Kertokaahan kokemuksia tilanteesta, jossa naisella on korkeakoulututkinto ja miehellä amistutkinto. Miten on yhteiselämä onnistunut eli vaikuttaako koulutuserot teidän mielestänne suhteeseen ja jos vaikuttavat, niin miten?!
koulutuserot
eema
504108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Ei sais vaikuttaa, mutta aika usein vaikuttaa.
Ei ehkä aluksi, mutta myöhemmin.
Siinä on pari kovaa karikkoa. Ensinnäkin miehen itsetunto pitää olla hyvässä kunnossa, koska vieläkin esiintyy sellaista, että miehellä pitää olla parempi koulutus. Toiseksi on se ystäväpiiri, molemmilla on "erilaiset" työkaverit ja puheenaiheet eivät ehkä kiinnosta toista.
Mutta voihan se hyvinkin onnistua, jos muut asiat on kunnossa.
mieti pari kertaa, olen aivan vakuuttunut että vaikuttaa.
itselläni on vaikuttanut ja paljon ja tilanne ei kovin maaritteleva. Kun se ystäväpiiri on niin erilainen ja ajatusmaailmassakin on isoja eroja, aika vaikea on suhdetta rakentaa.
Vaikka elämme tasa-arvojen maailmassa, ei ne säätyjen väliset erot mihinkään hävinneet. Näin se vain on. tulet huomaamaan.
...ei pidä yleistää...ei tule esim. säätyjen väliset erot häviämään ellei niitä hävitä...ts. kaikki on mahdollista, uskoa, itse meidän pitäis täällä lopulta määritellä itsemme. :-)
saattaa vaikuttaa. Mikäli olette nuoria, voi yhteiset harrastukset, ystävät, arki ja perhe olla yhdistäviä. Mikäli olette jo keski-iän ylittäneitä ja kummallakin oma elämänhistoriansa, niin vaikuttaa tosi paljon. Jokpa niin, ettei yhteistä säveltä löydy.
Oma kokemukseni on, että vaikuttaa. Itse seurustelin vuosia pojan kanssa, jolla oli itseäni matalampi koulutus. Ei sitä aluksi niin huomannut, tai ei ainakaan halunnut huomata. Mutta kun aikaa kului, näki koko ajan selvemmin, että olemme monissa asioissa hyvin erilaisia, eikä vallan vähää juuri tuon koulutuksen takia. Puheenaiheemme, kiinnostuksemme, ystäväpiirimme jne. poikkesivat ratkaisevasti toisistaan. Toki eroomme vaikuttivat muutkin asiat, mutta kyllä minusta tuollaisilla asioilla on paljon merkitystä. Välillä tuntui, että koko ajan oli taistelemassa tuulimyllyjä vastaan. Nyt seurustelen korkeakoulututkinnon suorittaneen miehen kanssa ja nautin täydestä sydämestä, miten mukavaa elämä on, kun liikumme suurin piirtein samalla aaltopituudella.
Vielä täytyy lisätä, että ei tietenkään pidä yleistää. Mutta sanoisin kuitenkin, että jos eri koulutustason omaavat henkilöt aikovat saada suhteen toimimaan, vähemmän koulutetulla on hyvä olla vahva kiinnostus sivistää itseään eri alueilla ja arvostaa sekä kannustaa toista, toivottavasti myös itse pyrkimys itse kehittyä ja edetä urallaan. Enemmän koulutetun taas pitäisi ehkä olla sellainen, ettei oikeasti pidä koulutusta niin tärkeänä eikä hänellä ole kovin vahvaa omanarvontunnetta.
Suhteen toimivuus on enemmänkin henkilöistä itsestään kiinni. Joku täällä jo puhui säädyistä yms. Ei se korkeakoulututkinto ketään niin paljon muuta, ettei enää tulisi alemmin koulutettujen kanssa toimeen. Jos muuttaa, vika on kyllä siellä omien korvien välissä ja asenteissa. Tai sitten minulta on jäänyt käymättä jokin "kuinka tuntea itsensä paremmaksi kuin duunarit" -kurssi.
Moni on täällä puhunut mm. erilaisista puheenaiheista ja kiinnostuksen kohteista. Vaikka molemmat olisivat akateemisia, puheenaiheet varmasti ovat usein erilaiset. Duunaritkin voivat oikeasti olla kiinnostuneita asioista, eikä heidän matalampi koulutuksensa tee heidän mielipiteistään sen huononpia.
Minni puhui tuossa lopussa, että vähemmän koulutetun tulisi sivistää itseään. Samaa voidaan vaatia myös monelta akateemiselta. Moni akateeminen on melkoisen sivistymätön vaikka ovatkin korkeasti koulutettuja. Maisterin paperit kun eivät ole mikään synonyymi sivistykselle, vaikka korkeakouluopiskelu tarjoaakin hyvät mahdollisuudet itsensä sivistämiseen.
Se on aika paljon sattumista kiinni, että minkä koulutuksen kukakin saa. Eli akateemisella ja duunarilla voi hyvinkin olla silti samanlainen ajatusmaailma ja kiinnostuksen kohteet vaikka koulutus ja työ poikkeaa paljon toisistaan.
Voin kuvitella että joku ekonomi-hanslankari suhde voi ajautua karille mm. siksi että toinen tienaa hyvin ja tekee säännöllistä sekä vastuullista työtä, kun taas toinen tekee pätkätöitä ja on taloudellisesti riippuvainen toisesta.
Jos taas verrataan lastentarjaopettaja-paperikoneenohjaaja paria, niin alemman kolutuksen saanut tienaa paljon enemmän kuin korkeammin kolutettu.
Jos parit ovat sosiaaliselta statukseltaan hyvin paljon erinlaisia, niin siitä voi tulla ongelmia muiden suhtautumisessa heihin. Jos he taas sattuvat suurin piirtein samoihin tuloluokkiin, niin pekällä kolutuksella on tuskiin mitään merkitystä.
Yhteinen juttu voi työn sijaan olla jokin harrastus.
höpö höpöä mitä ihmiset on thänkinj threadiin kirjoitellut. Eikö siellä koulussa opetettu yhtään elämänfilosofiaa, miten tulla ihmisten kanssa toimeen? Ei ne koulutuserot mitään itsestään teille tee. Jos olet löytänyt oikean kumppanin niin kyllä te pidätte samoista asioista ja viihdytte keskenänne. Suvaitsevaisuus ja laajakatseisuushan kuuluvat niin kouluttamattoman kuin koulutetunkin ihmisen perusarvoihin. Arvopohja ratkaisee onko kumppani sinulle sopiva !
ei tee teistä kenestäkään vielä sivistynyttä, eikä hyvää ihmistä.
