Olen 35-v nainen ja seurustellut vajaan vuoden (kesä-heinäkuusta 2009) 31-v miehen kanssa. Muutimme virallisesti yhteen huhtikuun alussa, mutta jo viime syyskuussa menimme kihloihin - suhteen alussa rakastumisen huuma oli molemmin puolin tosi voimakas useamman kuukauden ajan.
Itse olen edelleen hyvin varma tunteistani ja sitoutumisestani tähän mieheen. Tein radikaalin elämänmuutoksen, kun tulin hänen luokseen pikkukylään asumaan, jätin akateemisen työni PK-seudulla & myös kaikki aiemmin tärkeät harrastukseni ja koko elämäntapani. Sopeutuminen ei ole ollut kivutonta - ja joissain vaiheissa se on aiheuttanut hankausta suhteessa - mutta tiesin kuitenkin haluavani tehdä tämän muutoksen kohti todellisen arvomaailmani mukaista elämäntapaa.
Kaikki suunnitelmani ovat tähdänneet yhteiseen tulevaisuuteen, jonka rakentamisesta olen halunnut olla varma. Kuten myös hän vaikutti alussa olevan.
Viime aikoina hän on kuitenkin usein mietiskellyt suhdettamme ja todennut, ettei enää ole varma. Samaa poltetta ei kuulemma enää ole kuin alussa. Olen yrittänyt kysellä, mitkä erityisesti ovat asioita, jotka vaivaavat. Mutta hän ei tunnu tietävän itsekään. Kuten ei myöskään sitä, minkä pitäisi olla paremmin. Olen myös yrittänyt kysellä, mikä auttaisi häntä saamaan varmuuden asiassa johonkin suuntaan - tai tunteeko hän pohjimmiltaan olevansa väärässä suhteessa. Yrittääkö hän sanoa, että haluaisi erota. Eipä juuta tai jaata siinäkään...
Miehellä on viim. 10 vuoden sisällä - eli koko elämänsä aikana - taustalla 3 kpl noin vuoden kestäneitä suhteita, joista ilmeisesti kaikki ovat olleet jokseenkin alusta alkaen tuhoon tuomittuja. Minun kanssani hän ainakin alussa oli eniten vakavissaan.
Pelkään, että hänellä on liioitellun ihanteellinen käsitys siitä, mitä naisen kanssa elämisen pitäisi olla - kestävää poltetta ja läheisyyttä. Eli ehkä hän ei pystykään kestämään tavallista arkea ja huonoja päiviä parisuhteessa... Hänellä ei ole kodin ulkopuolisia säännöllisiä harrastuksia, ja hän tuntuu pohjimmiltaan ajattelevan, että naisen omat ulkopuoliset harrastukset ovat pois parisuhteelta. Esim. aktiivinen jumpassa käynti tai järjestötoiminta. Kotona hänellä tosin on paljon remonttia, nikkarointia ja konehommaa, eli sohvalla makoilija hänkään ei ole...
Koen olevani sen ikäinen, että varmuus paikoilleen asettumisesta ja sitoutumisesta on minulle tärkeää. Olisin valmis tekemään tämän suhteen eteen töitä - ja ymmärrän, että mietiskely ja epäröintikin kuuluu asiaan alkuhuuman haihtuessa. Eli se ei pelkästään minua säikäytä.
Mutta - mitä tehdä? Asettaa aikaraja varmuuden saamiselle hänen puoleltaan?????
Itse olen edelleen hyvin varma tunteistani ja sitoutumisestani tähän mieheen. Tein radikaalin elämänmuutoksen, kun tulin hänen luokseen pikkukylään asumaan, jätin akateemisen työni PK-seudulla & myös kaikki aiemmin tärkeät harrastukseni ja koko elämäntapani. Sopeutuminen ei ole ollut kivutonta - ja joissain vaiheissa se on aiheuttanut hankausta suhteessa - mutta tiesin kuitenkin haluavani tehdä tämän muutoksen kohti todellisen arvomaailmani mukaista elämäntapaa.
Kaikki suunnitelmani ovat tähdänneet yhteiseen tulevaisuuteen, jonka rakentamisesta olen halunnut olla varma. Kuten myös hän vaikutti alussa olevan.
Viime aikoina hän on kuitenkin usein mietiskellyt suhdettamme ja todennut, ettei enää ole varma. Samaa poltetta ei kuulemma enää ole kuin alussa. Olen yrittänyt kysellä, mitkä erityisesti ovat asioita, jotka vaivaavat. Mutta hän ei tunnu tietävän itsekään. Kuten ei myöskään sitä, minkä pitäisi olla paremmin. Olen myös yrittänyt kysellä, mikä auttaisi häntä saamaan varmuuden asiassa johonkin suuntaan - tai tunteeko hän pohjimmiltaan olevansa väärässä suhteessa. Yrittääkö hän sanoa, että haluaisi erota. Eipä juuta tai jaata siinäkään...
