Onks kukaan kuullu, että Lintsillä on ollu joukkotappelu ja että mä kävin bissellä, mutta meinasin jäätyä tuuleen?
Päiväuni (K-18)
On ihana tuulettaa, antaa ovien ja ikkunoiden olla auki ja antaa tuulen kulkea. En ole oikein siivousihmisiä, joten tömistelin jaloilla sohvatyynyjä ja katselin miten kirkas pöly leijaili ulos ranskalaisesta parvekeovesta ja katosi kuin suhisevaan imuriin.
Sisäpihan puut huojuivat, kahisivat.
Eilisen typerän törpöttelyn jälkeen minulla oli sekä mieletön morkkis että järjetön halu. Kundi oli töissä eikä kukaan tuntunut kaipaavan minua. Kissa makasi kuin raato pöydällä. Hännänpää liikahteli.
Sohva oli unialusta, minun lentävä mattoni. Makasin siinä usein ja vain tuijottelin, kunnes nukahdin. Farkkujen repaleiset lahkeet lepattivat kaiteella oviaukossa. Olin roiskauttanut niille vettä käsipyykissä. Kuivukoot siinä.
En saanut palomiestä ajatuksistani. Tapaisin hänet kadulla, kun hän pyysi väistämään suunnatonta ja kovaäänistä puhallinta, joka puski valtavalla voimalla ilmaa rappukäytävään. Mies oli kuin unelma. Olin aivan lukossa. Miksi menen aina lukkoon enkä saa sanotuksi mitään, edes jotain?
Ehkä hän ei pitänyt blondeista. Ehkä hän inhosi rintojani. Paidan alla ei ollut mitään. Varmuuden vuoksi kurkistin kaula-aukosta sisään, mutta asia ei muuksi muuttunut. Samat töröt kuin ennenkin, selällään vielä pienemmät kuin pystyssä. Olen ajatellut ottaa vasempaan rintaan tatuoinnin, niin sitten ainakin siinä olisi jotain katsottavaa.
Käsi tuntui kylmältä reisien välissä. Annoin sen ensin lämmetä, sitten työnsin käden alushousujen sisään, upotin keskisormen itseeni ja suljin silmäni. Taisin huokaista. Huokailu on hänestä ärsyttävää, ja aina hän siitä marisee. Minkä minä sille voin, että huokaus vain tulee. Se on osa minua. Minä olen yksi vitun huokaus koko nainen.
Vaikka silmäni olivat kiinni, niin vaistosin kissan katselevan käteni liikkeitä. Sitä kiinnosti suunnattomasti kaikki liike. Kiinnostus ympäristöön oli osa sitä, sen ulottuvuus, sisäinen ääni karvaisessa päässä. Oli avattava suu, sillä henki ei enää kulkenut tarpeeksi nopeasti nenän kautta.
Henkeni haisi ananasmehulle. Inhosin ananasmehua, mutta kun muuta ei ollut, niin sitä piti juoda. Inhosin liiallista sokeria, se jäi huuliin pitkiksi aikaa ja tahmasi ajatukset, liimaili niitä yhteen eikä päästänyt sanoja ulos suusta. Riisuin pikkarit kokonaan ja heitin ne lattialle. Kissa nosti päätään, katsoi sitten minua, mutta panin silmäni kiinni.
En yleensä edes koske rintoihini. Inhoan niitä. Viihdyn pimeässä ja kännissä. Ja jos on kännissä pimeässä, on kaikista mukavinta. Maisterisbileissä jokaisella naisella oli ollut rinnat… toinen toistaan kauniimmat ja pyöreät, tuntuvat. En tosin tunnustellut ketään, mutta ajattelin tunnustelevani. En viitsinyt mennä saunaan. Onneksi muutama muukin jätti menemättä. Sitten me vain jauhettiin paskaa ja kikateltiin. Millainenkohan olisin jos minulla olisi tissit?
Olisinko vapaa?
On hirveää ymmärtää, että vaikka päähän on lahjoitettu kahvikupillinen älyä ja kasvoille jotain, niin silti on kuin vankilassa, ahtaassa häkissä tai kopissa ilman mahdollisuutta päästä ulos. Tuntuu, että ei ole nainen. Persekin on liian pieni. Olen kuin kivan näköinen poika. Nyt ymmärrän miksi kundi haluaa panna minua aina takaa, sekin mielellään vasten keittiön pöytää. Sängyssä me pääasiallisesti nukumme, vittu mitä paskaa. Hän sanoo minua ”hyväksi jätkäksi”.
Voiko loukkaavampaa enää olla?
Tölde neuvoi käymään käsiksi siihen jätkään, siihen palomieheen. Brankkarin hymy oli kuin taivas, leveä kuin kimaltava joki. Sulin lätäköksi. Hänen kätensä virtasivat vartalolla ja pehmeät huulet suutelivat omiani. Painava vartalo liikkui sisälläni kevyenä kuin ajatus. Äkkiä kiljaisin niin kimeästi, että korvani menivät lukkoon ja kissa kimmahti pöydältä paeten makuuhuoneen sängyn alle. Pelkuri, mutta sillä oli samanväriset silmät kuin sankarillani, siksi rakastin sitä ikään kuin kaksi kertaa enemmän kuin se ansaitsisi. Pöljä ei vain tätä tajunnut.
Kissa oli ihan ok. Mutta mihin mä heivaisin mun moukan, mietin. Asiaa piti miettiä, mutta ei kovinkaan pitkään.
