Olen seurustellut mieheni kanssa päälle 2-vuotta ja meidän suhde on välillä ollut melkosta vuoristorataa ja välillä todella ihanaa.. Jostain syystä nyt on käynyt niin että suutun miehelleni tosi pienistä ja turhista asioista. Riidan jälkeen sisälle tulee paha olo ja se pakkautuu sisälleni! Mielenkiintoni on lopahtanut lähes kaikkeen kun työsuhde loppu ja olen nyt pitkällä lomalla. Jopa jos hän haluaa nähdä kavereita niin vedän kauheen herneen nenään.. Syytä en tiedä vaikka ei tuollasesta saisi suuttua!! Sisälläni on jotain kummaa kun yksin ollessa tulee kovin paha-olo jos en kuule miehestäni mitään. Vuosi taakse päin hän laittoi joka työpäivänaikana viestin/viestejä joissa oli kaikkea ihanaa. Nyt hän ei laita yhtäkään. Hän sanoo rakastavansa minua siitä huolimatta vaikka kiukuttelen mutta voiko se oikeasti pitää paikkaansa?
Olen ihan pulassa, olenko minä sittenkään hyvä seurustelija? p.s minulla on miehistä karu menneisyys joka vaan väkisin vaikuttaa seurusteluun...
Olen ihan pulassa, olenko minä sittenkään hyvä seurustelija? p.s minulla on miehistä karu menneisyys joka vaan väkisin vaikuttaa seurusteluun...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä näen parisuhteen sellaisena, jossa miehen ja naisen välillä on syvä luottamussuhde ja jossa keskustellaan tunteista avoimesti. Kuitenkaan kaikistahan ei ole keskustelijoiksi silloin, kun se vaatisi melkeimpä terapeuttista keskustelua, eikä tavallaan puolison tulisikaan olla se, koska jollain saattaisi olla vaikeaa latoa ehdotonta faktaa ilman oman edun tavoittelua. Sen sijaan ulkopuolinen kykenee helpostikin laittamaan tässä tapauksessa sinut arvioimaan vaikkapa suhdettasi, että saatko siitä sitä mitä haluat. Ja toisaaltaan ulkopuoliselle kykenisit ehkä sanomaan vaikka kieltävästikin, jos sille tuntuisi.
Jos on värikäs menneisyys, niin jotain kauttahan ne tunteet on purettava, hyväksyä ja sitten käsittelyn jälkeen tajuta jossain vaiheessa, että uhrius on jo loppunut eikä sillä ole tekemistä nykyisyyden kanssa. Kuitenkin nämä vaiheet pitää käsitellä järjestyksessä, koska eihän tunteet katoa, jos ne vaan suljetaan jonnein. Sä olet joo tossa vaiheessa huono seurustelija, koska vaikutat läheisriippuvaiselta tossa tekstissä. Et siis niinkään rakastuneelta. Mut oikeasti noin lyhyestä selonteosta mitään voi tietää. Suosittelisin kuitee ihan oman olos takia, että purkaisit menneisyyden, että voisit lopettaa menneessä elämisen. Joskus se muutos muuttaa ihmistä todella paljonkin ja moni ei uskalla alkaa edes muutokseen.
Tässähän kävin niin että erottiin tossa ja oltiin missä oltiin... Kaikki ne mitä nykyinen mies oli tehnyt sillä aikaa kun ei ollut mun kanssa. Vaikuttavat nyt tähän suhteeseen... Huomaan kuinka se on muuttunut niin erilaiseksi kun ennen.. Mutta ehkä tämä tästä... Kaipaan vaan lomaa...