tätä palstaa puolen vuoden ajan.Surutyöni oli pahasti kesken vaikka erostani on jo kohta kolme vuotta.
Tullessani palstalle minulla oli huono itsetunto, syytin edelleenkin itseäni rikki menneestä avioliitostani, siitä että minua petettiin puolison taholta ja naisen joka sanoi olevansa ystäväni taholta.
Luettuani näitä kertomuksia täällä olen herännyt huomaamaan kuinka pettäjät toimii eikä minun avioliitto ollut kummempi kuin kenenkään toisenkaan jossa toinen puoliso on alkanut pettämään.
Pettäjä hakee seikkailua, jännitystä, intohimoa. Pettäjä pelaa kovaa peliä, panos on toisinaan aivan liian korkea, näin petetyn kannalta ajatellen, mutta sitähän ei pettäjä ajattele häntä ajaa lihan himo.
Hän on säälittävä ihminen. Ja vielä säälittävämpi on se joka tietoisesti alkaa pettäjän kanssa pelehtimään ja luulee olevansa pettäjälle se yksi ja ainutkertainen. Oi,Oi,Oi, se joka pettää kerran pettää toisenkin ja kolmannenkin kerran. Heitä ei kunnioita kukaan muu kuin heidän oma hovi joka sekin suhtautuu heihin empien.
Säälin myös kdonneita ystäviäni jotka sotkeutuivat noihin valheiden verkkoihin joita pettäjä/jät sylkivät saadakseen minut huonoon valoon ystävieni silmissä. Menetys on heidän eikä minun koska tuossa tilanteessa opin vain sen että, kuka oikeasti on ystävä.
Meitä petettyjä ja jätettyjä expuolisoita on palstat pullollaan mutta onneksi surusta toivuttuamme ymmärrämme että meille on kuitenkin jäänyt itsekunnioitus, elämä, vapaus, puhdas omatunto. Koko elämä edessämme. Ei tarvitse pelossa että, jää kiinni valheista, pitää niistä päiväkirjaa. Kokemus se oli tämäkin ja erittäin opettava sellainen. En kuitenkaan halua tuota opinahjoa uusiksi.
Siispä me kaikki petetyt ja jätetyt, katse eteenpäin olemme kunnioituksen arvoisia ja arvokkaita, meitä ei jatkossa petetä.
Vertaistuki kunniaan. Täältä tullaan elämä.
Tullessani palstalle minulla oli huono itsetunto, syytin edelleenkin itseäni rikki menneestä avioliitostani, siitä että minua petettiin puolison taholta ja naisen joka sanoi olevansa ystäväni taholta.
Luettuani näitä kertomuksia täällä olen herännyt huomaamaan kuinka pettäjät toimii eikä minun avioliitto ollut kummempi kuin kenenkään toisenkaan jossa toinen puoliso on alkanut pettämään.
Pettäjä hakee seikkailua, jännitystä, intohimoa. Pettäjä pelaa kovaa peliä, panos on toisinaan aivan liian korkea, näin petetyn kannalta ajatellen, mutta sitähän ei pettäjä ajattele häntä ajaa lihan himo.
Hän on säälittävä ihminen. Ja vielä säälittävämpi on se joka tietoisesti alkaa pettäjän kanssa pelehtimään ja luulee olevansa pettäjälle se yksi ja ainutkertainen. Oi,Oi,Oi, se joka pettää kerran pettää toisenkin ja kolmannenkin kerran. Heitä ei kunnioita kukaan muu kuin heidän oma hovi joka sekin suhtautuu heihin empien.
Säälin myös kdonneita ystäviäni jotka sotkeutuivat noihin valheiden verkkoihin joita pettäjä/jät sylkivät saadakseen minut huonoon valoon ystävieni silmissä. Menetys on heidän eikä minun koska tuossa tilanteessa opin vain sen että, kuka oikeasti on ystävä.
Meitä petettyjä ja jätettyjä expuolisoita on palstat pullollaan mutta onneksi surusta toivuttuamme ymmärrämme että meille on kuitenkin jäänyt itsekunnioitus, elämä, vapaus, puhdas omatunto. Koko elämä edessämme. Ei tarvitse pelossa että, jää kiinni valheista, pitää niistä päiväkirjaa. Kokemus se oli tämäkin ja erittäin opettava sellainen. En kuitenkaan halua tuota opinahjoa uusiksi.
Siispä me kaikki petetyt ja jätetyt, katse eteenpäin olemme kunnioituksen arvoisia ja arvokkaita, meitä ei jatkossa petetä.
Vertaistuki kunniaan. Täältä tullaan elämä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
luettuani kirjoituksesi aattelin jotta totta joka sana mut asioilla on aina kaksi puolta. silti on sama fiilis vaikka erostani on jo 10v aikaa mutta opetti sen että ei petetä enään toista kertaa,,,
Omasta erostani on 9 vuotta. Olin se pettävä osapuoli, nainen. Mieheni ei luultavasti tiennyt, että petin häntä. Pettäminen ei ollut syy vaan seuraus; jos olisin ollut avioliittooni tyytyväinen, niin olisin ollut uskollinen. Olinkin sitä ensimmäiset 15 vuotta.
