Olen aika ikävässä tilanteessa. Kaksi vuotta sitten rakastuin naimisissa olevaan mieheen, joka oli naimisissa ja jolla on alle kouluikäinen poika. Tunteet olivat molemminpuolisia sillä ennen pitkää kävi ilmi että miehen avioliitosta ei ole jäljellä muutakuin yhteinen lapsi. Hän kertoi haluavansa erota ja minäkin halusin jatkaa suhdetta. Kun mies alkoi puhua avioerosta vaimolleen, oli helvetti irti. Tapahtui se peruskaava: Jos lähdet, et näe enää lapsia, haen yksinhuoltajuutta (uskoakseni aika tyhjä uhkaus, koska en usko että yh:tä saa kovin hepposin perustein), olet paska ihminen jne. Puheet siis tätä luokkaa ja käytännössä kävi kuitenkin teoista ilmi että vaimo ei halue erota vain sen takia, että jää itse yksin, ilmeisesti aika yksinäinen ihminen muutenkin, omistushaluinen jne. No mies väsyi uhkailuihin ja haukkuihin, eikä pystynyt "jättämään" lastaan sen takia että pelkäsi menetystä. Mielenterveys alkoi järkkyä hänellä ja on ollut myös itsetuhoinen. Pelottaa.
Tällä hetkellä kaiken jahkaamisen jälkeen hän on n. kuukauden viettänyt yöt kanssani, mutta olen ahdistunut koska mies ei uskonsa menettäneenä pysty käsittelemään asioita ja laittaa kovaa kovaa vastaan (= puolustamaan oikeuksiaan isänä). Mies Haluaa sopia asiat kahden jne vaikka se kaikesta päätellen vaikuttaa toisen osapuolen takia mahdottomalta. Itseltä alkaa keinot loppua. Olen ollut tukena aina kun hän on sitä tarvinnut. Tuntuu että en ole elänyt ollenkaan viimiseen kahteen vuoteen. Ja siis jos en jo aiemmin todennut, on tämä henkilö elämäni mies, jos ei olisi olisin lähtenyt lätkimään jo aikoja sitten.
Onko minulla toivoa että asiat tulevat koskaan olemaan paremmin? Onko muilla kokemuksia?
Tällä hetkellä kaiken jahkaamisen jälkeen hän on n. kuukauden viettänyt yöt kanssani, mutta olen ahdistunut koska mies ei uskonsa menettäneenä pysty käsittelemään asioita ja laittaa kovaa kovaa vastaan (= puolustamaan oikeuksiaan isänä). Mies Haluaa sopia asiat kahden jne vaikka se kaikesta päätellen vaikuttaa toisen osapuolen takia mahdottomalta. Itseltä alkaa keinot loppua. Olen ollut tukena aina kun hän on sitä tarvinnut. Tuntuu että en ole elänyt ollenkaan viimiseen kahteen vuoteen. Ja siis jos en jo aiemmin todennut, on tämä henkilö elämäni mies, jos ei olisi olisin lähtenyt lätkimään jo aikoja sitten.
Onko minulla toivoa että asiat tulevat koskaan olemaan paremmin? Onko muilla kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyseisen miehen avioero ja vaimon tekemiset liittyvät sinuun mitenkään?
Miksi katsot että on sinun asiasi löytää keinoja mihinkään?
Se että sinä olet rakastunut johonkuhun ei anna sinulle oikeutta puuttua toisten parisuhteeseen. Sinuna keskittyisin omiin asioihini ja antaisin muiden elää elämäänsä ja tehdä omia ratkaisujaan. Ei nimittäin ole sinun avioliittosi eikä lapsesi.
Nyt mies pellolle, ette tapaa esim. kuukauteen. Hän hoitakoon asiansa kuntoon, sen jälkeen on palaverinne paikka. Myös sitä mieltä, että heidän suhteensa asiat - ole sekaantumatta. Olet suhteeseen mennessäsi tiennyt taustat.
