Olemme mieheni kanssa olleet 10vuotta yhdessä,vajaan vuoden naimisissa. Nyt minusta tuntuu etten enää rakasta miestäni,en ainakaan sillä palavalla tavalla kunin ennen, kiintymystä tunnen kyllä. Tämäkään ei ole niin paha mutta kun mies jumaloi minua,on mustasukkainen ja ilmaisee sen. Pahinta tässä on etten halua miestäni,minua ällöttää kun hän suutelee minua,koskee tai saati rakastelee. Kun tunnen hänen erektionsa itseäni vasten niin minua inhottaa niin paljon. Hänelle tai ystävilleni en uskalla asiasta puhua...mitä siis teen?
Apua!
Avuton vaimo
7576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Alkoiko vituttaa kun ei se arkielämä muuttunut yhdeksi juhlaksi vaikka sait leikkiä päivän prinsessaa? Tuollaiset inhot oli varmasti havaittavissa jo ennen häitäkin mutta kun sinä silti tahdoit.
Ajattelin lukiessani tuon ap:n jutun. Kummallista että 9v. oli rakkautta ja nyt katos.. !?
Mutta tuohon itse asiaan eli vastenmielisyyden tunteeseen aviop. kohtaan,,,
tunne oli tuttu itsellänikin aikoinaan, mutta olin kyllä av-liitossa 20v. Ja vähän vaikea siihen on keinoa keksiä,, syythän on syvällä ja johtuivat monista suhteen aikana sattuneista tapahtumista, niitä vain kertyi pikkuhiljaa lisää ja lisää. Ja viimein mitta tuli täyteen erohan siitä tuli.
Mutta ap- ihmettelen,että kai se olisi pitänyt tulla ilmi jo aiemmin, ja jos, niin miksi mennä enää avioon.
Toki miehen jumaloinnin kohteena oleminenkin tekee sen kultaisen häkin ympärille joka voi alkaa ahdistamaan. Itseäni ainakin ahdistaisi, koska olen "vapaa sielu" mieleltäni (Huom: en uskoton ! ) Jokainen tarvitsee oman tilan hengittää muuten ilma loppuu.
Ja rakkaudesta = Se on tunne. Mutta eikö Pappi kysynytkin: TAHDOTKO ? Rakastaa,
ei tuntuuko nyt siltä tai ensi viikolla,, 5v. päästä. Ei tunnu voi vakuuttaa, tunteet menee ja tulee.
Tahto on ja pysyy !!
Ei en leikkinyt päivää prinsessana en. Ihan pienet intiimit häät oli kahden,eikä edes kakkua :D Inho ei ole ollut aiemmin havaittavissa,mutta viime viikot...niin en ole ollut uskoton niin että muualta sitä seksiä saisin.
se on pelkkää omaa itsekkyyttäsi, omahyväisyyttä ja sokeutta toisen hyville puolille, siis suoraan sanottuna kusipäisyyttä....tavoittelet vieläkin parempaa jumaluutta.
Jos tuo fiilis on kestänyt viikkoja, niin se ei ole kovin paljon vuosien rinnalla. Yhtä hyvin voi jotain tapahtua, mikä taas kääntää kelkan. Elämä on yllätyksellistä.
Olen kuullut monilta ystäviltäni ja sukulaisilta että usealle parille tulee yhden vuoden "kriisi". eli vaikka olisi ollut kauankin yhdessä ja menty sitten naimisiin niin vuoden avioliiton jälkeen tulee joku ihme kriisi... ties mistä johtuu, mutta kaikilla heillä se on mennyt ohi ja vielä onnellisesti naimisissa...
en nyt tekisi mitään hätiköityä päätöstä...
voi johtua myös mustasukkaisuudesta. Jos miehesi hokee kuinka jumaloi sua ja ei salli kenenkään muun ees ihaillen katsovan sua niin ei ihme että halusi hiipuu.
Oliko miehes ennen yhtä mustis? Jos oli, niin avion tarkoitus saattoi pahimmillaan olla vain miehelle 'tae omistaa sut laillisesti'. Taitaa tuo reaktiosi johtua siitä, että tunnet itsesi esineellistetyksi, ja se ei taatusti kiihota. Miehesi jumalointi ei myöskään anna sulle tilaa olla ihminen, vaan miehesi ihanteitten mukainen ruumiillistuma....sellainen fiilis tuli tekstistäsi.
Toivottavasti olen väärässä, mutta liian takertuvalta tuo miehes vaikuttaa. Jos miehesi on kovasti kontrolloiva ja omien impulssiensa mukaan sun ihollesi kiinni käyvä niin tosi huono homma. Jos sulla ei ole tilaa olla oma itsesi, niin vastavuoroisuus puuttuu suhteestanne ja suhde pyörii vain miehesi (halujen/ihailun/jumaloinnin) ehdoilla.
Älä eti syytä itestäsi, vaan MIETI mikä SUHTEESSA mättää. Naiset liika herkästi syyllistää itteään jos suhde alkaakin tuntua ahistavalta. Älä häpeä, vaan ota etäisyyttä jos se on viimeinen keino saada tilaa hengittää.
Terveessä suhteessa ei kummankaaan tarvitse tukahtua toisen odotteiden takia.