Minua ärsyttävät ns. taiteilijat, jotka istuvat kahviloissa kyttäämässä ihmisiä saadakseen jotain virikettä työlleen ja sitten kirjoittavat näkemästään, kuin suurestakin oivalluksesta. Paskat, jos tuo on jotain taidetta - lapsenikin pystyisi parempaan ja siihen ei tarvittaisi tietoista inspiraation metsästysreissua.
Myöskin ärsyttävät ne ns. taiteilijat, jotka imevät verta keskustelupalstoilta.
Myöskin ärsyttävät ne ns. taiteilijat, jotka imevät verta keskustelupalstoilta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä taiteilija ja taide aina paikkaansa puolustaa. Joissain kadonneissa imperiumeissa tosin uskottiin että alastomat kipsimiehet jalustalla olivat kiinnostavia. Ja jalustaan snadisti vielä jotain kivaa roomalaista tikkua ristiin, niin johan ollaankin ylevissä ja syvissä sfääreissä.
(ininää & hihitystä))
kirjoitti menevänsä kahviloihin hakemaan inspiraatiota. Omasta mielestään hän on kai taiteilija, mutta minun mielestäni hän on pelkkä reportteri.
Sinä olet kyllästyttävä inisijä.
Ei olekin vaikea elää moniarvoisessa maailmassa, jossa edes keskusteluyhteys ei aina ole selvyys, vaikka olisikin valosuorat linjat?
(iuuu...iiii)
Siis EIKÖ olekin...blaa
..hitten by :)
http://www.youtube.com/watch?v=0cF2X02FUcw
niinku mistä taiteilijoide sit pitäis tehdä taidetta? fantsuist vai eläväst elämäst?
et jos ne ei niinku osallistuis elämään nii hyvin ku mahdollist (notkumal kuppilois tai miähelogiikas kjäh) ni mite ihmees ne tietäis eläväst elämäst mitää ja tekis siit kuvii tai laului?? täh?
ja jos fantsuist olis se vastaus, elävä elämä olis niinku fantsuiki ihmeellisempää, et tarvii sitä silmälappuu ja korvatulppaa raottaa joskus sillonki.
Tämä aloittelija luultavasti ajatteli olevansa jonkinlainen sentraali ja tehdä taidetta itsestään. Siis sulkeutua koppiin ja julistaa siitä mitä siellä pimeydessä näkyy. Musta tämä on aika yleistä, eikä siten oikein enää mitenkään järkytä tai sheikkaa.
Kelaa nyt: Härkönen hiipii takaovesta sisään Ekbergille ja asettuu kytikseen pöydän alle (helppoa, sillä hän on HYVIN lyhyt). Sitten Antsu jää venaamaan, että jokin satunnainen pölinäkerho istahtaa apajille ja aloittaa kuumeisen muistiinpanojen väsäämisen. Monot vähän dunkkaa. Kun sessio alkaa olla ohi niin Rouva sitoo vielä kengännauhat yhteen liiton merkiksi, sitten hänen hiirimäinen ja sulosilmäinen varjonsa vilahtaa takaovesta ulos.
Hän näyttää nauravan, kun kahistelee muistilappujaan.
Taide on romantisoitua ja luomisprosessi mystifioitu. Olen aika varma että kaikki tosi ammattilaiset käyttävät tällaisia "raadollisia keinoja" saadakseen textiä aikaan - kun elanto riippuu siitä.
Onko sillä edes väliä, miten texti luodaan, kunhan se on hyvä? Onko taite tekeminen muka jokin kilpailu jossa on "reilun pelin säännöt" ja fuskausta? Suorituxen pitäisi olla "Puhdas"? Ihme mentaalivemputusta sellainen.
