Siskoni on eronnut pariin kertaan ja niitä vähemmän vakaviakin suhteita on kuulostanut olevan, joten ehdotin sitten hänelle treffejä erään työkaverini kanssa, joka kuulostaa vastaavan siskoni odotuksia ja olevan hyvinkin vastakohta siskon edellisille miehille. Eli ei juo liikaa, ei flirttaile naisten kanssa, ei leveile rahalla, ei kulje baareissa.. varsin tavallisen ja mukavan oloinen mies siis kaiken puolin.
Mitäs luulette siskoni kysyneen ensimmäisenä minulta? Kysyikö hän kauanko mies oli ollut sinkku, onko lapsia, mitä harrastaa.. ei niin. Ensimmäinen kysymys oli, että onko minulla kuvaa miehestä. No, olihan minulla työkoneella kuvia eräältä työmatkalta, jossa hänkin oli ja se pariin kuvaankin hän oli sitten sattunut. Näin miehenä pitäisin kyseistä henkilöä ihan tavallisen näköisenä miehenä, ei mikään erityinen komistus, muttei mitään kaljamahaa, kaljua tai muutakaan erityistä miinusta ulkonäössä.
Arvatkaapa vain kelpasiko, no ei tietenkään. Mies ei kuulemma näyttänyt tarpeeksi hyvältä, sillä eihän hän voisi ottaa rumempaa miestä, mitä hänellä oli jo ollut. Miehen hyvät ominaisuudet eivät painaneetkaa vaakakupissa mitään, vaikka juuri pettämiset ja viinankäyttö olivat aina olleet ne valituksen kohteet hänen aiemmissa miehissään. Luulisi hänen kokemuksellaan jo ymmärtävän, että tietyn tasoisen ulkonäön omaavilla miehillä, jotka harrastavat vähänkin sitä flirttiä naisten kanssa, riittää taatusti vientiä ja joskus se sitten sattuu kohdalle (pettäminen).
Tämä kuuluisi tietenkin enemmän tuonne naisten logikattomuuden puolelle, mutta liittyy osaltaan kyllä tähän deittipalstankin ongelmaan.. miksi naiset ovat nirsoja ulkonäön suhteen, vaikka tietävät kokemuksesta mihin se ulkonäön ihannointi johtaa.
Mitäs luulette siskoni kysyneen ensimmäisenä minulta? Kysyikö hän kauanko mies oli ollut sinkku, onko lapsia, mitä harrastaa.. ei niin. Ensimmäinen kysymys oli, että onko minulla kuvaa miehestä. No, olihan minulla työkoneella kuvia eräältä työmatkalta, jossa hänkin oli ja se pariin kuvaankin hän oli sitten sattunut. Näin miehenä pitäisin kyseistä henkilöä ihan tavallisen näköisenä miehenä, ei mikään erityinen komistus, muttei mitään kaljamahaa, kaljua tai muutakaan erityistä miinusta ulkonäössä.
Arvatkaapa vain kelpasiko, no ei tietenkään. Mies ei kuulemma näyttänyt tarpeeksi hyvältä, sillä eihän hän voisi ottaa rumempaa miestä, mitä hänellä oli jo ollut. Miehen hyvät ominaisuudet eivät painaneetkaa vaakakupissa mitään, vaikka juuri pettämiset ja viinankäyttö olivat aina olleet ne valituksen kohteet hänen aiemmissa miehissään. Luulisi hänen kokemuksellaan jo ymmärtävän, että tietyn tasoisen ulkonäön omaavilla miehillä, jotka harrastavat vähänkin sitä flirttiä naisten kanssa, riittää taatusti vientiä ja joskus se sitten sattuu kohdalle (pettäminen).
