Henkistä väkivaltaa?

on narsismia.... ja joo kyllä ton voi laskea myös henkiseksi väkivallaksi. Toi että riidan päätteeksi alkaa sanoo että on paska ihminen ym. on vain manipulointia jotta sinä tuntisit tilanteessa syyllisyyttä ja perääntyisit ja pyytäisit anteeksi. Sillä lailla hän osoittaa jälleen olleensa itse oikeassa, sinä väärässä. Narsistit eivät ikinä näe itsessään ikinä mitään syytä vaan aina se on toisen syy oli tilanne mikä tahansa. Henkisellä väkivallalla yritetään nujertaa toisen itsenäisyys, luottamus itseensä, jotta häntä olisi helppo manipuloida ja pompotella narsistin oman pillin mukaan. Se on oma asiasi siedätkö sellaista vai ei.

no sinun ei auta kuin sanoa että haluat lähteä
Miehesi on narsisti luonne vikainen .

Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa, että on selkeästi narsisti. Myös tuo aiheeton mustasukkaisuus kuuluu kuvioon ja mahdollisesti jossain vaiheessa väkivalta muuttuu fyysiseksi. Sinuna lähtisin aika äkkiä pakoon. Narsisteilla on omalaatuinen tapa sitoa ihminen itseensä eli heistä vapautuminen on yleensä aika hankalaa. Itse he voivat tehdä ihan mitä vaan eli heille itselleen ei ole minkäänlaisia sääntöjä, säännöt kosvevat vaan toista osapuolta. Luepa netistä lisää narsismista, uskon, että löydät asialle vahvistusta. Narsismia on monenlaista.

lopeta se heti, et saa kun kunnolla kuonoon. Tuollaiset ihmiset pitäisi viedä saunan taakse ja lopettaa.

Samassa veneessä ollaan, olisin voinut itse kirjoittaa saman. Talvella oli kriisin tynkää ja mies ehdotti silloin eroa, olin jo hommannut itselleni kämpänkin kun hän kuitenkin pyörsi puheensa ja yhteiseloa jatkettiin. Virhe. Sen jälkeen on ollut yksi "sä petät mua"- episodi ja lukuisia mykkäkouluja. Reilu viikko sitten mulla tuli mitta täyteen ja nyt olen muuttamassa eri osoitteeseen. Narsistin kanssa en ajatellut loppuikääni elää. Tämäkin aika oli liian pitkä, saa tovin keräillä itseään kasaan.

Minusta tuntuu, että teillä molemmilla on vielä kasvamisen paikka. Riiputte toisissanne vaikka olette onnettomia keskenänne. Hakekaa apua tai erotkaa. Se on juuri näin yksinkertaista.

Olen pian 13 vuotta täyttävä tyttö.

Minulla on vakavia perheongelmia.
Ensinnäkin, isäni on alkoholisti. Toiseksi, äitini ei välitä minusta ollenkaan ja hän on melkein aina töissä.
Ja sitten vielä, pikkusiskollani (8v.) on dysfasia, eli hän ei osaa hyvin puhua. Lisäksi hän vihaa minua.
Joka ikinen viikonloppu, kun isälläni on vapaata, hän vetää tietysti änkyräkännit. Kännissä hän on hyvin ärtynyt ja arvaamaton. Hän lässyttää minulle aina kännipäissään ties mistä, ja jos väitän vähänkin vastaan tai käsken hänen häipyä, hän usein karjahtaa minulle todella kovaa, läpsäisee minua, pitää minua koko viikonlopun nälissäni tai voi käydä jopa kimppuuni. Lisäksi minun täytyy hoitaa pikkusiskoani koko ajan, tehdä hänelle ruokaa, laittaa hänet ajoissa nukkumaan ja kun koulua oli, hänet piti joka aamu herättää kouluun, laittaa aamupalaa, vaatteet, tarkistaa että läksyt oli tehty ja laittaa taksiin. Aina kun isäni makaa sammuneena sohvalla, on pubissa tai hortoilee kännissä ties missä, minun täytyy aina huolehtia talosta.
Vaikka siskoni onkin pieni, hän on todella väkivaltainen ja kiroilee kovasti eikä hänellä ole koulussa yhtään ystäviä, ja hän on erityisluokalla erikoiskoulussa. Tiedän että hän on ärsyttävä, mutta en mahda sille mitään. Passaan häntä joka päivä, ja hän vain hakkaa minua, haukkuu minua ja kertoo vanhemmilleni että kiusaan häntä (vaikka asia ei ole niin) ja sitten saan aina selkääni. Minun täytyi vielä hoitaa oma koulunkäyntini. Olen vaihtanut koulua kerran, vanhassa koulussa minulla oli kamalaa. Ihmettelen että sain tehdä niin. Koulumatkani uuteen kouluun on 10km, ja vanhempani eivät ikinä vieneet minua kouluun. Sain aina pyytää pikkusiskoni taksikuljettajalta, että pääsisinkö samalla kyydillä, kun koulumme ovat lähekkäin. Sain onneksi luvan, mutta silti, vaikeaa antaa vanhemmilleni tätäkään anteeksi. Äitini on täynnä itseään. Hän vihaa minua yli kaiken, vaikka yritän aina olla hänelle mahdollisimman ystävällinen. Aina aniharvoin kun hänellä on vapaata, hän vain tappelee isäni kanssa, hemmottelee siskoni pilalle ja haukkuu minua ja pakottaa minut tekemään kaikki kotityöt. Ymmärrän kyllä että minulla on vastuuta, ja hän tekee vielä vuorotyötä eli hän on usein yöllä töistä tullessaan väsynyt, ymmärrän senkin, mutta voisi hän VÄLILLÄ TEHDÄ ITSEKIN JOTAIN. Kaikki rahat mitä hän palkassaan saa, hän käyttää kosmetiikkaan ja alkoholiin. Hän ei ole alkoholisti eikä hän ole kännissä koskaan ollutkaan, mutta hän nauttii alkoholia joka ilta kotiin tultuaan.

