Niin siis olen 30 sinkkumies ja asun edelleen vuokralla pienessä "crap shackissä". Noin viitisen vuotta sitten oli vielä suunnitelmissa että sais itelleen eukon jostain bongattua ja ostaa viimeistään 30 vuotiaana kimpassa kämppä jne. jne. Mut ikää alkaa olemaan jo 30 eikä eukkoa näy eikä kuulu missään, joten ajattelin ostaa sitten omin nokkineni sen asunnon.
Joten tuli vaan mieleen että mitenkähän helposti sitä lainaa pankista irtoaa näin yhden ihmisen tuloilla? Onko muita sinkkuja jotka on omistusasunnon saanu hankittua tai jopa kokonaan maksettua siedettävässä ajassa? Ja kuinka moni on katunut ostopäätöstään myöhemmin? Että olisko tarvinnut olla se puolisokin mukana siinä päätöksenteossa tms. ettei olis tullut ostettua sitä homeloukkua :)
Tai onko teillä muita asuntoaiheisia kauhutarinoita näin sinkun näkökulmasta katsottuna?
Joten tuli vaan mieleen että mitenkähän helposti sitä lainaa pankista irtoaa näin yhden ihmisen tuloilla? Onko muita sinkkuja jotka on omistusasunnon saanu hankittua tai jopa kokonaan maksettua siedettävässä ajassa? Ja kuinka moni on katunut ostopäätöstään myöhemmin? Että olisko tarvinnut olla se puolisokin mukana siinä päätöksenteossa tms. ettei olis tullut ostettua sitä homeloukkua :)
Tai onko teillä muita asuntoaiheisia kauhutarinoita näin sinkun näkökulmasta katsottuna?
Vastaukset 74
Vanhimmat
vuokranmaksu on kuin rahaa polttaisi... kohtuuhinnalla pitempi maksuaika...ja oma kämppä
Omasta puolesta sanoisin myös että kannattaa, koska ainakin pääkaupunkiseudulla vuokrataso on niin korkea että oma asunto tulee pitkällä tähtäimellä halvemmaksi. Jos vain on suht vakinainen ja varma työpaikka, niin kannattaa. Ja lainaa maksettaessa verottajakin tulee mukavasti vastaan vähennysten muodossa niin kannattaa. Ja pankin kanssa voi neuvotella pitkän laina-ajan, niin rahaa jää kohtuullisesti muuhunkin elämiseen. Omassa asunnossa on sekin hyvä puoli, että sitä voi remontoida ja laittaa vapaammin kuin vuokra-asuntoa.
En tiedä missä päin Suomea asut mutta ainakin Helsingissä vuokrat ovat niin korkeita, että jos vaan mahdollista niin kannattaa hankkia oma. Paitsi jos on poikkeuksellisen edullinen vuokra.
Joo, no asun täällä länsirannikolla, joten nuo hinnat on melko alhaisia pk-seutuun verrattuna, mutta niin on vuokratkin. Ja tosiaan sellasta 50 neliöistä kerrostalo kaksioo olen kattellut ja tililtä löytyy n. 50% asunnon hinnasta, joten varmaan ei tarvis kuin sellaset 10 vuotta sitä loppuja maksella.
ei välttämättä tule olemaan enää kovin pitkäaikainen etu verotuksessa, kannattaa seurata ajankohtaisia poliittisia keskusteluja.
Jos asunnon osto on kiinni tuosta verovähennysoikeudesta, ei sinulla oikeasti ole varaa ostaa asuntoa.
Ihan näin ulkopuolisena alkuperäiseen asiaan on pakko kommentoida yhteen juttuun. 50 neliön kaksiota ajattelit? Onhan se tosiaan yksin asuvalle kiva, mutta mitäs sitten jos/kun se emäntä löytyy?:) Kahdelle tuo on ehkä vähän nafti, riippuu kuinka paljon tilaa tarvitsee. Ja sitten jos jälkikasvua tulee, niin ainakin ihan liian pieni. Että sen mukaan, joko se pitää sitten myydä samantien kun yhteen muuttaa jos vaikka emännälle ei kelpaakkaan, tai sitten ostat alkujaan vähän isomman, minne mahtuu vaikka yhden lapsenkin kanssa muutaman vuoden asumaan. Siihen riittää jo ihan 10 neliötä lisää, kunhan on hyvä asettelu.:)
Itse taas en noin ajattelisi missään tapauksessa. Tosin asun pääkaupungissa, joten 10 neliötä sinne ja tänne tuntuu paljon hinnassa.
Kyllähän 50 neliöllä yksi ihminen hyvin pärjää, eikä tule sitten jemmattua kamaakaan LIIKAA nurkkiin, kun on kuitenkin maltillisen kokoinen asunto.
Jos ostaa kämpän perhettä silmällä pitäen, niin ainakin mun tapauksessa käyttää kättäänkin katkerana -katselee vain niitä tyhjiä, miehelle tarkoitettuja neliöitä, eikä näekään omaa kivaa asuntoaan vaan runkun luukun.
se vaan että muista ottaa ehto sitten kun sen saamarin eukon löydän muuten vie mennessään kämppäsikin.
Sitten voi vaihtaa isompaan jos tarvetta. Ei voi laskea sen varaan että kun joku emäntä löytyy, eihän välttämättä edes löydy.
yksinasuvalle.. ja mahdolliselle tulevalle perheelle! Elää pitää tätä päivää, ei tulevaisuutta. Jos elää tulevaisuutta ajatelle, eteen tulee rajut pettymykset ja jälkeen jää elämättä jäänyttä elämä. Ylipäätään ei pidä uskoa näihin vouhottajiin, jotka vaativat elämään "tulevaisuudessa". Mehän elämmme siinä hetkessä, missä kulloinkin elämme ja näiden meille laadittujen ehtojen puitteissa, jotka on laadittu tulevaisuutta varten, ei tätä päivää, kuukautta tai vuotta varten. Hullulta tuntuu, mutta tämä on nykyelämän "sivistynyttä" ajattelutapaa, joka osaltaan lisää Suomen tuhoa, kun joka vuosi on elettävä aina vain "tulevaisuudessa" ja "tulevaisuutta varten".
Muuten, ennen vanhaan perheet asuivat jopa yhdessä hellahuoneessa ja hengissä selvisivät paremmin kuin tämän päivän rikkaat suurine odotuksineen. Suuruudenhulluiksiko te suomalaiset olette tulleet, vai onko ehdotuksen tekijä kieli pitkällä hyviä markkinahintoja odottava kapitalisti?
vähänkään säällisen oloisia ja ikäisiä naisia joiden kanssa vaikkapa lapsenkin voisi hankkia tässä maassa kertakaikkiiaan ole paljonkaan saatavilla ja ne vähätkin jotka saataville ehkä tulevat menevät kaupaksi jo tiskin alta.
