Urkusävellyksen säveltäminen

Taidettahan olet tekemässä eli muotoseikkojenhan ei pitäisi vaikuttaa, mutta koska juttusi on ilmeisesti jokin arvioitava työ, niin silloin kannattaa tehdä vain yhtä tyylisuuntaa edustava kokonaisuus.
Myös sävellajin on hyvä olla sama.

Toccatan, fuugan ja preludin lisäksi voit tehdä finaalin, giguen jne. Näitä kyllä löytyy.
Nimeksi kannattaa antaa sarja.

Kiinnostava tehtävä sinulla. Luova työ on aina kiehtovaa, vaikka kyse on rajatusta tehtävästä. Usein rajaus helpottaa suunnattomasti työhön ryhtymistä, sillä täysin avoimelta kentältä tuntuu olevan liki mahdotonta saada mistään kiinni.

Luova työ tapahtuu aina taiteilijan omista lähtökohdista, siksi toteuttamisen tapa on vapaa. Rajauksia voi tulla ulkopuoleltakin esim. sävellysmuodon, tyylikauden tai instrumenttien suhteen, mutta silti vapauksia ja mahdollisuuksia jää aivan rajattomasti toteuttaa asioita.

Olen itse tonaalisen musiikin ystävä ja ehkä myöhäisromanttinen/impressionistinen tyyli on sydäntäni kaikkein lähimpänä. Vastaan siis omista kauneusihanteistani katsoen.

Säveltäminen on järkevää aloittaa pienimuotoisista teoksista, vaikkapa ihan laulumelodiasta. Kaivat pienen, lyhyen runon ja sävellät sen lauluksi. Toimivan melodian löytäminen on tavattoman vaikeaa, sillä se paljastaa säveltäjästä paljon.

Yhtenäisyys on musiikissa laajalti arvostettua. Yhtenäisyyttä voi esiintyä jo pienessä laulussa, sen säkeet voivat muodostaa jo yhtenäisen kokonaisuuden. Yhtenäisyyttä ei voi arvioida muuten kuin oman makunsa varassa. Toki muiden mielipiteitä voi kysyä avuksi, jos ei ole omasta näkemyksestään varma. On usein hämmästyttävää todeta, että toimivat melodiat toimivat usein myös muiden mielestä.

Laulumusiikki on kiitollinen, mutta paljastava säveltämisen muoto. Siinä on teksti, joka ohjaa sävellyksen etenemistä kohta kohdalta. Siinä on mahdollisuus osoittaa luovuutta ja oivaltavuutta ja sitä on helppo arvioida toimivuuden ja yhtenäisyyden osalta. Minua neuvottiin aikanaan aloittamaan laulun säveltämisestä ja se oli hyvä neuvo se. Harkitsepa sitäkin vaihtoehtoa.

Jos ajattelet urkusarjan säveltämistä, niin yhtenäisyys merkitsee siinä siitä, että osien sisällä käyttämäsi aines (teemat, motiivit yms.) muodostavat yhtenäisen ja luontevan kokonaisuuden. Sarjan haaste on siinä, että yhtenäisyyden tulisi säilyä myös osien välillä. Puhutaan usein musiikin arkkitehtuurista, eli rakenteesta. Sitä on vaikea käsittää, koska sitä voi arvioida vain oman makunsa varassa. Eräs yhtenäisyyden ja linjakkuuden osoitus on mm. se, että osat ovat saman tyylikauden mukaisia ja vieläpä niin, etteivät osat keskenään muistuta vaikka eri säveltäjien tyylejä (1. osa Bachin tyyliin, 2. Vivaldin, 3. Buxtehuden jne.).

Yhtenäisyys, linjakkuus ja maku ovat todellakin häilyviä käsitteitä. Olen kuullut teoksen, joka on sävelletty tutun melodian "Paljon onnea vaan (Happy Birthday)" -pohjalle muunnelmamuotoon, jossa jokainen variaatio on tehty muistuttamaan eri säveltäjän tyyliä. Teoksessa tehdään poikkileikkaus barokista ekspressionismiin ja Bachista Weberniin, kaikki linjanmukaisesti ja hyvällä maulla.

Nuorella säveltäjällä on yleensä se ominaisuus, että musiikkia pursuaa runsaudensarvesta ja materiaalia löytyy vaikka minkälaista jo yhdestä sävellyksestä. Suurten säveltäjien kehityskulku urallaan on johtanut usein siihen, että heidän teoksensa ovat kehittyneet kohti ykseyttä. Merkitsee arkikielellä sitä, että heidän käyttämänsä musiikillinen aines on äärimmäisen niukkaa ja he käsittelevät sitä äärimmäisen monipuolisesti. Eli vähästä paljon, musiikkia on opittu käyttämään taloudellisesti. Jopa teemat ovat punnittuja äänten tasolla asti.

Jos päätät siis tehdä urkusarjan ja tyylilajina on jokin tonaalista musiikkia viljelevä aikakausi, niin olet tavattoman suuren haasteen edessä, mikäli aiot hankkia sillä laajempaa tunnustusta (miellyttää asiantuntijoita). No, se ei liene tarkoituksesi, mutta asettaa jotain mittakaavaa haasteelle. Säveltää voi toki vaikka sinfonian heti ensitöikseen tai oopperan, mutta väittäisin, että siitä tulee pöytälaatikkokamaa. Sellaista säveltäjää ei ole ollut, eikä tule, joka olisi osannut säveltää heti kärkeen toimivan suuren mittaluokan teoksen. Jokainen on lähtenyt alkeista, niin Mozart, Beethoven, Bach kuin Sibeliuskin.