha ihminen ei opi tapoja ja hänelle oli ihan turha asiasta sanoa. On ikävä olla joukon ainoa vastarannankiiski.

Isäni oli alkoholisti ja aika ikävä ihminen päissään ja kun viinanhimo oli päällä. Meillä ei pahemmin käynyt vieraita, siis normaaleja, raittiita tai puoliraittiita sellaisia, sillä hänen käytöksensä oli arvaamatonta. Lapsenlapsia hänellä oli myöhemmin monta ja kaikki pelkäsivät. Välillä mietin, oliko järkeä antaa pienten lasten seurata niin läheltä vanhan juopon elämää. Mitään pahaa hän ei lapsille tehnyt, joten ehkä oli hyvä antaa lasten nähdä, millaiseksi viina tekee ihmisen.

tilanteita. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän vanhempien tehtävä on suojella lapsiamme tuonkaltaisilta persoonallisuushäiriöisiltä ihmisiltä. Mitä taas lapsen painon arvosteluun tulee, voin kokemuksesta sanoa, että siinä voi käydä erittäin huonosti lapsen suhteen. Oma tyttäreni on myös kuullut koko ikänsä arvostelua ulkomuodostaan. Puutuin aivan liian myöhään isovanhemipien kommentteihin, tyttäreni oli silloin kymmenvuotias. Sanoin anopilleni ja äidilleni, että lastani eikä ketään mutakaan ei enään arvostella. Tosin painetta tuli lapselleni myös muualta. Se johti sitten siihen, että hän sairastui syömishäiriöön, joka kehittyi niin nopeasti, että hänen elimistönsä lähes romahti. Olen hoitoalalla ja sain hänet onneksi nopeasti hoitoon. Tilanne on tällä hetkellä hyvä, mutta syömishäiriöillä on tapana uusiutua kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, ja niitähän tulee. Olen myös huolissani miten sairaus vaikuttaa tyttäreni mahdollisuuteen saada aikanaan lapsia. Niillä ns. hyväntahtoisilla kommenteilla on suuri inhimmillistä kärsimystä aiheuttava vaikutus, eikä niitä pidä missään tapauksessa hyväksyä.
On vaikeaa opettaa lapsi suvaitsevaiseksi ja hyvät käytös tavat omaavaksi, jos itse hyväksyy huonoa käytöstä vaikka kyseessä olisikin vanha ihminen. Kuriin vaan ja herran nuhteeseen hekin.
Oma äitini on niin huono käytöksinen, että hänen kanssaan ei kukaan halua olla tekemisissä, tosin hän itse ei ymmärrä miksi.

isä on samanlainen hullu..Olen siis kahden lapsen äiti ja nuorimmainen on poika.Eroni jälkeen olen huomannut,että poikaani on alattu suhtautumaan ihan erilailla,kun ennen.Aika hanakasti isäni on ärähtämässä.Muistan tilanteen jossa poikani 3v teki jotain mihin isäni kyllästyi,niin ei muuta osannut kun huutaa ja rumasti.Mun eks-mieheni ei koskaan korottanut ääntään.Poikani onherkkä ja alkoi itkemään,johon isäni osasi taas pilkkaavat sanansa sanoa.Minä sanoin että kieltää voi muullakin tavalla.Pidin puoleni ja tuumasin veljelleni että isämme näköjään kasvattaa poikia vieläkin samalla tavalla.Veljeni ei sanonut mitään.Mun isä on kans sellanen tyranni,joka kutsuu syömään,mutta ite laskee kuinka monta makkaraa kukin saa.Se on ollut todella noloa katsottavaa,kun eks-miehenikin nöyränä alistunut moiseen.Ja se iso nyrkki se on levännyt pöydällä,se uho on ihan hirveetä kun se alkaa.Olen lakannut pitämästä yhteyttä en vaan jaksa.Sama pätee äitiini,joka on luonteeltaan niin ilkeä.Saman katon alla ei kauaa jaksa.