Miehellä on viim. 10 vuoden sisällä - eli koko elämänsä aikana - taustalla 3 kpl noin vuoden kestäneitä suhteita, joista ilmeisesti kaikki ovat olleet jokseenkin alusta alkaen tuhoon tuomittuja. Minun kanssani hän ainakin alussa oli eniten vakavissaan.
Pelkään, että hänellä on liioitellun ihanteellinen käsitys siitä, mitä naisen kanssa elämisen pitäisi olla - kestävää poltetta ja läheisyyttä. Eli ehkä hän ei pystykään kestämään tavallista arkea ja huonoja päiviä parisuhteessa... Hänellä ei ole kodin ulkopuolisia säännöllisiä harrastuksia, ja hän tuntuu pohjimmiltaan ajattelevan, että naisen omat ulkopuoliset harrastukset ovat pois parisuhteelta. Esim. aktiivinen jumpassa käynti tai järjestötoiminta. Kotona hänellä tosin on paljon remonttia, nikkarointia ja konehommaa, eli sohvalla makoilija hänkään ei ole...
Koen olevani sen ikäinen, että varmuus paikoilleen asettumisesta ja sitoutumisesta on minulle tärkeää. Olisin valmis tekemään tämän suhteen eteen töitä - ja ymmärrän, että mietiskely ja epäröintikin kuuluu asiaan alkuhuuman haihtuessa. Eli se ei pelkästään minua säikäytä.
Mutta - mitä tehdä? Asettaa aikaraja varmuuden saamiselle hänen puoleltaan?????
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa, että mies on taas samassa pisteessä jossa edelliset liitot on kariutuneet. Siis ei ihme jos puhuu ja käyttäytyy kuin pelokas ja neuvoton konsanaan.
Häntä auttaisi nyt parhaiten se, että sinä olisit ehdottoman varma omista tunteistasi ja omasta motivaatiostasi jolla sä muutit jopa paikkakuntaa jotta saat olla juuri sen miehen kanssa. Kun hän saisi elää niin varman naisen kanssa, se varmasti hälventäisi hänen omia pelkojaan epäonnistumisesta jne.
Teillä on ollut erittäin vauhdikas alku. Sen mukana tulee tietysti myös tunne vauhdikkaasta pudotuksesta tavalliseen arkeen ja ero alun ihanaan liitoon on ilmeinen. Mutta se on myös normaalia ja sitä pitää silloin myös oppia sietämään.
Mies pelkää eniten sitä, että sinä kyllästyt häneen kun tunteet hieman rauhoittuu ja se ilmenee hänen puheessaan omien tunteiden epäilynä. Sille miehelle on ehkä iisimpää epäillä itteensä kuin sanoa sulle, että sä et varmaan jaksa rakastaa mua enää vuoden päästä.
Seiso päätöksesi takana, nainen, ja ryhdy tukemaan sitä rakastamaasi miestä. Sä olet nyt tärkeällä tavalla erilainen kumppani kuin ne hänen exänsä, jotka antoivat periksi hänen epäröinnilleen. Sun on mahdollista kasvattaa sitä miestä luottamaan itseensä ja puolisoonsa osoittamalla, että sä et hylkää häntä vaikka hän oliskin eksyksissä ja epävarma.
Onnellista kesää!
Kiitos fiksusta ja rohkaisevasta vastauksesta! Onnellista kesää sinullekin!
Vastasit mielestäsi kirjoitukseesi jo siinä mielessä, että miehellä saattaa olla liioiteltu käsitys suhteesta, etenkin jos ne edelliset suhteet ovat päättyneet ennen sitä normaalia arkea. Toisaalta miehellä saattaa olla pelko suhteen kariutumisesta, kuten ennekin on käynyt ja itseään suojellakseen hän työntää jo sinua pois. Ei ehkä tietoisesti, mutta odottaa, että tässä käy kuitenkin kuten ennenkin. Kaikilla kun ei ole yksinkertaisesti kykyä tiedostaa todellisia tunteitaan. Sinun pitää nyt vain auttaa ja tukea miestäsi ja korostaa, ette ole lähdössä mihinkään. Aika ja puhuminen varmasti selventävät miehesi ajatuksia.
Mullekin tuli mieleen että mies haluaa suhteelta enemmän kuin on kenellekään mahdollista. Eihän mikään suhde ole jännittävää huumaa jatkuvasti, vaan sen tilalle tulee syvempää kiintymystä ja sitoutumista,joka antaa vielä enemmän kuin alkuhuuma. Tää mies ei siihen pysty. Olisko hän niitä Tiger Woodseja, joitten pitää valloittaa ja seikkailla jatkuvasti, joko suhteen ohessa tai kumppania vaihtaen.... Tai oppisiko jotain jos puhuisitte perusteellisesti mitä ovat kummankin toiveet tästä eteenpäin. Elämä ei ole elokuvaa.
Älä kuitenkaan rupea syyllistämään sillä kuinka paljon olet itse antanut suhteen hyväksi (muutto, työ etc).