Kun isäni ja äitini on kotona ja isäni on humalassa, tappelu on aivan kamala. He tappelevat koko ajan, nalkuttavat toisilleen koko ajan, karjuvat molemmat todella kovaa ja ovat melkein toistensa kimpussa. Lisäksi isäni on monta kertaa humalassa uhannut tappaa äitini, minut ja siskoni. Hän rikkoo vihaisena tavaroita, paiskoo tavaroita ja kiroilee kovasti, jopa huorittelee äitiäni. Äitini on aina soittamassa poliisille, tekemässä itsemurhaa ja milloin mitäkin. Lisäksi isäni on usein pikkusiskoni kimpussa, hakkaa häntä, läpsii häntä ja karjuu hänelle. Äitini puolustaa vain siskoani, mutta itse olen hänelle kuin ilmaa.

Olen aina ollut koulukiusattu. Kokeeni ja todistukseni ovat aina olleet todella huonoja.
Koulussa ei ole ollut ketään, jolle olisin voinut ongelmistani kertoa. Kun pyysin koulukuraattorille aikaa,
hän vain selitti, että minun täytyisi muuttaa jollekin sukulaisellemme hoitoon. Mutta, ainut sukulaisemme on vain mummoni, joka on jo todella vanha, potee kaikenlaisia vaivoja ja valittaa niistä ym. Eli en todellakaan haluaisi hänen luoksensa, vaikka hän minulle tärkeä onkin. Koulussa minulla on vain yksi ystävä, joka ei välitä minusta juuri ollenkaan. Hän ei ole soittanut minulle koko kesänä, laittanut ainuttakaan tekstiviestiä ym. Hän on varmaan unohtanut minut. Mutta hänessä oli se hyvä puoli, että hän oli ainut joka minua kuunteli, hän ymmärsi minua. Hän asuu hyvin kaukana, en voisi hänenkään luokse muuttaa.

Lisäksi minun täytyy huolehtia lemmikeistämme, joita meillä on paljon. Olen sietämään perhettäni koko ikäni, ja tämä on aina ollut samanlaista. Olen lopen uupunut ja tulossa hulluksi. Öisinkään en saa unta, koska en ikinä tiedä, mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Tiedän, että ongelmani on vakava, mutta en tiedä, minne ottaisin yhteyttä. Varsinkin isäni on saatava hoitoon. Olen ehdottanut asiaa hänelle, mutta sain siitä selkääni, ja sen jälkeen en ole asiasta juuri sen koommin puhunut. Hän käy onneksi sentään töissä, mutta harvoin. Suhteeni perheeseeni ovat todella huonot. En usein puhu kenenkään perheenjäseneni kanssa, ellei ole pakko. :(

Tässä on minun ongelmani.
Toivottavasti ymmärrätte minua ettekä pilaile asian kanssa.
Vaikka olenkin nuori, niin olen kyllä kovasti tätä maailmaa nähnyt.

sellaista sanotaan,se on mammanpoika,eli äitin pikku mussu,ja usein väärin ymmäretty,,saanu kaiken kakarana,,ja isona,ja osaa käyttää tilanteet hyväkseen.

Kuule, tuo kumppanisi tapa toimia ei lopu, vain pahenee.
Lähde suhteesta nyt kun se vielä on noinkin tuore. Jos jäät, alat pikku hiljaa itsekin uskoa olevasi syyllinen. Menetät itsesi, eikä mies koskaan hyväksy sinua sellaisena kuin olet.

mieheni myös osaa kaikki kääntää minun syyksi. pikkuhiljaa olen alkanut saamaan siitä kylläkin tarpeekseni, onneksi mieheni on hiukan alkanut perääntymään. tiedä sitten mitä mielessään suunnittelee. itse suunnittelen lähtöä, olen kylläkin suunnitellut jo kauan ja aina sanon itselleni että seuraavasta ja seuraavasta lähden...pieni tyttö pinnasängyssä vain ehkä estää...

we'll if you want me talk to him. i may i have old school rules i can teach him or he have this year hard maype he needs time out

