... niin mielestäni se ei ehkä oikeuta uskottomuuteen, mutta ainakin antaa kuuman kipinän sille. Jos seksielämä parisuhteessa on täysin olematonta tai väkinäistä, ei voi olettaa, että puoliso pysyy täysin uskollisena, kärvistelee, eikä lähde muualta hakemaan täytettä seksuaalisille tarpeilleen. Jokainen voi sitten itsekseen miettiä onko se oikein ja hyväksyttävää. Vaihtoehtojahan on tasan kolme:
1) Suhteen seksielämä saadaan siedettävälle tasolle
2) Tarpeet täytetään muualla
3) Erotaan
X) Tätä vaihtoehtoa ei kenenkään tarvitse hyväksyä, joten en sitä edes mainitse
Monesti vaihtoehdoista käydään lävitse kaksi (2 & 3 kohta). Vaihtoehdossa 1) on se huono puoli, ettei se monesti ole kestävää, vaan tilanne palaa ennen pitkää lähtöruutuun. Sen takia suhteen kannalta olisikin hyvä ottaa asia vakavasti ja puida se yhdessä läpikotoisin.
Seksuaalisuus on merkittävä osa parisuhdetta ja jos tämä osa suhteesta ei toimi ollenkaan - ollaan jo pahassa ja kestämättömässä kriisissä. Se ei paranna suhdetta mitenkään - päinvastoin. Useimmiten krooninen tilanne eskaloituu ennen pitkään. Suhteen kannalta ongelmasta pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti. Seksistä pidättäytyvä kumppani myös on suhteen kannalta velvollinen avoimesti ja rehellisesti puhumaan haluttomuudestaan. Yhdessä voivat sitten miettiä tilannetta ja miten edetään.
Pihtaavan kumppanin tunnistaa mm. näistä (jo kahden kohdan täyttyminen selvä hälytyskellon ääni):
1. Ei tee aloitteita seksiin
2. Keksii tekosyitä millä seksin voisi välttää (päätä särkee, väsyttää, katotaan huomenna, you name it..)
3. Välttelee seksistä puhumista ja kiusaantuu aiheesta
4. Ei ole kiinnostunut intiimistä läheisyydestä
Yksilöiden seksuaalisuudessa voi olla huomattaviakin eroja. Ihmiset kokevat seksin merkityksen ja siihen liittyvät asiat eri tavalla. Jotkut saattavat ajatella seksin olevan osa luonnollista parisuhdetta ja yhdessä olemista ilman sen suurempaa filosofiaa. Joillekin se taas voi olla syvällisempi yhteys ja aihe hieman kimurantimpi. Nämä eivät välttämättä tule täysin esiin suhteen alussa ja tutustuessa toiseen. Monet asiat myös vaikuttavat yksilön halukkuuteen (sosiaaliset, terveydelliset, elämäntilanne, minäkuva jne...) Sääntönä voidaan pitää, että terveessä ja toimivassa parisuhteessa seksuaalista halukkuutta esiintyy kumppania kohtaan. Yläistäen miehet kokevat seksin seksinä ja pystyvät keskittymään siihen pelkästään, naiset taas ovat moniulotteisempia, eivätkä välttämättä pysty sulkemaan arkisia asioita sen ulkopuolelle.
Parisuhteen seksielämän kuolemiselle on varmasti kymmeniä syitä ja monesti se on useamman tekijän summa. Itselleni tekee pahaa katsoa kun monet hyvät miehet ja naiset joutuvat kärvistelemään, kun puoliso tukahduttaa toisen seksuaalisuuden. Olkoon syy(t) sitten mitä tahansa.
Itse jouduin painimaan asian kanssa ollessani pidemmässä teini-iässä aloitetussa suhteessa. Silloin en vielä ollut yhtä haukkasilmäinen yksilö ja muutaman yhdessä vietetyn vuoden jälkeen seksielämä käytännössä kuoli. Ensimmäisinä vuosina seksiä oli sen verran, että ihan hyvin toimeen tuli, mutta eri syistä se hiljalleen vähentyi kunnes kutistui lähes olemattomaksi singulariteetiksi (käytännössä kerran-pari kuussa tai välillä vielä harvemmin). Itseäni kunnioittavana miehenä en tilannetta loputtomiin jäänyt seuraamaan, vaan aloitin sitten muiden naisten tapailemisen kumppanin sitä tietämättä. Pyörittelinkin säännöllisesti useampaa naista samanaikaisesti, tehden näille kuitenkin tilanteen riittävän selväksi. Kun normaalit asiat eivät tehonneet seksielämän herättämiseksi / läpikäymiseksi ja huomasin lopun tulleen - pitkitin vain väistämätöntä tilannetta tällä vaihtoehdolla. Jonkun ajan päästä sitten tiputin pommin kumppanini niskaan ja kerroin mitä olin touhuillu, sovittiin sitten yhdessä erosta (tämän jälkeen yritti tosin vielä vuoden verran kinuta takaisin). Nykyisin olen hyvässä ja toimivassa suhteessa, muita naisia ei tarvitse edes ajatella.