Meidän oloissammehan kaikki vähänkin säällisen oloiset paritteluikäiset naiset ovat varattuina v'hitäänkin joissain vakipanoverkostoissa jo hyvin nuoresta, niin että ei näitä tällaisia naisia niin vain tule edes saataville ja jos joku tulee niin heti häntä sadat hyvin naisia iskemään ja käsittelemään tottuneet panomiehet alkavat piirittä ja heille nämä vähätkin vapautuvat ehkä vielä kelvolliset naiset päätyvät.
Kokemusta tästä tällaisesta on minulla todellakin pitkältä ajalta kun olen näitäkin asioita seurannut, joskin pitkään jo syrjässsä sivusta.
No minulla on nykyään kyllä ihan mukava ja viihtyisä oma rivarikämppä tosiupealla paikalla ja pari kerrostaloasuntoakin vuokrattuna pääkaupunkiseudulla.
Naisseuraa en niin paljon enää edes kaipaa ja huonoja rumia lässähtäneitä toisten miesten jättämiä naisia joita tietenkin seuraksi riittäisi en voi sietää alkuunkaan.
Se kun ei ole ainuttakaan lasta eikä sitten perillisstäkään on kylläkin asia joka on alkanut painostaa. En välittäisi tästäkään asiasta yhtään jos tietäisin olevani jotenkin ruma tai vialoinen siten että joku sellainen ominaisuus voisi lapselleni periytyä, voisinhan aina järjestää asiani muutenkin niin että ei ainakaan tämän maan rumat saatanalliset ihmiset enää kuoltuani pääsisi kustannuksellani hyötymään.
kannattaa. Vuokrahan menee ihan kankkulankaivoon.. Omasta jää jotain käteen jos joutuu myymäänkin sen.
itse ostimme perheenä,eron jälkeen ostin itselle ja lainanmaksu senkun jatkuu...Pienempään vaihtoa suunnittelen.
Juu, sitähän ne kaikki sanoo, että mielummin kannattaa maksaa pois sitä asuntolainaa kuin vuokraisäntää elättää. Mutta tosin täällä länsirannikolla nuo vuokratkin on suht pieniä.
Entä sähkö, vesi ja nettimaksu, menevätkö nekin kankkulankaivoon? Niistähän ei jää mitään konkreettista jäljelle. Listaan voisi lisätä myös tv-luvan, ja harva taitaa sanomalehtiäkään säilyttää. Eikä ruokakaan säily vyötäröllä loputtomiin.
Olen 50 paikkeilla oleva nainen ja asun yksin vuokralla. Mulla olis mahdollisuus ollut ostaa oma kämppä, mutta mitä hittoa mä teen omilla SEINILLÄ??
Kun asuu vuokralla niin ei ole remonttihuolia. Jos hellat, jääkaapit ym hajoaa, niin vuokranantajahan ne uusii, ei mene mun kukkarosta.
Ei tarvii miettii ruohonleikkuuta, lumitöitä, pihatalkoita. Voit muuttaa toiselle paikkakunnalle halutessasi ja parin kk jälkeen olet vapaa lähtemään.
Ei tarvitse "tapella" taloyhtiön kokouksissa uusista hankinnoista ja olla aina huonoissa väleissä jonkun kanssa.
Mulla on kaksio järvinäköalalla eikä senttiäkään velkaa! Olen asunut tässä jo 7-vuotta enkä aio ostaa omaa. Kun saan aikanaan sukutilaltani osuuteni saan käyttää sen itseni hoitamiseen, matkailuun, rentoutumiseen sillä aikaa kun te makselette asuntolainan korkoja ja lyhennyksiä!
Jos olisin ostanut oman ja maksanut pois, niin ilman remppaa en saisi siitä edes omiani ulos? Asunnon arvo tippuu niin nopsaan.
Kun löytää hyvän vuokra-asunnon, jossa ei häiriköidä niin mikäpä parempi. Meidän talossa on asukkaita jotka ovat asuneet vuokralla 20 vuotta ja ovat tyytyväisiä kun rahaa on kunnolla säästössä matkusteluun. He ovat eläkeikäisiä jo ja nauttivat vapaudesta!
Älä siis 3-kymppinen laita rahojasi seiniin?
Jaahas,sä taidatkin olla se niinsanottu Hullu kissanainen !
Jos ikää on tosiaan 50 ja jutut tuota luokkaa niin ei kyllä hyvin mene.
Mistä ihmeestä sait päähäsi että asuntojen hinnat laskevat ? ja vielä nopeasti ?
Ei tarvii miettii ruohonleikkuuta, lumitöitä, pihatalkoita,ei niin koska meillä sen tekee ainakin huoltoyhtiö.
Sitten kun minä olen 50 paikkeilla niin eipä tarvitse maksaa kuin vastiketta,eikä tarvitse sitten eläkkeellä säästää jokaista penniä jotta pärjäisi.
Nyt menet siis sinne lääkekaapille ja tarkistat minkäväriset lääkkeet jäi aamulla ottamatta.
niiin mieli ostaa oma koti niin jäisi rahaa kuukaudessa myös käyttöön ja kaverit olisi lähempänä. Kustannustehokkuutta.
Otahan asioista selvää ennen kuin kirjottelet soopaa minulle. Mikä jutuissani oli pielessä?? Tottakai asunnon arvo laskee, jos siihen ei ole tehty vuosiin remppaa ja yleensä vanhojen talojen arvo todellakin laskee.
Kyse on kysynnän ja tarjonnan laeista ja vaihtelee eri puolella Suomea. Katso joskus jotain sisustusohjelmia ja näet, että uudistamalla yritetään asunnon arvoa nostaa jotta se menisi kaupauksi.
Eräällä tuttavallani on ollu 2 vuotta myynnissä kaksio ja sitä on jo tuunattu, kauppoja ei silti synny??
Elikkäs omistaja on panostanut rahallisesti asuntoon ja silti ei saa rahojaan pois kun ei mene kaupaksi niin ei mene!!
Ymmärsitkö nyt viestini? Mietippä kellä ne lääkkeet on ottamatta ja tuo alkaa olla jo loppuun kulutettu vitsi!!
No sehän on selvää että jossain perähikiällä voi asunnon myynti kestää vuosia.
Mutta uudellamaalla menee yksiöt ja kaksiot lähes aina ennen ensimmäistäkään virallista näyttöä.