Älä pilaa omaa elämääsi tuollaisen miehen vuoksi!! Löydät itsellesi hyvän ja paremman miehen!!'
Tuollainen mies ei koskaan muutu paremmaksi!!
Usko häntä, kun hän tietää itsekin olevansa paskamies!! Päästä hänet menemään ja jatka omaa elämääsi niin kuin itse haluat!!

henkistä väkivaltaa. Vaikea sanoa mikä persoonallisuushäiriö, mutta varmasti joku. Tuore suhde, joten helpompi lähteä. Valmistele lähtö omassa päässäsi vaivihkaa - henkisesti, taloudellisesti ... tavarat, uusi koti yms valmiiksi ja sen jälkeen kerrot mitä aiot tehdä - ja katoat. Ei kannata uhkailla lähdöllä eikä etukäteen vihjailla mitään. Hyvä ystävä tai kotiväki tai joku muu luottoystävä avuksi ja järjestely käyntiin. Nämä ihmiset eivät muutu. Olen itse Niskavuorelta kotoisin ja pärjännyt elämässäni sekä henkisesti, rakkaudellisesti, ammatillisesti ja taloudellisesti erittäin hyvin, mutta kerran elämässäni erehdyin narsistiin ja täytyy kyllä todeta, että kontalleen veti meikäläisen muutamaksi vuodeksi. Siis järkyttävin kokemus koko elämäni aikana. Olin tuntenut tämän narsistin yli 10v mutten tiennyt hänen "kotiminästään" mitään. Katoa ennekö on myöhäistä - pidät sitä vielä myöhemmin elämäsi suurimpana tekona. Kun narsisti iskee, ei auta oletko viisas, tyhmä, rikas, köyhä, heikko, vahva ... taitavimmat kusettavat jopa psykiatreja yms,.

onhan se kyllä niin että ei olis riitoja ellei olis naisiakaan.
ja taitaahan se olla niinkin että se mies tuntee olevansa paska ja ettet taida paljoa häntä arvostaa.
ja se mustasukkaisuuskin on yleensä niin että sitä on jos siihen antaa tarpeeks aihetta.
huumorilla kannattais yrittää sillä pääsee vaikestakin paikoista yleensä aika helpolla.
sekin on tyhmää että pitäis lempata toinen jos asiat ei suju ...miksi sitten on sen ottanut ja luvannut rakastaa.
enemmän saa kun laittaa ne asiat silleen ettei tarvis riidellä ja olla mustasukkainen ym ... molempia tässä tarvitaan.
nykyajan ihmiset vaan eroilee ja yrittelee uudestaan ja taas ei suju.
vastoinkäymisistä huolimatta jos jaksaa yrittää niin kyllä siitä saa palkinnon jossain vaiheessa .
mä ainakin oon aikapaljon näitä mielipiteitä vastaan joita tässä on esitetty muka asiantuntevasti ... varmaan kaikki eronneita kun eivät ole osanneet elää yhdessä , kyllä se vaan on niin että se joka ennen muutama vuosi sitten oli se ihana johon rakastui , on vieläkin se sama ihminen ja kun teillä ei oo vielä mennyt ihan pieleen kaikki niin saatte elämänne vielä pelastettua kun puhutte asioista ja kerrotte miltä molemmista tuntuu.
ei teidän mistään pitäis kilpailla keskenään vaan yrittää yhdessä yhteisiä asioita .
ugh olen puhunut.

Elin itse saman kaltaisessa tilanteeessa 23 (!!!) vuotta. Mieheni oli varsin itsekäs -ainoa lapsi- joka näki aina ensin omat tarpeensa.... lasten tai minun tarpeet eivät oikeasti kiinnostaneet häntä lainkaan. Niin kauan kun hänellä oli hyvä olla, asiat olivat ok, mutta kun hänellä ei ollut kivaa, ei ollut kivaa meillä muillakaan. Käsittämätöntä on se, että hän ei KERTAAKAAN puolustanut minua tai lapsia missään tilanteessa! Ei, jos esim. olin jostain eri mieltä appivanhempieni kanssa, hän seisoi aina vanhempiensa rinnalla. Selän takana hän sitten kyllä haukkui vanhempiaan.....
Riitamme johtivat aina kuvaamaasi tilanteeseen: kun kerroin, mikä minusta tuntui pahalta, hän ryhtyi marttyyriksi: "en ole tajunnutkaan, että olen noin paska ihminen...." Sitten hän alkoi itkeskellä -sillä seurauksella, että minä aloin lohdutella häntä, vakuuttaa, etteivät asiat nyt niin pahasti ole..... ja kuvio päättyi useimmiten sovintoseksiin. Hän sai taas kerran, mitä halusi, minä pyörsin puheeni ja aiemmin kertomani huolet ja harmitukset saatettiin painaa villaisella. Hän ei suostunut keskustelemaan asioista, vaan poistui paikalta, koska "en suostu riitelemään kanssasi". En halunnut riidellä, vaan kertoa, että en voinut hyvin! Sitä hän ei tietystikään halunnut kuulla.
Muutama vuosi sitten sairastuin masennukseen. Samoin nuorempi lapsemme. Mieheni katseli tilannetta vuoden, ja ilmoitti sitten, että on löytänyt naisen, joka ymmärtää häntä minua paremmin. Hän lähti -ja niin kiinni olin hänessä, että rukoilin häntä jäämään. Tyhmä. Nyt, kolmisen vuotta myöhemmin, olen tajunnut olleeni narsistin vallankäytön kohteena. Terapiani jatkuu vielä pitkään.