Hauskaa ja antoisaa kesää! ;)
1) Suhteen seksielämä saadaan siedettävälle tasolle
2) Tarpeet täytetään muualla
3) Erotaan
X) Tätä vaihtoehtoa ei kenenkään tarvitse hyväksyä, joten en sitä edes mainitse
Monesti vaihtoehdoista käydään lävitse kaksi (2 & 3 kohta). Vaihtoehdossa 1) on se huono puoli, ettei se monesti ole kestävää, vaan tilanne palaa ennen pitkää lähtöruutuun. Sen takia suhteen kannalta olisikin hyvä ottaa asia vakavasti ja puida se yhdessä läpikotoisin.
Seksuaalisuus on merkittävä osa parisuhdetta ja jos tämä osa suhteesta ei toimi ollenkaan - ollaan jo pahassa ja kestämättömässä kriisissä. Se ei paranna suhdetta mitenkään - päinvastoin. Useimmiten krooninen tilanne eskaloituu ennen pitkään. Suhteen kannalta ongelmasta pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti. Seksistä pidättäytyvä kumppani myös on suhteen kannalta velvollinen avoimesti ja rehellisesti puhumaan haluttomuudestaan. Yhdessä voivat sitten miettiä tilannetta ja miten edetään.
Pihtaavan kumppanin tunnistaa mm. näistä (jo kahden kohdan täyttyminen selvä hälytyskellon ääni):
1. Ei tee aloitteita seksiin
2. Keksii tekosyitä millä seksin voisi välttää (päätä särkee, väsyttää, katotaan huomenna, you name it..)
3. Välttelee seksistä puhumista ja kiusaantuu aiheesta
4. Ei ole kiinnostunut intiimistä läheisyydestä
Yksilöiden seksuaalisuudessa voi olla huomattaviakin eroja. Ihmiset kokevat seksin merkityksen ja siihen liittyvät asiat eri tavalla. Jotkut saattavat ajatella seksin olevan osa luonnollista parisuhdetta ja yhdessä olemista ilman sen suurempaa filosofiaa. Joillekin se taas voi olla syvällisempi yhteys ja aihe hieman kimurantimpi. Nämä eivät välttämättä tule täysin esiin suhteen alussa ja tutustuessa toiseen. Monet asiat myös vaikuttavat yksilön halukkuuteen (sosiaaliset, terveydelliset, elämäntilanne, minäkuva jne...) Sääntönä voidaan pitää, että terveessä ja toimivassa parisuhteessa seksuaalista halukkuutta esiintyy kumppania kohtaan. Yläistäen miehet kokevat seksin seksinä ja pystyvät keskittymään siihen pelkästään, naiset taas ovat moniulotteisempia, eivätkä välttämättä pysty sulkemaan arkisia asioita sen ulkopuolelle.
Parisuhteen seksielämän kuolemiselle on varmasti kymmeniä syitä ja monesti se on useamman tekijän summa. Itselleni tekee pahaa katsoa kun monet hyvät miehet ja naiset joutuvat kärvistelemään, kun puoliso tukahduttaa toisen seksuaalisuuden. Olkoon syy(t) sitten mitä tahansa.
Itse jouduin painimaan asian kanssa ollessani pidemmässä teini-iässä aloitetussa suhteessa. Silloin en vielä ollut yhtä haukkasilmäinen yksilö ja muutaman yhdessä vietetyn vuoden jälkeen seksielämä käytännössä kuoli. Ensimmäisinä vuosina seksiä oli sen verran, että ihan hyvin toimeen tuli, mutta eri syistä se hiljalleen vähentyi kunnes kutistui lähes olemattomaksi singulariteetiksi (käytännössä kerran-pari kuussa tai välillä vielä harvemmin). Itseäni kunnioittavana miehenä en tilannetta loputtomiin jäänyt seuraamaan, vaan aloitin sitten muiden naisten tapailemisen kumppanin sitä tietämättä. Pyörittelinkin säännöllisesti useampaa naista samanaikaisesti, tehden näille kuitenkin tilanteen riittävän selväksi. Kun normaalit asiat eivät tehonneet seksielämän herättämiseksi / läpikäymiseksi ja huomasin lopun tulleen - pitkitin vain väistämätöntä tilannetta tällä vaihtoehdolla. Jonkun ajan päästä sitten tiputin pommin kumppanini niskaan ja kerroin mitä olin touhuillu, sovittiin sitten yhdessä erosta (tämän jälkeen yritti tosin vielä vuoden verran kinuta takaisin). Nykyisin olen hyvässä ja toimivassa suhteessa, muita naisia ei tarvitse edes ajatella.
