Tutkimus

Luulisi asian selviän kysymättäkin kun tätä palstaa lukee, lainaus alempaa: "Jotain kertoo työn mielekkyydestä, kun aamulla tekisi mieli hypätä auton alle mieluummin kuin mennä töihin."

Itse olen yrittäjä täysin väärällä alalla ja kyllä vituttaa joka ainoa aamu vaivautua kärsimään työpaikalle.

Siivoojana työskentelen ja en kyllä viihdy.
Muuten viihtyisin kyllä,mutta kun aina pitää tehdä jonkun työkaverinkin työt.Lähes joka viikko aamulla kännykkä piipittää jo ennen kuutta,että taas on joku pois.
Ei paljon huvita töihin lähtee,kun valmiiksi jo tietää,että on juostava kuin hullu ja paikat on kipeänä.
Normaali aamuisin on ihan kiva lähteä töihin.Niitä vain on liian harvoin.

Eli oon vartija ja oon mielellään töihin lähden. Vaikka alan arvostus ja palkkaus on mitä on. Aikasemmin olen ollut autokuski, hitsari, postinjakaja ja puhelinmyyjä ym. Kaikkiin em. vittuunnuin ja otin loparit.

joskus lähden mielelläni töhin, toisinaan lähes itkua vääntäen, se riippuu siitä kenen kanssa joutuu oleman töissä. työ sinänsä on helppoa sisällöltään, mutta työyhteisö on perseestä. koko ajan haen toista työtä. koulutusta vastaavaa homma on, mutta haasteellisempaa olen valmis tekemään ja nuo työkaverit vaihtamaan oitis. ravintola-alan hommia teen.

Töissä vanhainkodin sairasosastolla ja tykkään työstäni erittäin paljon.( vaikka arvostus on mitä on..?) Ala on raskas, mutta palkitseva. Työssä pääsee tutustumaan vanhuksiin ja omaisiin ja suurimmassa osin yhteistyö toimii hyvin.

Ihanaa kun kesä tulossa, tai olisi jos työskentelisin muualla kuin nykyisessä pikaruokaravintolassa. Nyt ilmojen lämmetessä sisälämpötilat ovat olleet 25-27 astetta viileimmillään ja kesän saapuessa ne nousevat 45 asteeseen..ja taas viileimmillään. Joka aamu solmu mahanpohjassa kiristyy ja kiristyy kun pitäisi töihin lähteä ja kaiken kruunaa tieto siitä, ettei kiireisenä päivänä ole mahdollisuuksia syödä tai pitää minkäänlaista hengähdystaukoa. Ja taas kerran on ilmastoinnin kuntoonsaattaminen rahasta kiinni..

Tulin alalle koska luulin että tässä hommassa käytetään aivoja edes jonkin verran. Toisin kävi: joka aamu vituttaa lähteä töihin koska tietää minkälainen sotku töissä odottaa. Organisaatiomuutoksia on vähintään kerran vuodessa, projekteissa työntekijät vaihtuu puolen vuoden välein. Yhdessäkin hommassa suurin osa tiimiläisistä ollut talossa alle vuoden, projektissa jossa tehdään organisaation vaativinta, paineensietokykyä kysyvää tehtävää liian tiukoilla aikatauluilla. Minkäänlaista ohjausta tai työnhuoltoa näiden muutosten takia ei tehdä, kaikki pitää ottaa selville itse. Managerit jäävät säännönmukaisesti burnout-lomalle. Suurin osa työntekijöistä ei ehdi tekemään kuin puolet vastuullaan olevista työtehtävistä, monilla on parisataa ylityötuntia "työaikapankissa". Itse en ole vuoteen saanut varmaa ja määriteltyä työnkuvaa vaan minua käytetään jonkinlaisena ylivuototukkeena, pompotellaan työtehtävästä toiseen aina kun jossain ilmenee katastrofi. Nyt itselläni on jo kolmas manageri tänä keväänä menossa organisaatiomuutosten jne. takia. Tiimien ilmapiirit ovat todella huonot kaiken stressin takia. Vaikka palkka on edellisiin hommiini verraten hyvä, olisin kyllä valmis tinkimään rahasta. Tällaisessa tilanteessa ei voi millään harkitakaan esim. lasten hankkimista, koska kotiin tullessaan on aivan takki tyhjänä, vaikka ylitöitä ei olisi tehnytkään. Työhakemukset on jo vetämässä pois jonnekin muualle...