Erosta on jo vähän aikaa. Siivotessani löysin ex-vaimon sormuksen. Oletan, että kysymättäkin hän sitä tuskin haluaa itselleen mutta nyt nostin sen kaappiin pohtiakseni mitä sille tekisin. Kyseessä on siis timattisormus siinä on tusina timantteja - ei mitään kovin isoja - mutta kuitenkin. Mitä te muut olette tehneet vastaavassa tilanteessa tai tarkemmin mitä ihmettä minun pitäisi nyt tässä tilanteessa tehdä. Heitänkö sen pois, annanko jollekin vastaantulijalle kadulla, sulatanko sen onnenriipukseksi, myisinkö sen jossain? Sormus maksoi silloin 13 vuotta sitten jotain vähän yli 10000 markkaa, eli ei nyt älyttömästi mutta siltikin...
Valtasormus
27
6495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ei ole yhteistä lasta, niin myy pois. Jos yhteinen lapsi, niin annat lapselle sitten isompana tai voi myydä nyt ja antaa rahat lapselle kun lähtee maailmalle.
Jos kyse ei ole kihla- tai naimissormuksesta, sitä ei tarvitse palauttaa parisuhdeargumentein.
Kertomasi kyse on ex-vaimollesi SINUN antamastasi lahjasta, joka jos olisi hänen hallussaan, hänen ei tarvitsisi palauttaa sinulle. Kyse on täysin sinun omastatunnostasi, palautatko hänelle kuuluvaa omaisuutta vai et.
Jos hän on pystyssä sinulle rahaa ja välit olisivat huonot, kävisin ainakin pyytämässä arvion kultasepällä.
Omatuntosi sanelee.....
Siis tarkemmin tuo sormus on minun antamani sormus hänelle. Ehkä muotoilin asian vähän epätarkasti. Ero on jo selvä osituksineen ja kaikkineen eikä tuossa mahdollisesti kiinnioleva rahamäärä oikeastaan hetkauta suuntaan tai toiseen kumpaakaan meistä. Varmaan täytyy kysyä että haluaako itselleen. Molemmat olemme edelleen hyvissä väleissä mutta molemmat myös uusissa suhteissa niin tuskin häntä sormus kiinnostaa pätkän vertaa. Itse taas en ehkä haluaisi antaa tuota sormusta lapsille. Onhan se kuitenkin merkki siitä että se liitto ei pitkään kestänyt. Sitäpaitsi meillä nyt ei muutenkaan perusteta kovin paljoa muistoesineistä ellei ne ole itse tehtyjä. Tulipas tästä probleema. Vedän sen varmaan pöntöstä alas.
eiköhän kuiltasepänliikkeet osta.
"Vedän sen varmaan pöntöstä alas."
ihan älytön ajatuskin, kun siinä on kultaa ja timantteja, jotka voidaan kyllä käyttää uudelleen. eli siitä saa rahaa myydessä.
Juu, en minäkään ymmärrä, miksi rahanarvoista tavaraa pitäisi vetää vessanpöntöstä alas. Jos siitä saa muutaman euron kultasepälle romukullaksi myydessä, miksi niitä ei ottaisi (edellyttäen, että kumpikaan teistä ei halua sitä säilyttää). Ja samalla pysyisi senkin sormuksen verran materiaa poissa jätesysteemistä, turhaa kuormitusta vaan, jos ekologisesti ajattelisit! ;-)
Mutta, jos teillä nyt ei arvostetakaan muita kuin itsetehtyjä muistoesineitä, niin et voi tietää, miten lapsesi ajattelevat muutamien vuosien kuluttua tai vaikka silloin, kun teistä on aika jättänyt. Silloin sormus, jonka iskä äiskälle antoi, voi olla kultaa kalliimpi muisto teistä lapsillenne. Sinulle se on muisto epäonnistuneesta suhteesta, mutta lapsesi voivat joskus nähdä asian ihan toisin. Puhun kokemuksesta. Kannattaa pohtia.
Jos teillä on yhteisiä lapsia, annat sen lapsellesi kun hän täyttää 18. Jos ei ole tyttölasta, niin annat pojalle. So simple it is! Kyllä lapset arvostaa sitä eritavoin kuin sinä. Älä hävitä sitä missään tapauksessa! Anna rippilaphjaksi tai yo-lahjaksi. He eivät ole sinä!