Otsikkokin kertoo jo paljon mutta tosi asia on että suurin osa ihmisesti eivät kerta kaikkiaan osaa olla yksiavioisessa suhteessa. Ruoho aidan toisella puolella on aina vihreämpää. Syitä pettämiseen on varmasti satoja ja selitellä saa jokainen tekojaan mutta ihmisen luonne on vain mitä on.
Pettänyt olen ja karmaiseva totuus on että en kadu. Kiinni en ole jäänyt mutta vaikka jäisinkin en katuisi. Luultavasti tulee kaiken näköistä tekstiä mutta rakkaat ihmiset olen vain rehellinen.
Pettänyt olen ja karmaiseva totuus on että en kadu. Kiinni en ole jäänyt mutta vaikka jäisinkin en katuisi. Luultavasti tulee kaiken näköistä tekstiä mutta rakkaat ihmiset olen vain rehellinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
tässä on nyt ihan täydellinen koulukrja esimerkki, miksi pettäjä kannattaa heittää heti pihalle.
eikä sitä kannata katua.
Mitä se katumisella paranee?
Turhaa lässytystä semmoset jatka samaa rataa
se on sun elämäs.
ap:n seurustelukumppani on yhtä petollinen. Sitä saa mitä tilaa, joku kaunis päivä hän haluaa vakiintua ja kas vain saa maistaa omaa lääkettään.
Olisi hyvä, jos petturit seurustelisivat keskenään, samaa surkeaa tasoa kaikki.
Psykopaateilla ei ole omaatuntoa. Todennäköisesti olet henkisesti häiriintynyt, suoraan narsismin oppikirjasta.
Suosittelisin ihan ammattiauttajaa.
Pettäjän olin minäkin, mutta tiesin sen sentään olevan väärin, enkä niin tule tekemään ikinä. Voin kuvitella sitä raivoa, minkä miehesi kokee kun jäät kiinni, tuonlaisissa tilanteissa tulee juurikin niitä "pankkivankitilanteita" kun toisella napsahtaa päässä.
Sulla pitäis herätä tähän todellisuuteen.
Ei vaan
semmosta mikä kaduttaa ei kannata tehdä.
Opetelkaa ihmiset miettimään etukäteen!
Jos ei kaduta se oli siis oikein tehty.
Oma elämä ja vapaus!
Nimenomaan vapaus. Pysy sinkkuna jos haluat käydä naapurissa paneskelemassa. Ei tarvitse katua sitten.
Oletko sitten kun petit vaan kerran ja et tee toiste osa-aikapsykopaatti?
Saman voi sanoa että en myönnä ennen kun syyllinen löydetään,
ihan paskanjauhamista ja selittelyä.
Minäkin heitin kivellä ikkunan rikki pikkupoikana(9v) enkä katunu silti en ole gansteri tai nuorisorikollinen.
En rikkonut toista ikkunaa yksikerta riitti.
En mennyt edes selittelemään sitä terapeutille enkä papille enkä poiliisille. Joskus vaan on tullut tehtyä asioita joita ei voi sen kummemmin selittää ei kenenkään sattunut fyysisesti jollei sitten lasinomistaja hirttänyt itseään sen vuoksi.
Nyt 45v miehenä en kadu jos tuuppasen jotain halukasta naista en selittele vaimolle enkä terapeutille.
En ole narsisti enkä psykopaatti olen vaan ihan puhtaasti itsekäs ja tykkään naida. Jos toi on vaikea ymmärtää kannattaa mennä terapeutille minä ymmärrän itseäni ihan hyvin.
Oon niin samaa mieltä sun kanssa. En ymmärrä tätä nykypäivän terapioissa hyppäämissä itsestäänselvien asioiden takia. Ihan kuin ei kukaan pystyis enää kattomaan peiliin ja toteamaan, että menin ja petin, kun teki niin perkeleesti mieli. Ei siis pettää, mutta panna. Sitten jos ja kun käry käy niin mennään hemmetti soikoon terapiaan selvittelemään onko nyt ikäkriisiä tai addiktiota tms. Kun eihän nyt ketään tervettä miestä tai naista huvita ketään nussia? Eihän? :)
aaaiiiiiivaaan samaa mieltä kanssas. Oon ollu jo aika monta v naimisis ja on lapsi talo jne jne jne.. molemmat töis turvattu elämä.. Petin miestäni ja en hitto soikoon kadu tekojani YHTÄÄN: saan mitä haluan ja tulen kotia hyvänä iloisena naisena joka ei KITISE mistään eikä VAADI ukolta sellasta kipinää, joka joskus alkuaikoina oli. Siinä vaiheessa jos on muutaman vuoden yrittäny omalta osalta seksin pelaamaan unohtamatta intohimoa suhtees ja toinen on vaan nii patalaiska tekemään suhteen eteen töitä nii voin kertoa ett jossain vaihees oikeas paikas joku tulee ja hurmaa ja kemiat natsaa saman tien ja kun viel ollu ite puutteessa helevetin kauan aikaa niin KYLLÄ! Nain oikein kunnolla!!Ero ei aina ole ratkaisu. Tää on mun mielipide saatte sanoa omanne. Henk. koht mulla ei kiinnosta enkä tähän ketjuun enään pala HAHAHA!!! PS: vitun seksikkääksi ja kauniiksi on kutsuttu, ai niin joo unohtu PANTAVAKSI myös. Terveisin: Pornohiiri
joku ikävä asia ennenpitkää HIViskelee sun elämään.
