Aikuinen kaveri kiusaajana

Liian kiltti

Omassa tilanteessani ei ole kyse työpaikkakiusaamisesta, mutta en keksi mille muullekaan palstalle kirjoittaisin, kyse on aikuisen harjoittamasta kiusaamisesta.

Olen päälle 20-v. nainen. Minulla on naispuolinen lapsuudenystävä, jonka olen tuntenut n. 5-vuotiaasta asti, olemme käyneet koulut yhdessä jne. Hän oli koko kouluajan sekä ns." bestis" että kiusaaja. Olen aina ollut hieman kiltti, tai "sovitteleva" luonne, joten kaveri sai pidettyä minua aina otteessaan.

Kiusaaminen oli pääasiassa todella rankkaa henkistä väkivaltaa, mutta siihen sisältyi myös fyysistä väkivaltaa (ei kauhean tavallista tytöillä?) Esim. julkista nolaamista, juttujen levittelyä ja kiusaamista veljeni vakavan sairauden takia, jujuttamista esimerkiksi lähtemään uimaan, elokuviin tms. ja sitten lähteekin itse jonkun toisen kaverin kanssa kun olen ostanut ensin lipun, koulussa kirjojen piilottelua, pakottamista tekemään hänen läksynsä, vaatteiden ja tavaroiden repimistä, muutaman kerran kuristamista ja hiuksista repimistä.

Minulla ei ole ollut muita kiusaajia. Nykyään opiskelen yliopistossa eikä töissäkään ole ongelmia. Minun on silti edelleen vaikea päästä eroon tästä kaveristani. Lukioaikana yritin vältellä häntä, kun tajusin, ettei kiusa millään tavalla lopu, vaan muuttuu yhä kamalammaksi. Tietenkään en halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka nolaa julkisesti tai joka suostuttelee mukaan jonnekin olemattomiin bileisiin tai matkalle, josta sitten häviääkin jonnekin ja minä jään yksin keskelle ei-mitään (tai lippu kädessä asemalle).

Tämä kaverini on sosiaalisesti taitava ja hänellä on paljon kavereita, mutta läheisimmät tuntevat hänen todellisen luonteensa. Hänellä oli pitkään yksi hyvä ystävä (jolloin sain olla rauhassa), ja tämäkin ystävä on sanonut, että on onnellinen että pääsi lopulta tästä kaverista eroon eikä tarvitse enää sietää sitä painostusta, ilkeilyä ja jatkuvaa valehtelua. Entinen luokkakaverini, joka on lapsesta asti tuntenut tämän kaverini, on myös sitä mieltä, että kysessä on "täysi psyko".

Tällä kiusaajakaverillani oli myös pitkään todella kiltti ja hiljainen poikaystävä, jota kaverini kohteli todella rumasti (haukkui, nolasi, käsittääkseni myös läpsi ja löi), mutta lopulta poikaystävä sai kerättyä sen verran rohkeutta, että lähti jokin aika sitten...

Tavallaan tunnen itseni tosi säälittäväksi, etten vieläkään pääse kokonaan tästä ihmisestä eroon. Olemme kuitenkin tunteneet lapsesta asti (vanhempammekin ovat ystäviä) ja hän on aina osannut manipuloida ja pitää otteessa. Hän osaa todella olla "mukava kaikkien kaveri", mutta myös kerätä sympatiapisteitä, olla säälittävä ja jopa vihjailla sillä että tekee itselleen jotain. Toisaalta myös pelkään häntä, koska hän voi olla todella arvaamaton ja välillä väkivaltainenkin. Pelkään siis, mitä seuraa, jos kokonaan laittaisin välit poikki. Riittäisikö pelkkä ilkeiden viestien lähettely netissä, niin kuin nyt? Emme tietenkään ole aikoihin olleet jatkuvasti tekemisissä, mutta esim. poikaystävän lähtö riittää syyksi ottaa taas minut "tähtäimeen".

Tästä tuli nyt aikamoinen vuodatus (ja säälittäväksi tunnen itseni)... Olisi vain kiva kuulla, jos jollain olisi ollut saman suuntaisia kokemuksia. Miten olette toimineet?