Ja Otetaan esimerkkinä että jos on tehty juuri putkiremppa niin kyllä se näkyy asunnon hinnassa heti.
Remppaamattomasta saa 10-15.000 euroa vähemmän.
Joten katsohan ainakin pillereittesi viimeinen käyttöpäivä !
Jos asioista ei tiedä mitään,vaan on vain mielipiteitä niin silloin on parempi olla kirjoittamatta yhtään mitään.
vaativat erilaisten lakien puitteissa, että ne rahat on säästettävä vanhuutta varten. Millä rahalla elät vanhuutesi, jos tuhlaat ne matkusteluun ja ylelliseen elämään? Vai luotatko näihin eläkevakuutuslaitoksiin? Itse en luota, koska edes edeskunta, hallitus ja sen valiokunnat eivät osanneet osanneet hoitaa meidän suurten ikäluokkien suomalaisten osakesalkkuja, vaan ne monien maksamat "eläkesäästöt" katosivat kuin tuhka tuuleen. Joten voinee olettaa, että tavallisen talliaisen ymmärryksellä ne tulevat eläkesäästöt katoavat takuuvarmasti.
Pitkällä aikavälillä asuntojen arvo keskimäärin pysyy samassa, toki alueellisia eroja on. Sen sijaan yksittäistä asunnon arvon kehitystä tarkasteltaessa pääsääntöisesti reaaliarvo laskee, vaikka euromääränen hinta pysyisikin samassa tai jopa nousisi. Erilaisilla konsteilla vaikkapa otollisilla suhdanteilla ja remontoimalla kämppää voi keskipitkällä aikavälillä saada omansa myytäessä takasin, jos asunto sijaitsee alueella jossa myyntiajat ei kohtuuttomasti pitene.
Ei kaikki ole mielisairaita jotka on erimieltä kanssasi, itse asiassa joku voisi sellaiselle ajattelullekin taudinkuvan keksiä. :)
Mutta asiaan, kyllä pitemmällä aikavälillä oma asunto on aina kannattavampi, siitä ei pääse mihinkään. Vuokralla-asujat usein unohtavat laskea mukaan asunnon arvonnousun, joka kasvukeskuksissa on poikkeukseton, sekä inflaation. Inflaatio syö lainaa samalla kun asunnon arvo kasvaa. Eli jos viiskymppinen olisi ostanut asunnon 30-vuotiaana, ei hän tällä hetkellä olisi vain velaton, vaan hänellä olisi iso omaisuus asunnon muodossa. Nythän asunnon edelleen omistaa vuokranantaja. Itse maksan tällä hetkellä vain korkoja ja yhtiövastiketta ja maksan suunnillee 40 % siitä mitä vuokralla maksaisin ja lisäksi asuntoni arvo kohoaa monta prosenttia vuodessa. Vuokralla asuisin vain pakon edessä.
No eihän yksien asuessa tarvitse ostaa niin isoa asuntoa.
Ja yksi vinkki vielä. Jos et halua ottaa isoa pankkilainaa, niin kannattaa ostaa ihan uusi asunto vastarakennetusta talosta (siis jos kerrostaloasuntoa meinaat) jossa on mahdollisuus saada ns. taloyhtiön lainaa eli maksat tietyn ajan korkeampaa yhtiövastiketta. Silloin pankista ei tarvitse ottaa niin isoa lainaa. Taloyhtiön lainassa on tietysti se huono puoli, ettei sitä hyvitetä verotuksessa, kuten pankkilainan korot.
No tuotapa en tiennytkään. Katselin kyllä kahta kämppää, toinen rakennettu 90-luvulla ja toinen 2008 ja hintaeroa oli tosiaan 2x määrä.
Täytyypä melkein tutkiskella tuota taloyhtiön laina jutskaa hiukan tarkemmin.
Siis tämä taloyhtiön laina koskee vain ihan uusia asuntoja. Moni tosiaan hyödyntää tuota taloyhtiön lainaa. Maksat siis lainaa pois korkeamman yhtiövastikkeen muodossa, joten helppo systeemi. Mutta se täytyy sitten kuitenkin huomioida, että taloyhtiön lainasta ei saa vähennyksiä verotuksessa, pankkilainasta saa. Eli molemmissa hyvät ja huonot puolet.
Itse ostin nelisen vuotta sitten asunnon ihan uudesta talosta jo rakennusvaiheessa ja olisin saanut sitä taloyhtiön lainaa, mutta päädyin pankkilainaan verotuksellista syistä. Mutta aika monet meidän talosta otti sitä taloyhtiön lainaa mielummin kuin pankkilainaa. Uudessa asunnossa on sekin kiva puoli että paikat on kunnossa eikä tarvitse remontteja.
muuten kyllä mutta monet uudet asunnot rakennettu juosten kusten ja vikoja riittää ikävä kyllä.
Joskus, joskus ei. Riippuu rakennuttajasta. Toisaalta uusissa asunnoissa on 10 v takuu-aika, jonka sisällä rakennuttaja on velvollinen korjaamaan kaikki virheet.
Höpö höpö. Menikö nyt sekaisin rakentaja ja rakennuttaja. Kaksi aivan eri asiaa. Jos kyseessä rs-kohde ja gryndinä tehty niin silloinkin eri asiat.
"Toisaalta uusissa asunnoissa on 10 v takuu-aika, jonka sisällä rakennuttaja on velvollinen korjaamaan kaikki virheet." Väärin ja väärin. Yhtä yleinen harhaluulo kuin että taloyhtiö saisi takuurahat jossain vaiheessa jos kaikkia vaadittuja korjauksia ei tehdä. Ensimmäinen vuosi on takuuaikaa jolloin korjataan näitä halkeama seinässä, sauma vinossa ja naarmu ovessa- virheitä. Kymppivuotistakuut koskevat vain piileviä RAKENNUSVIRHEITÄ. (Huom. makkarin seinästä irtoava tapetti ei ole rakennusvirhe.) Ei käytöstä johtuvia eikä mitään pintarakeinteissa näkyviä "virheitä". Ja virheet korjaa rakentaja ei rakennuttaja.
Kauniita unia (ja harhakuvia) uudessa asunnossa.
Jos saa rahoituksen järjestymään niin mielestäni kannattaa. Tosin jos syrjäseudulta ostaa, niin sitä olla vaikea saada enää kaupaksi, jos elämäntilanne muuttuu.
Itse ostin sinkkuna asunnon kaupungista, ja vajaan kahden vuoden päästä sinne ilmestyi nainen asumaan kanssani. Olisi ehkä kannattanut ostaa hiukan isompi...
omistusasuminen on muutenkin vähähn tyhmää. Saat työpaikan toiselta puolelta maapalloa niin joudut myymään talosi ellet halua maksaa kahdesta asunnosta ja tämä työpaikkojen vaihto on nykypäivänä aika yleistä. Eikä ne lainanhoitomaksutaan niin kauheasti halvempia ole kuin vuokrat, joskus jopa kovempia.
