Olemme olleet mieheni kans yhdessä jo 8 vuotta, enkä vieläkään ole löytänyt yhteistä säveltä anopin ja miehen sisarusten kanssa. Apen kans tulen kyllä toimeen ihan hyvin, mutta muiden kanssa olo on hyvin vaivautunut ja vältellemme molemmin puolin keskenään jäämistä. Kadehdin tuttaviani, jotka käyvät anopin kans kaupoissa tai kyläilevät puolisonsa sisarusten luona. Itse en voisi ajatellakaan moista, en tunne kuuluvani siihen perheeseen ollenkaan. Mieheni tulee hyvin juttuun omien vanhempieni ja sukulaisteni kans ja on aina toivotettu tervetulleeksi sukuun.
Onkohan enää mitään toivoa tutustua tai "lähentyä" heidän kanssaan vai onko vain tyydyttävä tähän?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai ratkaisuja tällaiseen tilanteeseen?
Onkohan enää mitään toivoa tutustua tai "lähentyä" heidän kanssaan vai onko vain tyydyttävä tähän?
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai ratkaisuja tällaiseen tilanteeseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
on, että kaikkia on mahdoton miellyttää eikä kaikista tarvitse pitää, olivat sitten siipan sukulaisia tai eivät.
Itsellä on kokemusta kahden anopin verran: niin entisen kuin nykyisenkin kanssa välit ovat hyvääpäivääkirvesvartta-tyyliä. Eka anoppi oli näppärä selkäänpuukottaja, joka esitti "urhoollista uhria" ja täysin miehensä vallan alla olevaa pikkumummoa - vaikka oli takapiruna aivan kaikessa, mitä perheessä tapahtui... Välimme olivat suht neutraalit - en lähtenyt mukaan hänen kahakointiinsa, vaikka hän alkuvaiheessa sitä yrittikin. Exän siskojen kanssa oltiin ok väleissä, mutta ei mitään bestiksiä. Kovin erilaisia ihmisiä kuin minä, yhdet "ylimääräiset" kyläreissut lasten synttäreiden ja Joulun lisäksi riittivät vuodessa.
Nykyisen miehen sisarusten kanssa emme kovin paljon ole tekemisissä ts kahden veljen vaimon kanssa kahvitellaan kerta-pari vuodessa "muuten vaan", muttei mtn sen syvällisempää. Appivanhempien kanssa tekemisissä olo on lähinnä lapsista johtuvaa.
Summa summarum: sukulaisia ei voi valita, mutta ystävät voi... En koe erityisen tärkeänä läheisiä välejä miehen vanhempiin tai sisaruksiin - omiini kyllä.