Ylenkatseenne paljastaa jo aukon sivistyksessänne. Nostatte itsenne toisen yläpuolelle vain akateemisen tutkintonne vuoksi.
Kerronpa tarinan eräältä koulutuskurssilta. Ympärilläni istui jos jonkinlaista maisterinplanttua nojaamassa tutkintoihinsa, ja seassa minä, joka olen kannukseni hankkinut työssä oppimalla.
Olin järkkyttynyt yleissivistyksen puutteista tässä ryhmässä. Ei todellista tietoa mistään, ei käytännön ajattelua lainkaan, ei minkäänlaista ymmärrystä yhteiskuntarakenteista ja yleisesti ottaen organisaatiotoiminnasta.
Jokainen vain vuorollaan änkytti, että kun mulla on tuo tutkinto.
Viikon alussa minua katsottiin nokanvartta pitkin; peruskoulun käynyttä. He ajattelivat automaattisesti olevansa parempia ja hienompia ja fiksumpia.
Viikon lopussa; noh, olisin tienannut toisenkin euron, jos olisin alkanut maksua ottamaan käytännönohjeista.
Kaksi edellistä nimimerkkiä oduvat naulankantaan. Muistakaa tekin tutkintoihmiset, että ette ole tässä elämänkoulussa koskaan valmiita. Ollakseen sivistynyt, sen eteen täytyy tehdä jatuvasti työtä.
Aloittakaapa vaikka siitä, että ihmisyyttä arvotettaessa paperi on vain paperia.
Ei kukaan ole väittänytkään, että koulutus takaisi sivistyksen ja että se riittäisi. Koulutus on vain pohja, mutta hyvä sellainen. Se on kaiken perusta. Jos jo lähtökohdat ovat kovin erilaiset, vaikeuksia tulee väistämättömästi. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ymmärrän, että tätä ei ymmärrä kuin sellainen, joka on tässä tilanteessa ollut (ainakin se, joka on itse ollut se enemmän koulutettu). Minä olen sen kokenut.
Sitä ei tarkoiteta, että vähemmän koulutetut olisivat jotenkin huonompia, kyllä duunareitakin tarvitaan siinä missä enemmän koulutettujakin. Ne ovat juuri itse nämä vähemmän koulutetut, ehkä katkeruuttaan, jotka änkkäävät vastaan, että "nyt meitä pidetään huonompina, koulutus ei ratkaise mitään" jne.jne. Sinä itse sen kirjoitit, että muka ylenkatsomme teitä, kukaan muu ei ole sellaista väittänyt! Entinen poikaystävänikin vähätteli silloin tällöin ohimennen koulutusta, silloin tuli tunne, että hän vähättelee minua. Eli kyllä teissä itsessänne ja asenteissanne on yleensä se vika. Ei yleistystä, hyvä jos sinä olet toisenlainen! Keskittykää tekin positiiviseen ajatteluun, tehkää itsestänne tarpeellisia, fiksuja ja sivistykää kaikilla alueilla aina kun mahdollista. Niin minäkin aion, korkeakoulututkintopohjalta. Se täytyy vielä mainita, että yliopistokoulutuksen saaneet voivat joskus (ei yleistystä!) olla todellakin kaukana käytännöstä. Siksi pidän ammattikorkeakoulututkintoa ehkä jollain tavalla hyödyllisempänä. Mutta kaikkia siis tarvitaan!
Esittääkö sinun lähtökohtasi ihmisläheistä ajattelua? "Kyllä teitäkin tarvitaan"?
Kyse ei ole suhdetta perustettaessa tarpeesta, vaan ihmisyydestä. Sopivatko kaksi ihmistä toisilleen vai eivät.
Koulutustasoaiheesta pointtini oli, että heti lähtökohtainen ajattelu "tuleeko ongelmia jos olen parempi", menee mielestäni metsään ja varmasti tulee ongelmia.
Kusipäisyys on kusipäisyyttä, harrastipa sitä miltä koulutuspohjalta hyvänsä.
Toitte esiin mysö tämän 2piirit on erit2. Kyllä varmasti jos haluatte ajtella kuuluvanne nyt johonkin piiriin.
Omaan ystäväpiiriini kuuluu monenmoista ihmistä, monenmoisissa elämäntilanteissa olevia ja monenmoisilla koulutustasutoilla. Ei yhteensopivuuttamme määrittele mitkään "piirit" vaan hyvät tyypit sopivat yhteen.
Edelleen, vähemmän nojaamista siihen tutkintoon, kun ihmisistä puhutaan ihmisinä.
Tutkinnon tutkintona soisin jopa olevan työmarkkinoilla tänä päivänä painavampi, kuin mitä se nykyään on.
Työtön maisteri, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi herättää auttamatta kysymyksen, miksi kouluja käydään. Samoin kysymyksen, mikä yhteiskuntarakenteessamme mättää. Miten voi olla, että yhä useampi korkeasti koulutettu nuori valmistuu kortistoon, tai päätyy tekemään työtä, johon rahkeet riittävät kenellä tahansa.
Mitä mieltä silloin on opiskella, jos tulevaisuus ei välttämätt tuokaan kohtuupalkkaista työtä, mielellään vielä mielenkiinnolla höystettynä. Ymmärrän hyvin turhautumista ja pettymystä näiss' tilanteissa.
Mutta vallitseva tilanne on siis syvempi ongelma, eikä liity tutkinnonsuorittaneisiin sinänsä. Hyppäsin aiheesta pientareelle. Mutta olkoon.
En väheksy kouluttautumista sinänsä, vaan sitä, että liian usein sotketaan koulutustaso ja ihmisyys. Kukaan ei ole ihmisenä huonompi tai parempi koulutuksen perusteella. Kuten jo koetin tuoda esiin edellisessäkin viestissä. Lievästi sanottuna epäonnistuen.
Eikä myöskään sivistys kulje suoraan käsikädessä tutkintojen kanssa, mikä sinunkin on hyvä pitää mielessä. Aina voi oppia uutta. "Tehkää itsestänne tarpeellisia, fiksuja ja sivistykää kaikilla alueilla aina kun mahdollista".