Itse olen samassa duunipaikassa nysvännyt jo 9 vuotta, enkä oikein jaksa uskoa että yhtäkkiä uutta työpaikkaa joutuisin etsimään *koputanpa puuta*.
Mutta periaatteessa olen tuolla samalla mentaliteetillä pitkittänyt omistusasunnon hankkimista jo muutaman vuoden ja aina tullut siihen lopputulokseen, että en mä sitä uutta kämpää OIKEASTI tarvitsis, se vaan tuntuisi sosiaalisesti hyväksyttävämmältä asua omassa kämpässä kuin "toisten nurkissa". Ja muutenkin kaikki kaverit ja tuttavat tosiaan ovat jo löytäneet itselleen sen talon, auton, eukon ja 1,5 lasta ja itse olen ainoa joka edelleen asuu kuten opiskeluaikoina :)
ja osta asunto. Jos löydät puolison, tee avioehto, niin asunto on ikuisesti sinun.
Taloyhtiölainoja on monessa vanhassakin asunnossa. Näet sen kun katsot tietoja "velaton/velallinen hinta". Taloyhtiölainan voi maksaa pois, jos rahaa tulee yllättäin lisää. Mutta et ole pankin kanssa naimisissa, jos ei ole isoa lainaa pankista.
Skanskan Entré-malli on hyvä esimerkki halvoista myyntihinnoista. Toki sinulla täytyy olla se alkupääoma ja usein se on otettava pankkilainana. Jos rahkeet kestää maksaa sekä yhtiö- että pankkilainaa, asia on ehdottomasti toteutettava. Omasi saat aina takaisin, jos et luxuslinnaa hanki. Vuokrakaksion hinnalla maksat omaa. Vahoissa asunnoissa kannattaa selvittää onko 10 vuoden sisään tulossa isoja remontteja, jotka sekoittavat suunnitelmasi.
Olen eläkkeellä oleva henkilö ja hankkinut ensimmäisen asunnon uutena puolisoni kanssa jo 70-luvulla tällä tavalla laskettuani mitä vuokralla olo maksaa. Eka asuntokin oli lähes 100 m2, nyt on jo paritalon puolikas, vaikka erokin oli välillä. Yhdessä kun oli hankittu, sain puolet. Välissä oli pari muuta isoa asuntoa. Lapset ostivat heti omat pikkuasunnot eivätkä olleet vuokralla kuin opiskeluajan. Kaikki meistä on keskituloisia.
Monella rakennusfirmalla on omia "osahinta"-maksutapoja. Opiskele hintapolitiikkaa esim. Etuovi ja Oikotie-sivuilta. Opit paljon ja näet miten hinnat vaihtelevat eri alueilla. Näin et maksa liikaa tai osta roskaa. Selvitä myös lainamahdollisuutesi etukäteen, siihen ei vielä tarvita asuntoa. Kilpailuta myös pankit.
Mitä muuten tulee tilanteeseesi, älä hermoile. Hyvää kannattaa odottaa. Miehen on helpompi olla sinkku vaikka nelikymppiseksi kuin naisen, jonka lastensaanti hankaloituu iän myötä. Hanki itsellesi hyvä itsetunto harrastusten ja sosiaalisen elämän avulla. Oma asunto auttaa tässä, mutta ei se niitä naisia jonoksi asti ovellesi tuo.
Tottakai jos rahat riittää. Itse elän lopun elämääni kaupungin mörskissä.
Riippuu siitä, miten liikkuvaista sorttia olet. Itse olen asunut 2000-luvulla kahdeksassa eri paikassa, joten se vähän hillitsee asunnon ostamisintoja. Tosin yhden kaksion olen myös myynyt.
Korot ovat alhaalla, joten tällä hetkellä kaikki persaukiset ovat ostamassa asuntoja velkarahalla. Eli markkinat ovat ylikuumentuneessa tilassa ja asuntojen hinnoissa on etenkin pääkaupunkiseudulla ns. löysän rahan lisää. Kannattaa tarkkailla markkinoiden kehittymistä.
Jos kerran olet sinkku, niin hommaat naisen ja asunto tulee siinä kylkiäisenä. Kyllä kolmikymppisellä naisella pitää jo olla velaton omistusasunto.
Oliko provo? Kuinka monella kolmekymppisellä on muka velaton omistusasunto? Useimmat vasta ostavat ensimmäisen asunnon siinä vaiheesa ja asuvat siihen asti vuokralla. Opiskeluajat ovat nykyään niin pitkiä.
Ei lasketa tähän ikuisuusopiskelijoita yliopistolta. Itse valmistuin neljässä ja puolessa vuodessa Polilta ja kyllä minulla nyt kolmevitosena on jo yksi asunto maksettu ja toisestakin jo yli puolet. Käytännössä vuokralainen maksaa tämän toisen asunnon. Ja aionpa ostaa vielä kolmannenkin. Muualta ei saa rahoilleen niin hyvää korkoa kuin osakkeessa tai kiinteistössä. Tuon ensimmäisen asunnon arvo on nyt 40% enemmän kuin ostettaessa ja sen lisäksi vuokralainen maksaa ison summan vuodessa vuokraa.
Asuminen ja asunto on meno erä (oli vuokra tai omistus). Joten eipä sillä omistus tai vuokra asialla pitäisi olla kovin suurta taloudellista merkitystä, ellei sitten asu tuloihin nähden kalliisti.
Osta ihmeessä asunto itsellesi. Kunnon kokoinen. Puolet avioliitoista päätyy kuitenkin eroon, ettei todellakaan kannata siipoista haaveilla yhteisostoihin.
Ite muutama viikko sitten Jyväskylästä asunnon: valmistunut 2006, keskustan välittömässä läheisyydessä, 59 neliöisen saunallisen parvekkeella olevan kaksion. Kyllähän se maksoi paljon, mutta ei vuokralla asumisessa mun mielestä enää mitään järkeä ollut, kun oon vakiduunissa ja vuokrat on täälläkin päin nousussa.
Kyllähän asunnoista aina eroon pääsee... ja nyt maksan koko ajan itelleni pois tota summaa. :)
Vietin itsekin turhan monta sinkkuvuotta vuokralaisena. Lopulta päädyin asunnon ostoon, enkä ole päivääkään katunut asiaa. Asunto on lähes maksettu ja sen arvokin on noussut tänä aikana mukavasti.