Hauskaa ja antoisaa kesää! ;)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Luin tuon pitkän juttusi ajatuksella läpi ja on kuin olisi omaelämänkertaa lukenut siihen asti että tuli syrjähyppyjen vuoro.
Olen nyt jo jonkin aikaa miettinyt että en jaksaisi tätä pakkoselibaattia joka katkeaa noin 3-6 viikon välein, kertaalleen, ja aika latteaan suoritukseen.
Itse mietin että mitä jos ihan tarkoituksella tekisi silloin tällöin muutamia syrjähyppyjä, olisiko sillä tervehdyttävä vaikutus myös avioliittooni, vaimoa kun ei makuuhuoneessa tapahtuva aktiviteetti kiinnosta lainkaa.
Mielestäni tällaisen passiivisen osapuolen pitäisi jopa itse ehdottaa että ole hyvä, käy vieraissa, jos kerran seksielämä latteudesta on jo käyty monta vuotta keskusteluja.
Yhdessä oleminen on kivaa mutta tulee aivan käsittämättömän huono fiilis kun selibaatin katkeamisesta on kulunut ...viikko, ja siinä sitten tiedät tuon fiiliksen kestävän 2-5 viikkoa, niin se jo näkyy, kuten laulussakin sanotaan.
Syrjähyppyjen kohde ei saisi olla liian houkuttava ettei tule tunteita, suoritus riittäisi.
On itsellä sellainen olo että jos jossain tulee tilaisuus kielletylle hedelmälle niin kyllä sen varmaan käytän?!?
Tästä tulee varmaan monta moraalisaarnaa, mutta hyvät naiset, ennen kuin kommentoitte, ajatelkaa asiaa ensin, sanotaan että se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa.
Omasta kaveriporukastani tiedän tämän selibatismin olevan melko yleinen "sairaus", kukaan ei kehu saavansa kotona tarpeekseen.
Tiedän että jos tämä näin jatkuu ja itselle tulisi vaikka ongelmia myöhemmin jäykkyyden kanssa, en varmaan pystyisi antamaan vaimolleni anteeksi niitä vuosia jotka olen menettänyt tässä puntaroidessani vaihtoehtoja.
Meillä on 2 lasta, jotka nyt sitoo, jos niitä ei olisi niin olisin kyllä lähtenyt jo aiemmin, se on varma.
NAISET, RYHDISTÄYTYKÄÄ, tai menetätte pelin...
Ei toi ole vaan miesten ongelma ettei seksiä saa omalta aviopuolisolta tai avokilta.
Ite olen ollut ilman seksiä jo kuukausitolkulla vaikka miehellä ei pitäis olla mitään ongelmaa sen tarjoamisen puolessa. En saa mitään vaikka koitan houkutella pitääkö mun juottaa se känniin ja raiskata?
Ei taida onnata sekään.
Olet oikeassa, mutta yleisintä se on toisinpäin.
Välttämättä ei ole edes kovin isoa eroa kuin paljon yleisempää onko pihtaaja nainen tai mies,
olen vaan nyt huomannu kun olen itse samassa tilanteessa että miehen pihtaamisesta ei kehdata puhua.
On tämä noloa olla oman miehen mielestä ei haluttava tai on miehellekkin noloa jos siitä muut tietäisi ja ajattelisi ettäoisi impotentti tai homo (anteeksi) kun ei halua vaimoaan.
Sitä vaan tarkotan että miesten pakkoselibaatista puhutaan enempi. Ja miehille on paremmat lääkkeet siihen ettei toimi vaikka naiset tietysti voi esittää halukasta.
Uskon kuitenkin että naisia ilman seksiä miehen haluttomuuden vuoksi on enemmänkin kun edes uskotaan.
Onko se sitten pihtaamista, jos ei vaan huvita? Minäkin olen aika hyvä aloittamaan seksin ja kalu jäykistyy suht helposti, mutta sitten kun päästään asiaan, niin mielenkiinto hiipuu. Vaimo ei vaan sytytä!
Arvatkaa ottaako itsetunnolle, että huomaa 2/3 panokerroista, ettei vaimo ole tarpeeksi kiihottava?
Voin kertoa, että se syö miestä.
sama vika mies ei vaan sytytä !
Dildokin saa naisen kosteeksi ja sormilla hyväily mutta kun näkee miehensä elimen
fiilis hiipuu.
Mies ei vaan ole enää niin kiihottava kuin ennen.
Hyvä ketju todella!!
Voi olla että jokaisella parilla on eri ratkaisu ongelmaan. Toisaalta miksi ei sallittaisi heti
seksin hakeminen kodin ulkopuolelta se ratkaisisi koko asian kerralla kun sitä talutusnuoraa
löysennettäisi.
Yhteinen sopimus että lupaa ei tarvitse erikseen anoa vaan seksi on vapaata.