Luin jokin aika sitten artikkelin, jossa tytär kertoi perheensä ahdistavasta tilanteesta kotona. Äiti istui illat pitkät chattaamassa, häipyi jonnekin sen kummemmin ilmoittamatta. Isä istui ahdistuneena sohvalla, hän tiesi mitä on menossa, niin tiesivät lapsetkin. Äiti tapaili chattituttujaan, jotka olivat menneet koko perheen edelle. Menossa oli keskustelupalstoilla syntynyt ns rakkaussuhde, joka johti pettämiseen.
Tyttären kertomus oli ahdistava!! Pettäjä ei ota huomioon, että perheenjäsenet kyllä tietävät missä mennään, oli pettäjä äiti tai isä.
Mitä tämä kertoo nykymenosta? Eikö pienten lasten perheissä ole muuta tekemistä kuin nettituttavuudet. Eikö lasten hyvinvointi ja kumppanista huolehtiminen olisi niitä tärkeimpiä? Eikö voisi ajatella niinkin, että pidemmällä tähtäimellä se oman perheen hyvinvointi olisi tärkeintä? Voisiko turhanpäiväisiä seminaareja ja muita illanistujaisia jättää väliin oman perheen hyvinvoinnin vuoksi? En ole tiukkapipoinen, mutta lasten takia ajattelen tätä asiaa..
Tyttären kertomus oli ahdistava!! Pettäjä ei ota huomioon, että perheenjäsenet kyllä tietävät missä mennään, oli pettäjä äiti tai isä.
Mitä tämä kertoo nykymenosta? Eikö pienten lasten perheissä ole muuta tekemistä kuin nettituttavuudet. Eikö lasten hyvinvointi ja kumppanista huolehtiminen olisi niitä tärkeimpiä? Eikö voisi ajatella niinkin, että pidemmällä tähtäimellä se oman perheen hyvinvointi olisi tärkeintä? Voisiko turhanpäiväisiä seminaareja ja muita illanistujaisia jättää väliin oman perheen hyvinvoinnin vuoksi? En ole tiukkapipoinen, mutta lasten takia ajattelen tätä asiaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet toki aivan oikeassa. Valitettavasti yhä enemmän alkaa olla sellaisia perheitä, joissa ei ole enää aitoja aikuisia, vaan lapsia ja sitten vähän isompia lapsia. Vanhemmatkin haluavat epätoivon vimmalla olla nuoria ja huolettomia ja lentää liihottaa toteuttamassa itseään. Tyypillinen ajattelutapa näin käyttäytyvillä on ettei perhe ole mikään este, se on vaan hidaste. Oma etu ajaa kaiken muun yli.
se kummemmin... Arvaa, tekisikö mieli joskus jättää jokin seminaari tai asiakastapaaminen illalla väliin?! Mutta menepä sanomaan se johtoryhmälle: että sorry, tää touhu on täysin turhanpäiväistä, mä meen nyt kotiin perheen luo... Mitäs luulet, että vastaavat? Olen aika nopeasti entinen firmassa - ja siitä huolimatta pitää pysyä maksamaan ensi kuussakin talolainaa eikä sitäkään pahakseen panna, että koko porukalla päästään kesälomareissuun. Onko siinä jotain pahaa, että haluaa tarjota perheelleen jotain, mitä itse ei saanut lapsena?
itse en todellakaan lähde joka-ikisiin kissanristiäisiin mitä seminaareiksi tai asiakastapaamisiksi kutsutaan. Luonnollisestikaan en voi kieltäytyä kaikista, mutta jos minulla on hyvä syy olla perheeni kanssa kotona, niin kieltäydyn kauniisti kunniasta. Ei sota yhtä miestä kaipaa.