Ikävästi koski silmääni myös sanasi "että jää yksin". Älä vähättele, siihen sinulla ei ole varaa.
olen itse harrastanut juuri samaa pari kuukautta mies lupailee ihan samaa
sillä erotuksella ettei ole edes yhteisiä lapsia avokkinsa kanssa
nyt kun ollaan tapailtu useamman kerran
olen saanut miehen kiinni pienistä "valheista" puhuu ensin ihan toisin ja sitten vaihtelee taas samasta asiasta
kovasti tekee lähtöä entisestä elämästä ainakin itse niin väittää
jotenkin on vain herätyskellot alkaneet soida kun avokin vuoksi ei voi tapailla juuri ollenkaan vetoaa aina siihen kun en voi tehdä sitä toiselle ja meillä itse olisin laittanut välit poikki jo aikoja mutta mies osaa puhua hyvin pullat uuniinsa
täytyy sulle hattua nostaa kaksi vuotta on mielettömän pitkä aika tuollaiseen suhteeseen
meillä ollut kaksi kuukautta ja olen tosi rakastunut mutta
sunnuntaina tuli sitten mitta täyteen viikonloppu oli tosi raskas miehen piti tulla reissun jälkeen
käymään eikä kuitenkaan tullut
joten yön aikana mietin ja itkin totesin ettei minusta ole tähän ja ilmoitin miehelle että nyt riittää
tuollainen suhde vie maun omasta hyvästä elämästä ja syö ihmis arvon kokonaan
joten kokemushan tuokin ja näppini pidän erossa varatuista miehistä se on omalta kohdalta sata
varma!!!
hyvää kesää ja mieti itseäsi ja miten menet eteenpäin kannattaako tuollaista suhdetta jatkaa??
joo, kyllähän siellä on nyt täys sota päällä kun mies on kaksi vuotta pettänyt.
kyllä minäkin pistäisin täyden sodan pystyyn jos vaimo kohtelisi minua noin.
jos mies eli niin paskassa liitossa miksei eronnut jo ajat sitten?
munaton luuseri, joka haluaa kaiken eikä kykene päätöksiin. siitähän tuo mielenterveyden järkkyminenkin vain kertoo. ei ole stressinsietokyykä eikä viisautta välttää stressaavia tilanteita. eli mies on lapanen ja heittopussi.
kato vaan kun sattuu joku kolmas tarpeeksi vahvatahtoinen nainen kohdalle, se viettelee tahdottoman miehen itselleen tuosta vain.
Kuinka suuri loukkaus vaimolle on miehen vehtaaminen toisen naisen kanssa on. Varmasti on helvetti valloillaan kotona kun mies pettää. Sehän osoittaa että tunteita on jäljellä. Miksi aloit olemaan varatun miehen kanssa. Siitä saat syyttää vain itseäsi.
Itse koen halveksuntaa perheenisiä kohtaan, jotka noin toimivat. Jos heissä olisi miestä, hoitaisivat ensin entisen liittonsa ja avioeronsa loppuun ennenkuin uuteen suhteeseen menevät. Miehelle on tietysti helpompaa kun sinä siellä tuet ja ymmärrät. Käyttää sinua hyväkseen - ja osoittaa myös millainen persoona on kyseessä.
Saatte juuri sitä mitä ansaitsettekin - mielenterveys- ja parisuhdeongelmia. Toivottavasti sinäkin osaat jatkossa rakastua vapaisiin miehiin. Perheen rikkominen (sen sinä teet vaikka kuinka selittelisit asian itsellesi toisin) on julma ja halveksittava teko. Sympatiani täysin vaimon ja lapsen puolella.
Lähetä se mies kotiinsa hoitamaan asiansa kuntoon tavalla tai toisella. Sitten kun hän ehkä on eronnut virallisesti voit häntä öisin lohdutella.