Olen pystynyt matkailemaan ja ostelemaan itselleni kaikkea tarpeellista riittävissä määrin.
Kun työvuoteni pääkaupunkiseudulla ovat ohitse, saan ostettua maalla asuntoni myyntihinnalla sekä uuden asunnon että kesämökin ja tilillekin jää vielä eläkepäiviksi käyttövaroja.
Kyllä oma asunto vaikuttaa ihmisen itsetuntoon, ja jos olisin vielä siinä elämänvaiheessa, että etsiskelisin itselleni kumppania, ajattelisin, että asunnon hankinta osoittaa ihmisessä jonkinlaista pitkäjännitteisyyttä mikä on plussaa parisuhteessa.Että ei elä pelkästään kädestä suuhun ja kaada tulojaan alas kurkusta.
Täältä löytyy myös yks 31 sinkku henkilö. Omaa asuntoa en ole hankkinut, eikä tähtäimessä ole. Mahdollinen asuntojen arvonnousu yleensä yli arvioidaan ja asuntojen arvo laskee käytännössä kaikkialla muualla paitsi keskustassa. Jos asunnon ajattelee jostain ostaa niin yhtiö vastiketta ajatellen olisi hyvä jos katu tasossa olisi liiketilaa ja tätä kautta yhtiövastikkeen määrä pienenee.
Velka on aina velkaa. Kannattaa aina ajatella niin että velallisena maksaa kaikista ostamistaan tuotteista sen yleisen koron verran. Koska sen kuitenkin joutuu lyhentää myöhemmin. Itse harrastan osake sijoittamista ylimääräisillä rahoilla ja 200 000 rahasto tuokin kohtuulliset lisäansiot palkan lisäksi. Olen ihan tyytyväinen vaikka omistus asuntoa ei olekkaan.
Vuokralla asuvana on ei ole velkataakkaa. Elämä on helpompaa. Kyllä omassa asunnossakin menee rahaa yhtiövastikkeeseen, lainan korkoihin ja asunnon remonttiin. Kun nykyistä työtäni ajattelee, joka on paskaa tehdastyötä, en ikinä haluaisi olla tuolla orjana 15-20 vuotta asunnon vuoksi.
Jos opiskelun myötä pääsen parempiin töihin muutamaksi vuodeksi ja saan rahaa säästöön, miksei omaa asuntoa voisi sitten harkitakin. Jos ja jos...
Itse olen 24-vuotias sinkku ja pari vuotta sitten otin lainaa ja ostin Helsingistä oman kämpän. Pieni ja söpö 25 neliöinen luukku.
Sitä ihmettelen, Miksi sitä pitäisi etukäteen maksaa ylimääräisestä tilasta JOS tuleeki puoliso ja JOS tuleeki lapsia, jne. kuten aiemmassa viestissä: "50 neliön kaksiota ajattelit? Onhan se tosiaan yksin asuvalle kiva, mutta mitäs sitten jos/kun se emäntä löytyy?:) Kahdelle tuo on ehkä vähän nafti, riippuu kuinka paljon tilaa tarvitsee. Ja sitten jos jälkikasvua tulee, niin ainakin ihan liian pieni."
Ostin asuntoni nykyisen elämäntilanteeni mukaan, ja jos se muuttuu ja vaikkapa avoliitto tuleekin ajankohtaiseksi niin se on sitten sen hetken pohtiminen. Että myykö tämän pois ja ostaa kimpassa uuden. Vai kokeileeko esimerkiksi ensin yhdessäasumista vuokralla ja maksattaa kämpän velkaa silloin omalla vuokralaisella. Itse suosittelisin kyllä ostamaan vain sen kokoisen mikä itsestä tuntuu hyvältä.
En ole ainakaan itse nuoresta iästä huolimatta kokenut kertaakaan olevani jumissa/loukussa/kiinni asunnossani. Opiskelu ulkomailla on haaveissa ja silloinkaan ei ole tarkoitus luopua asunnosta, sillä tämän keskustan kämpän saa näin juuri remontoituna varmasti helposti vuokrattua siksi aikaa.
"Saat työpaikan toiselta puolelta maapalloa niin joudut myymään talosi ellet halua maksaa kahdesta asunnosta ja tämä työpaikkojen vaihto on nykypäivänä aika yleistä"
Ei tämäkään minusta ole ongelma,sillä kuten yllä, tällaisenki tilanteen hoitaisin niin,että ottaisin vuokralaisen siksi aikaa jonka vuokrarahoilla sitä velkaa pystyy tosiaan helposti maksamaan.
Tärkeintä asuntoa hankkiessa on kuitenkin harkita rauhassa! tehdä itselle selväksi mitä ylipäätänsä haluaa, lainanottajan oikeudet ja velvollisuudet sekä huomioida lainanmäärässä myös se, että on varaa maksaa myös silloinkin kun korot nousevat. Valita itselle mieleinen asuinalue, tarkistaa taloyhtiön mahdolliset tulevat remontit. Ja ennen kaikkea löytää koti, joka tuntuu juuri sinun Kodilta. :) onnea etsintään!
Omakotitalo, kaks koiraa ja farmariauto, kiva työpaikka ja paljon kavereita. Ja kaikki nämä oon hommannu yksin, se toinen tulee kuvioihin kun on tullakseen (tai sitten ei koskaan, kuka tietää) Ja mä oon hätäsesti kakskuutonen tytönhupakko ;) Ja päivääkään en ole katunu :)
itse myös 30 sinkku mies ja aikani vatvoin samaa hommaa. tulin siihen lopputulokseen että ei tule helvettiäkään tästä hommasta, joutuu rakentamaan oman talon niin on sitä omaa tilaa, aikaa ja rauhaa.
jos sitä joskus jonkun sutturan sitten löytää niin senkin on helpoo tulla valmiin päälle :). eikä ole ongelmaa siinä vaiheessa jos ei homma toimikkaan, ei ole epäselvää että kuka pakkaa kamppeensa.
niin monet ajattelee, että "elämä alkaa sitten kun löydän sen toisen puoliskon"...?? Itse olen 26v. sinkku nainen. Pitkään haaveilin omasta talosta, jossa saa tehdä mitä lystää. Muutaman kerran kokeiltu jotain yhteisasumista miehen kanssakin, joista ei kuitenkaan tullut sitte mitään. Pitkään etsin itseni näköistä taloa, ja viimeinkin se löytyi! Vähän hirvitti ottaa iso laina yksin, mutta kenees sitten luotan jossen itseeni? Niimpä toteutin oman haaveeni, ostin pienen talon joka on aivan minun oloiseni. Nautin elämästäni..vaikkei olekkaan sitä toista puolisoa jakamassa tätä.