Minä olen taiteilia ja cirjailia, enkä tuomiste ketään joka kyttää kahvilassa tai NETISSÄ (?)?)?)) inspiraatiota. Tuomitsemisen sijaan ihmettelen. Mitä helvetin ainesta mihinkään löytää jostain kahvilasta tai etenkään NETTIPALSTOILTA?!?! nettihän on aikuisten hiekkalaatikko, elektrooninen jätti paperikori ja luonnoslehtiö ja vessan seinä.
Roskaa.
Mutta, nykysuomalainen amatilaiskirjalisuushan on juuri sitä... joten kai vaatimuxet matskun laadulle eivät ole hääpöiset.
http://koti.welho.com/asuokas/
minun pitäisi maksaa lehdestä, jossa lukee tuollaista paskaa, että minua on käyty kyttäämässä kahvilassa ja netin keskustelupalstalla ja tämä kyttääjä on saanut tuosta tekstistä hyvät korvaukset joltain kolmannelta taholta. Anteeksipyynnön paikka tältä ns. taiteilijalta!
Eihän lapsikaan ole noin tyhmä, että menee tuollaista kertomaan "luovuuden lähteekseen".
Siis oleks sä julkkis, niinkö ihan oikeasti? No otan kyllä osaa, jos sinua kytätään kahviloissakin käydessäsi: törkeää mielestäni se. On jotenkin surullista ja sairasta mielestäni ainakin se, että mitä kirjoittelua julkkiksista olen joskus esim. iltapäivälehdistäkin lukenut, että kun juntti-Suomessa kyttäämisen kohteeksi voi ihminen näemmä joutua ilmeisestikin olemalla vaikkapa ainoastaan elokuvatähti, miljonääri tai joku ilmeisen tekemällä lehdistössä väännetyn kohun aiheuttaja. En koskaan ole ymmärtänyt, että miksi esimerkiksi jonkun monimiljonäärin pitäisi olla velvoitettu kertomaan yksityissuhteistaan medialle, jollei itse niistä ole aloitteellinen kertomisessa ollut tai että miksi ylipäätään joitakin ihmisiä henkisesti Suomessa suorastaan raiskataan roskalehdistön taholta vetämällä heidät aivan loppuun... Esimerkki: minä en usko, että vaikkapa Nykäsen Matti tahtoisi olla joku koko kansan "Masa", mutta siinäkin varmasti on julkisuuskuva jo aikoja sitten karannut niin käsistä, ettei sekään ihmisparka luultavasti itse enää edes voi asialle mitään.
Kaikkein ällöttävimpiä ovat ehkä verbaalisesti surkeat ns. reps virn lol - toimittajat, joilla ei näy olevan mitään itsekritiikkiä - ei juttujensa suhteen, joita lehtiin kirjoittavat, eikä myöskään muutakaan ammatillista kunnianhimoa. En tiedä, että millä perusteilla Suomessa toimittajaksikin pääsee ( itse oon ainoastaan sivuaineena lukenut journalistiikkaa), mutta luulis, ettei kerrassaan kenellekään itseään arvostavalle journalistille olisi mikään erityinen meriitti kirjoittaa ainakaan asioista, että joo toi julkku oli kännissä tai että sillä oli anonyymien havaintojen perusteella paita väärinpäin päällä.
ajattelutavan mukaan kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu. Eli mitä oikeastaan on luovuus? Samaa voi soveltaa suurimpaan osaan ihmisen tekemisistä - se on vaan kopiointia. Myös ne ajatukset jotka äsken kirjoitit on sanottu satoja kertoja aikaisemmin - olet siis itsekin vain pahainen papukaija, joka toistaa ennalta oppimaansa.
Noin pääsääntöisesti Suomessa ei taiteella elä (paitti muutama iso nimi). Eli kyllä sinunkin pöydästäsi syö joku ihan muu kuin taiteilija.
Pervointa kuitenkin on se et joku puolustaa tekijänoikeusmaksuja.