Ensinnäkin viestini tuli vahingossa täysin väärälle palstalle. Toisekseen teksti jäi varsin pintapuoliseksi. Tottakai pettäminen on väärin eikä sille ole mitään selittelynvaraa. Ennen en ole varattuihin sekaantunut enkä pidä sitä mitenkään moraalisesti hyväksyttävänä. Silti olen vain ihminen joka tekee joskus virheitä. En todellakaan ole ylpeä siitä mitä on tapahtunut. Kai jokainen voi sanoa että ikinä en varattuun sekaantuisi, yhtä usein kuin ihmiset sanovat että ikinä en pettäisi. Itse en ajattele niin että kerran pettäjä aina pettäjä, vaan pikemminkin että kaikki ihmiset ovat kykeneviä pettämään.
En myöskään pidä sitä oikeutuksena että vaimo itse on miestä pettänyt (tämä ei perustu sitten vain miehen puhumiin juttuihin, jos joku ehdottaa että hän valehtelee mulle) lukuisia kertoja, niillä kerskunut ym. Se että mies on jäänyt huonoon parisuhteeseen niinkin pitkäksi aikaa, niin se on tietysti väärin puolin ja toisin. Mutta varmaan aika moni kokenut itse tai vierestä nähnyt miten pysytään yhdessä vaikka toinen/molemmat ovat pettäneet, on väkivaltaa jne jne. Jostain kumman syystä, varsinkin lasten takia, ollaan yhdessä hampaat irvessä.
Itse minulla kesti erota avoliitosta ilman lapsia ym yli puoli vuotta. Jos toinen ei olisi ollut yhtä mieltä kanssani, olisi aikaa kulunut varmasti vielä enemmän, puhumattakaan siitä jos olisi ollut yhteisiä lapsia. TOTTAKAI pitäisi ensin erota, kesti kuinka kauan se prosessi tahansa, ja sitten vasta aloittaa jonkun toisen kanssa.
Tuolla kun puhuin että vaimo ei halua erota "vain sen takia että jää yksin ja on yksinäinen" niin sen voi tulkita monella tavalla. en tarkoittanut sitä siinä mielessä kuin täällä kait ymmärrettiin...tarkoitan lähinnä tilannetta jossa itse pettää, loukkaa jne jne. mutta olettaa automaattisesti että toinen seuraa vierellä.
En ole heidän avioliittoneuvojansa, sitä en tarkoittanut sillä kun sanoin että keinot loppumassa. Mietin mitä itse tehdä jatkossa, mutta kuten jo sanoin tuli vahongossa väärä palsta kun näitäkin tarinoita täällä lueskelin.
Sitä kukaan ei voinut tietää kirjoitukseni perusteella että millainen kyseinen vaimo on, JOS SILLÄ NYT JONKUN MIELESTÄ MITÄÄN MERKITYSTÄ ONKAAN. Mustaa valkoisella on tosiaan mm. pahoinpitelystä. Ei ole mikään puhdas pulmunen itsekään.
Mitä mieheen tulee, tiesi hän itsekin joka hetki tekevänsä väärin. Nyt hän on muuttanut erilleen vaimostaan ja lapsestaan. Sota on syntynyt lapsen huoltajuudesta, ei pettämisestä. Pettämisestä vaimo ei ollut moksiskaan "koska tiedätkö kuinka paljon itse olen ehtinyt sinua pettää 12 vuoden aikana". Noin voi tietysti toinen sanoa loukatakseen ilman totuuspohjaakin, mutta kuten sanoin. on jäänyt kiinni.
Juu en voi itseäni puolustella, mutta miehen taholta puheet avioerosta alkoivat jo kauan sitten ennen minua (taas kerran tullut kuultua muualtakin kuin miehen suusta). On siinä mielestäni edes pieni ero.
No turha täällä on tämän enempää selitellä. Väärin mikä väärin on pettäminen ja on itselläni vastuu mietiä sitä mitä on heidän välillään tapahtunut että on tuollaiseksi meno mennyt, että onk oitselläni sama edessä. Ihan pää pilvissä en mene, sillä en ole uskonut pelkästään miehen sanaan.