Eläkää itsellenne, jos ei ole kumppania. Voi olla että muuten menee aika odotellessa ja monet haaveet jää toteuttamatta vaan sen takia että "odotti sitä oikeaa". Niin minä ainakin teen, enkä ole katunut päivääkään että tein näin. Päivä päivältä vaan rakastun enemmin tähän kotiini. Minun kotiini :)
niin olen sitä mieltä että vuokralla asuminen on parempi vaihtoehto.Vaikka ne vuokrarahat menevät kuin savuna ilmaan,mutta on kuitenkin turva siitä että asunto on kunnossa,putket toimii,suurimmassa osassa vuokrakämpissä on myös ilmainen vesi jne.
Omassa kämpässä onkin paljon tekemistä ja harmia jos sattuu tulemaan jotain vikoja jne.Vuokrakämpissä sentään taloyhtiön huolto on velvoitettu korjaamaan kaikki viat,pattereiden ilmauksesta lähtien jos niikseen menee.
Itse olen asunut omistusasunnossa/talossa jo vuosia eikä tämä kyllä herkkua ole ollut.Mieluusti vaihdan vuokralle kunnalle/kaupungille/VVO:lle ettei aina tarvitse huolehtia itse kaikesta.Ja viitaten vielä yhteen tv-mainokseen,jossa kaksi vanhempaa rouvaa juttelevat roskiksella,ja toinen kysyy "Mitä sä aiot jättää lapsenlapsilles?",johon toinen "EN MITÄÄN!",ja paiskaa roskapussin roskikseen.
Otin tuon ihan vertauksena,vaikkei mainoksen asiaan liitykään,mutta että jos joku haluaa perintöä jättää jälkipolville niin ostakoon oman kämpän.Minä saatan luopua omastani ja alkaa jälleen vuokralle.Ei tarttis aina stressata....
Jos sinulla on suht varma työpaikka ja et ole muissa veloissa. Asunnon hankintaan saa verohyvityksiä koroista, vaikka poistamisesta keskustellaan ei sitä todennäköisesti toteuteta. Etu on kyllä todella pieni nykyisillä koroilla, vain muutama satanen vuodessa. Rahaahan sekin kuitenkin on.
Vanhempana voit myydä asunnon tai pistää sen vuokralle ja saada muutaman satasen lisää eläkkeen päälle.
Kannattaa muistaa putkiston käyttöikä, se on n. 40-50 vuotta ja täysremppa maksaa 400-500 €/m2 nykyään, tulevaisuudessa enemmän. Siksi olisi hyvä välttää asuntoja, jotka ovat yli 30v vanhoja. Silloin putkiremppa tulee maksuun melko pian. Paras vaihtoehto uuden sijaan voi olla vanha asunto, johon on juuri tehty putkiremppa. Yleensä tämä nostaa asunnon hintaa vain n. 300 €/m2. Jos aiot asua asunnossa vanhanakin, kannattaa miettiä hissin tarpeellisuutta.
Mielestäni paras vaihtoehto sinkulle on pieni rivitalokämppä, jos varat antavat myöten. Silloin on yleensä oma takapiha ja sauna. Asuminen on rauhallisempaa, kun on vain 1-2 seinänaapuria. Tosin yksikin rauhaton naapuri on liikaa. Jos et halua asumiselta nukkuma-, peseytymis- ja keittopaikkaa enempää, niin silloin kerrostalo on helpompi. Siellä ainakin on huoltoyhtiö tekemässä pihatyöt. Nämä on yksilöllisiä arvostus valintoja.
joo kannattaa ostaa oma, ettei mene rahat kankkulan kaivoon vuokraa maksettaessa.. tosin saat maksaa kämpän uudestaan, kun tulee julkisivu- ja/ tai putkiremontti, parevekelasitus, vesivahinko, jääkaappi hajoaa helteellä juuri kun pitäis lähteä matkalle (kokemusta on) --ja sitten matkan sijaan lähdetkin jääkaappikauppaan jne..
Näistä syistä siirryin vuokra-asumiseen ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Aina kun joku kohta reistaa, niin soitan huoltomiehelle, joka hommaa saman tien uuden -oli se sitten mikä tahansa; viimeksi pyysin uutta suihkun pidikettä ja vaihtoivat koko suihkun uuteen : D.. status ei tietty ole vuokra-asumisessa niin kuumaa, kun omistamalla, mutta mitä kukakin pitää tärkeänä ja mistä haluaa maksaa.. itse haluan maksaa siitä, että ei ole päänvaivaa asioista ja voin nostaa kytkintä mihin vaan ja milloin vaan, kun haluan..
Niinpä. Sinä vuokralaisena maksat kaiken tuon pitkän listan vuokranantajallesi SEKÄ LISÄKSI mukavan siivun rahaa tuotoksi.
Vuokralaisen yleinen harhaluulo on, että vuokranantaja olisi hyväntekijä. Ei vaan hän repii rahaa sinulla ja sinun kovasta työsteostasi ainoastaan omistamalla asunnon. Hän siis kupaa sinua tekemättä itse mitään. Elämänsä aikana vuokralainen maksaa asunnon moneen kertaan ja mitään ei kuitenkaan saa itselleen.
Asuminen maksaa aina ja omistusasujallakin on kovasti menoja koroissa, vastikkeissa, korjauksissa. Huoltakin on aina kun omistaa jotain.
Laske ostettavan asunnon hinta 1.5 kertaisena. Tällöin otat huomioon myös suuremmankin luokan remonttikulujen eräänlaisen "standardin" (jos ostat kerrostaloasuntoa).
Sitten arvioi tarkasti mitkä ovat työllisyysnäkymäsi jatkossa. ÄLÄ pohdi asuntojen hintakehitystä koska sitä on vaikea arvioida.
Jos sekä työllisyysnäkymät ovat että 1.5 kertaiset kustannukset ovat OK eivätkä pilaa suunnitelmiasi ja pystyt elämään lainanlyhennyksilläsi kuitenkin ok elämää... - go for it!
