Ongelmani on se, että en oikein tiedä, onko poikaystäväni itsekäs vai eikö hän oikeasti yhtään välitä tunteistani. Pääsin juuri ylioppilaaksi ja juhlat olivat tottakai minulle todella tärkeät, koska mielestäni lukion suorittaminen ja ylioppilaaksi pääseminen ovat suuria etappeja elämässä. Poikaystäväni on aina tiennyt, mitä tämä minulle merkitsee, mutta nyt kun juhlapäivä sitten tuli, hän käyttäytyi suorastaan älyttömästi. Hän ei toivottanut onnea, antanut ruusua tai lahjaa ja saman tien päästyämme kotiimme juhlimaan vieraiden kanssa lakituksen jälkeen, mies meni nukkumaan. Hän nukkui koko päivän ja minä vaivaantuneena yritin selittää kyselijöille, että poikaystäväni on kipeä. Häpesin silmät päästäni. Sitten yhtäkkiä hän lähti juhlien loppuvaiheessa meiltä sanomatta yhtään mitään ja kuulin vieraalta, että hän oli lähtenyt kotiin.
Muuten suhteemme voi mainiosti, mutta aina kun tulee tällaisia juhlia, poikaystäväni käyttäytyy todella törkeästi ja tahdittomasti. Tätä on sattunut ennenkin ja olenkin kerrasta viisastuneena mennyt juhliin ilman häntä. Nyt kuitekin ajattelin, että ehkä hän yhden päivän minun vuokseni voisi käyttäytyä asiallisesti, mutta ei. Hän oli pahempi kuin koskaan ennen. Minun juhlani menivät pilalle, koska en voinut nauttia täysin vieraista ja juhlasta.
Mitä ihmiset ajattelette tällaisesta? Onko tuollainen normaalia käytöstä parikymppiselle miehelle? Olen aivan huuli pyöreänä, mitä pitäisi tehdä, koska muuten hän on aivan ihana, mutta jokin ihme herää hänessä aina juhlien tullen. Ja minä kun nautin häistä, syntymäpäivistä, lakkiaisista ja sukujuhlista. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja mietin, joudunko koko elämäni käymään yksin juhlissa keksien aina tekosyitä poikaystäväni poissaoloille.
Muuten suhteemme voi mainiosti, mutta aina kun tulee tällaisia juhlia, poikaystäväni käyttäytyy todella törkeästi ja tahdittomasti. Tätä on sattunut ennenkin ja olenkin kerrasta viisastuneena mennyt juhliin ilman häntä. Nyt kuitekin ajattelin, että ehkä hän yhden päivän minun vuokseni voisi käyttäytyä asiallisesti, mutta ei. Hän oli pahempi kuin koskaan ennen. Minun juhlani menivät pilalle, koska en voinut nauttia täysin vieraista ja juhlasta.
Mitä ihmiset ajattelette tällaisesta? Onko tuollainen normaalia käytöstä parikymppiselle miehelle? Olen aivan huuli pyöreänä, mitä pitäisi tehdä, koska muuten hän on aivan ihana, mutta jokin ihme herää hänessä aina juhlien tullen. Ja minä kun nautin häistä, syntymäpäivistä, lakkiaisista ja sukujuhlista. Olemme olleet yhdessä kolmisen vuotta ja mietin, joudunko koko elämäni käymään yksin juhlissa keksien aina tekosyitä poikaystäväni poissaoloille.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tällainen käytös on yksi psykopaatin peruspiirteistä. Epäsosiaalisuus. Mielenilmaus siitä, että joku muu on keskipiste kuin hän itse. Olet uhka hänelle. Kun suhteenne arkipäiväistyy, hän alkaa syyttää sinua juhlimisesta ym. ellei itse ole keskipiste. Se on aivorakenteeeseen kuuluva poikkeama, eikä "parane" koskaan.
kateellinen, kun sait koulun läpi ja kivat juhlat ?
Ihme äijä !
Normaalia käytöstä olisi olla ylpeä kumppanin suorituksesta ja muistaa jotenkin.
Höpö löpö, et usko itsekkään.
Heti on tuntematon ihminen psykopaatti, kas ku ei sarjamurhaaja tai kannibaali :DDD
Taidat olla tosi PISSIS.
Miehesi ei vain välitä tollasista juhlista ja sinä nyt olet niin lapsellinen. Mitä väliä jos ei saa lahjaa ja ruusua, se on vain materiaa!! Muuten teillä menee hyvin ja älä ny tollasesta rupee hernettä vetään nenään!! Ihmiset on erilaisia. Juhlat ja tollaset on monien mielestä niin turhia!! Ole onnellinen ettei miehesi hakkaa ja petä, ei suhde voi kaatua siihen ku mies ei anna lahjaa ja välitä typeristä juhlista...
