Tervehdys. En muuta keksinyt niin kirjoitan tänne.
Huhhuh.. Olemme noin 25 vuotiaita molemmat. kihloissa ja omakotitalo. huraa!
No jokatapauksessa. Kolmisen vuotta olemme olleet yhdessä, kokeneet paljon kovia kolauksia. Pettäminen ja kovat riidat. Niistä on yritetty sätkiä eteenpäin ja onhan niistä päästykin jo osittain yli. Tilanne on nyt tämä että nainen haluaa lähteä, koska ei tunne niin sanottua sielunveljeyttä minua kohtaan.. (en täysin ymmärrä mitä se tarkoittaa, koska hän rakastaa minua erittäin paljon vielä eikä omista mitään salarakasta,ihastusta tai muuta vastaavaa) Ja pää syynä tähän on se että olen elänyt aika passiivisesti suhteessamme enkä ole arvostanut häntä niin paljoa kun olisi pitänyt. Monet riidat joissa hän on ottanut jonkin minun ongelman esille, esim kavereiden kanssa lähden juomaan vkloppuisin monesti enkä sen sijaan yritä keksiä yhteistä kivaa meille olen vain hätäisesti yrittänyt saada riidan ohi ja keksinyt niitänäitä että hän vain leppyisi enkä siis keskittynyt niinhin ongelmieni sisäistämiseen ja korjaamiseen. Enkä ole yhtä ahkera ollut kuin hän.. olen vain vajonnut johonkin passivisuuden olotilaan. Pelaillut pelikoneilla ja aina tehnyt vain välttämättömimmät asiat. Joten nyt hänelle tuli mittatäyteen. Minä ymmärsin täysin nämä asiat mistä hän minulle kertoi. siis nyt. en aikaisemmin. Tajusin miten typerä ja huomaamaton ja itsekäs olen ollut. Ongelma on nyt se että kun minä viimeinkin ymmärrän miksi hän ei enään halua olla kanssani, olen ymmärtänyt virheeni ja sen mitä minulla on ja olisi jopa lapsellisen helppoa korjata minun virheeni, koska en koe enään mitään tarvetta vkloppu kännäämiseen ja mököttämiseen ja passiivisuuteen koska kaiken sen ajan ja rahan voisi käyttää yhteiseen ihanaan olemiseen. reissaamiseen ja muuhun mukavaan.
Niin hän ei enään siis usko että voisin muuttua.
Onko siis kyseessä tosiaan se että hän ei usko että pystyn muuttua vai mikä helvetti tässä on kun hän ei halua olla kanssani.
Asumme nyt kuitenkin samankaton alla joten pakostakin olemme tekemisissä viel muutaman kuukauden.
Yritän nyt tämän ajan näyttää hänelle ettei minua viina vie tai passivisuus pakota...
mutta voinko tehdä jotain muuta. Hän siis todella rakastaa minua vielä.
ja mikä minua eniten hämmentää niin hän sanoo välillä minua kullaksi ja suutelee minun kanssani ja olemme myös rakastelleet... mikä on vieläkin aivan taivaallisen ihanaa molempien mielestä.... ja sitten hän saattaa puhua taas talon myymisestä... joka saa palan nousemaan kurkkuun joka kerta... olenko vain mukamas ymmärtänyt kaiken liian myöhään vai mikä helvetti tässä nyt on.
Huhhuh.. Olemme noin 25 vuotiaita molemmat. kihloissa ja omakotitalo. huraa!