siinä tilanteessa kun olet kertonut loukkaantuneesi että mitä hän kuuli sinun sanovan. Mulla on myös saman laisia tilanteita miehen kanssa jotka johtuu siitä ettei hänellä ole työkaluja keskustella tilanteesta. mutta mä oon opetellut kysymään kun hän reagoi kuvailemallasi tavalla " Mitä kuulit mun sanovan?" se auttaa kun joutuu toistamaan kuulemansa. Mun miehen lapsuudessa ei oo opetettu puhumaan tunteista ja se opettelu vanhana on vaikeampaa kuin nuorena ja niistä johtuvista tunnelukoista johtuu myös se ettei pysty kohtaamaan toisenkaan tunteita.

Jos teillä on vasta vuosi takana, kyllä se tuota rataa useamman vuoden päästä menee vielä paljon pahemmaksi. Täytyy sanoa, että mustasukkainen ei parannu koskaan. Anna hänen mennä, oli kuinka itsesäälinen tahansa.

Been there, done that and won't do it again! Mä olen ollut 2 kertaa samassa tilanteessa ja molemmisssa on ollut kyse miehen huonosta itsetunnosta. Mustasukkaisuus meni toisessa tapauksessa niin sairaalloiseksi, että en edes voinut käydä rauhassa missään. Olisi pitänyt vain istua kotona miestä viihdyttämässä. Harrastukseni ja kaverini eivät 1. miehelle kelvanneet. Toiselle puolestaan sain raportoida kaikki tekemiseni. Tuin molempia sekä taloudellisesti että henkisesti. 1. miehen jälkeen olin niin alemmuuden tuntoinen, että kuvittelin etten kelpaa kenellekään. Toisin on onneksi todistettu :) tsemppiä ja kaunista kesää!

itse olin juuri tuollaisen miehen kanssa naimisissa 10 vuotta ennen kuin mitta tuli täyteen lopullisesti,enkä toivo kenenkää kestävän yhtä kauan.
harkitse tarkkaan,onko suhteessa niin paljon hyvää,että haluat jatkaa?? koska on hyvin epätodennäköistä että hän muuttuu,tilanne menee lopulta vain pahemmaksi luultavammin.
meillä käytiin välillä pitkiäkin keskusteluja,ei toki ikinä puhumalla,koska ne päättyi aina juuri siihen että kaikki on minun syytä ja jouduin lohduttamaan vaikka olin varmasti useinkin itse se joka oli aivan hajalla. lopulta en voinut sanoa missään asiassa vastaan,etenkään sen jälkeen kun alkoholi astuo kunnolla kuvioon,koska mies alkoi uhkailemaan itsemurhalla ja pari kertaa sitä yrittikin.
pitkillä tekstiviesteillä/ sähköposteilla sain välillä hetkeksi miehen miettimään,voisiko hänessäkin olla vikaa ja vasta kun aloin puhua erosta vakavasti,hän vannoi ja vakuutti muuttuvansa. -tyhjiä lupauksia kaikki kuten kaikki muukin mitä hän vuosien aikana lupasi..
oman elämän kokoaminen itselläni tulee kestämään vielä vuosia,että tohtisin alkaa uuteen suhteeseen,ilman pelkoa,vaikka erosta on jo 2 vuotta. eikä tämä mies ole jättänyt minua vieläkään rauhaan koska yhteisten lasten takia kuitenkin joudutaan pitämään yhteyttä. hän kyselee yhteisiltä tutuilta ja jopa lapsilta yhtenään tekemisiäni ja on useaan otteeseen uhannut minun mahdolliselle tulevalle miehelle tehdä selväksi että kuulun hänelle,vaikka hän itse on aloittanut jo monta lyhyttä suhdetta.
ihan vasta ymmärsin itsekin että suurimmaksi osaksi hänen käytös johtuu narsismista,se on sairaus,mutta ei syy saada sääliä jonka takia pitäisi kenekää jäädä pitämään tällaista ihmistä pystyssä,he kyllä pärjäävät vaikka muuta väittävät,usein jopa muita paremmin,koska osaavat miellyttää ihmisiä halutessaan ja hakea ihailua oikeista paikoista.