Et sinä ole tarpeellinen automaattisesti. Etkä fiksu tai erityisemmän sivistynytkään. Siinähän pointtini oli, tämä te-me ajattelu on naurettavaa ihmissuhdetasolla. Ja myös oma evästykseni oli, että elämänkoulussa ei ole kukaan valmis, koskaan.
Perkule muuten, että alkoi ketuttaan taas tämä hemmetin sirkus näiden tutkintojen ympärillä. Voisin purkaa yhteiskuntaa ja päättäjiä vastaan toisenkin saavin kiukkua, kun ihmisiä kiristetään rahalla valmistumaan entistä nopeammin, eikä vanhallamallillakaan niskalimassa kouluunsa satsanneet tahdo sopia mihinkään...vaikka se nyt onkin ihan eri aihe, mutta silti! Tästä voisi keskustella myös.
Lähtökohtahan on se että ihmisten pitää sopia yhteen, jotta heistä voi tulla pari. Mutta et voi väittää ettei työ ja koulutus tuo siihen omia piirteitään. Tai oikeastaan työ ja siihen vaikuttavat asiat vaikuttaa enemmän kuin se pohjalla oleva koulutus, joka taas vaikuttaa siihen että mihin työhön on ajautunut.
Otetaan esimerkiksi vapaa-ajan vietto. Jos toinen on vaikka juristi ja hänellä on usein työhön liittyviä vapaamuotoisia edustustilaisuuksia tyyliin juustoa ja valkoviiniä jonka lomassa rupatellaan juridiikan ongelmista omalla toimialalla. Mitenkäs otat sinne mukaan puolison joka on rakennusmies ja mielummin menee kavereiden kanssa pelaamaan sählyä ja sen jälkeen karaokebaariin ottamaan parit kaljat?
Kuten itsekin kirjoitit, nyt kyllä eksyit tästä aiheesta. Joten en kommentoi sen enempää sitä. Täytynee kuitenkin korjata: minä olin se, joka kirjoitti, että ihminen ei ole sen huonompi tai parempi mikä koulutus hänellä on. Kaikkia oikeasti tarvitaan. Älä siis yritä varastaa minun sanojani ja väittää minun väittäneen jotain muuta. Jos olet kanssani samaa mieltä, niin hyvä. Jokainen lukekoon aiemmat kirjoitukseni (kuten myös sinun). En ole myöskään väittänyt olevani sivistynyt automaattisesti. Etkö osaa lukea? Kirjoitinhan juuri, että myös minä aion sivistää itseäni ja kouluttautua, mille tutkintoni antaa hyvän pohjan.
Korjaan myös virheluulosi "lähtökohtaisesta ajattelusta". Minä en aikoinani lähtenyt edelliseen suhteeseeni sillä ajatuksella, että varmaan tulee ongelmia kun toinen on vähemmän koulutettu. Ei tullut tuollainen mieleenkään. Mutta ajan myötä asiaan alkoi kiinnittää koko ajan suurempaa huomiota. Tuokin mielestäni selviää ensimmäisestä kirjoituksestani, jos vain osaisi lukea... Olimme liian erilaisia! Mutta kuten jo kirjoitin, sitä ei voi oikeasti ymmärtää kuin kokenut. Mutta aina on varottava yleistämästä. En siis väitä sinun olevan esim. samanlainen kuin entinen poikaystäväni. Hyvä jos sinä olet onnistunut pysymään ajan hermolla ja sinulla on monipuolinen ystäväpiiri. Se on rikkaus, josta on syytä pitää kiinni. Jatka samaan malliin.
Ei nyt sotketa edustustilaisuuksia vapaa-ajan harrastuksiin.
Toisaalta esimerkkisi juusto/viini iltamista verrattain karaokebaariin, on oikein hyvä.
Jos toinen pitää enemmän ensin mainituista ja toinen toisesta mallista, siinä on kyse ihmisistä ja heidän mieltymyksistään.
Ei koulutustasosta edeleenkään.
Suhteessa on kaksi vaihtoehtoa, joko molemmat kykenevät kunnioittamaan toistensa mieltymyksiä, ja mahdollisesti jopa jakamaan ne jollain tasolla, tai ovat jakamatta. Ydin on kuitenkin kunnioittamisessa.
Mutta jos toinen tai molemmat ovat sitä mieltä, että kumppanin mieltymykset illanistujaisista ovat huonot, ei sovinnolla voida harrastaa minkäänlaisia istujaisia.
Harrastukset ovat harrastuksia ja sosiaaliset tilanteet sosiaalisia tilanteita.
En minäkään vaadi mieheltäni osallistumista ja innostumista työtäni sivuaviin keskusteluihin, tai työni puolesta minua kiinnostaviin aiheisiin.
Mutta vaadin kunnioitusta.
Vastaavasti hän ei vaadi, että minun pitäisi kiinnostua tai tietää äänentoistitekniikasta. Mutta minä kunnioitan hänen kiinnostuksen kohteitaan silti.
Toisaalta, silloin kun haluamme viettää vapaa-aikaa yhdessä valitsemme kyllä tavan joka ei ole sidonnainen esimerkkisi kaltaisiin tilanteisiin. Ts. mies ei yrittäkään viedä minua pelamaan sählyä, enkä minä vaadi häneltä kannanottoa juridiikan ongelmiin.
Minkäsortin sivistystä edustaa tämä "osaatko lukea"-osasto?
Kypsymättömyyttä ainakin, jos mielipide keskusteluun sotketaan tuon kaltaisia hyökkäyksiä.
Joten jätän siltä osin kommenttisi omaan arvoonsa.
Sinäkin voisit lukea tarkemmin hakematta provokaatiota teksistäni.
Tiedän kyllä mitä kirjoitit sivistyksestä, sekä jatkosi siihen. "Korkekoulu pohjalta", huomautukseni ydin oli vastine kommentillesi "tehkää itsestänne tarpeellisia".
Korkekoulu tutkinto ei vielä tee kenestäkään tarpeellista.
Ihmisinä taas itse kullakin on kiistaton arvonsa.
Mielestäni myös minun kirjoituksestani selviää kantani, mikä ei suinkaan ole, kuten sinä haluat ymmärtää, että kouluttautuminen olisi turhaa tai typerää.
Puhuin pitkälti yleisellä tasolla mm. tämän keskustelun luonteesta.
Asenteista. Ja kyllä, yleisellä tasolla. Tietenkin myös omalta kokemuspohjaltani. En ole itse törmännyt minkäänlaisiin koulutustasosta johtuviin ongelmiin ihmissuhteissa, muuta kuin niiden ihmisten osalta, jotka haluavat tehdä ongelman tai vastaavasti numeron omasta koulutustasostaan.