Ihmettelen aina näitä nakkihaukkoja, miksi eivät pysy sinkkuna ?
Sama toki miestenkin suhteen, jos muiden lihapiirakka kiinnostaa, niin pörrää piirakkaparatiisissa sinkkuna sitten.
Onko sinun piirakka sitten jotenkinb vanhentunut kun pörräät
täällä pettäjäkerholaisten joukossa?
Minä en petä elän vaan nauttien elämästä ja sen antimista.
Jos ei ole tunteita, ei voi oikein katsoa pettäneensäkään.
Pettämistä ei ole olla sukupuoliyhteydessä suhteen ulkopuolella. Pettämistä se on vasta, jos pettäjä kokee tehneensä väärin tai petetty kokee tulleensa kohdelluksi väärin. Ihmisen luonne on tosiaan mitä on ja monilla erilainen. Olisi kuitenkin helvetin hienoa, jos molemmilla olisi samat säännöt ja sinua ei häiritsisi se, jos kumppanisi kävisi muualla. Kaikenhan pitäisi lähteä siitä, että kykenisi asettautumaan toisen asemaan ja ikään kuin "fiilistellä" vähän, "ett miltä niinq itest tuntuis..." Jos silloin tulee semmoinen "whateva" olo, niin sitten todellakin on joko moniavioinen (tai yksiavioinen ja väärän henkilön kanssa yhdessä). Jos taas tulee sellainen olo, että tätä se kumppani ei multa hyväksyisi (vaikka itse sen hyväksyisikin kumppaniltaan), niin se on eri asia. Toisen ihmisen loukkaaminen tietoisesti on jotain, minkä pitäisi kaduttaa normaali olosuhteissa. Varsinkin, jos kyseessä on henkilö, jonka kanssa suhde tuntuu hyvältä idealta...
Jos ei taas sotke sitä nusnussia hommaan, niin miltä sinusta tuntuu, kun sinulle valehdellaan... Useimmat eivät pidä siitä, mutta ihmisen luonne on sitä mitä on... Siksi pelisäännöt esille.
KOHDATKAA - OLETTE TOISTENNE SIELUNKUMPPANEITA - JA JUOKSETTE MUULTA VIERASTA ETSIMÄSSÄ!
MAILIOSOITTEET TOISILLENNE TIEDOKSI JA JO ALKOI TODELLINEN SUHINA JA KUHINA - PIIRAKAN JA MUNAN PIIRILEIKKI...:D
Sori vaan mä olen jo naimisissa! Enkä kadu.
Muuten menis tyttö23 mutta se kakkonenkin jo on, en kadu sitäkään.
No, eikös huoralle vielä yksi huora rinkiin kelpaa.
Tyypillistä piiloutua väitteen "ihmisen luonne vain on mitä on". Pettäjän vastuuttomuus ja pettäminen kohdistuu usein myös itseen. En ymmärrä miksi et elä sinkkuna, miksi pidät suhdetta yllä, jos haluat joka tapauksessa irtosuhteita myös. Olet jotenkin ns. kieroon kasvanut ja elämän arvosi ovat vähän niin ja näin.ja rehellinen kaikken viimeksi olet, sinähän petät , haloo! Taitaa pasmat olla pahasti sekaisin.
Miksi ylipäätään olet parisuhteessa? Oletkos siipeilijä? Vahvasti vaikuttaa siltä, miksi muuten roikkua suhteessa, kun pettää alvariinsa. Käry käy ennemmin tai myöhemmin. Sitten naurattaa Tuomo-setää ihan kauhiasti. Toivottavasti putkesi ovat tukossa.
Mä olen toisaalta kanssasi samaa mieltä. Mun mielestä KAIKKI ihmiset eivät ole yksiavioisia ja MONI näistä ihmisistä alistuu olemaan sitä, koska ympäristö vaatii. Meillä tuetaan voimakkaasti pelkästään yksiavioisuutta suomessa tai varmaan yleensäkin euroopassa. Ei se silti ole välttämätön totuus.