Kadun kovasti sitä, että en selvittänyt omia ongelmiani esim. ammattiavun turvin, vaan läksin etsimään itsetunnon kohotusta vieraasta pedistä. Hetken se lämmitti, mutta elämä itseni kanssa sen jälkeen oli sietämätöntä. Vieraannuin puolisostani lopullisesti. En usko, että hän olisi antanut pettämistä anteeksi. Toisaalta, en tiedä oliko hänkään loppuaikoina uskollinen - näin jälkeenpäin ajateltuna. Omia menoja oli niin paljon kummallakin.
Kyllä pettäjäkin suree, ei se ole petettyjen yksinoikeus.
ei kukaan petä jos suhde toimii ja jos asioista pystytään keskustelemaan, minusta myös petetyn tulee miettiä miksi niin kävi eikä vain syyttää siitä niin voimakkaasti aina vain toista osapuolta tai ns. pettäjän uutta, olen sitä mieltä että jos suhde on hyvä niin silloin ei sivuille vilkuilla vaan yhdessä rinnakkain kuljetaan, jos suhteessa on tarpeeksi rakkautta se voittaa kaiken mutta se vaatii kovasti työtä ja ymmärrystä
Pettäjä on itse vastuussa teoistaan ei petetty, ja myös se uusi on vastuussa, jos vehtaa varatun kanssa.
Jos voimassa oleva suhde ei miellytä, tai ei toimi yrityksistä huolimatta, niin sillon erotaan rehdisti ja sitte vasta haetaan se uusi. Näin toimii herrasmies ja arvonrouva.
Ei pettäminen ole mikään ratkaisu ongelmiin, tottakai se on helppo tapa päästä äkkiä eroon ja puhumatta mistään rakentavasti, että mikä meni vikaan ed suhteessa.
Eiköhän se oo kuitenkin niin, että yhtä elämää täällä eletään ja se rakkaus tahtoo loppua suhteessa kuin suhteessa aikaa myöten...muu on selittelyä.
Ei toisessa voi roikkua vain turvallisuuden takia, jos jommalla kummalla vielä on haluja aivan toiseen, kuin omaan kumppaniin...
Itse en tuntenut omaan pitkäaikaiseen kumppaniini kuin kyllästymistä ja vaikka hän olisi tahtonut jatkaa, olisi se ollut väärin häntäkin kohtaan. Kaipasin vielä rakkautta ja sen löysin toisen kainalosta.
Jos suhde on piimässä tarpomista, ei sitä loppuelämää jaksa.
Ainakin itse olen taas löytänyt sen onnen tunteen ja seksi on muutakin kuin pakkopanoa toisen mieliksi.
Kaverisuhteet on muita varten.
mutta enne "kyllästymistä" tai sen havaittuaan pitäs asialle tehdä jotain eikä tehdä sitä pettämällä. se kait yks pointti asiassa lienee.
Siitä on varmaan kaikki yhtä mieltä että PITÄISI erota ennen kuin rupeaa muiden kanssa vehtaamaan, mutta siitä huolimatta erot päättyvät todella usein siihen että toinen löytää jotain parempaa ja silloin suhteesta on helpompi lähteä. Näin se vaan menee valitettavasti.
Itse erosin pitkästä suhteesta ennen kuin aloin pettää, ja kaikki onnittelivat rohkeasta siirrosta, sillä kummallakaan osapuolella ei ollut jo uutta valmiiksi katsottuna. Se kai kertoo jotain, että tekoani pidettiin jotenkin "ainutlaatuisena"...
kirjoittamasi lause kertoo kaiken. Rakkaus loppuu suhteesta kuin suhteesta, jos ei osaa itse rakastaa. Kuinkahan kauan luulet uuden onnesi kestävän?
opit ajan myötä myös rakastamaan tätä nyxää.
Selitätpä mitä selität, edellisen puolisosi kanssa
niin ei ehtinyt tapahtua.
Petetyt kunniaan...
Mahtavalta tuntui lukea kirjoitus petetyltä.
Olen itse 23 vuotisen yhteiselon ja 20 vuotisen avioliiton jälkeen se "jätetty",
Miehelle tullut ilmeisesti 4kympin kriisi ja tämä kotia leikkiminen saa nyt jäädä.Minä kodin talouden ja pystyssä pitäjä'n roolissa tunnenn jääneeni tyhjän päälle.Onneksi lapseni ovat jo hyvässä iässä toinen kohta 19 ja toinen hyvällä mallilla 16v, mutta kuitenkin minä...mihin minä jäin?
Onneksi hyviä ystäviä, täysin "omia" ystäviä on paljon ja he ovatkin saaneet ison osan tästä ryöpytyksestä kuulla minulta itkun ja pettymyksen puheluissa.Kiitos ja kunniaan hyvät ystävät.