Vaikka asuntojen hinnat romahtaisivat puoleen entisestä olet kuitenkin säästänyt omaan asuntoosi pääomaa. Sama romahdus voisi tapahtua muissakin sijoituksissa, joten miksi pitää sitä jotenkin merkittävänä? Asunto on myös sijoituksena aina jonkinlaisen reaalisen käyttöarvon pitävä . Yhtiö voi konkata ja sen osakekirja muuttua siten paskapaperiksi mutta asunto on aina reaalinen tuote jolle on AINA tarvetta niin kauan kuin on ihmisiä. Samoin asumisen hinta seuraa jossan määrin koko muuta hintatasoa eli saat jokatapauksessa pitkällä tähtäimellä vastiketta omalle asunnollesi, ja tärkein vastike on asunto itse jossa asut. Samoin asunnon arvo pysyy hyvin kunhan sitä remontoidaan; siksi varaudut remointointiinkin. (ja muistat hankkia asunnon taloyhtiössä joissa muillakin on varaa remontointiin! Se että taloyhtiö konkkaa on paska juttu sinulle vaikka sinulla varaa olisi hoitaa oma osuutesi!).
Huonoja puolia on hankala löytää... sillä vaikka et asuisi asunnossa voit hankkia siihen vuokralaiset, eli omistaminen ei sidokaan (vaikka helpointa on olla sitoutuneena).
"...siihen vuokralaiset"
ne vuokralaiset pöllii sun kamat?
Kannattavuus on monen asian summa.
En tulojeni vuoksi saanut asumistukea enää, kun lapset lähtivät omiin asuntoihinsa, tullessaan täysi ikäisiksi. Edessä oli myös asunnon vaihto, kolmen hengen talous muuttui yksi henkiseksi.
Löytyi 19 vuotta vanha kaksio 144 000 mk, pakki lainasi säästötiliä vastaan ja vakituisessa työssä olevalle, 150 000 mk.
Asunto oli täysremontin tarpeessa, joten n. 50 000 mk edullisempi kuin hyväkuntoine. Vaihdoin ensin vain jääkaapin ja hellan, edelliset olivat käyttö kelvottomia ja laitatin parvekelasit.
Myin auton, näin säästyivät kulut ja sain käteistä, liikuin jalkaisin polkupyörällä ja yleisillä.
Pankin kanssa sovin lainan maksun; kuukausittain lyhennys ja korko.
Selvitin paljonko asuntoni maksaisi vuokra-asuntona ja siitä sain tuloksen
– Vuokra miinus yhtiövastike + vesimaksu, sitten tasasumma lyhennystä + lainan korko.
Asumiseni siis maksoi saman kuin olisi maksanut vuokralla.
Makselin velkaa pois, asumalla itselläni vuokralla, kahdeksan vuotta.
Sitten marssin pankkiin ja tein lainaa lisää remonttia varten, samalla uusin huone kaluja.
Otin lainaa 22 000 € takaisin maksu meni vanhan kaavan mukaan.
Uusin kaikki pinnat kaapit runkoineen ja lattiamatot.
Taloyhtiö vaihtoi ikkunat, pari vuotta sitten, olin saanut kuitenkin rahaa säästettyäkin joten 3 400 € meni käteisellä.
5.7 2010 maksan viimeisen erän asunnostani pakkiin. Sen jälkeen minulla tämän päivän markkina hinnalla 98 000 € asunto, eikä velkaa, asumiskuluni on 224 € kk / yhtiövastike.
Asunnosta maksoin siis 50 000 € + korot, mutta en maksanut yhtään enempää kuin olisin maksanut vuokralla asumalla. Olen siis saanut säästöön + asunnon arvo on noussut 48 000€.
Jos asuisin vuokralla samantasoisessa tasoisessa asunnossa, olisi vuokra nyt 630 € + vesimaksu.
MUTTA suunnitelmat pettivät siten, että jouduin sairasloman kautta eläkkeelle yhdeksän vuotta sitten.
Työvuosia oli ennen eläkettä vain 37 v, joten työeläke jäi 43 % silloisen täyden 66 % sijasta.
Jos olisin asunut vuokralla, tulojeni laskettua, olisin saanut tulojeni perusteella asumistukea, joka tämän vuoden alussa olisi ollut 284,54 € / kk asunnosta maksamaani “vuokraan” ja tuloihini rinnastettaessa.
Jos laskisi 250 €/ kk asumistukea, on yhteiskunta säästänyt 9 x 12 kk = 108 kk x 250 € = 27 000 € kohdallani, siksi ettei omaan asuntoon maksavalle makseta asumistukea.
Vuokra olisi nousut tänä asumisaikanani, minkä verran sitä en ole seurannut.
Kunta on säästänyt 27 000 € viimeisen yhdeksän vuoden aikana asumistukia.
ostaa sillä pitemmän päälle ostos kannattaa. Eläkkeellä on sitten asunto josta maksaa vain kulut eikä lainaa jolloin varmasti jää enemmän rahaa käteen varsinkin kun mitottaa menot tulojen mukaan. Turhaa on odotella että löytääkö jonkun siihen hankkeeseen mukaan koska se saattaa olla todella aikaa vievää kuten sinulla on mennyt? Olisimpa itsekkin ollut rohkeampi, reippaampi ja aikaansaavampi asioiden suhteen niin voisi olla asiat paremmalla tolalla.
Edessä oman asunnon hankinta.
Asiahan on nyt niin että, tällä hetkellä kenenkään ei kannata ostaa asuntoa etenkään velaksi. Ihan sama onko sinkku vaiko perheellinen. Myin talvella oman kaksion pois 5 v omistuksen jälkeen kuitaten arvonnousun pois. Parin vuoden sisään asuntoja saa paljon halvemmalla. Nyt on aika kasvatella käteisvarantoja halvassa vuokra-asunnossa.
Nyt ollaan asuntojen reaalihinnoissa jo yli 80-90 lukjen taitteen kuplahintojen:
http://www.stat.fi/til/ashi/2010/01/ashi_2010_01_2010-04-30_tie_001_fi.html
Kiire pois, antaa kuplauunojen maksaa hintakuplan poksahdus.
Ilman muuta... jos haluaa. Talous ja asunnon koko pannaan tasapainoon sillä, että ensin lasketaan, paljonko olet kuukaudessa valmis pistämään rahaa likoon asumisen puolesta. No se tällä hetkellä kohtuuvuokran tietenkin + sitten mitä säästöön jää ja vähän tiukennat elämisbudjettia. Niistä yhteensä tulee summa per kuukausi x 12 = on summa vuodessa x 10 = summa 10 vuodessa. Tuliko sama kuin sinulla jo oleva 50%:n oma osuus. Tiedät jo, miten paljon asunnot, se suunnittelemasi 50 neliöö teilläpäin maksaa. Sitten pankkiin tilattu aika ja laskelma mukaan ja kysymykset valmiina, että tän verran tarvittais lainaa. Käyt sitten vaikka kahdessa tai kolmessa pankissa ja pyydät niiltä lainatarjoukset, koska ne ovat palvelemassa sinua ja haluavat myydä jotain. Pyydät vaihtoehtoisia lyhennys+korkomaksuehtoja. Lainaa voidaan maksaa tasamaksulla joka kuukausi saman verran, johon on ynnätty lyhennys ja korko, usein siitä suunnitelmasta ei voi poiketa. Toinen on lyhennystä joka kk ja vuosi yhtä paljon, mutta alussa menee kuukausittain tai mikä nyt sovitaan lyhennyskaudeksi, korkoon suurempi summa, mutta pienenee sitä mukaa kuin lainakin. Siihen voi saada vapaakuukausia, mutta maksettava kuitenkin. Vertailet tarjouksia, tarkastelet budjettiasi.
