Tapasin kiinnostavan miehen viime perjantaina. Sain sellaisen käsityksen, ettemme kumpikaan hurmaantuneet toistemme ulkonäköön, vaan siihen että juttu alkoi luistaa alkukankeuden jälkeen loistavasti ja yhteisiä kiinnostuksen aiheita löytyi paljon. Oli helppo olla tämän ihmisen kanssa kaikin puolin, ja koska alkoholi liittyi tapaamiseen, päädyimme suutelemaan ensin tuntikaupalla ja sitten sänkyyn... Aamullakin oli silti helppoa ja mukavaa olla tämän miehen kanssa ja halimme ja hellimme kuin olisimme tunteneet jo kauan. Mies pyysi puhelinnumeroni ja varmisteli että olemme yhteydessä jatkossakin. Näimme seuraavan kerran sunnuntaina ja mies erittäin spontaanisti halasi ja suukotti minua samantien. Se tuntui yllättävältä ja mukavalta, koska olen niin monesti joutunut pettymään näiden "nähdään ja soitellaan"-juttujen jälkeen. Olemme soitelleet nyt joka päivä, enimmäkseen minun aloitteestani, mutta tänään päätin jättää soittamatta ihan sen takia, ettei hän kokisi että olen liian innokas, epätoivoinen tai muuten vaan roikkuvaa sorttia.
Missä menee se kultainen keskitie tuossa soittelussa etenkin? Eikö ole kuitenkin luonnollista haluta jutella ihmisen kanssa josta on kiinnostunut, että oppisi tuntemaan paremmin? Onko kuitenkin parempi olla kuin ei olisikaan, eli tykkääkö miehet pienestä epävarmuudesta ja jahtaamisesta, vai haluatteko mieluummin että kiinnostava nainen on aktiivisesti yhteydessä? Mies on tässä minun tapauksessani tehnyt selväksi, että on kiinnostunut ja haluaa tutustua paremmin, mutta en halua mokata olemalla LIIAN innokas...
Missä menee se kultainen keskitie tuossa soittelussa etenkin? Eikö ole kuitenkin luonnollista haluta jutella ihmisen kanssa josta on kiinnostunut, että oppisi tuntemaan paremmin? Onko kuitenkin parempi olla kuin ei olisikaan, eli tykkääkö miehet pienestä epävarmuudesta ja jahtaamisesta, vai haluatteko mieluummin että kiinnostava nainen on aktiivisesti yhteydessä? Mies on tässä minun tapauksessani tehnyt selväksi, että on kiinnostunut ja haluaa tutustua paremmin, mutta en halua mokata olemalla LIIAN innokas...
Vastaukset 7
Vanhimmat
silltä suoraan kohteliaasti että tykkää se naisesta joka on mukana heti täysillä vai sellaisesta joka on ns. varautuneempi ja järkevästi katsoo että tuleeko tästä mitään.
Joka tapauksessa anna mennä vaan. Parempi rakastaa ja ihastua kuin koskaan olla kokematta niitä tunteita.
Päädyit siis ensitapaamisella sänkyyn ja sen jälkeen pohdit miten käyttäytyä, ettet vaikuttaisi liian innokkaalta? Eiköhän se ole vähän myöhäistä tässä tapauksessa.
Sänkyyn on muutaman kerran tässä elämän aikana tullut mentyä, eikä niistä aina ole kehkeytynyt yhtä yötä kummempaa juttua. Pointtini on siis se, että kun molemmilla on kiinnostusta tutustua paremmin myös sängyn ulkopuolella, että mikä on se oikea lähestymistapa....
Ei kaikki miehet ole pelkän seksin perään! Eihän yksikään parisuhde kehittyisi, jos kyse olisi vain sänkyyn pääsemisestä :DD
mutta vaikeasti tavoiteltavan esittäminen siinä vaiheessa kun ollaan jo heti ekalla tapaamisella nussittu, on vähän omituinen strategiavalinta enkä suosittelisi sitä.
kun ap on jo antanut miehelle, kannattaisi nyt vaan osoittaa että se johtuu siitä, että hän on special-keissi eli erikoistapaus, eikä kukatahansa, joka sattui vaan olemaan oikeassa paikkaa kun AP:ta panetti. nyt jos ap alkaa leikkimään (liian) vaikeasti tavoitettavaa, ja siis antaa vaikutelman ettei tässä nyt mitän erityistä kiinnostusta ole, niin sehän tarkoittaa että tulee annettua pillua kelle sattuu.
eli tässä tapauksessa suosittelisin ihan rehellistä ihastuksen näyttämistä, kunhan se pysyy kohtuuden rajoissa.
Miehet rakastavat metsästystä, joten älä ole liian innokas.. anna miehen ottaa yhteyttä, MUTTA älä siltikään ole ihan liian en soita sille-ihminen ettei saa käsitystä ettei sua kiinnosta... nää on näitä elämän vaikeita asioita joihin on jokaisella ihmisellä varmasti oma mielipide.. mutta joo, anna jutun edetä omalla painolla kyllä se siitä menee eteenpäin jos niin on tarkoitettu. ;)
Kaikke hyvää ja hyvää kesää!
Että mikä on oikea tahti suhteen ylläpidossa... Itse haluan kuulla ihastuksen äänen päivittäin puhelimessa jos ei ole mahdollisuutta nähdä, mutta en halua kuitenkaan luoda kuvaa epätoivoisesta ämmästä joka takertuu. HUOH. Soitanhan mä tietyille kavereillekin ihan joka päivä, joskus parikin kertaa, ihan vaan että mitä teet, miten menee, enkä mieti että he ajattelisivat minusta jotain sen perusteella. Miksi on niin vaikea soittaa sille ihmiselle josta on kiinnostunut ajattelematta samoin?
Tämä kaveri on ollut kovassa flunssassa ensitapaamisemme jälkeen, ja jos jotain voin päätellä sen perusteella mitä ollaan puhelimessa (kerran päivässä) puhuttu, niin todellakin reporankana on ollut. Kerran tällä viikolla nähty, ja oli todellakin nuhainen ja tukkoinen, mutta silti mä mietin että kun häntä ei ole kiinnostanut liiemmälti puhua diipadaapaa puhelimessa, että en kiinnosta... Vaikea asettua hänen asemaansa ja miettiä mitä se flunssassa oleminen on! Olen lapsellinen, tiedän.