No jokatapauksessa. Kolmisen vuotta olemme olleet yhdessä, kokeneet paljon kovia kolauksia. Pettäminen ja kovat riidat. Niistä on yritetty sätkiä eteenpäin ja onhan niistä päästykin jo osittain yli. Tilanne on nyt tämä että nainen haluaa lähteä, koska ei tunne niin sanottua sielunveljeyttä minua kohtaan.. (en täysin ymmärrä mitä se tarkoittaa, koska hän rakastaa minua erittäin paljon vielä eikä omista mitään salarakasta,ihastusta tai muuta vastaavaa) Ja pää syynä tähän on se että olen elänyt aika passiivisesti suhteessamme enkä ole arvostanut häntä niin paljoa kun olisi pitänyt. Monet riidat joissa hän on ottanut jonkin minun ongelman esille, esim kavereiden kanssa lähden juomaan vkloppuisin monesti enkä sen sijaan yritä keksiä yhteistä kivaa meille olen vain hätäisesti yrittänyt saada riidan ohi ja keksinyt niitänäitä että hän vain leppyisi enkä siis keskittynyt niinhin ongelmieni sisäistämiseen ja korjaamiseen. Enkä ole yhtä ahkera ollut kuin hän.. olen vain vajonnut johonkin passivisuuden olotilaan. Pelaillut pelikoneilla ja aina tehnyt vain välttämättömimmät asiat. Joten nyt hänelle tuli mittatäyteen. Minä ymmärsin täysin nämä asiat mistä hän minulle kertoi. siis nyt. en aikaisemmin. Tajusin miten typerä ja huomaamaton ja itsekäs olen ollut. Ongelma on nyt se että kun minä viimeinkin ymmärrän miksi hän ei enään halua olla kanssani, olen ymmärtänyt virheeni ja sen mitä minulla on ja olisi jopa lapsellisen helppoa korjata minun virheeni, koska en koe enään mitään tarvetta vkloppu kännäämiseen ja mököttämiseen ja passiivisuuteen koska kaiken sen ajan ja rahan voisi käyttää yhteiseen ihanaan olemiseen. reissaamiseen ja muuhun mukavaan.
Niin hän ei enään siis usko että voisin muuttua.
Onko siis kyseessä tosiaan se että hän ei usko että pystyn muuttua vai mikä helvetti tässä on kun hän ei halua olla kanssani.
Asumme nyt kuitenkin samankaton alla joten pakostakin olemme tekemisissä viel muutaman kuukauden.
Yritän nyt tämän ajan näyttää hänelle ettei minua viina vie tai passivisuus pakota...
mutta voinko tehdä jotain muuta. Hän siis todella rakastaa minua vielä.
ja mikä minua eniten hämmentää niin hän sanoo välillä minua kullaksi ja suutelee minun kanssani ja olemme myös rakastelleet... mikä on vieläkin aivan taivaallisen ihanaa molempien mielestä.... ja sitten hän saattaa puhua taas talon myymisestä... joka saa palan nousemaan kurkkuun joka kerta... olenko vain mukamas ymmärtänyt kaiken liian myöhään vai mikä helvetti tässä nyt on.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja siis kysymys tosiaan oli et onko vastaavia tilanteita ollu ja onko mahdollista saada nainen vielä takaisin.
Ja jos on niin kuinka... tai muutenvain hyviä vinkkejä mitä tehdä. tai olla tekemättä.
Niin ja vielä se että eihän mitkään arvet pääse parantumaan jos toinen on toiminut niinkuin minä niin eihän se yhteiselo silloin miltään sielunveljeydeltä tunnu... Eli jos saisin vain sen yhden mahdollisuuden niin asiat korjaantuisivat. .viimeinkin valaistunut.
Anna kirjoittamasi aloitusviesti hänelle. Pyydä lukemaan ja kerro, että pyydät vain yhtä mahdollisuutta ja jos se epäonnistuu, niin ymmärrät ja hyväksyt jos nainen päättää vielä lähteä. Tavallaan pyydät kokeiluaikaa, mikä voi kuulostaa ihmissuhteissa rajulta, mutta se voisi olla vaihtoehto.
mm.. ikävä kyllä olen jo melkeinpä noilla sanoilla kertonut tilanteen hänelle... mutta hän ei usko että pystyisin muuttumaan, mikä on todella kurjaa mutta perus elämää.. ku voisit tehä jotain oikein.. niin et saa. Tuolta tämä alkaa vaikuttamaan.
Mutta tietääkö kukaan jotain mitä minä en ymmärrä nyt tästä tilanteesta.. se että korjaan nämä typerät virheeni niin onko jotain muuta mitä tähän ns. "sielunveljeyteen" vaaditaan.. koska meillä miehillä se sana rakastaa ymmärtääkseni sisältää jotain tuollaista... mutta en sitte sen tarkemmin tiedä.
Eikö se riitä että rakastaa.. Kun hänkin rakastaa ja minä rakastan ja minä tekisin kaikkeni että olisin se ihminen joka minun olisi pitänyt olla jo kauan sitten niin mikä helvetin veli sinne vielä vaaditaan!?!?
ja siis olen pohjimmiltani tekevä ja aktiivinen ihminen. jokin ajoi vain minut parisuhteessa siihen ei kiinosta ihmisen olotilaan.. ehkä ne selvittämättömät riidat ja riittämättömyyden tunne joka alkoi pikkuhiljaa hiipiä. Mutta kuitenkin nyt on keuhkot täynnä raitista ilmaa ja voimaa tehdä mitä vaan. Jos vain saan.