Niin, olen monesti pohtinut, että joutuukohan sitä lopun ikänsä olemaan työttömänä. Vaatimukset työpaikkoihin tuntuvat melkein saavuttamattomila minulle. Pitäisi osata tehdä tiimityötä, itsenäistä työtä, pitää olla joustava, pitää olla innokas ym ym. Itse kun en oikein täytä mitään edes nuista vaatimuksista. Tähän päivään mennessä en ole tehnyt työtä josta pidän. Ainut syy miksi töitä tekisin/tein on raha. Ahkera ja äännöllinen työntekijä kyllä olen. Ne vähät työnantajat joille olen hommia paiskinut on poikkeuksetta kehunut uutteruuttani.
Niin tuossa yllä olevassa tekstissähän ei ole oikestaan minkäänlaista ideaa, oli vain pakko "avautua" jonnekkin päin :-)
Niin tuossa yllä olevassa tekstissähän ei ole oikestaan minkäänlaista ideaa, oli vain pakko "avautua" jonnekkin päin :-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sinun on pystyttävä olemaan jotain mitä työnantajat sinulta vaativat. Itse olen uhrannut vuosia opiskelulle pelkästään juuri tämän asian takia.
Kenestä työnteko olisikaan kivaa, mutta muiden elätettäväksi heittäytyminen on moraalitonta. Jos kuitenkin päätät olla työtön loppuikäsi niin muista äänestää Sosialistidemokraatteja. He tukevat ideologiaasi.
Juu, minäkin uhrasin vuosia opiskelulle, lainaa kertyi usea kymppi. Työttömänä silti, kyllä kannatti uhrautua. Minusta kyllä työnteko olisi kivaa, vaan kun ei ole töitä niin ei ole. Aika harva varmaan omasta halustaan loppujen lopuksi on työtön. Taidan alkaa lottoamaan, ei tässä maassa työtä saa, ja jos saakin, niin ei sillä rikastu.
jep suuripa tuo uhraus on kun paskahommien palkat on opintotuen tasoa, niillä keltä niitä on ja ketkä sitä saa
"täytä mitään edes nuista vaatimuksista. Tähän päivään mennessä en ole tehnyt työtä josta pidän. Ainut syy miksi töitä tekisin/tein on raha. Ahkera ja äännöllinen työntekijä kyllä olen. Ne vähät työnantajat joille olen hommia paiskinut on poikkeuksetta kehunut uutteruuttani. "
en muuten koskaan ole tavannut ketään joka ei olisi rahan takia töitä tehnyt.
ite sain kenkää tuolloin, tuon muutaman kk:n jälkeen on hiipinyt puseroon ajatus/etiäinen etten tule ainakaan 5-6vuoteen saamaan mitään töitä. Jotenkin sen olen aistinut, mutta hupaisinta? mielestäni on nykyään katsella töihinsä tukka putkella ja autonkumit soiden kaahaavaa jengiä! (ovat tosi hölmön näköisiä) ja sitten toitotetaan joka paikassa kuinka työ on elämässä tärkeintä. mielestäni asia ei ole noin! tärkeintä elämässä suurimmalle osalle ihmisistä on se että voi elää elämäänsä, ja se käy päinsä vain rahan avulla! ei kukaan mene töihin saadakseen vaan olla jossain porukassa tekemässä jotain, motiivi on RAHA. minutkin poistettiin vain omistajien kuluista sen takia että he saisivat enemmän rahaa,--- elää elämäänsä, uusien kivojen lelujensa ja muun roskan keskellä jota he sillä rahalla taas lisää hankkivat. mutta luulenpa kuitenkin kun he jonain päivänä ehkä? havahtuvat ajattelemaan asioita syvällisemmin sen krääsävuorensa vieressä.. he ovat yksinäisiä, turhautuneita ja onnettomia.
p.s enää en lähtisikään noitten loisten työmuurahaiseksi.
p.s 2
näillä sivuilla saa useimmiten pelkät haukut ja haistatukset jos tänne kehtaa kirjoitella.
Työtöntä haukutaan ja haistatellaan aina ja kaikkialla. Täälläkin taitaa yksi ja sama nulikka kirjoittaa työttömiä herjaavaa tekstiä täysipäiväisesti eri nimimerkeillä.
Kun näitä älyvapaita haukkumisia lukee, oppii paremmin ymmärtämään "missä" vika on ja osaa kadullakin suhtautua niihin mielipiteen esittäjän henkilökohtaisena ongelmana.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
ei tarvii tehdä töitä mutta on kiva toimisto joten on hauskaa haukkua niitä jotka on valtio vielä alemmaksi määrännyt
tästä ainakin elämänperspektiiviä on tullut, enää puuttuisi että alkaisi dokaamaan ja käyttämään huumeita. On vaan yhden päivänkin jälkeen krapula niin kova, ettei pysty. No se siitä.
Vikahan on myös siinä, että työhaastatteluissa pyritään aina etsimään viat ensin ja järjestämään tällä tavalla järjestykseen hakijoita. Itsekun on aina niin v**un viallinen niin pääsee sinne perälle. Työmotivaatiota on aina löytynyt, se vaan ei enää riitä hakuperusteeksi, kun on vähän toista vuotta työttömyyttä takana.
Lisäksi on alkanut noi eräät kaverit v**uttaa, kun työtään valittavat, työttömälle. Yhtälöhän toimii kahteen suuntaan, työn voi jättää äärettömän helposti.
