Olen eronnut 5 vuotta sitten, liitosta on 2 alakouluikäistä lasta. Tapasin eron jälkeen miehen joka oli naimisissa, aloitimme salasuhteen. Minä rakastuin häneen, kärsin, mutta en kertonut tunteistani hänelle. Suhde jatkui on-off tyylillä. Hän erosi 1,5 vuotta sitten, minä lopetin suhteemme aiemmin, koska sattui liikaa ja kerroin hänelle vihdoin tunteistani.. hän olisi halunnut minut kun erosi, en pystynyt enää.. tapasin 6 kk:tta sitten miehen johon kovasti ihastuin, kunnollinen, rehellinen mies. Eronnut hänkin mutta ei lapsia. Tämä "rakastajani" ottikin yhteyttä ja alkoi kovin jallittamaan kun kuuli että minulla on suhde. Itki ja kerjäsi ja vannoi.. minä menin ihan sekaisin, ja lopetin uudenkin suhteen.. en ollut enää varma mistään. Olen raskaana tälle uudelle miehelle, se on vahinko, enkä jaksa enää huolehtia yhdestäkään lapsesta yksin, nuo kaksi riittävät. Eli en aio tätä pitää. Kerroin tästä miehelle joka sekosi, eikä voi hyväksyä päätöstäni.. nyt ahdistaa niin pirusti, olen sekoittanut oman ja muiden elämän enkä tiedä mitä teen. Pidänkö lapsen ja jatkan vaan suhdetta yrittäen saada sitä toimimaan, kun luulen että rakastan edelleen tuota toista.. uhraudunko nyt lapsen ja tämä'n uuden miehen vuoksi, lastahan ei varmasti koskaan kadu ja ihan varmasti rakastan, mutta riksi siihen että suhde ei toimi ja olen jo 3 lapsen yh on todella suuri..
Elämä sekaisin
kaarme
7463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On sitä maailmassa seottu toki vähemmästäkin. :)
En ala neuvomaan mitä sun pitää tai ei pidä tehdä, sen sä selvität kyllä parhaiten itse.
Ainakin kannattaa suojautua kunnolla (sterilointi, kierukka, pillerit kortsu jne) sen jälkeen kun on päättänyt ettei halua enempää vekaroita tehdä. Se päätös on tärkeä osa sitä elämän hallintaa tästä eteenpäin.
Ja jos päätät pitää lapsen, kannattaa tutustua tarkemmin sen isään. Sillä miehellä on oikeus sanoa mielipiteensä siihen mitä hänen jälkeläiselleen tehdään ja sun velvollisuus on kuunnella sekin mielipide.
Ainakin teidän kandee nyt puhua kuin aikuiset ihmiset ja miettiä tosissaan sitä, onko teillä tarpeeksi halua syventää tunnettanne jo sen lapsenkin takia vai lopetatteko jojoilemisen tykkänään. Lapsihan on syytön olento, jolla tulee olemaan vain yhdet biologinen äiti ja isä ja jolla on oikeus edes tietää molemmista.
Jos sitä lasta ei olis tulossa, sun olis vaan selkeämpi päättää mitä haluat ja et halua osaksi sun ja lastesi elämää, siis lasten joilla jo on faija.
Ja kun sä olet elänyt jo 5v yh:nä niin sä tiedät jo millaisia käytännönkin vaikeuksia on edessä ja millaisia ratkaisuja niihin on olemassa, joten totahan sä yksinkin pärjäät jos on pakko.
Järjellä nyt eteenpäin, koska tunteilla se voi mennä jopa noinkin solmuun.
Tuo mitä sinä teet edustaa ammatin harjoittamista joka ei ole niitä maineikkaampia jo tehtyjen lasten äidille! (tai liian monelle muullekaan)
Mitähän jos sterilisoisit itsesi ja antaisit lapset koteihin joissa heillä on molemmat tasapainoiset vanhemmat. Sitä pienet lapset kaipaavat ja tarvitsevat varttuakseen yhteiskuntaa ja itseään tukeviksi aikuisiksi. Sen jälkeen voisit anatumuksella jatkaa jo hankkimaasi ammattia. Sinä huolellisesti harkiten tuhoat, et vain omaa, mutta muidenkin ihmisten perheitä.