Kysymys kuuluukin jos on noin hirveää, miksi et itse laita poikki.Voihan hänessä narsistin vikaakin mutta ennemmin kun naisille tyypillisesti keksimmen miehelle jonkun hirveän korjaamattoman psyykkisen vian voimme myös olettaa että hän on kokematon/kärsii alemmuuskompleksista.Se vitsailu siitä miten katselet muita on voi olla vain hänen tapansa ilmaista olevansa peloistaan siitä että olet lähtemässä lätkimään jonkun rokkarirentun kanssa koska tahansa.Tätä kun ei osata keskustella niin siihenhän ne suhteet sitten kaatuvatkin kun sitä jankutusta ei jaksa kuunnella.

Palatakseni tosin ekaan lauseeseen, et maininnut asiaakaan miksi hänen kanssaan olisi mukava olla yhdessä, miksi et vain ole laittanut poikki.

Taidat olla narsistin otteessa. Kannattais lähtee , kun sulla on noin paha olo. Mulla on kokemusta tosta 4 vuotta ja se meni siihen,että mietin jo itteni tappamista.Mies haukkui ja kaikki oli aina minun vika. Mitä ikinä teinkin tein sen väärin hän ei nähnyt itsessään mitään vikaa. Onneksi ero tuli. Sinä päivänä,kun olin saanut tavarani omaan asuntoon olo oli kevyt ja helpottunut.

Mä oon itse samanlainen Mulkku, tai sitte meitä on kaksi meidän suhteessa.
Mustasukkaisuuta ei ole koska ei meitä parempaa paria ole riitelyssä ja toisemme syyttelyssä, ei ole aikaa mustasukkaan. Olen hetero Mies.

Onhan niitä muitakin persoonallisuushäiriöitä kuin narsismi (joka nyt vain sattuu olemaan muotia), ja oireet saattavat mennä päällekkäin. Ei siis pidä heitellä diagnooseja noin vain.

Kirjoita miehelle kirje, jossa sanot asiat niin kuin täällä kirjoitit. Pyydä myös kirjallinen vastaus. Jos hän ei siltikään ymmärrä, tai aloittaa riidan, en ehkä näe että kannattaisi jäädä..?

narsistien uhrit tuki ry:n nettisivuilla, ja ne julkaisee myös lehteä. Itsellä kymmene vuoden kokemus narsismista parisuhteessa. Monet merkit täyttyvät tässä, plus läheisriippuvuussuhteen merkit.

Luepa tämä:
Mies haukkuu itseään paskaksi ihmiseksi ja luulee sinun etsivän toisen. Huomaatko hauskan yhteyden näillä kahdella asialla? Mies siis tajuaa, että kukapa paskan kanssa olisi.

Puhu suoraan ilman valtavaa tunteenpaloa. Jos mies sanoo olevansa paska ihminen, hän tekee sen kotoa opitulla tavalla kääntääkseen itsensä uhriksi. Tähän peliin täytyy tietysti vastata oikein esim. antamalla - syyllistymättä itse - toisen olla vapaasti omaa mieltään. Sano myös, ettei ole tervettä haukkua itseään paskaksi, itsetunto huononee. Tärkeää on, ettei mies saa "paskoittelulla" sitä mitä haluaa, jotta se ei motivoisi samaan uudelleen.

Kun mies halveksii harrastuksiasi, sano taas yksinkertaisen asiallisen napakan suoraan, että se on epäkohteliasta ja niin ei tule tehdä. Ja jälleen olet antamatta ainoatakaan "säälipistettä" "paskoittelun" takia.

Kun mies saa mustasukkaisuuskohtauksen, kysy pohtivasti, onko hän koskaan ajatellut miksi hän epäilee pettämistä ja niin usein. Luultavasti hän vastaa, ettei ole ja/tai ei tiedä. Kysy edelleen, eikö se olisi tärkeä tietää, koska siitä ei tule kiva olo. Tietäminen vapauttaa harhaluulosta, jossa syy on sinussa.

Perussyy tämän narsistin tms. ongelmiin on siis kotona pieksetty huono itsearvostus. Se puskee eri tavoin esiin, kuten kerroit, vaikka toinen yrittää alkeellisin keinoin pitää itseään kasassa. Kannattaa ottaa asenne, jossa et ota uhrin tai syytetyn roolia vaan näet tilanteet potilas-hoitaja-näkökulmasta. Alat siis hoitamaan potilasta kuntoon. Tilanteenne saattaa olla vaikea, sillä noita kavereita kait harvoin lyhyessä ajassa kasvatetaan terveiksi. Vakavuusaste toki vaikuttaa. Aina toki voi yrittää ja onpahan tehnyt elämässään jotain hyvääkin, kun saanut kasvatettua miehen - edes vähän. Onnistumisen tunne on varmasti palkitseva.