Tämä pätee myös niihin, jotka kokevat alemmuutta. Esim. "jätkäpoikiin" kuten joku tässä kuvaili.
Ihminen, joka mittaa itsensä tutkinnollaan, ei kykene kovinkaan antoisiin ihmissuhteisiin, eikä tulemaan toimeen erilaisuuden kanssa (tarkennukseksi ja ymmärtämisen helpotukseksi; tarkoitan sekä ylemmyyden- että alemmuudentuntoisia).
Ja vielä, aiheesta eksymiseen viittaamiseni ei liittynyt seikkoihin, joihin sinä otit kantaa kypsästi epäilemällä lukutaitoani. Vaan, mikäli ymmärsit lainkaan, tätä käsittämätöntä tilannetta yhteiskunnassa.
Sitä, että korkeastikoulutettujen ihmisten määrä on moninkertainen siihen nähden, kuinka paljon löytyy rehellisesti akateemisia työpaikkoja. Eli paikkoja, joihin vaaditaan esim. maisterin paperit.
Jossain kohden vääristymä, jos joka vuosi valmistuu kasa korkeasti koulutettuja ihmisiä, joille ei ole kassaneidin paikkaa parempaa työtä tarjolla missään.
Samoin, kuin lopussa irvistelyni päättäjille, jotka haluavat nopeuttaa valmistumistahtia nähdäkseni täysin ilman yhteiskunnallista vastuunkantoa moisen seurauksista.
Yhteiskunnassame arvostetaan ja näennäisesti kannustetaan kouluttautumaan hyvin, ja puhutaan hienosti kilpailukyvystä työmarkkinoilla ja kasvavasta työvoimapulasta monella alalla, jonka pelätään räjähtävän käsiin, kun suuret ikäluokat alkavat jäädä eläkkeelle.
Tämän seurauksena on väliinputoajien ryhmä, joita on em. perustein kannustettu ja heidän arvomaailmaansa muokattu hankkimaan huippututkinto.
Ja siinä he ovat sitten, kortistossa odottamassa suurten ikäluokkien väistymistä. Ja se ei ole heitä kohtaan oikein.
Sinänsä suomalaisella menee hyvin, sillä suomessa on laadukas koulutusjärjestelmä ja tämän maan koulutuseväillä pärjää ulkomaillakin.
Yritin vain mahdollisimman suoraan kirjoittaa, jotta ymmärtäisit. Vaikutti vain kirjoituksesi perusteella siltä, että et ole osannut lukea. Mutta hyvä, sinä siis osaat lukea. Ongelmana olikin joko ymmärtämättömyytesi tai halusi esittää ymmärtämätöntä.
Epäkohtia tässä yhteiskunnassa riittää, toki myös paljon hyviä asioita. Mutta nyt oli kyse vain siitä, miten eri koulutustason ihmiset tulevat toimeen seurustelusuhteessa. Oman kokemukseni perusteella voin hyvin sanoa, että pohja suhteelle on tällöin hankalampi. Tottakai jotkut voivat saada suhteen onnistumaan ja paljon muutkin asiat vaikuttavat.
Kyse ei todellakaan ole mistään arvonmittauksesta tutkinnon perusteella, vaan yhteensopimisesta ja yhteiselämän sujuvuudesta. Ja ihan käytännön elämässä, pienissä ja suurissa asioissa. Hienoa muuten, jos sinun mielestäsi koulutus ei ole turhaa. Exäni oli sitä mieltä.
Alkuperäisessä kirjoituksestasi sai ainakin sellaisen käsityksen, että väitit ex-poikaystäväsi ja sinun erilaisuuden johtuvan nimenomaan koulutuseroista. Suora lainaus:
"Mutta kun aikaa kului, näki koko ajan selvemmin, että olemme monissa asioissa hyvin erilaisia, eikä vallan vähää juuri tuon koulutuksen takia"
Eli vetosit kirjoituksessasi juuri koulutukseen. Moni ihminen on tässä keskustelussa yrittänyt tuoda ilmi, etteivät ne puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet ole pelkästään koulutuksesta kiinni, vaan kyse on enemmänkin ihmisestä itsestään. Jos puheenaiheet tarkoittavat sitä että puhut vain koulutukseesi tai työhösi liittyvistä asioista, se ei ole kovin vahva pohja millekään suhteelle. Tuskin sinäkään jaksaisit kuunnelle loputtomiin toisen työjuttuja tms. Ns. yleisissä puheenaiheissa alemmin koulutettu pärjää siinä missä akateeminenkin, jos vain on oikeasti ko. asiasta kiinnostunut. Painotan edelleen, ettei yksi maisterin tutkinto tee ihmisestä asiantuntijaa jokaisella alalla.
Että mielestäni sinä olet se, joka ei halua ymmärtää.
On turha kinastella aiheesta omien kokemuspohjiemme perusteella, sillä kummankin kokemuspohja on täysin oikea.
Tämän ketjun rakenne herätti kyllä ajatuksia. Ne löytyvät aiheluettelosta otsikolla Sivuraiteella.
Laitoin merkille, että tässä ongelmalliseksi koulutuksen kokevat naiset, jotka ovat suhteessa korkeamminkoulutettuja.
Olisiko sittenkin niin, että edelleen vanhat sukupuoli sidonnaiset käsitykset perheen elättäjästä aiheuttavat näitä ongelmia silloin, kun nainen on korkeammin koulutettu?
En toista sitä nyt tässä, sillä kysymyksiä on monta. Mutta olisi mielenkiintoista kuulla, miten näet nämä asiat?
Edelleen olen samaa mieltä. Toki muutkin asiat vaikuttivat eroomme, mutta tuo koulutus oli yksi suuri syy. Ei suoranaisesti, vaan se heijastui moniin asioihin, oli ikäänkuin taustalla vaikuttamassa. Mutta sitä ei todellakaan voi ymmärtää kuin kokenut. En minäkään varmasti uskoisi, jos en tietäisi. Hän ei arvostanut koulutustani, enkä minä hänen kouluttautumattomuuttaan. Puheenaiheet eivät todellakaan olleet eivätkä ole nykyisenkään kanssa pelkkiä työasioita. Pikemminkin puhumme todella vähän työasioista; työmmekin on nyt sellaista, ettei oikein voi puhua kaikesta.