5

1076

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Narsku soikoon

      Koetko todella fyysistä uhkaa? Itse tekisin varmaan niin, että pistäisin yhdellä ilmoituksella koko homman poikki enkä vastaisi enää mihinkään viesteihin, olivat ne miten vihjailevia tahansa. Jos joku juoruistansa on kiinnostunut, niin on yhtä samantekevä kuin hänkin. Keskity mukaviin ihmisiin ja kerro heille, jos jokin huolestuttaa. Jos tulette sitten kadullakin vastaan, niin joko kävelet muina miehinä pää pystyssä ohi tai kevyesti nyökkäät ja käännät katseen. Ei mitään revansseja sitten tälle suhteelle. Varmasti helpottaa ja tunnet herääväsi uudella tavalla elämään, kun olet puolustanut itseäsi. Turhiin riitoihin en suosittele ryhtymään, ei nämä tällaiset muutu. Syyt on niin paljon syvemmällä ja luonne ehtinyt kieroutua varmaan jo lapsena. Kaikki vaan toistuu ja toistuu, surullista.

      • Liian kiltti

        Kaveri voi olla väkivaltainen ja impulsiivinen, mutta en varsinaisesti usko, että hän tekisi mitään erityisen vakavaa. Lapsena tappeli poikien kanssa ja kohteli kovakouraisesti eläimiä, teini-iässä sai kamalia raivareita (hiuksista repimistä jne.), mutta aikuisiällä on ollut vain tuollaista tönimistä, vaatteista repimistä (useimmiten poikaystävää kohtaan). Lähinnä olen huolissani juttujen levittelystä, epämääräisistä viesteistä ja muusta "kostosta". Tuntuu ikävältä, jos opiskelu- ja työkaverit näkevät näitä kaikenlaisia juttuja . Tälle kaverille hyvin sopiva "kostotapa" on esim. lähettää anonyymejä viestejä netissä. Se nyt ei vielä tuota suurempia harmeja, jos Facebookissa on musta jotain, mutta lähinnä olen huolissani siitä, että hän onkii selville vaikkapa työpaikkani email-osoitteet ja alkaa lähetellä viestejä ihmisille (hänen ex-poikaystävänsä on kokenut vähän samantyylistä).

        Koko tilanne on ihan järjetön ja kaverini on jotain ihan muuta kuin normaali aikuinen nainen. Joskus teini-iässä aloin tiedostaa, että kyseinen henkilö on varmaan jotenkin sairas. Ei välttämättä narsisti, mutta todella epäkypsä, yllytyshullu ja testaa jatkuvasti rajojaan, sitä kuinka pitkälle voi mennä. Hän on ollut vuosia vakitöissä ja tulisi taloudellisesti toimeen, mutta asuu edelleen vanhempiensa luona (ikää kohta 24). Nykyinen vihamielisyys minua kohtaan johtuu osittain kateudesta (kirjoitin hyvät paperit, opiskelen yliopistossa jne). Hän oli koulussa ekasta luokasta asti "open suosikki", loistavia arvosanoja, ysin keskiarvo jne. Teini-iässä koulu alkoi mennä pieleen, koska tosiasissa hänen poikakaverinsa, siskonsa, minä tai joku muu kiristyksen uhri teki hänen läksynsä. Hän pääsi juuri ja juuri kirjoitukset läpi eikä ole päässyt minnekään opiskelemaan.

        Tiedän, että itse mun tämä tilanne pitää ratkaista. Nykyään näen häntä hyvin harvoin, ehkä seuraavaksi pitäisi vaihtaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Sosiaalinen paine johtuu siitä, että vanhempamme ovat ystäviä ja on vaikea katkaista välit kokonaan. Onneksi lähden jossain vaiheessa ulkomaille vuodeksi vaihtoon tai pitemmäksikin aikaa. Sen verran väsynyt olen, että ehkä käväisen jonkun kallomaakarin luona vielä juttelemassa.


      • Liian kiltti minäkin
        Liian kiltti kirjoitti:

        Kaveri voi olla väkivaltainen ja impulsiivinen, mutta en varsinaisesti usko, että hän tekisi mitään erityisen vakavaa. Lapsena tappeli poikien kanssa ja kohteli kovakouraisesti eläimiä, teini-iässä sai kamalia raivareita (hiuksista repimistä jne.), mutta aikuisiällä on ollut vain tuollaista tönimistä, vaatteista repimistä (useimmiten poikaystävää kohtaan). Lähinnä olen huolissani juttujen levittelystä, epämääräisistä viesteistä ja muusta "kostosta". Tuntuu ikävältä, jos opiskelu- ja työkaverit näkevät näitä kaikenlaisia juttuja . Tälle kaverille hyvin sopiva "kostotapa" on esim. lähettää anonyymejä viestejä netissä. Se nyt ei vielä tuota suurempia harmeja, jos Facebookissa on musta jotain, mutta lähinnä olen huolissani siitä, että hän onkii selville vaikkapa työpaikkani email-osoitteet ja alkaa lähetellä viestejä ihmisille (hänen ex-poikaystävänsä on kokenut vähän samantyylistä).