"Aikuistu" kuule ihan ite vaan. Kun on juhla, niin poikaystävä / mies / kaveri / what ever ... on vierellä ja läsnä juhlistamassa toisen juhlapäivää, jos kaikki on kotona korvien välissä. Lahjat ja ruusut ovatkin toisarvoinen asia, mutta läsnäolo ei, siinä mitataan ihmisen mitta ja aloittajan tarinan kaverilla se ei täyty.
Jos se oli vaan väsynyt.
Poikaystäväsi loukkasi sinua todella ikävästi. Hän toimi kuin pahainen, itsekäs kakara. Hän taitaa olla hirvittävän heikko itsetuntoinen tyyppi. Ei kestä toisen, rakastettunsa, onnea ja menestystä.
Älä sinä sorru keksimään tekosyitä poikaystäväsi tempuille! Sano suoraan, että hän ei pidä juhlista. Kysykööt vieraat poikaystävältä itseltään, että miksi hän ei osallistu.
Onko poikaystävääsi juhlittu koskaan? Miten hän reagoi omiin juhliinsa, tai omien sukulaistensa (äiti, isä, sisarukset) juhliin?
Poikaystäväsi käytös ei tule muuttumaan ainakaan paremmaksi, ellei hän itse tajua idioottimaisuuttaan ja yritä tehdä sille jotain. Eikä suhteenne voi toimia mainiosti, jos tyyppi ei pysty muita ajattelemaan kuin itseään.
Olen surullinen (ja vihainen) puolestasi. Onnea sinulle valmistumisesi vuoksi!
Kiitos! :)
Poikaystäväni mielestä juhlat ovat aina olleet yksi turhimpia asioita maailmassa, mutta silloin kun hänellä on syntymäpäivä, on ehdottomasti muistettava häntä jollain tapaa - ja niin olen aina tehnytkin. Silloin kun hän valmistui ammattikoulusta, juhlittiin kyllä perheen ja muutaman sukulaisen kesken, muttei samalla mittakaavalla kuin esimerkiksi näitä minun lakkiaisiani. Omien sukulaistensa juhliin hän ei mene kirveelläkään ja tähän mennessä minä olen laittanut hänet muistamaan vanhempiaan heidän merkkipäivinään, koska tiedän, että hänen vanhempansa sitä arvostavat. Itse asiassa hän ei ole nähnyt suurinta osaa lähisukulaisistaan kuin joskus pienenä, koska on välttänyt aina kaikki juhlat.
Kun joku tuossa sanoi, että ruusut ja lahjat ovat vain materiaa niin niinhän ne ovatkin. Mutta poikaystäväni ei minkäänlaisella eleellä osoittanut olevansa iloinen puolestani. Iloinen ja onnellinen hymy muutama pusu ja rakastavat halaukset olisivat olleet paljon merkityksellisempiä kuin lahjat, mutta hän ei osoittanut mitään minua kohtaan. Lakitustilaisuuden jälkeenkin menin itse halaamaan häntä kun samaan aikaan hän oikein osoitti ilmeellään, ettei voisi vähempää kiinnostaa ja valitti vielä kuinka juhlassa oli huonoja puheita ja liian kuuma. Käytös muuttui heti sitten heti kun juhlat olivat loppuneet. Kun sitten myöhemmin moitin hänen käytöstään, hän suuttui silmittömästi. Minusta tuntuu, ettei olisi liikaa pyydetty, jos yhden päivän olisi oman rakkaan mieliksi nätisti juhlissa ja edes yrittäisi näyttää siltä, että on ihan mukavaa.
luoja kumpa ihmiset tajuaisivat pienten sanojen merkityksen parisuhteessa...onko liikaa vaadittu jos sanoo onnea, kiitos, anteeksi, ole hyvä...ei maksa mitään ja toiselle tulee hyvä mieli!
Seurustelin miehen kanssa, jolle moiset sanat olivat outoja ja jos joskus yritti, ne tuli jotenkin väkisin vääntämällä ei aidosti...tunnevammaisia sellaiset ihmiset jotka ei niitä pysty sanomaan.
No, häneltä voi kyllä hyvällä syyllä kysyä, että millä perusteella juhlisimme sinun synttäreitä tai saavutuksia, että oletko jotain enemmän kuin muut ihmiset. Ja jos ei juhlat kiinnosta, niin ei sitten juhlita niitäkään eikä oteta myöskään nokkiin. Toivottavasti panis ajattelemaan vähän enemmän ja käsitys empatiasta kehittyisi rautalangasta vääntäin oman itsen kautta.
Sitten voit tietysti lakata odottamastakaan mitään, niin et pety. Juhli muiden kanssa. Kai hän muina aikoina osoittaa rakkauttaan?
Osta hänelle syntymäpäivälahjaksi Käytöksen Kultainen kirja! Ehkä hän on niin juntti ettei tiedä kuinka juhlissa käyttäydytään ja siksi on ylimielinen. Laita vielä omistuskirjoitus: Omalle juntilleni!