Sinähän kinastelun aloitit. Kerroin vain, kuinka minä olen kokenut ja ajattelen. Neuvojahan alkuperäinen kirjoittaja kysyi, ei suinkaan yhteiskuntamme ongelmakohtia. Niistä voit halutessasi aloittaa oman keskustelun jollain toisella palstalla. Tämä on parisuhdepalsta. Paljon mahdollista, että yleensä se korkeammin koulutettu huomaa ongelman. Onhan se toisesta varmasti hienoa saada seurustella korkeammin koulutetun kanssa. Toki vähemmän koulutetunkin pitäisi epäkohta huomata (jos tilanne sellaiseksi koetaan), jos hän on fiksu. Varmasti sekin on totta, että nykyaikanakin ajatellaan, että miehen täytyy tienata enemmän. Tai sitten miehen on kyllä suostuttava tekemään aika paljon esim. kotitöitä. Joillakin voi sekin onnistua.
Paras tilanne on tietysti, kun puolisoilla on suurin piirtein samantasoinen koulutus ja kumpikin ovat koulutustaan vastaavissa töissä. Kotona molemmat tekevät melko tasapuolisesti kotitöitä. Ajatusmaailmat sopivat yhteen ja kemiat pelaavat.
"onhan se toisesta varmasti hienoa saada seurustella korkeammin koulutetun kanssa".
Eli tässä kohden kuitenkin arvotetaan koulutustason mukaan?
Enkä alkuperäiselle yhteiskuntamme epäkohtia tarkoittanut, se oli sivupolku, jonka itsekin toin esille. Siihen en pyytänyt kommenttia, kunhan laitoin ajatukseni. Sitä seuraava tarkennus oli sinulle, mihin edelleenkään en kaivannut kommenttia, koska se ei tähän aiheeseen liity.
Pääsetkö pois sieltä polulta?
Mitä heittoosi, siitä että tämä on parisuhdepalsta, tulee, niin mielestäni näiden vastakkainasettelujen vaikutusten pohdinta kuulunee kyllä parisuhdepalstalle.
Vai luitkohan lainkaan Sivuraiteella- ajatelmia? Jos et, ei sinulla nähdäkseni ole perustetta kertoa, mille palstalle se kuuluu.
Toit esille toisessa viestissäsi parhaan tilanteen. Näin varmasti, mutta kuinka usein toteutunee ainakaan tulotason perusteella.
Jos toteutuu, kaikki ok. Jos ei, niin vaikuttaa siltä, kuten sinäkin sanoit, että miehen on tienattava enemmän. Mikä on sinänsä kyllä jotenkin jälkijättöistä ajattelua maassa, jossa naisia on totuttu näkemään korkeassakin asemassa.
Mutta jostain syystä näin näyttää olevan, että jos mies ei pärjää koulutustasossa, hänen on pärjättävä palkkapusissa, tai suhteeseen on tiedossa ongelmia. (Mistä taas ei käy syyttäminen suoraan naisia)
Ei ollut tarkoitukseni arvottaa koulutustason mukaan, mutta koitin selkiyttää asiaa. Oikeassa elämässähän eroavuus ei välttämättä tule yhtä selkeästi esiin. Kuten minäkin huomasin asian vasta ajan kuluessa yhdessä elämisen myötä. Tämä oli kuitenkin yksi vastaus kysymykseesi, miksi yleensä se korkeammin koulutettu asian nostaa esiin.
Älä minua huutele pois polulta, jolle olet itse eksynyt. Vilkaisin kyllä sivuraiteella-kirjoitustasi, mutta ei ollut intoa eikä aikaa lukea sitä tarkemmin. Ei oikein jaksanut kiinnostaakaan niin pitkä saman asian pyörittely.
Jos minäkin nyt sitten vähän eksyisin sivuraiteelle. Niinhän se näyttää olevan, että jos ei mies pärjää koulutustasossa niin palkkapussissa sitten (muutoin mies on voisiko sanoa "naismainen", jolloin hän hoitakoon suhteellisesti enemmän kotitöitä). Se on tosiasia yhtä lailla kuin sekin, että mies saa samasta työstä paremman palkan kuin nainen ja että yritysten johtoportaassa on edelleen valtaosa miehiä. Jos haluat tehdä näille asioille jotain, en todellakaan vastusta. Saat täyden tukeni!
Voin sanoa, että arvostan nykyistä miestäni huomattavasti enemmän kuin edellistä. Suurin syy ei ehkä ole koulutus, mutta kyllä se puhuu omaa kieltään. Kunnianhimoa on löytynyt, kun on saattanut opiskelunsa loppuun ja saanut hyvän työpaikan. Koulutus on kuitenkin aina osa ihmistä. Kuten jo kirjoitin, exäni ei pitänyt koulutusta arvossa, joten samalla koin hänen kieltävän minut.
En silti oikein ymmärrä tuota hyökkäystäsi. Luepa muiden kanssani saman kokeneiden kirjoituksia, jos sitten ymmärtäisit. Minulla ei ole mitään sinua vastaan, koska en sinua tunne. Hyvä, jos olet muilla asioilla hakenut kannuksesi ja sivistyksesi. Voin puhua vain exästäni.
Tämän ketjun viestit kertovat omaa tarinaansa ja herättikin pohdintaa perinteisen sukupuoliasettelun vaikutuksesta näihin asioihin.
->sivuraide
Kaikissa kokemuksissa ja esimerkeissä korkeamminkoulutettu on nainen. -> pohdintaa->sivuraide
Eksäsi tapauksessa epäilen kyseessä olleen jälleen kerran hänen huono itsetuntonsa, jos koki tarpeelliseksi koettaa tehdä sinut arvottomaksi.
Hänen häpeänsä, ei sinun, jos hän todella oli se, joka alkoi näkemään sinut vain tutkintona. Eikä ihmisenä lainkaan. Hengen heikkoutta, sanoisin.
Toisinpäin käännettynä eksälläsi ei varmaankaan olisi ollut pahaa sanottavaa koulutuksestaan. Tässä koko pohdintani ydin.
Saman asian pyörittelyssä ei jankattu samaa asiaa, vaan pohdittiin erilaisia näkökantoja. Jos olisit jaksanut paneutua, olisit luultavasti huomannut sen.
Mutta syvempi keskustelu vaatii syvempää ajattelua. Olen itse analyyttinen ja pohdiskeleva. Ja nämä pohdinnot ovat seurausta yhteiskunnan normien ja perinteisen ajattelun ristiriidasta. Mutta jätetään se aihe.
