Heipsan!
Sanon heti alkuun, että en oo koskaan ollut treffeillä. Syytä en oikeastaan tiedä. Tai no, miten sellasille oikein päästään? Tuntuu, että Suomessa treffailukulttuuri olis hieman kuollutta. Onko?
Tuntuu, että kaikki vaan tapaa jossain, ja sit hupsis, ne onkin jo seurusteleva pari.
Miten te ootte treffeille joutuneet/päässeet? Onko ne ollut sokkotreffejä? Miten puolitutulle voi sivistyneesti ehdottaa treffejä?
Tuntuu, että sellainen treffailu olisi jotenkin pinnallista. Että ainut tarkoitus olisi koko ajan arvioida toista, ja sitä että onko siinä ainesta kumppaniks. No niin kai se onkin.. mutta se vaikuttaa niin hirveen vakavalta touhulta juuri sen vuoksi, että siinä on niin suurista asioista kyse.
Mä en varmaan treffeillä osais edes käyttäytyä. Puhuisin mitä sattuu ja en kykenis olemaan oma itseni. Mitä siinä sitten on itua, jos toisesta saa ihan vääränlaisen kuvan, jos se vaan ei ole luonteikas treffailija?
Keskustelua. Kokemuksia. Kommentteja. Kiitos :)
Sanon heti alkuun, että en oo koskaan ollut treffeillä. Syytä en oikeastaan tiedä. Tai no, miten sellasille oikein päästään? Tuntuu, että Suomessa treffailukulttuuri olis hieman kuollutta. Onko?
Tuntuu, että kaikki vaan tapaa jossain, ja sit hupsis, ne onkin jo seurusteleva pari.
Miten te ootte treffeille joutuneet/päässeet? Onko ne ollut sokkotreffejä? Miten puolitutulle voi sivistyneesti ehdottaa treffejä?
Tuntuu, että sellainen treffailu olisi jotenkin pinnallista. Että ainut tarkoitus olisi koko ajan arvioida toista, ja sitä että onko siinä ainesta kumppaniks. No niin kai se onkin.. mutta se vaikuttaa niin hirveen vakavalta touhulta juuri sen vuoksi, että siinä on niin suurista asioista kyse.
Mä en varmaan treffeillä osais edes käyttäytyä. Puhuisin mitä sattuu ja en kykenis olemaan oma itseni. Mitä siinä sitten on itua, jos toisesta saa ihan vääränlaisen kuvan, jos se vaan ei ole luonteikas treffailija?
Keskustelua. Kokemuksia. Kommentteja. Kiitos :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
se kyllä vaatiikin. Itsellä kokemusta useista nettitreffeistä ja ravintolan jälkeisistä tapaamisista yms. Koville se aina ottaa!! Jännittää niin pirusti ja haluaisi olla kaikin puolin edustava, naisellinen, hymyilevä ja kaikkea sitä mitä miehen tiedetään odottavan. Joo, olen sosiaalinen luonne, jotenka treffit ovat sujuneet alkukankeudesta huolimatta aina hyvin. Olen ns. onnistunut tekemään vaikutuksen. Jatko siinä se pahempi on, sitten, kun molemmat ovat toisensa hyväksyneet... pitää näyttää itsensä myös muissa merkeissä; arjessa, sängyssä, keittiössä ym. Itsellä hakua jo viisi vuotta takana ja johonkin ne aina tyssää. Olen liian itsenäinen ja ehkä itsekäs, kun en enää halua ihan perinteistä kotia miehen kanssa laittaa, vaan nauttia siitä kaikesta muusta yhdessä tekemisestä yms. seksistäkin, mutta vain siihen yhteen sitoutuen. Eli mahdollisesti minusta jää sitten eronnut ikisinkku...:) Parempi niinkin kuin huonossa suhteessa?