Mun mielestä rehellisyys on kumminkin suhteessa tärkeää. Enkä tarkoita sillä sitä, että sinun pitäisi nyt mennä heti kertomaan miehellesi pettämisestäsi. Tarkoitan, että jos koet olevasi sellainen ihminen, joka ei kykene tai halua olla pelkästään yhden ihmisen kanssa, olisi hyvä varmaan puhua siitä kumppanin kanssa..
Olen ajatellut, että toista ihmistä tulisi kunnioittaa niin.
Mielestäni ei ole väärin esim. seurustella ja silti harrastaa seksiä toisen kanssa, jos tämä vaan sopii pariskunnalle. Silloin voidaan sopia myös siitä kerrotaanko toisista suhteista kumppanille.
Itse ajattelen, että mun miehellä saa olla toisia naisia, mutta en itse halua tietää kuka ja milloin. Alan helposti silloin verrata heitä itseeni ja se ei ole hyvä. Toivoisin myös, että mies ei veisi heitä kotiinsa, mutta en oikeastaan voi sitä vaatia.
Eihän parisuhde mikään omistussuhde olekkaan.
Voihan parisuhteelle olla muitakin syitä kun rakkaus ja ei nykymaailmassa
ihmisten tarvitse olla avioliitossa ei ainakaan suomessa, että voisivat harrastaa seksiä yhdessä.
Kunnioittaa voi sitten jollain muullakin tavalla kun olla omistautunut vain yhdelle seksikumppanille.
Eihän tuo pelkkä muiden miesten kanssa naiminen väärin ole, kun teet heti suhteen alussa asian selväksi, etkä näyttele uskollista ja siten valehtele kumppanillesi päin naamaa. Jos sinulla on selkärankaa ja kunnioitat kumppaniasi, niin silloin kerrot heti alussa ettet pysty olemaan uskollinen, vaan haluat ns. avoimen suhteen, jossa molemmat saavat nussia toisten kanssa. Huom: Molemmat. Jos itse hyppäät muiden miesten sängyssä, et voi vaatia että mies on sinulle uskollinen. Se olisi jo naurettavan tekopyhää.
Jos taas valehtelet olevasti uskollinen ja peittelet pettämistäsi, niin suurin ongelmasi ei ole se että olet moniavioinen, vaan se että olet jollain tapaa tunnevammainen tai äärimmäisen itsekeskeinen ihminen. Et kadu pettämistäsi, koska et välitä kenestäkään muusta kuin itsestäsi. Reiluintahan olisi olla sinkkuna, jolloin saisit ihan vapaasti vaihtaa sänkykumppaneita oman mielesi mukaan. Niin sinä et kuitenkaan tee, vaan haluat samalla leikkiä seurustelua, koska sinä itse saat siitä jotain. Muiden tunteistahan sinä et välitä pätkän vertaa, vaan ainoastaan sinulla ja sinun tarpeillasi on väliä..?
Et sinä ole ainoa laatuasi. Kaltaisiasi itsekeskeisiä narsisteja on valitettavan paljon parisuhteissa, vaikka he kuuluisivatkin sinkkuina sekoilemaan.
Minä petin ensimmäistä kertaa elämässäni avomiestäni ja luulin et kaduttaa aamulla, mutta ei tuntunut miltään. Olenkin alkanut vakavasti miettimään, että voiko ihminen olla uskollisena koko loppu elämän vain yhdelle ihmiselle ehkä kaikkia ei vaan ole tarkoitettu yksiavioisuuteen?
Toiset katuu ja toiset ei. Katuminen tulee omantunnon kautta. Omatunto kolkuttaa kun on ylittänyt jonkun oman moraalisen rajan, en tiedä? Toisilla se raja on ylempänä ja toisilla alempana.
Eihän katumiselle mitään voi eikä sille että ei kadu. Kuitenkin se että et kadu nyt ei välttämättä tarkoita ettet katuisi myöhemmin. Kaikki tekee jossakin vaiheessa tilinpäätöstä itsensä kanssa.
Kokemuksesta tiedän että edellisessä" elämässäni koin jotkut asiat eri tavoin kuin nykyään ja katumus on tullut uusien arvojen myötä. Ajatella että nekin asiat muuttuvat! Nyt kaduttaa asiat joita en silloin katunut.
Tai en halunnut?
En kykene enään huijaamaan itseäni niinkuin joskus kykenin. En selittelemään ja hakemaan oikeutuksia tyhmille tempuilleni mutta silti anteeksiantaminen itselle on ollut välttämättöntä jotta minulle on mahdollista kasvaminen. Jotta voin löytää paremman itseni.