Onko se oikein?
Mitä pahaa näet omistautuessasi vain hyvin harkiten aikaansaaduille omille lapsillesi? Keskittäytymällä heidän hyvinvointiin, koulutukseen ja heidän pikku ystäviin. Panostaessa täysillä kahteen pienokaiseen, mistä maailmassa sinä loydät aikaa rampata vieraiden miesten perässä? Tuo aika on varastettu pienokaisiltasi. Jos olet saanut oppisi halvoilta naistenlehdiltä jossa "huoraava äiti on onnellinen äiti", on parasta että valitset lukemisesi muualta.
Jos nyt, kaikesta ja kaikille aiheuttamastasi surusta ja vääryydestä huolimatta päädyt pitämään kaikki lapsesi, siis et luovuta heitä adoptioon, niin muuta hyvä nainen kurssiasi! Olet menossa täydellisen väärään suuntaan!
No johan on kirjoitus. Osalle on helppoa elää yksin, osalle ei. Kyllä äidillä voi olla aikaa miesystävälle/puolisolle ja samalla olla hyvä äiti. Ei tarvitse olla pyhimys ja kaikkein vähiten Madonna ollakseen hyvä äiti. Eikä ole mitään syytä antaa lapsia pois. Se mitä lapset tarvitsevat, on oma äiti eikä mikä tahansa aikuinen joka ei koskaan rakastaisi heitä kuten oma äiti ja isä.
Eivät lapset tule onnellisiksi marttyyri-äidistä tai Madonna-äidistä vaan hyvinvoivasta äidistä ja naisen hyvinvointiin kuuluu myös seksuaalisuus ja sitä kautta hyvä parisuhde. Avioliitossa olevaan mieheen ei kannata sekaantua. Sehän kyllä tiedetään, mutta voitko sinä heittää sen ensimmäisen kiven? Ovatko ajatuksesi aina olleet niin puhtaat ja pyhät etten ole koskaan edes vilkaissut varattua naista/miestä tai ajatellut haureellisia ajatuksia edes vilaukselta. Koska jos olet yhdenkin semmoisen mielikuvan päässäsi nähnyt tai yhdenkin vastaavan ajatuksen koskaan mielessäsi ajatellut, et ole kelvollinen tuomitsemaan aloittajaa.
Niinpä sanoisin aloittajalle, että vaikka niitä lapsosia on kaksi niin kyllä se kolmas varmasti on tervetullut. Hänellähän on jo isä, joka häntä rakastaisi. Voittehan vaikka sopia, että lapsi asuu isänsä luona jos ette jatka suhdetta tai että suhteen päättymisestä huolimatta hoidatte lasta yhdessä ja vuorotellen. Ja kyllä se parempi mies joskus vastaan tulee ja saa tulla, ei tarvitse nunnaksi heittäytyä. Taivaaseen pääsee armosta mutta itse en kyllä tohtisi koettaa kepillä jäätä tekemällä sitä aborttia.
1) Aivan varmasti on totta että mitä omien korvien välissä liikkuu, EI saa aikaan raskauksia tai riko perheitä.
Kyllä ne ovat huolellisesti harkitut ilkeät ja tuhoavat TEOT jotka saavat ne aikaan.
2) Adoptoiva äiti ja isä voivat ja pystyät rakastamaan ja rakastavat adoptoitua lastaan enemmän kuin aivan liian useat biologiset vanhemmat. Kuinka monen adoptioäidin olet kuullut jättäneen lapsensa heitteille tai huonoon huostaan? Tuota tekevät useimmiten biologiset vanhemmat.