Toiseksi tärkeimmäksi tulee se, mihin korko on sidottu, miten herkästi se muuttuu, se kannattaa opiskella, jos ei ennen tiedä niin pankit kertoo, tarkkana vaan, mitä ne kaikki sidonnaisuudet, annuiteetit, primet ja muut tarkoittaa. On myös joitain takuukorkoisia lainoja tai takuu siitä, että eivät nouse enempää kuin tietyn %:n. Heti ei kannata nimeään alle pistää vaan laskelma mukaan ja mietintää.
Pankki palvelee, mutta se myös elää myymistään lainoista, ettei pidä ostaa mitään umpimähkään, eikä pistää talouttan niin kireälle, ettei selviä tilapäisestä työn tai terveyden menettämisestä. Vararahasto pitää olla tai apujoukot tarvittaessa.
Onnea asunnon etsintään! Raha ratkaisee, eikä vaimon koko! Ei yksi ihminen pystyssä paljon tilaa vie.
Eli älä osta asuntoa - voit vaikka sairastua ja joutua työkyvyttömäksi! Siinä sitä sitten ollaan älyttömän lainan kanssa...
Kannatan 50 naisen mietteitä, itsellä on aivan sama tilanne. Aikaisemmin olisi ollut varaa asuntoon ja mahd. ottaa pieni laina. Mieluummin asun vuokralla kohtuullisen edullisesti ja käytän pienen palkkani muuhun. Eikä tosiaan tarvitse elää kuin itselleen. Ei sitä asuntoa ja rahoja saa mukaansa kirstuun, se kannattaa muistaa!
Ehdottomasti omistusasunto sinkuna tai ei. Jos jotain tapahtuu elämässä, niin aina voi myydä asunnon pois ja palata vuokra-asumiseen...tai etsiä uuden kumppanin kanssa yhteinen asunto. Siinä on kuitenkin mukavasti kertynyt pääomaa vuosien aikana. Lisäksi asunnon arvo pääasiallisesti on noususuuntainen. Laina on pitänyt korkovähennysoikeudesta johtuen veroprosentin alhaisena joten palkasta käteen jäävä osuus on selvästi suurempi kuin vastaavalla vuokralla asuvalla kollegalla. Mutta toki jokainen voi elää omien näkökulmiensa johdattamana. Suomessa asuntokaupoilla pelaaminen on kuitenkin monelle duunarille ainoa tapa rikastua...jos joku haluaa valita köyhyyden niin se toki heille suotakoon. Raha ei toki tuo onnea, mutta se helpottaa paljon asioita elämässä. Pelkällä työnteolla tässä maassa ei rikastu.
Mitä mahtavat ne amerikkalaiset duunarit ajattella jotka uskoivat ikuiseen arvonnousuun, ja mitoittivat lainansa sen mukaan. Ai niin, asiahan ei koske suomea.
No tottakai kannattaa.
Asun omassa, asunut reilu 10 vuotta. Ja tykkään. Elämäntilanne on muuttunut kuitenkin tässä vuosien aikana, elikkä olen nyt työtön. Sain kuitenkin pankilta lainanmaksuun pienennystä, elikkö pärjään ihan hyvin nyt. Eipä tarvi kämppää myydä.
Lainanmaksu tietenkin piteni, mutta so what! Kun töitä taas löytyy, voin maksaa enemmän. Saako vuokra-asuntoon pienempää vuokraa työttömänä? Empä usko.
Tällä hetkellä en tosiaankaan asuisi tällä hinnalla missään vuokralla.
Rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy on tietenkin arvovalinta rikastuttaa vuokranantajaa.
samanlainen arvovalinta kuin rikastuttaa pankkeja ja urakoitsijoita
ehdottomasti ostaa ja mieluiten kaupungista. Maalla kun käy niin siellä on sairaasti hyttysiä. Kaupunkilaistuneena ei sietäis niitä yhtään.
Minä ostin 10 v sitten itselleni rivitaloasunnon, jonka olen maksanut aikoja sitten. Tosin asunto sijaitsee kaukana pääkaupunkiseudusta, ja sen hinnasta suuri osa oli säästössä. Helsingistä en asuntoa ostaisi olisinpa sitten sinkku tai ei.
vaan rivitalosi johdosta:)
Itse ostin 22-vuotiaana ensiasunnon, jossa olen nyt asunut nelisen vuotta. Nyt opiskelen vielä samalla, mutta kun valmistun,niin ostan kaksion tai kolmion ja mielellään rivitaloasunnon, jotta saa laittaa takapihaa jne. Olen sinkkunainen, mutta elän tässä hetkessä, enkä haaveile, "että sitten kun jos tapaan joskus" jonkun miehen, niin vasta sitten ostan isomman. Ehei, elän itselleni, omaa elämääni ja jos se oikea osuu kohdalle, niin silloin sitten yhdessä haaveillaan millaisessa kodissa yhdessä viihtyisimme. Omaan kotiini en kuitenkaan ketään ottaisi pyörimään.
vinkki. huomaa että ihminen kun on pitkään yksin niin ei kaipaakkaan ketään nurkkiin asumaan.
palkasta ja säästöistä. Mitä enemmän rahaa, sitä paremmin uskaltaa ja kannattaa. Siitä täytyy olla myös varma, että haluaa jäädä ko. kaupunkiin asumaan pysyvästi. Pelkkä työpaikka ei ole minun mielestä riittävä syy, vaan kaupungissa täytyy olla ihmiset joihin olla yhteyksissä ja viihtyä kaupungissa/paikkakunnalla yleensäkin. Emäntiin ja isäntiin ei kannata luottaa, ne tuppaa tulemaan ja menemään.
riesakseni. Toinen on oma asunto ja toinen on nainen. Näistä kun pysyt erossa, niin elämäsi on paljon helpompaa.
Minun ei ainakaan kannata ostaa, asun siistissä pienessä rivitalohuoneistossa josta maksan vuokraa 150e kk Hesan keskustaan matkaa vain parikymmentä kilsaa. Miksi ostaisin oman?