Eihän tässäkään mitään pointtia ollut, avautukaa kaikki vaan. Kirjoittelu on aina siihen asti hauskaa, kunnes tulee joku pikkumunainen wänkkeri pilaamaan homman ja ne kyllä tunnistetaan vai mitä päällikkö på engelska? Onneksi Suomi on pieni maa, niin joku päivä selvitän missä se pikku nisti asuu vaikka ilman palkkaa! :)
Mun mielestä paras vaatimus oli, kun näin netissä haetaan haudankaivajaa ilmoituksen: pitää olla sosiaalinen; excuse me, kenen kanssa?
Vaikka ne tiimityöt, itsenäiset työt, vastuulliset ammattityöt ovat tuttuja, siinä missä niinsanotut vähemmän vaativatkin työt, laidastalaitaan, niin eipä työnantajia kiinnosta. Erilaisia työvuoroja ja ylitöitä kymmenien vuosien aikana, ulkomaankokemustakin teollisuudesta, kirjallisia suosituksia, kieliäkin...Kaikki isoilla, nimekkäillä työnantajilla.
Teoreettistakin koulutusta on, ilman nykyajan tukia hankittua. Useimmissa töissäni olen viihtynyt erittäin hyvin.
Jos ei työnsaantiin esteenä ole ikä, niin sitten ainakin sukupuoli, vaikkei näitä suoraan sanota.
En vaadi ammattejani ja koulutustani vaativaa työtä, mutta sen verran ammattiylpeyttä on ja veroja maksettu, etten lähde Amerikan malliin harjoja ovelta ovelle kauppaamaan. Muuttovalmis olen, vaikka ulkomaille.
Jatkokoulutuksiinkaan en pääse viiskymppisenä ja mitä järkeä on viedä koulupaikka nuorelta, koska vanhempaa työnhakijaa ei arvosteta, vaikka olisi kuinka halukas "uudistumaan". Sitäpaitsi varmasti on töitä, joissa entiset kokemukset sellaisenaankin riittäisivät.
Kovin on mieltä maahan vievää sekin tieto, että sitten joskus tähänastinen kymmenien vuosien työnteko oikeuttaakin vain kansaneläkettä vastaavaan summaan, vaikka enimmäkseen olen hyvin tienannut.
Eivätkä päästä maalle mökkiinkään asumaan, täytyy olla työnvälityksen käytettävissä. Käytettävissä mihin? Elämässäni en ole koskaan hyötynyt siitä kolossista työn ja koulutuksen löytymisen suhteen, en Suomessa enkä ulkomailla.
Onneksi on tulossa kesä, ettei ihan synkkyyteen vaivu. Kesää kaikille!
mikään ei estä muuttamista maalle. työmarkkinoitten käytettävissä olet sielläkin. eikä varmasti tule töitä jollei sitten satu tavallisen vittumainen kunta jossa laittavat risusavottaan.
Tästä se juuri kiikastaa, kun on tullut oltua ammateissa ja kouluissa, niin v-tuilevat, että on omaa syytä ettei saa työtä ja pitävät laiskana jne eivätkä jätä rauhaan. En minä iälleni mitään voi.
Töitä haluaisin tehdä, mutta jos ei työnantajille kelpaa, niin pitäisi olla jokin REHELLINEN systeemi että siellä korvessa saisi taatusti rauhassa olla viiskymppinen, eläkeikäänsä asti.
On tuossa nuorillakin tarpeeksi tappelua vähistä kunnon työpaikoista.
Kun nuoret dynaamiset talousgurut laittoivat määritelmän, että menestyvän pörssiyhtiön keski-iän on oltava 35 vuotta, tuli siitä mantra. Se, että tuossa iässä ei voi olla kokemuksen tuomaa kaukonäköisyyttä on johtanut siihen, että yritykset liikkuvat globaalisesti viiden vuoden kannattavuusperiaatteella. Niinhän suomalaiset firmat kävivät Portugalissa kunnes hintataso sielläkin nousi. Nyt mennään Viroon. Onko kukaan laskenut paljonko maksoi firman siirtäminen sinne ja sitten pois siirtäminen? Kannattiko pitkällä tähtäimellä?
Kun sen lisäksi, että 40 vuoden työrupeamasta ja vakuutusmaksuista jää luu käteen "väliinputoajana" vielä "huonot" pörssisijoitukset ovat vieneet "vanhuusvaran", niin jossain on oltava jotain mätää. Joku on varastanut minunkin työpaikkani ja rahani.
Laillistettuja rosvoja.
Eräässä ulkomaan työpaikassa "laaturahat" maksettiin vain osakkeina. Siinä vaan oli sellainen menetelmä, että ne maksettiin ulos vasta viiden vuoden jälkeen siitä vuodesta, jona ne oli ansaittu. Ansiovuonna saamassani lapussa luki, että osakkeita on esim 1000 euron arvosta sinä vuonna. Sitten viisi vuotta jälkeenpäin ulosmaksun aikaan tuli työnantajalta lappu, että tililläni on tästä summasta vain 600 euroa.
Vielä pahemmin on käynyt ns eläkesijoitusten kanssa. Ammattiliitto neuvotteli sellaiset, ja tottakai ammattiliittoon pitää uskoa ;-).
Työntekijät juoksee osakeitten perässä kuin Roope-ankka setelin kuvat silmissä. Pieniä sokerimuruja ne ovat vaan, joita rikkaitten pöydän alle tippuu siellä juokseville muurahaisille.