        Koko tilanne on ihan järjetön ja kaverini on jotain ihan muuta kuin normaali aikuinen nainen. Joskus teini-iässä aloin tiedostaa, että kyseinen henkilö on varmaan jotenkin sairas. Ei välttämättä narsisti, mutta todella epäkypsä, yllytyshullu ja testaa jatkuvasti rajojaan, sitä kuinka pitkälle voi mennä. Hän on ollut vuosia vakitöissä ja tulisi taloudellisesti toimeen, mutta asuu edelleen vanhempiensa luona (ikää kohta 24). Nykyinen vihamielisyys minua kohtaan johtuu osittain kateudesta (kirjoitin hyvät paperit, opiskelen yliopistossa jne). Hän oli koulussa ekasta luokasta asti "open suosikki", loistavia arvosanoja, ysin keskiarvo jne. Teini-iässä koulu alkoi mennä pieleen, koska tosiasissa hänen poikakaverinsa, siskonsa, minä tai joku muu kiristyksen uhri teki hänen läksynsä. Hän pääsi juuri ja juuri kirjoitukset läpi eikä ole päässyt minnekään opiskelemaan.

        Tiedän, että itse mun tämä tilanne pitää ratkaista. Nykyään näen häntä hyvin harvoin, ehkä seuraavaksi pitäisi vaihtaa puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Sosiaalinen paine johtuu siitä, että vanhempamme ovat ystäviä ja on vaikea katkaista välit kokonaan. Onneksi lähden jossain vaiheessa ulkomaille vuodeksi vaihtoon tai pitemmäksikin aikaa. Sen verran väsynyt olen, että ehkä käväisen jonkun kallomaakarin luona vielä juttelemassa.

        Itselläni on ollut melko vastaavanlaisia kokemuksia nuoruudessani. Väkivaltaa, henkistä kiristämistä ym. sain kokea itsekin oman "ystäväni" taholta. Onneksi tulin järkiini ja kertakaikkiaan unohdin tuon "ystäväni" aivan kokonaan ja samaa suosittelen sinullekin. Mielestäni voit aivan hyvin puhua tästä asiasta vanhemmillesikin. Liallisella kiltteydellä saatat aiheuttaa paljon paljon vahinkoa itsellesi.
        Kaikkea hyvää sinulle!


      • ...
        Liian kiltti minäkin kirjoitti:

        Itselläni on ollut melko vastaavanlaisia kokemuksia nuoruudessani. Väkivaltaa, henkistä kiristämistä ym. sain kokea itsekin oman "ystäväni" taholta. Onneksi tulin järkiini ja kertakaikkiaan unohdin tuon "ystäväni" aivan kokonaan ja samaa suosittelen sinullekin. Mielestäni voit aivan hyvin puhua tästä asiasta vanhemmillesikin. Liallisella kiltteydellä saatat aiheuttaa paljon paljon vahinkoa itsellesi.
        Kaikkea hyvää sinulle!

        Ehkä ei kannata pistää mitään viestiä, vaan vain liueta ja vältellä kontakteja. Jos kuitenkin pakosta joutuu juttusille, ei kannata myöskään kertoa mitään kateutta herättävää omasta elämästään, vaan jutella ympäripyöreitä, kysellä vain kaikkea hänen kuulumistaan ja ehkä puhella jotain yleistä tutuista ja maailman asioista. Olla mahdollisimman epäkiinnostava.


    • Anonyymi

      Katsoin juuri yle areenassa ruotsalaisen elokuvan Koomikon synty. Se oli todella koskettava. Tunsin tunteita koko kropassani, itkin ja käsittelin omaa kouluaikaani.

      Itse painiskelen sinun kirjoittamasi kokemuksen kaltaisen oman kokemukseni kanssa. Oma kiusaajani ei kyllä ole ollut niin väkivaltainen (emotional abuse) kuin sinun kiusaajasi.

      Tuo kaverision niin narsistinen kiusaaja, että ensimmäiskesi on sanottava, että sinun olisi syytä hakea keskusteluapua, koska ei ole tervetä, etä edelleen olet tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Hän on kiusannut sinua ja hän on kiusannut muita ihmisiä. Miksi et voi vain lopettaa koko suhdetta? Et ole selityksiä velkaa kenelekään! Olet velvoitettu suojelemaan itseäsi. Juokse tätä ihmistä pakoon henkesi kaupalla!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      110
      8186
    2. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      39
      2519
    3. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      121
      2233
    4. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      22
      1899
    5. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      15
      1644
    6. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      11
      1479
    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      16
      1442
    8. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      14
      1389
    9. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      15
      1262
    10. Kristityt "pyhät"

      Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.
      Kristinusko
      12
      1163
    Aihe