Oli kivaa olla vähän hullu.
Päiväuni (K-18)
On ihana tuulettaa, antaa ovien ja ikkunoiden olla auki ja antaa tuulen kulkea. En ole oikein siivousihmisiä, joten tömistelin jaloilla sohvatyynyjä ja katselin miten kirkas pöly leijaili ulos ranskalaisesta parvekeovesta ja katosi kuin suhisevaan imuriin.
Sisäpihan puut huojuivat, kahisivat.
Eilisen typerän törpöttelyn jälkeen minulla oli sekä mieletön morkkis että järjetön halu. Kundi oli töissä eikä kukaan tuntunut kaipaavan minua. Kissa makasi kuin raato pöydällä. Hännänpää liikahteli.
Sohva oli unialusta, minun lentävä mattoni. Makasin siinä usein ja vain tuijottelin, kunnes nukahdin. Farkkujen repaleiset lahkeet lepattivat kaiteella oviaukossa. Olin roiskauttanut niille vettä käsipyykissä. Kuivukoot siinä.
En saanut palomiestä ajatuksistani. Tapaisin hänet kadulla, kun hän pyysi väistämään suunnatonta ja kovaäänistä puhallinta, joka puski valtavalla voimalla ilmaa rappukäytävään. Mies oli kuin unelma. Olin aivan lukossa. Miksi menen aina lukkoon enkä saa sanotuksi mitään, edes jotain?
Ehkä hän ei pitänyt blondeista. Ehkä hän inhosi rintojani. Paidan alla ei ollut mitään. Varmuuden vuoksi kurkistin kaula-aukosta sisään, mutta asia ei muuksi muuttunut. Samat töröt kuin ennenkin, selällään vielä pienemmät kuin pystyssä. Olen ajatellut ottaa vasempaan rintaan tatuoinnin, niin sitten ainakin siinä olisi jotain katsottavaa.
Käsi tuntui kylmältä reisien välissä. Annoin sen ensin lämmetä, sitten työnsin käden alushousujen sisään, upotin keskisormen itseeni ja suljin silmäni. Taisin huokaista. Huokailu on hänestä ärsyttävää, ja aina hän siitä marisee. Minkä minä sille voin, että huokaus vain tulee. Se on osa minua. Minä olen yksi vitun huokaus koko nainen.
Vaikka silmäni olivat kiinni, niin vaistosin kissan katselevan käteni liikkeitä. Sitä kiinnosti suunnattomasti kaikki liike. Kiinnostus ympäristöön oli osa sitä, sen ulottuvuus, sisäinen ääni karvaisessa päässä. Oli avattava suu, sillä henki ei enää kulkenut tarpeeksi nopeasti nenän kautta.
Henkeni haisi ananasmehulle. Inhosin ananasmehua, mutta kun muuta ei ollut, niin sitä piti juoda. Inhosin liiallista sokeria, se jäi huuliin pitkiksi aikaa ja tahmasi ajatukset, liimaili niitä yhteen eikä päästänyt sanoja ulos suusta. Riisuin pikkarit kokonaan ja heitin ne lattialle. Kissa nosti päätään, katsoi sitten minua, mutta panin silmäni kiinni.
En yleensä edes koske rintoihini. Inhoan niitä. Viihdyn pimeässä ja kännissä. Ja jos on kännissä pimeässä, on kaikista mukavinta. Maisterisbileissä jokaisella naisella oli ollut rinnat… toinen toistaan kauniimmat ja pyöreät, tuntuvat. En tosin tunnustellut ketään, mutta ajattelin tunnustelevani. En viitsinyt mennä saunaan. Onneksi muutama muukin jätti menemättä. Sitten me vain jauhettiin paskaa ja kikateltiin. Millainenkohan olisin jos minulla olisi tissit?
Olisinko vapaa?
On hirveää ymmärtää, että vaikka päähän on lahjoitettu kahvikupillinen älyä ja kasvoille jotain, niin silti on kuin vankilassa, ahtaassa häkissä tai kopissa ilman mahdollisuutta päästä ulos. Tuntuu, että ei ole nainen. Persekin on liian pieni. Olen kuin kivan näköinen poika. Nyt ymmärrän miksi kundi haluaa panna minua aina takaa, sekin mielellään vasten keittiön pöytää. Sängyssä me pääasiallisesti nukumme, vittu mitä paskaa. Hän sanoo minua ”hyväksi jätkäksi”.
Voiko loukkaavampaa enää olla?
Tölde neuvoi käymään käsiksi siihen jätkään, siihen palomieheen. Brankkarin hymy oli kuin taivas, leveä kuin kimaltava joki. Sulin lätäköksi. Hänen kätensä virtasivat vartalolla ja pehmeät huulet suutelivat omiani. Painava vartalo liikkui sisälläni kevyenä kuin ajatus. Äkkiä kiljaisin niin kimeästi, että korvani menivät lukkoon ja kissa kimmahti pöydältä paeten makuuhuoneen sängyn alle. Pelkuri, mutta sillä oli samanväriset silmät kuin sankarillani, siksi rakastin sitä ikään kuin kaksi kertaa enemmän kuin se ansaitsisi. Pöljä ei vain tätä tajunnut.
Kissa oli ihan ok. Mutta mihin mä heivaisin mun moukan, mietin. Asiaa piti miettiä, mutta ei kovinkaan pitkään.
Oli kivaa olla vähän hullu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vittu sä se vasta järjetön oot!
(hirnuu)