Yhteystiedot piiloon, jos otat eron. Koeta hoitaa niin, ettei kaverit välitä uusia yhteystietoja miehelle. Jos et eroa vielä, pidä huoli, ettei lapsia, omistusasuntoa tai muita sitoumuksia ilmaannu, jotta olet vapaa lähtemään, kun aika on.

vakavasti punnitsemaan sitä onko miehesi sinulle niin rakas, että haluat edelleen yrittää saada suhteen toimimaan. Kenenkään ei pitäisi olla tarve kasvattaa toista ihmistä vaikka parisuhteessa YHDESSÄ kasvetaankin. Miehesi selkeästi kohtelee sinua jo henkisen väkivallan tasolla eikä sinun tule sitä kestää. Omassa entisessa suhteessani oli täysin samat kuviot kunnes pitkän taistelun jälkeen tajusin ettei mies rakasta minua vaan itseään mutta henkisellä väkivallalla hallitsee myös täysin minua. Puhu miehesi kanssa täysin suoraan ihan asialinjalla, älä huuda äläkä raivoa vaan keskustele ja nosta kissa pöydälle. Jos hän ei vieläkään reagoi asiaan mitenkään anna hänen myös selkeästi tietää, ettet ole suhteessa tyytyväinen ja haluat miettiä onko hommassa enää mitään järkeä. Rakkaus asiassa tietysti ratkaisee mutta pelkkien tunteiden johdatuksella ei pidä asiaa ratkaista. Muista ajatella myös itseäsi järjellä! tsemppiä minkä ratkaisun ikinä teetkin! :)

Se mitä kirjoitit voisi olla ihan täysin minun itseni kirjoittama. En siis lähde uudestaan kirjoittamaan jo sanomiasi asioita, mutta osaan hyvin samaistua tunteisiisi. Meillä samoista asiosta "keskusteltiin" lopuksi joka viikko, eli se hyvän yhteisen ajan ja kuluttavan ajan suhde muutui ihan päinvastaiseksi, kuin mitä se parisuhteessa pitäisi olla. Lopuksi en saanut esim. olla miesystäväni luona yötä, jos olin menossa esim. työpaikan pikkujouluihin tai tyttökavereiden kanssa ulos, koska hän ei kestänyt sitä, että näki kun laittaudun "muita varten". Kerran hän kehitti sitten riidan jälleen niistä samoista vanhoista asioista ja oikeastaan heitti minut ulos. Tilanteessa ei oikeastaan ollut muuten mitään uutta, päätin vain, etten mene takaisin, vaikka hän pyytäisikin. Se päätös myöskin piti ja siitä olen tosi tyytväinen. Omaa itseään ja sitä omaa kovan kolauksen saanutta itsetuntoa- ja luottamusta on saanut eron jälkeen vähän keräillä, mutta ei se haittaa. Ja tuohon ihan viimeisimpään kysymykseesi: se on eräänlaista henkistä väkivaltaa, kyllä. Se, että toinen pönkittää omaa huonoa itseluottamustaan saamalla sinut voimaan huonosti, ei ole oikein, joten toivon, että ymmärrät lähteä suhteesta ennen kuin se tekee enemmän harmia. Seuraava askel henkisen väkivallan jälkeen on usein fyysinen ja niistä tilanteistahan naiset lähtevät pois ihan yhtä huonosti. Tsemppiä ja rohkeutta.

Hei enn-ii,
Suosittelen sinulle luettavaksi saman kirjan kun itse sain: Sata tapaa tappaa sielu. Tuija Välipakka ja Arja Lehtosaari. Tässä ote kirjasta:
" Narsistille ominaista on huono itsetunto, vaikka juuri se ei näy päällepäin, ja sitä hän haluaa pönkittää keinoilla millä hyvänsä. Narsisti haluaa huomiota ja ihailua, jopa negatiivinenkin huomiointi riittää. Sitä, että jää vaille huomiota, narsisti ei kestä. Narsisti osaa manipuloida ihmisiä ja hän tuntee minänsä hajoavan, ellei saa määrätä kaikesta. Hän mitätöi ympärillään olevia ja nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Hän terrorisoi läheistensä elämää ja saa heidät usein uskomaan, että vika on heissä itsessään. Usein henkisen väkivallan jatkumona on fyysinen väkivalta, muttei aina".

elämäs helpottuu.

oikeasti, ei turhia tunteiluja vaan lemppaa mäkeen.
itselläni oli sama tilanne ja se vaan paheni. lopulta tilanne meni siihen että mies lukitsi mut huoneeseen eikä antanut olla kontktissa ulkomaailman kanssa.

pelasta itses vielä kun voit:)

Saat käännettyä "Aina riidoissa kumppani heittäytyy marttyyriksi. Jos kerron että jokin hänen sanomistaan tai tekemistään asioita on loukannut minua hän kääntää aina tilanteen itselleen että "hän on vain niin paska ihminen ettei osaa tehdä mitään muuta kuin aina väärin". Joka riidassa vika löytyy siis aina minusta." tuon itseesi ? Jos kumppanisi sanoo olevansa paska ihminen eikä osaa mitään tehdä oikein, niin sinä otat itseesi ? Kummalla teistä liiraa päässä ? Sitäpaitsi, sama se on aikuisten kuin lastenkin kanssa, eli kerrotaan mistä käytöksessä ei pidetä mutta kerrotaan myös mistä pidetään.