3) Myoskin elämäntapa jota AP kunnioittaa ja viettää on lastensa kannalta täysin väärä. He tarvitsevät äitiään 24/7. Jokainen tunti päivässä jonka AP viettää vieraiden miesten kannsa ON varastettu hänen lapsiltaan.
Onko APn kuvaelema elämäntapa se kaunein ja rakentavin joka luo esimerkin hänen lapsilleen oikeista ja rehellisistä mies ja naishahmoista? Kannatatko sinä APn elämäntapaa oikeana ja esimerkillisenä pienille, kasvaville lapsille?
Ellei APlla olisi lapsia, kuka välittäisi miten hän elää? Hänellä olisi täysi vapaus viihdyttää "vieraitaan" niin että alapää savuaisi! Ja samalla olla se onnellinen nainen joka ei pysty elämään ilman miehiä.
Miksi siis sekoaisit koska naisen logiikkasi näyttää jännitystä hakeneen.
Eron jälkeen tämä `rakastaja`olisi halunnut sinut - et voinut...
Alettuasi seurusteleen, tämä rakastaja tuli jälleen - ja sinä tahdoit ja halusit...
Noinko se naisen logiikka pelaa. Todellakin ... sitä saa mitä kerjää.
Mutta vakavammin...
Sinun tulisi kyetä menee peilin eteen ylpeänä, ilman että jossain aina joku rakastaja kuolaa.
Sinun tulee nähdä ylpeyden aineksia siinä, että selviät lastesi kanssa yksinkin ja kunnioitusta
herättäen. Ei itsearvostuksesi saa olla siinä, onko jossain joku sinua odottamassa.
Varsinkaan, jos tyrkyllä on tuollaisia pikasala-suhteita.
Älä enää tee ratkaisuja typerän sinisilmäisyyden pohjalta. Ratkaisusi teet siltä pohjalta, että kummastakaan noista tuskin on elämään rinnallasi.
Kuulostaa tylyltä, mutta hyvin oletettavaa.
Äläkä jatkossa panikoi ja hosu suhteittesi kanssa. Yritä nauttia siitä, mikä sinulla on pysyvää ja pyhää - lapsesi.
Ratkaisun tekemiseen tarvitset varmasti ammattiapua ja realistista näkemystä.
Toki voimia tarvitset .. sitä sinulle suotakoon.
Kyllä se nyt siitä järjestyy ajan myötä...
..on juuri se että onko minusta äidiksi tälle.. lapsillani on ihan varmasti asiat hyvin, ja heidän etu on aina ollut pääasia. Minä vietän paljon aikaa lasteni kanssa ja he saavat harrastaa, pystyn tarjoamaan taloudellisestikkin heille paremmat olot kuin moni parisuhteessa elävä.. en tiedä riittäväkö voimani hoitamaan yksin kolmea tai jos voin huonosti parisuhteessa joka perustuu sille että tulin raskaaksi. Tuo "rakastajani" ei isäksi ryhdy se on varma, joten se siitä ja muutenkin se juttu on tuhoon tuomittu. Hän sai kuitenkin pakan sekaisin ja katsoin parhaaksi ottaa erätauon tässä suhteessa.. tämä raskaus selvisi tuon jälkeen.
Pointti on se, kumman ratkaisun psyykkeesi ja fyysinen vointisi kestää paremmin.
Onko sinusta olemaan kolmen lapsen yksinhuoltaja, joista nuorin siis vauva.
Ellet koe jaksavasi tuota rumbaa, kestätkö paremmin mahdollisen abortin tuoman henkisen paineen.
Tuon ratkaisun tekemiseen tarvitset ulkopuolista apua, kenties perheneuvola.
Juuri nyt taidat olla niin sekaisin, ettet yksin pysty ratkaisuun (...ja noista kahdesta ei
siihen ratkaisuun kannattane apuja hakea).
Oli ratkaisu mikä vaan, yksin joudut asiat (oletettavasti) kohtaamaan. Mutta siperia opettaa....?
Jatkossa kierrät kaukaa tuollaiset laskevan auringon rakastajat.