Kuule ei kovin sivistystä osoittava kommentti sinulla, välttämättä.;) Voisitko ajatella siten, että ne jotka kirjoittavat ja tekevät taidetta, luovat kulttuurihistoriaa? Varmasti ihmisiä sadan, kahdensadan vuodenkin päästä kiinnostaa, että miten on kännykkäaikakaudella eletty, jne.? Ajattele, jos ei kukaan kirjoittaisi! Hirveä maailma se olisi!
Ainoa missä ehkä voisin kompata sua, on ehkä mahdollinen kirjoituksestasi ilmenevä narsistien vastustus: on aika ällöttävää ollut huomata, että kuinka monetkin netin vapaaseen keskusteluun tarkoitetut keskustelusaitit ovat nykyisin muodostuneet paikoiksi, joissa jotkut yhdet samat toitottavat omia ajatuksiaan... Ei aina ole kiinnostavaa lukea esimerkiksi joidenkin semijulkkisten narsistisia jorinoita arkipäivän tekemisistään netistä ( mäkin käyn vessassa ja laitan ruokaa!) tai puhumattakaan ns. julkkistyrkyistä sitten (!), koska itse ainakaan en koskaan voisi kuvitellakaan haluavani tai oikein hakeutuvani julkkiseksi (hirveä kohtalo pienessä maassa sekin, musta!). Ainoa, millä perusteella koskaan itse haluaisin esiintyä julkisuudessa missään tilanteessa, olisikin oma työni. Jos jotakin inhoan, on se tavisten tai 'tavikseuden' vihaaminen ja ei vähiten siksi, että juuri mikään ei mielestäni ole tylsempää - ja oikeasti mielikuvituksettomampaa, kuin joidenkin pakkomielle erottua mukamas erikoisuudella: tyypillinen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kaipuu siinäkin ihmisillä kun kuitenkin kyseessä, eikä mitään muuta. Netti on mielestäni naurettava vielä sikälikin, että kun varmaan melkein kuka tahansa pujoparta voi esittää olevansa niin helevetin pätevää ja niin kertakaikkisen pätevä joka asian osaaja, vaikka pätevyys todellisuudessa rajoittuisi suurinpiirtein maitopurkin ostamiseen.
Mä ihailen sun ulosantia. Ja toi maitopurkkivertaus oli erittäin osuva.
(cuul-hymiö)
(cuul -hymiö)
Sallinette anteeksi?
Pjotr von Bagh taisi eilen selittää saman, kun siinä satuin vilkuilemaan arjen seassa todennettua ja siten uudelleen toisin katsottua elämää.
(aplodeeraa)
http://www.youtube.com/watch?v=AGGLWxReJrE&feature=related
.
mitkä sun mielestä on sopivia lähteitä inspiraatiolle tai yleensä tarinaniskennälle: jostainhan ne aiheet tulevat kuitenkin. Olisiko taiteilijan oma elämä sopiva rajaus: älkööt kirjoittako mistään muusta kuin itsestään? Mutta usein taiteilijoita syytetään myös liiallisesta omaan napaan tuijottamisesta ja narsismista.
se ***** joka on katkeroitunut opettaja joka ei näe mitään enää kauniina eikä yksikään tarina ole kertomisen arvoinen. Voin säästä sinut kallilta diagnoosilta: olet masentunut ja työhösi loppuun palanut ja tarvitset kognitiivista psykoterapiaa.
Musta on ihan kamalaa että suurin osa peruskoulun ym. opettajista on juuri tällaista "se on ihan helvetin sama kun ei siitä mitään tule teet vain niinkuin käsketään" porukkaa..
Sopii myös tähän luovuus teemaan...Kuinka tuollainen ahdistava atmös voi mitenkään herättää eloon jo varhaisessa iässä nähtävillä olevia taiteilijasieluja? Sitten niistä ihmisitä kasvaa isompia ihmisiä jotka eivät kestä elämää..no niin nyt lopetan tältä erää..
tuskin se A-L Härkönen miehen haluttomuuden arvoitusta lähti pohtimaan PELKKIEN kahvilahavaintojen perusteella..hohhoijaa...