Yleisesti ottaen olen edelleen sitä mieltä, että on pitkälle ihmisestä itsestään kiinni, aiheuttaako tutkintoerot myös eron suhteesta.
Aikanaan nuorena tyttönä seurustelin pojan kanssa, joka mollasi kaikkea sitä, missä olin hyvä ja mikä minua kiinnosti.
Klassisen musiikin harrastuksestani, eikä opinnoista saanut puhua, kirjoittamiseni oli tyhmää, ja piirtämiseni vielä tyhmempää. Lukeminen puolestaan pakoa todellisuudesta.
Tunne oli täsmälleen kuvailemasi, koin hänen kieltävän minut.
Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, hän on suorittanut jonkun "pakkotutkinnon" ja marisee olemisestaan aina tavatessamme. (törmäämme toisiimme satunnaisesti edelleen.)
Enää tekemiseni eivät olekaan tyhmää vaan saavat evästyksen "hyvähän sun on kun..plaaplaa mitä milloinkin" ja "kyllä mäkin olisin jos..ja mitä mielenkiintoisempia tekosyitä"
JA hän pilkkasi minua haihattelusta!
Tänä päivänä ymmärrän hänen kokeneen minut uhaksi. Sitä sinäkin taisit eksällesi olla.
Miksi pitäisi vaikuttaa?Typerää mielestäni jos joku tosiaan ajattelee näin.Huonosti "kasvatettu" yksilö jos ajattelee itseään paremmaksi ihmiseksi kuin toinen ihminen.Pätee joka käänteessä ja näitä on valitettavasti liikaa joilla on niin sanotusti noussut hattuun.
Sori vaan, mutta kyllä tuo ero vaikuttaa pidemmän päälle. Ei siten kuin käsitit, että toinen olisi parempi/huonompi! Ei todellakaan! Jutut vaan menevät niin ristiin, että lopulta molemmat ovat yksinäisiä omassa erilaisessa maailmassaan.
Minulla on tästä pitkä kokemus. Edellisessä, koluttamattomassa miehessäni oli paljon hyviä puolia, hän oli hieno mies, mutta kyse ei olekaan siitä.
Nyt samanlaisen koulutuksen omaavan mieheni kanssa on todella helppoa jutella kaikenmaailman asioista. Ei tarvitse jatkuvasti suodattaa ja rajoittaa juttujaan.
Mitä vähemmän parilla on yhteisiä asioita, niin sitä todennäköisemmin suhde kariutuu. Mutta kolutus ja työ on vain yksi osa-alue ja on ihmisistä kiinni, kuinka paljon sitä muuta yhteistä löytyy.
Me ei ainakaan puhuta toisillemme työasioista? Kysytään kyllä tietenkin oliko raskas/kiire päivä, mutta siihen se sitten jääkin. Työt jätetään töihin kun sieltä lähdetään tai jos ja kun pitää kotona tehdä töitä niin kyllä se jää ihan itselle. Esimerkiksi me olemme sellaisessa ammatissa ettei niistä saa edes puhua "ulkopuolisten" kanssa ja mitäpä noita vatvomaan vapaa-aikana rakkaansa kanssa.
Koulutuksesta sen verran ettei olla ikään edes punnittu kumpi on enemmän koulutettu(20v.yhdessä). Taidan olla minä, mutta mitä sitten. Tasavertaisia ihmisiä sitä ollaan.
Mielestäni tuo koulutus ei ole syy jos sukset menevät ristiin suhteessa, kemiat ei vaan pelaa yksinkertaisesti.
Ei ole todellakaan kyse pelkistä työasioista, vaan laajemmin sivistyksen tasosta, ajatuksista ja kiinnostuksen kohteista. Eroavuudet pilkahtelivat esiin toisinaan ihan pienissä asioissa, toisinaan isommissa. Mitään yksittäisiä asioita en oikeastaan edes muista. Hyvin olen unohtanut. Nyt elämä tuntuu tältä osin niin rauhalliselta ja kepeältä, kun välillä kumppani ymmärtää jo puolesta sanasta. Aina ei tarvitse edes sanoa mitään, siinä missä edelliselle sai vääntää rautalangasta eikä siltikään tullut ymmärretyksi.
Itse olen korkealle koulutettu, mieheni on ns. tavallinen työläinen. Olen ylpeä hänestä koska ammattimiehiä tarvitaan aina. Valitettavaa, mutta meidän kohdallamme miehellä on silti alemmuuden tunnetta. Esim. jos olemme jossakin työ partyssani, niin hän alkaa jossakin vaiheessa kiukuttelemaan kuin pieni lapsi minulle. Tyylillä, "mitä tällainen jätkäpoika täällä tekee"...
Kyllästyin marinaan ja aloin lopulta sanoa että jää kotiin, mitäs sinne tulet mankumaan. Ja sitähän ei itsetunto miehellä kestänyt. Olen ylpeä ämmä, jolle virka on noussut hattuun ja jonka pitää päteä "hienoilla" tuttavuuksilla. En tahdo jättää työtäni, ja en myöskään tahtoisi pilata suhdettamme.
Hankala tilanne vai mitä.
Itselläni oli myös aikoinaan ns. duunaripuoliso. Arvostin ja arvostan edelleenkin hänen kädentaitojaan. Mutta vuosien saatossa se narina ns. edustustilaisuuksissa, joissa olisi mukava ollut olla avecin kanssa. Hyvä ei ollut niinkään, jos meni yksin.Jatkuva nälviminen siitä, kun olin kouluttautunut, vaikka sitä en mitenkään esiin tuonut suhteessamme tai suvussamme.
Yhteinen arki oli tyhjääkin tyhjempää. Työpäivän päätteeks, jos kysyi miten työpäivä hänellä oli mennyt. Vastaus oli "ei erityistä". TV-ohjelmista jos kysyi mitä ajattelee, vastaus oli " ei erityistä". Kysyttäessä, mitä haluaisi tehdä, vastaus oli "ei erityistä".Tosin seksi oli taivaallista:=)
Nuorempana ja rakastuneena sitä aika paljon yritti, mutta jos ei sitä sydänmen ja elämän sivistystä saa myös siltä toiselta, niin kyllä erilaisuus alkaa tulla vallitsevaksi tekijäksi.
Eikä kyllä ole kyse siitä arvostaako toista tai pitääkö toista parempana/huonompana ihmisenä.
Mutta onneksi ihmisillä on mahdollisuus valita... suuntaan tai toiseen.
itsetunnosta, enemmän kuin koulutuseroista.