on sen kanssa olla pöljä? Olet vasta seurusteluvaiheessa, alun ihastumisen jälkeen kaverisi "paremmat" puolet ovat tulleet esiin. Itseään ihminen voi muuttaa, toista ei määräänsä enempää. Jos se kaveri saa sut kuvailemasi mukaan vajaassa vuodessa ihmisraunioksi niin mitä kuvittelet yhteiselonne olevan vuosien päästä? Nyt kun et ole aviossa saati ole lapsia nauttimassa yhteiselostanne niin eikö olisi korkea aika nostaa kassit oven ulkopuolelle?
Pikkusen tuntuu provolle aloitus, meinaan ei tarvitse ihan kauhean lukenut psykologi olla kun oivaltaa että kysymykseen henkisestä väkivallasta voi vastata: kyllä. Jos ihminen ei omaa parastaan tajua vaikea sitä on auttaa.

parhaat ohjeet parisuhteen paineisiin löydät pyllykirjasta http://www.pyllykirja.fi

Kumppanisi sanoessa, että hän on paska ihminen, joka tekee kaiken aina väärin kertoo vain sen tunteen jonka sinun sanasi ovat hänessä herättäneet, ei sen enempää tai vähempää. Me emme loukkaannu jos emme tahdo loukkaantua, me itse vastaamme omista tunteistamme ei kukaan muu.

Niin sinä kuin kumppanisikin elätte parisuhdetanne sen "mallin" mukaan jossa olette kasvaneet, se on suureksi osaksi tiedostamatonta, mutta hyvin totta siitä huolimatta. Riittää kun katsot kuinka vanhempasi suhtautuvat ITSEENSÄ ja toisiinsa ja mietit miten sinä toimit ja miksi? Emme saavuta onnea ja hyvää elämää katsomalla mitä muut tekekevät tai tuntevat, itsensä tunteminen on avain onneen, tyytyväisyyteen ja kiitollisuuteen.

Itsensä tunteminen, omista tunteistaan vastaaminen on osa aikuistumista, pitää olla itselleen armollinen, kärsivällinen ja rakastaa itseään niin kuin kumppaniaan!

Ainut oikea ratkaisu tässä on että lopetatte suhteen ennen kuin alkaa oikeasti käymään kipeää. Älä pilaa elämääsi sellaisen ihmisen takia jonka kanssa ei ole hyvä olla.

Sun miehes on narsisti. Ikävintä siinä on että hän ei edes huomaa tekojaan. Hän oikeasti uskoo siihen mitä sanoo ja näkee itsensä aina muiden yläpuolella. Älä hyvä ihminen jää katsomaan mitä sinulle tapahtuu tässä suhteessa vaan lähde pois. Häntä ei voi auttaa ennenkun hän itse ohjautuu hoitoon.

Jännä, että otat itseesi tuon kun hän sanoo olevansa paska ihminen. Olisi mukava kuunnella kuinka asiat etenevät riidoissanne. Tuommoinen lause kuulostaa siltä, että haukkumista on mennyt toiseen suuntaan. Tuommoinen kommentti harvoin lähtee ellei ole menty henkilökohtaisiin haukkumisiin ja silloin se on lähinnä sarkastinen kommentti, että sitä ollaan mitä nainen sanoo. Tietysti riitaa varmaan voisi jatkaa, mutta se olisi aika turhaa.

Tietysti jos olet todellakin vain kommentoinut, että joku hänen tekemänsä asia on pahoittanut mielesi niin silloin varmaan kyseessä on kommunikointiongelma eli hän kuulee sen eri tavalla kuin mitä sinä sen sanot. Jos muuten hyvä tyyppi niin kannattaisi työstää tuota kommunikointia ja kommunikoinnin työstämisestä on joka tapauksessa hyötyä tulevaisuuden suhteen vaikka suhde karahtaisikin kiville. Jokaisen "marttyyrikohtauksen" jälkeen vain kysyt, miten hän ymmärsi mitä sinä sanoit.

Mustasukkaisuus on oma lukunsa, sopivassa määrin se on merkki välittämisestä ja liiallinen, sairaalloinen määrä taas merkki loputtomasta määrästä ongelmia. Ja yleensä se lähtee siitä miten tulkitaan erilaiset sosiaaliset tilanteet. Jos tuntee jo ennestään uhatuksi suhteessa niin varmana alkaa näkemään uhkia joka suunnalla. Jos suunnittelet jo lähtöä suhteesta muutenkin niin tuon tilanteen varmana mies myöskin haistaa ja reagoi tilanteisiin korostuneesti osittain jopa syystä.

Teillä voi olla edessä kivinen tulevaisuus tai ero jos kommunikointiongelmaa ei saada ratkaistuksi. Ja lopulta asia pyörii sen ympärillä haluatko sinä jatkaa suhteessa vai koetko, että edestäpäin löytyy mies jonka kanssa ei kyseistä ongelmaa olisi. (Ja kyllä, maailmasta löytyy aina se parempi, joskus sen etsiminen vain voi kestää kauemman aikaa toisilla jopa loppuelämän.)

Terve!