Tiedän, että parisuhteessa elävävistä ystävistämme osa väistämättä jää, mutta otan katseen eteenpäin.olen saanut eron /asumuseron kautta ihmeellisiä vahvuuksia.Olen löytänyt uusia ystäviä, kuten yhden naispuolisen kiinteistöedustajan joka kehui minua korostaen näyttävyyttäni 177cm pitkänä naisena ja kehoitti avaamaan uuden sivun elämänkirjassani ja katomaan eteenpäin.elämä edessä vielä 44 vuotiaanakin.Niin hullua kun sekin on että ahdistavana kun on ollut elää vielä pakosta samassa asunnossa olen löytänyt iohanan asunnon ja LÄHDEN tästä yhetisestä asunostamme aivan omaan asuntoon!!!Mitäs sille sanot "kohta" exmieheni?
Nim.En ole katkera mutta kuitenkin
kaverini huomasi eilen et avopuolisollani on senssisivul haku päällä......nyt poistin sen mieheni kaa toista kertaa...ei vaan taida olla viimeinen kerta kun on ilmoitus sivustolla ja kenties on muilla...taisin rakastua mä luuseriin...jeesus kun vituttaa...
Mies petti. Ja tuntui siltä, että koko maailma ympärilläni romahti. Ihan kokonaan.
Mutta kun aikaa on nyt kulunut kolme vuotta, olen päässyt jaloilleni. Toki se pettäminen välillä kouraisee yhä.
Ap:n teksti oli mun näkökulmastani vielä aika tavalla katkeran ihmisen tilitystä. Samalla tavalla minäkin ajattelin ensimmäisenä, ja toisena vuotena. Mutta en enää.
Ihmisiä me kaikki olemme. Joku pettää. Toinen jättää. Kolmas kärsii hiljaa. Ristinsä kullakin kannettavana. Ainoa tapa selvitä omasta rististään on keskittyä omaan elämään, itseensä ja jättää pettäjien ja kakkosten sielunmaiseman pohdiskelun heille itselleen. Muuten jää äkkiä pyörimään sellaiseen suohon, josta ei ole ulospääsyä. Eivät kaikki pettäjät, vaimot ja kakkoset ole samanlaisia. Osa pettäjistä oikeasti katuu, osa kakkosista tuntee myötätuntoa petettävää kohtaan, ja osa petetyistä urautuu uhrin rooliinsa vuosikausiksi, eikä näe itsessään tai omassa toiminnassaan mitään väärää. Pettäminen varjostaa ja värittää kaiken.
Itse selvisin sillä ajatuksella, että katsoin peiliin. Ja mietin omat ajatukseni kaikesta; pettämisestä, selviämisestä, itsestäni ja tulevasta. Totesin, että pettäminen on pahinta, mitä rakkaalleen voi tehdä. Joten päätin, että tulevaisuudessa en koskaan petä tai ryhdy kakkoseksi. En halua satuttaa tai olla osallisena kenenkään satuttamiseen samalla tavalla miten itse tulin satutetuksi. Se ei ole vain päätös, joka kaatuu sopivan tilaisuuden tullen. Se on valinta elää tätä elämää. Sen ajatuksen avulla ainakin minä sain voimaa kohdata ja kestää oman petetyksi tulemiseni. Ei se helppoa ollut, mutta onnistui. Sillä samalla katseeni kohdistui itseeni, siihen ainoaan ihmiseen jonka teoille voin jotain;) Ja samalla loin palikoita tulevaisuuttani varten. Sitä, millaisena ihmisenä jatkaisin matkaa huomiseen.
Jotenkin tuntuu, että pettämisen jälkeen on vaikea päästää irti kaikesta, ja kohdistaa katse omaan eläämään. Se on kuitenkin vaivan arvoista. Suosittelen, sillä irti päästämisistä parempaa keinoa saada takaisin oma elämä ei ole.
olipa tämäkin stroori - ihan pelkkää paatosta ja uhoa. ei mitään asiaa, paskaa
Eronneilla ihmisillä kaikki toisen sanoma on paskaa, sillä eihän kukaan halua nähdä omia virheitään. Kun tuossa tilassa sitten on tullut uusi suhde, ei voi millään kestää, koska se uusi ei kestä tämän ihmisen tervehtymistä.
Mutta aina ero on kahden ihmisen suuri tuska, lisäksi sen tuskan saavat kokea heidän lapsensa ja läheisensä. Siihen ei todellakaan tarvittaisi enää minkäänlaisia uusia suhteita tai ihmisiä, kaikille pitää antaa aikaa toipua, kaikilla on lupa omiin ajatuksiin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin että nämä ihmiset paranevat tästä tuskasta ja pysytvät huolehtimaan myös lapsistaan järkevinä aikuisina, ilman vihaa ja katkeruutta.
Eiköhän olis viisasta olla täälläkin kirjoittamatta kenellekään minkäänlaisia ohjeita tai haukkumatta ketään. Tuska on muutenkin jo tarpeeksi suuri ilman ivaa ja pilkkaa ja valheita.