Toisaalta, usein, vaikka koulutustaso olisi sama, miehen on vaikea kestää, jos nainen tuo taloon enemmän rahaa.
Se loukkaa perinteistä "mies elättää perheen"- asetelmaa. Hassua, miten tiukassa nämä asenteet vielä nykyäänkin istuvat.
Ehkäpä voisit koettaa tehdä miehesi "tärkeäksi". Älkää kiistelkö töistäsi ja edustuspippaloista. Älä taputtele häntä päähän sanomalla, että onhan sinun työsi arvokasta.
Tee hänestä itsestään arvokas sinulle. Tarvitse häntä. Tarvitse häntä kotona, hänen mielipiteitään niissäkin asioissa, joista oikeasti ihan varmasti selviät itsekin. Pyörän kumin paikkaus, lampun/sulakkeen tms. vaihto.
Kun puhut työstäsi tai näistä partyista, tuo esiin, miten kovasti tarvitsisit hänet tueksesi.
Heittäydy "naiseksi".
Kun Ukkokultasi saa tuntea olevansa mies ja tärkeä ja voimakas, helpottaa tuo jaarittelu "jätkäpojastakin". Ainakin kannatta yrittää.
Onkohan jätkäpojalla (ihana sana, muuten) käynyt mielessä, että niissä partyissa hän on sinun kumppaninasi. Ja kumppanuus on aika arvokas asia.
Enemmän parilla on yhteistä, kun he ovat samasta 'sosioekonomisetaryhmästä'.
Olisiko parisuhde tasapuolinen/onnellinen, jos toinen kotiin tullessaan joutuisi heittäytymään osaamattomaksi/tyhmäksi terapeutiksi. Ohoh olisipa elämänkuviota kerrakseen.
KIITOS! Otan neuvostasi onkeeni. Eihän se elämä jatkuvasti ole sitä "jätkäpojan" kuuntelemista, mutta niihin tilaisuuksiin joihin joudun menemään, sanon tarvitsevani mukavan avecin jne. (kuitenkaan liikaa makeilematta). Uskon että itsetunnosta tässä on pohjimmiltaan kysymys. Ajattelin että "mornuan" myös mukaan kun ukkokulta on lähdössä kaljalle kavereidensa kanssa, ja yllätän hänet sillä kuinka hauskaa seuraa olen kun ei tarvitse virallisesti edustaa.
Sain uutta intoa asian parantamiseen. Kiitos vielä kerran.
Oletko TÄYSIN varma, ettet koskaan ns. nokittele koulutuksellasi ja asemallasi esim. riidellessä?
Omassa suhteessani se oli ihan normaalia jokapäiväisessä elämässä.
Arvaa tuntuiko kivalta?
Ei tietenkään tarkoitus ole heittäytyä tyhmäksi pelleksi.
Mutta suhteessa, kuin suhteessa, jos tuntuu siltä, että toinen on niin itseriittoinen/hyvä, ettei kumppani tunne itseään tärkeäksi ja tarpeelliseksi missään, alkaa välit rakoilla.
Ei se pidemmän päälle riitä, että on vain sama osoite. Ja näitä tarpeettomuuden tunteita voi tulla kummalle tahansa, ja mistä syystä tahansa, ne eivät ole sidoksissa vain koulutus/palkkaeroihin. Se on ihmisyyttä.
Olen itse kokenut vastaavanlaisia tilanteita kumminkinpäin, ja aina on helpottanut, kun toiselle on saanut viestin perille, että hei "jätkäpoika" sä olet mulle tärkeä. Ja päinvastoin.
Kun tietää, että toinen tarvitsee minua ihmisenä tähän rinnalleen juuri sellaisena kuin minä olen, vie jo pitkälle.
Tähdennän vielä; toimii kumpaankin suuntaan parisuhteissa.
Jos lukisit hieman teemaa käsittelevää kirjallisuutta vaikkapa, neuvoni ei aiheuttaisi tuon tyyppistä reaktiota.
Sinä tunnut tosi fiksulta tyypiltä ;)
Mä muuten putosin täysin tuolle teidän EVP:lle..
..ei tosiaan teillä ainakaan asennevaikeudet kiusaa! :D
vaikuttaa... miehen itsetunto on melkein nollilla. Kuulee sellastakin että "kyllä tolla koulutuksella pitäs ymmärtää enemmän" ja " luuletko olevasi joku yli-ihminen".... että silleen!
Meilla asia on todettu vain eduksi. Vaimoni on kunnianhimoinen ja menestyvä työssään, ja palkka tietenkin sen mukainen.
Itse olen vähän laiskanpulska, mutta pidän kokkaamisesta ja kotitöistä sekä erityisesti puutarhatöistä, jotka taas vaimolleni ovat vastenmielistä puuhastelua.
Ohjaankin suuren osan työpanoksestani kodinhoidollisiin tehtäviin. Ei vaimoni palkalla kannata lattioita imuroida.
Meillä ei koskaan ole tullut esiin kummankaan tuttujen seurassa se että joku olisi ylempi- tai alempiarvoinen, päinvastoin. Yhteiset illanvietot ovat olleet perin hauskoja, ja hänen kokouksiin en voisi mennä vaikka olisi mikä koulutus.
Työasioista harvemmin keskustelemme, mutta joskus vaimo pyytää ulkopuolista näkemystä asioihin. Enpä muista neuvoneeni, mutta asiaan liittyviä kysymyksiä esitän useinkin.
Meillä ei itsetuntoksymysten kanssa ole painiskeltu koskaan. Miksi oltaisiin, onhan kummallakin sopiva puoliso.
Joillain ulkopuolisilla on joskus vähän vaikeuksia ymmärtää asiaa, mutta juuri näillä ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää ylipäänsä mitään.
Jos pari ihmisinä on sopiva toisilleen, ei koulutusero riitä suhdetta pilaamaan. Paineet tulevat ulkoapäin.
Luulen että juuri ulkoisten paineiden vuoksi itsetuntoa kysytään myös tältä koulutetulta osapuolelta.
Junnun viisaus "elämää ja erotiikkaa" pitäisi muistaa. Itse en vaihtaisi sitä parhaaseenkaan titteliin.
Ei todellakaan vaikuta, jos miehellä on hyvä itsetunto, oma elämä hallussa ja hän pitää siitä mitä tekee. Erilaisuus vaan rikastuttaa yhdessäoloa, ja asioista näkee sellaisia kantoja, mitä ei itse tule ajatelleeksikaan. Ammatillinen tutkinto ei tee kenestäkään tyhmää, miksi turhaan kouluttaa korkeasti, jos himoitsee tehdä jotain, mihin alempikin tutkinto antaa pätevyyden.