Tulevana juhannusaattona tulee kahdeksan vuotta, kun yksin kotona olin. Vettä satoi oikein kunnolla ja olo oli hyvin surkeamielinen. Meninkin treffipalstalle, ei ollut muutakaan ajankulua. "Nappasin" sieltä haun,
mies kaksi vuotta vanhempi, eroamassa oleva ja kaukaa 400 km päästä. Kirjoitin hänelle hyvin ns. yleisluontoinen kirjeen, tarttuen hänen hakukriteereihin, itsestäni en juuri paljoakaan. Hän olikin toisessa "päässä" juuri samoissa aikeissa. Sain hyvin nopeasti vastauksen! Sähköpostit kulkivat tiuhaan tahtiin sen juhannuksen aikana. Kohta hän jo halusi kuulla äänen puhelimessa, annoin soittaa. Eroamassa oleva vaimo otti numeroni ja soitti minulle, haukkui miehensä päästä jalkoihin, sain kuulla kaikki intiimitkin asiat. Vain kuuntelin toisessa päässä. Tietenkin tämä mies sai sen kuulla, ja sen jälkeen olinkin jo lopettamassa koko jutun, mutta tein hänelle ehdotukden, tule näytille! Seuraavana viikonloppuna hän jo olikin paikkakuntamme kirkon edessä odottamassa. Kyllä oli hyvin ristiriitaiset ajatukset ja onneksi en ollut luonut mieleeni minkäänlaista "kuvaa" hänestä, joten oli hyvin neutraali näkemys, hänen autosta ulos astuessa. Niin on tässä sitten pian kahdeksan vuotta ollut tätä yhdessä oloa, milloin hänen luonaan ja milloin minun. Puhelimessa puhumme joskus montakin kertaa päivässä. Tänä aikana olemmekin sitten oppineet tuntemaan toisemme perin juurin, ja onhan siellä matkan varrella tullut omanlaisia "yllätyksiä",
ja koska olen hyvin avarakatseinen olen pystynyt käsittelemään nämä yllätykset ja juttumme jatkuu edelleen, mutta jotenkin nyt on alkanut tuntumaan ns. erilleen kasvamista. Nyt onkin ollut mukavaa vaihtelua käydä keskustelemassa tuolla chatin puolella, jossa ollaan langoilla reaaliajassa. Mikäli siellä seura ei miellytä voi aina sen katkaista. Sinne sinua rohkaisen menemään keskustelemaan!! Hyvää juhannusta!
Eikö nekin oo periaatteessa ihan treffit jos pyytää vaa ohimennen jonkun johonki ja juttelee yms? sain vaa tosta ekasta viestistä semmosen kuvan että sun mielestä ei olis.
Mut joo siis aika useilla "treffeil" käyny (jotenki outo sana mulle toi treffit, sanon vaa aina et nään jonkun tytön yms) ja ei kyl nykyää jännitä juurikaan yhtään mitkään tapaamiset vaik ennen ollu nii ujo et iha naurattaa :D mut kai sitä sit tottuu juttelemaan ihmisten kans ja tolleen, mut tekee kyl vieläki vaikeuksia mennä juttelee esim. jossain kadul tuntemattomille, mut treffeil kyl tulee juttua kyl sairaasti vaik niinku pari kertaa jutellu netis tai muualla. Ja harmi vaan, ei oo napannu vielä oikeen kukaan silleen, mut eiköhän jossain vaiheessa juu :)
Pitäisköhä järkätä vklopulle jotkut treffit ehkä ;)
No onhan ne periaatteessa treffit.. mutta siinäkin on vaaransa.. Mulla on paljon miespuolisia ystäviä, jotka juur on pyytänyt mut seuraansa, esim. pöytäänsä, jutulle. Mutta ainakaan heillä ei oo ollut mitään muuta tarkoitusperiä silloin, kun että jutellaan vaan niitä näitä ihan kaverimielessä. Monesti oon ajatellu, että miksköhän tuo mies mua seuraansa pyytää ja luullu liikoja, enemmän kuin asiassa tosiasiassa on edes ollut.
Parempi siis on kysyä ihan täysin suoraan, että hei läheks kahville, ja siihen esitetä'n tietty vastakysymys, että ai treffeille vai? :D Onhan noita kahvitteluja ollut, mutta en mä kuitenkaan treffeille mielestäni ole ollut, sillä en oo ollut kahvittelemassa ns. paremmin tutustumisen merkeissä, vaan ihan ilman mitään sen kummempaa syytä.
Mulla ei ole mitään sen suurempia ongelmia jutella tuntemattomille miehille eikä naisille. Mutta treffiasteelle en ikinä ole päässy. Kai sitä joskus ehkä. Sokkotreffit vaan tuntuu niin hölmöiltä jollain tapaa. Helpompi olis, että jossain tapais ja tutustuis livenä ja sitten sitä seurais treffailut, mut eipä oo lykästänyt :D
mä olen chatissa keskustellu... mutta tuntuu, että kaikki ihmiset on jotenkin yhtä massaa siellä... ja juuri ketään fiksuja tyyppejä ei löydy. Kummallisia pervoja ja seksin vonkaajia chatit on pullollaan. Ehkä oon vieraillu väärissä chateissa?! :P Ja sitten on jotenkin helpompi vaan viettää aikaa siellä virtuaalimaailmassa ja sitten taas palata ns. normiin elämään. Ei ne ihmiset tunnu chateissa oikeilta.