Itse olin ihan samassa tilanteessa, kaikki mitä tein, niin tyttöystäväni käänsi minun puolelleni. Kumminkin riitojen aloituksia tuli paljon häneltä, että meinasin menettää järkeni. No kumminkin seksin puutteella ja muulla minua on sitten rankaistu.

Järjen menetyksen partaalla menin nettiin ja luin narsistisista henkilöistä. Vaikka rakastan tyttöystävääni, niin oli pakko mennä lukemaan millaisia ne ovat. No ne sopivat kuin paita ja housut. Olen ulkonäöllisessä yliasemassa hänen mielestään. Muutenkin kun olen sosiaalisempi kuin hän, niin hän on jopa maininnut katkeruuden sille, että kun tulen samoihin juhliin, kaverit, jotka hän on vuosia tuntenut, juttelevat enemmän minun kanssa. Veikkasin, että se oli syy siihen, että hän oli tuollainen. Silti en halunnut luopua hänestä! Enkä ole vieläkään

lähde ennenkuin olet ihmisraunio, narsismilta kuulostaa. itse surustelin kaksi vuotta tuollaisen ihmisen kanssa ja olin lopulta ihmisraunio, nyt vuoden päästä erosta alan olemaan kunnossa ja pikkuhiljaa opin luottamaan ihmisiin. Vielä eron jälkeenkin mies ahdisteli ja haukkui minua ja puhui minusta käsittämättämiä juttuja, hän oli mielestään se kärsivä osapuoli.

Kunpa voisin saada sinuun jonkun yhteyden, itselläni on ollut täysin sama tilanne/on edelleen, ehkä voitais pistää hynttyyt yhteen. Itse tosin olen jo päässyt tilanteesta "puoliksi ulos".

Näin parin kuukauden jälkeen ajattelin kertoa miten tilanne on muuttunut, paremmaksi nimittäin.
Aivan kesän lopussa puolisoni kirjaimellisesti taas "jätti" minut ja oletti varmasti että pian olisin taas ruikuttamassa ja anelemassa anteeksi ja pyytämässä häntä ottamaan minut takaisin. Kiitos perheeni ja ystävieni en tehnyt elämäni virhettä. Perheeni ja ystäväni eristivät minut puolisostani täysin, vaihtoivat numeroni ja ottivat minut täysin puolisoni ulottumattomiin.
Perhe ja ystävät antoivat minulle oman ajan olla ja purkaa pahaa oloa mutta olivat heti työntämässä minua liikeelle. Ja ensimmäisen vkon jälkeen maailman alkoi kummasti kirkastua. Ei tarvinnyt pelätä syytöksiä, haukkumisia ja ihmeellinen pala katosi kurkusta.

Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin varsinkin kun aiemmin puhuin miten vaikea siitä on lähteä. Kaikki ne jotka ovat oikeasti olleet narsistin koukussa tietävät mitä tarkoitan kun sanon että narsisti koukuttaa ja syö sitä toisen itsetuntoa. En osaa selittää sitä, mutta ne jotka ovat olleet samassa tilanteessa ymmärtävät sen tunteen kun tajuaa miten paljon parempi on olla ilman narsistia.

Kulunut kesä oli elämäni hirveimpiä, se vei voimiani enemmän kuin mikään muu asia ennen ja se ilo ja hyväolo mikä tulee, kun tajuaa mistä sitä pääsi pois, on jotain mieletöntä.

Reilu kuukausi täydellisen hiljaisuuden jälkeen kumppanini sai jostain kautta selville uuden sähköposti osoitteeni ja sain kaksi pitkään "Olen ymmärtänyt, olen pahoillani, en voi koskaan korvata" viestiä.
Viestit poistettuani ajattelin että ei helvetti minä voitin, narsisti ei.

KIITOS SINÄ joka suosittelit lukemiseksi Sata tapaa tappaa sielu- teosta! Suosittelen sitä jokaiselle joka on elämässään narsistin kohteeksi joutunut. Kirja teki monista asioista konkreettisia ja auttoi omalla tavallaan ymmärtämään ettei syy ole itsessä, vaan narsistissa.

Kumppanini oli ja on varmasti yhä edelleen selvä narsisti ja minä olin sen uhri aivan liian kauan tajuamattani. Toivon voimia ja jaksamista kaikille samassa tilanteessa oleville, ja vakuutan, kun suhteesta ja narsistista pääsee eroon, maailman näyttää aivan erilaiselta. Voin jälkiviisaana sanoa että asioita on osattava katsoa kokonaisuutena, ei pidä peittää niillä hyvillä asioilla niitä huonoja, sillä ne huonot eivät katoa minnekkään. Ihmisen on rakastettava itseään terveesti sen verran että tajuaa oman parhaansa ja tajuaa oman pahan olonsa.

Nykyään en kaipaa mitään vanhasta suhteestani. Nautin olosta nyt ja osaan ajatella kokemaani ilman että ajattelen asioiden olevan minun syytäni. Vasta nyt monet asiat saavat minut ajattelemaan että mitä helvettiä oikein ajattelin silloin. Narsismi on kavala sairaus jota ei milloinkaan pidä vähätellä.