Pystyisitkö sinä jatkamaan lomailuasi jos lomakohteessa mukanasi ollut lapsesi kuolisi yllättäen traagisesti vai palaisitko heti kotiin?
Lapsen kuolema lomamatkalla
iOiujv
5323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En kykenisi ajattelemaan enää mitään järkevää, tunteet ottaisivat vallan. Delegoisin (tai ne delegoituisivat itsestään) kaiken järkitoiminnan muille, kuten esim. kuolinsyyn tutkinnan, paluulennon ja ruumiinkuljetuksen, hautajaisten ym. järkkäämisen.
noin vaan palata kotiin, jos joku matkalaisista kuolee. Sinne pitää jäädä selvittelemään ruumiin kuljetukset ja vastaavat.
Typerää provoilua taas. Annetaan ymmärtää, että loma jatkuu samanlaisena nautiskeluna kuin ennen tapahtumaakin. kannattaa lukea koko juttu ennenku alkaa tänne selvittämään.
Antaa jokaisen käydä suruaan läpi niinkun parhaaksi tuntee. jos siellä kerran oli tukea, ammattiauttajia ym paikalla ja tuettiin toisiaan, se oli ihan yhtä hyvä paikka surra kuin kotona yksin ilman apua.
lapsi tuntui ehkä siellä olevan lähempänä. Et voi nähdä miten joku toinen kokee nämä asiat. Suru on varmasti kestämätön, eikä tarvii miettiä silloin mitä ehkä joku 24:n urpo kirjottelija tästä ajattelee.
Itse lähetän voimia kaikille paikalla olleille ja tämän tragedian kohdanneille.
Tämä oli kysymys siitä miten SINÄ toimisit tuollaisessa tilanteessa eikä suinkaan mitään arvostelua kenenkään toiminnasta. Ja voin sanoa omasta kokemuksestani kun olen kaksi veljeäni menettänyt traagisella tavalla yllättäen (toinen teki itsarin 15-vuotiaana ja toinen kuoli lomamatkalla Kreikassa sairauskohtaukseen) että ainakaan meidän perheessä ei mitkään muut loma-asiat olleet mielessä tuolloin kuin sairaslomien järjestäminen pahimmin järkyttyneille. Ensimmäinen reaktio suruviestien tultua oli välittömästi kokoontua perheenä/sukuna yhteen asiaa käsittelemään ja jos olisin itse ollut vaikka toisella puolella maapalloa lomailemassa tuolloin, niin en mitenkään olisi voinut jäädä vaan sinne. Olisi ollut ihan pakko päästä perheen ja suvun luokse mahdollisimman nopeasti.
Tähän on mahdoton vastata, kun ei ole asiasta kokemusta, eikä toivottavasti koskaan tule olemaankaan. Mikäli tässä on jotkut viitanneet siihen äskettäin Lehtimäellä sattuneeseen surulliseen tapahtumaan, niin siinähän oli ainakin lehtijutun mukaan niin, että muu perhe koki saavansa parhaiten tukea siellä paikan päällä muilta leiriläisiltä ja sinnehän on myös hoidettu paikalle kriisiryhmä. Minua ei niinkään ihmetytä, että perhe haluaa olla vielä siellä, missä ovat viimeiset hetket edesmenneen poikansa kanssa viettäneet. Otsikointi iltapäivälehdessä oli tarkoituksellisen huomiotaherättävä ja varmasti harhaanjohtava - ihan kuin se muu perhe siellä nauttisi täysillä lomastaan pojan kuolemasta huolimatta. Eiköhän melkein kaikki kuitenkin tajua, ettei se niin voi olla. Mun mielestä on aina outoa kyseenalaistaa toisten ihmisten suru - suurin osa kyllä suree syvästi, tapoja käsitellä surua on erilaisia. Osoittaa kyseenalaistajalta aikamoista yksisilmäisyyttä. Ihan kuin se oma tapa olisi se ainoa aito tapa surra. Ihan kuin se, ettei näytä juuri samalla tavalla suruaan kuin kaikki muut tekisi ihmisestä jotenkin tunteettoman.