Muissa vastauksissa oli myös puhetta käytöksestä. Minusta siihen vaikuttaa kaikista eniten oma kotikasvatus ja maalaisjärki. Oma mieheni käyttäytyy juhlissa aina kuin suunnilleen jonkun opaskirjasen mukaan, jos jompi kumpi tekee jotain hassua, niin minä :).
Sitten vielä sellanen pontti, että nämä Suomen missithän ovat useinkin ammattikorkea- tai korkeakoulun käyneitä/käymässä, ja voi todellakin sanoa, ettei heistä monikaan ole mikään ruudinkeksijä.
On älyä, on tunneälyä, on sydämmen viisautta, on maalaisjärkeä, on insinöörijärkeä, on sivistyneisyyttä jne.
Mulla on ammattikorkeatutkinto alalta mistä nainen hakee paraikaa korkeakoulututkintoa. Olen kuitenkin hieman älykkäämpi. Rasittaa joskus naisen kanttiajattelu, yksioikoisuus ja -silmäisyys varsinkin yhteisiä asioita hoidettaessa ja sitten se, ettei meillä juuri puhuta mistään "älykkäästä".
yök
Koulutus ei yksinään mielestäni vaikuta suhteen onnistumiseen. Elämässä on niin paljon muitakin asioita että koulutuspohja "haviää". Jos ns. sielunkumppani löytyy niin ei siinä koulutus vaikuta.
Toki saman koulutushaaran alta löytyy ehkä enemmän samaa arvostavia, saman tyylisen elämänkatsomuksen omaavia ihmisiä, esim. yliopisto verrattuna ammattikouluun.
Jos akateeminen nainen kohtaa amisviiksen, niin kyllähän siinä suomalaiseen tyyliin amisviikseltä kysytään itsetuntoa milloin puhe kääntyy koulutukseen. Kun se on kunnossa, ei ole ongelmaa vaan elämästä voi nauttia täysin rinnoin!
Arvaatko koulutukseni?
Ei vaikuta, jos ei anna vaikuttaa. Nuoruudessani seurustelin ja sittemmin asuin avoliitossa yhtensä viitisen vuotta akateemiseen ammattiin opiskelleen ja valmistuneen kanssa. Ei ikinä ollut pulmaa siitä, etteikö olisi löytynyt yhteisiä puheenaiheita tai kiinnostuksenkohteita.
Töissä ollaan töissä ja vapaa-aikaa vietetään yhdessä kumppanin/perheen ja kavereiden kanssa. "Burnouttia" siitä lykkää, jos ei ymmärrä olla tuomatta töitä jatkuvasti kotiin. Sitäpaitsi minusta on kiinnostavaa tutustua täysin erilaiseen ammattitermistöön ja ongelmiin kuin mitä omat ovat: keskustelut silloin tällöin myös ammattiasioista niistä juurikaan mitään ymmärtämättömän kanssa ovat hyvää aivoriihen aihiota, kun joutuu miettimään itsekin asiat a:sta alkaen. Kyllä se juttu kaatui aivan muihin tekijöihin kuin ammatillisen "tason" erilaisuuteen.
Se oli nuoruutta se. Nyt nelikymppisenä ei asia ehkä olekaan enää niin yksiselitteinen. Tuolla jo joku mainitsikin siitä, että erilaiselta ammattistatustaustalta muovautuu ajan myöten erilainen ystäväpiiri. Ajattelutavat ja arvostukset saavat leimaa siitä, mitä tekee työkseen. Onneksi ei ole olemassa mitään yleispätevää sääntöä, vaan jokainen toimii omista lähtökohdistaan ja koulutustaustasta riippumatta jokainen valitsee ja toimii itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Joo'o - missäköhän se itsenäinen toiminta suomalaiskulttuurissa näkyy?! :)
On turvallisen "varma" valinta poimia kumppaninsa omasta sosioekonomisesta lokerostaan, mutta siinä jää helposti paitsi avartavista näkökulmista ja erilaisuuden tasapainottavasta vaikutuksesta.
Meillä homma toimii oikein hyvin - no problem!
Tosin opiskelin korkeakoulututkinnot vasta naimisissa ollessa. Seurustelun alkaessa olin kauppaopistossa ja mieheni oli opiskelemassa autonasentajaksi naapuri opinahjossa.
Avioliiton alussa kun olin kotona ja lapset syntyivät mieheni opiskeli oppisopimuksella toisen ammatin, ehkä opistotasoinen se on.
Kun lapset oli hankittu lähdin jatkaman korkeakouluun, FM paperit ovat taskussa ja opinnot jatkuvat...mikäs se FM:n jälkeen joskus tulevaisuudessa tuleekaan: FT.
Se on henkilökysymys, onko ammattiarvoilla merkitystä. Meillä ei ole. Tai tavallaan on, olisin jo ehkä jättänyt FM-tutkintoon, mutta mies kannusti jatkamaan. Mieheni toive: EVP ;)
Voisiko joku kertoa, mitä tarkoittaa EVP??? Olen sitä miettinyt, kukaan ei ole osannut vastata, keneltä olen kysynyt. Muistan joskus jossain nähneeni vastauksen, mutta olen unohtanut. Oliko se kenties "elää vapaana palveluksesta"?
Kyllä se minun mieheni mielestä on ELÄN VAIMONI PALKALLA!
En jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta alun kommenteissa minua huvitti se, että useampi käytti logiikkaa: korkeasti koulutettu=sivistynyt, alemmin koulutettu= sivistymätön.
Itse olen väitellyt tohtori ja miehelläni on amistutkinto. Teemme molemmat koulutustamme vastaavaa työtä, joskaan mieheni ala ei ole ns. "likainen". Ei ole koskaan ollut ongelma meille, päin vastoin erilaisuus on kirvoittanut monia mielenkiintoisia keskusteluja. Olemme myös molemmat kiinnostuneita toistemme töistä. Sitä paitsi mieheni on hurmaava tyyppi, sosiaalinen ja sivistynyt. Kielitaitoinen, kulttuurintajuinen ja perillä maailmanmenosta. Yleistiedossa päihittää minut mennen tullen. Ei enää eletä sääty-yhteiskunnassa ihmiset! Tällaiset vanhat käsitykset kuten monet muutkin joutavat romukoppaan.