Mieheni petti ja erohan siitä tuli, jäin 4 ja 7 vuotiaiden lasten kanssa entiseen kotiin. Mies muutti uuden suhteen kanssa yhteen saman tien. En tiedä mikä on mennyt pieleen kun siitä on kohta jo 10 v ja mies on edelleen katkera, vaikka sai mitä tilasi. Puhkesikohan kupla arjen tullen? Itse elelin tyytyväistä sinkkuelämää 5 v. ennenkuin löysin nykyisen kumppanin. Hitaasti ollaan edetty. Ainakin opin sen, etten ikinä sekaannu naimisissa olevaan tai varattuun mieheen. Jos joku päivä olen sitä mieltä että kolmas osapuoli on eroon täysin syytön, saatan muuttaa mieleni, mutta uskon ettei sitä päivää tule. Parempi katsoa suhde loppuun, sitten viettää suruaika ja vasta sitten kun on eheytynyt pystyy uuteen toimivaan suhteeseen.
"Tottakai pettäminen on väärin eikä sille ole mitään selittelynvaraa. Ennen en ole varattuihin sekaantunut enkä pidä sitä mitenkään moraalisesti hyväksyttävänä."
Onhan tässä yksi jo toinenkin sinkkuna vehdannut varattujen kanssa. Kyse ei ollut siitä, vaan siitä että olet päivänselvästi jäänyt roikkumaan tahdottomaan lapatossuun.
"n myöskään pidä sitä oikeutuksena että vaimo itse on miestä pettänyt "
sitä suuremmalla syyllä mies on selkärangaton luuseri.
enkä nyt kyllä ottaisi minkäänlaisia moraalisia paineita siitä, jos pettäjää petetään. sitä saa mitä tilaa.
MUTTA kyllä se on niin, että miehessä on jotain pahasti vialla, jos ei saa erottua! se, että vaimo on kohdellut miestä huonosti ja mies siksi pettää kaksi vuotta, eikä saa siltikään erottua, kertoo vain että miehellä ei ole juurikaan omaa tahtoa. sopvia voimakastahtoinen nainen pyörittelee tämmöistä miestä ihan miten haluaa, myös silloin kun olisitte virallisesti yhdessä. enkä tarkoita nyt vaimoa, vaan ihan ketä tahansa naista, johon mies voisi ihastua.
"Juu en voi itseäni puolustella, mutta miehen taholta puheet avioerosta alkoivat jo kauan sitten ennen minua"
puhe on halpaa.
otetaanpa elävä esimerkki todellisesta elämästä. mulla on yksi kaveri, jota sen vaimo kohteli todella huonosti, haukkui kokoajan ja niin edelleen, ihmeteltiin vaimon kanssa että kauankohan tuota voi kestää. mies mietti eroa pitkän aikaa, sitten törmäsi toiseen naiseen. meni kai vain puoli vuotta, mies nosti kytkintä ja muutti toisen naisen luokse. nyt on aivan kaamea sota päällä.
päivänselvästi mies teki väärin, mutta tuossa on sulle mallia siitä, miten normaalijärkinen ihminen toimii, jos tilanne oikeasti on solmussa kotona ja soppaan lyödään vielä rakastajatar.
säädät, olet saanut jo tarpeeksi tuhoa aikaiseksi!!!!! Ällöttää tuollaiset naiset jotka ei kertakaikkiaan voi seurustella miehen kanssa ellei tämä ole varattu. Onhan tuo tiedossa että miehen kuin miehen menekki baarissa kasvaa 100% jos ja kun on liikenteessä sormus vasemmassa nimettömässä!!! Oletko sä jotenkin tyytyväinen kun saat perheen rikottua, mikä siinä on niin hienoa?? Siis jätä perhe rauhaan, heidän välinen suhteensa keksiminesi omistushaluisine vaimoineen ei KUULU SINULLE.