Tämä kuuluisi tietenkin enemmän tuonne naisten logikattomuuden puolelle, mutta liittyy osaltaan kyllä tähän deittipalstankin ongelmaan.. miksi naiset ovat nirsoja ulkonäön suhteen, vaikka tietävät kokemuksesta mihin se ulkonäön ihannointi johtaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No eiköhän meitä ole joka junaan, eivät kaikki ole nirsoja... ihan samanlaisia miehiä löytyy (eivät opi kokemuksesta, ovat ulkonäön perään) ja sitten on toisenlaisia miehiä, niin kuin on toisenlaisa naisia ... ja mitä sitä oli odotettavissa, jos siskosi ei saa suhteitaan toimimaan ja ottanut jo pariin kertaan eron? Oliko tässä jotain uutta, kuin se että yleistät siskosi käytöksen koskemaan naisia yleensä?
...ja näin... Itse tykönäni juuri mietin kun erään uuden deittisaitin sekaan solahdettuani sain aikamoisen läjän vastauksia miehiltä ja kun niitä nyt on niin paljon niin ulkonäköhän nousee väistämättä yhdeksi kriteeriksi valinnassa. Yllättäen minua ei olekaan niin kauheasti kiinnostanut koko roikan kaikista komein, eikä edes toiseksi komein, sillä minulla tulee kokoajan mieleen että nämä herrat saavat kyllä naista aina halutessaan. Ja vaikka olen kallistunut sille tolalle etten aio edes mitään perinteistä vakavaa suhdetta, niin enhän minä nyt halua hetken päästä taas olla kierrätyksessä, eli pidempiaikainen rakastaja olisi ihan kiva juttu... Jos tyyppi tuntuu siltä että hänen ns. tasonsa uhkaa mennä jo itseni yli, niin eihän moisesta varmaankaan saa kuin hetken huuman. Mies kokeilee että miltäköhän se tuonkin harmaavarpusen ja vanhemman naisen kanssa vaikuttaa, ja se siitä sitten. Olettaisin että minulla on seksin ja läheisyyden tarpeita vielä puolen vuoden päästäkin... Joten kannattanee mietiskellä tämä ulkonäköpuolikin REALISTISESTI.
Jotkut naiset vaan retkahtelevat retkuihin juuri sen takia että pitää olla se imelän komea tyyppi. Joka ei sitten osaa vähäisimpiäkään käytöstapoja koska on niin oman itsensä ja "upeutensa" lumoissa. Olen itse toistaiseksi jättänyt kokonaan sivuun kaikkein upeimpien urosten tavoittelun vallan kokonaan, koska itsetunto ei ole hääppöinen enkä jaksaisi kokoajan murehtia että kauanko tämä kestää tämä juttu. Olen deitannut siis enempi öpauttia itseni tasoisia, tai ehkä vähän allekin (vaikea sanoa). Eksäni oli alussa sen näköinen että kun tapasimme, ajattelin iloisena että vau, vaihteeksi ihan HYVÄN näköinen tyyppi... Mutta kieltämättä suhde OLI aika kimurantti ja ei siinä esiintyneitä epäkohtia kyllä pelkällä hyvällä näöllä soviteta. Ja mies olisi varmaan "kuvitellut itsestään" enempiäkin, mutta hän aina ruikutti sitä että kun hän on niin lyhyt ja sen takia naiset katsovat karsaasti. Minulle lyhytkin on ihan ok, itseasiassa jopa suotava koska en kaipaa niskavammaa miestä ylöspäin katsoessa.
Sain kyllä niin paljon kuulla sitä eksän ininää siitä kuinka hän ei kelpaa naisille että ihmettelen että mikä perkele minä sitten olin, hevonen vai, eli en nainen kun se minun tykästymiseni ja uskollisuuteni häntä kohtaan ei merkinnyt yhtikäs mitään.
Jos tulee ero pitkän suhteen perään, lienee ehkä syytäkin miettiä kokonaan uusiksi että millä kriteereillä sitä kumppanuuden on solminut. Itse olen jämähtänyt vääriin tyyppeihin vain sen takia että olen ajatellut että "enhän minä muillekaan kelpaisi". Hah, enkö muka, kun kumminkin näitä suhteita on ollut enemmän kuin yksi...?!