Kun on vihreämmän ruohon katsonut ymmärtää jo ettei se todellakaan ole vihreämpää siellä toisella puolen. Olisin toivonut että olisin ymmärtänyt sen katsomattakin. Kukaan ei ansaitse tulla petetyksi, nöyryytetyksi ja loukatuksi. Se on varma. Ihan sama jääkö kiinni siitä kun sen itse tiedostaa kuitenkin mitä toiselle tekee jos haluaa tiedostaa.
Katuminen tulee ihan siitä kun ihmisellä ei ole itseluottamusta tarpeeksi ei siis osaa luottaa omiin päätöksiinsä, on riippuvainen muiden mielipiteistä ja hyväksynnästä.
Aikuinen ihminen voi tehdä omia päätöksiä oman elämänsä suhteen ei sen aina tarvitse olla kaikkien mielestä
hyvä ja niitä oikeita päätöksiä ja ratkasuita samasta asiasta voi olla useita erilaisia. Pääasia että se ratkaisu on sun elämässäsi oikea.
Oppikaa ajattelemaan itse, itsehän te oman elämännekin elätte. Jos joku loukkaantuu tai saa pahan mielen sinun tavasta elää ei se ole niin merkittävää saahan se pahanmielen monesta muustakin asiasta etkä voi ruveta terapeutiksi vaikka se on hyvä duuni ja ihmiset maksaa kaikesta huuhaasta.
Luottakaa aikuset itseenne niin on helpompaa elää.
Niinhän se on että ajatelkaa vain itseänne ja omia tarpeitanne ja tehkää niinkuin hyvältä itsestä tuntuu.
Tässä itsekeskeisessä yhteiskunnassa se on tämän ajan henki.
Suosittelen kuitenkin elämistä ilman parisuhdetta, lapsia,äitiä, isää ja isovanhempia.
Ilman lähimmäisen vastuuta. Puolisona sitoudut parisuhteeseen missä minusta ei voi olettaa elävänsä kuin sinkkuna koska vaihtoehto on elää sinkkuna. Parisuhteessa joudut luopumaan jostakin saadaksesi jotakin muuta. Samoin vanhemmuudessa käy. Eli mikäli päätät jäädä baariin työmatkallasi tai kuksimaan naapurin Sinikkaa on tietenkin lapsen vika kun pahoittaa mielensä siitä kun iskä ei tullut hakemaan tarhasta.
Mitä väliä kun kuitenkin lapsi pahoittaa joka tapauksessa jostakin muustakin asiasta mielesnsä myöhemmin.
Et voi alkaa terapeutiksi? Et voi miellyttää kaikkia.
Kunhan säilytät itseluottamuksesi ja uskottelet itsellesi että näin on hyvä.
Vaimon oma vika jos ei miellytä ja kaverit kuitenkin kehuu töissä.
Jep jep.
Mummu mädyntykööt vanhainkotiinsa. Kuka sinne haluaisi mennä. Jos ei huvita mennä niin säilytä usko itseesi.
Eikös itsestään välittävä ihminen osaa auttaa muitakin?
Sääliminen on turhaa empatia ja sääli on minun mielestä eriasioita. Kun rakastaa itseään kykenee rakastamaan muitakin. Kuksimisia esimerkiksi sen naapurin sinikan kanssa ei yleensä kailoteta lapsille se olisikin todella ei aikuisen touhua leuhkia lapselle kun vanhempien pitää olla vanhempia jotka huolehtii eikä kavereita joiden kanssa kilpaillaan.
Parisuhteessakin on molempien aikuisten huolehdittava itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan ettei voi kukaan kuvitella vain odottelevansa sohvalla toisen palvelua ja huolehtimista. Kyllä itsekkyyskin on joissakin kohdin tärkeää itsestä huolehtimista ja ei se tarkoita että heti unohdetaan oma perhe .
Mummuja hoitaa nykymaailmassa harva kotonaan elämä on kaikilla melko kiireistä.
Terapeuitit on ammattilaisia ja tietävät paremmin miten toimitaan jätetään tosiaan ammattilaisille heidän
työnsä. Puolison mahdollisuus auttaa tilanteessa jossa terapeuttista apua tarvitaan on auttaa puoliso vastaanotolle. Ymmärtää että apua tarvitaan.
vastaus !
Hyvä että vielä ei maapallo ole täynnä terapian tarpeessa olevia vaan voidaan omiakin aivoja käyttää.
Järkevä tyttö
Sitten ei kannata valehdella kumppanille uskollisuudesta, vaan tehdä heti seurustelun alussa selväksi että et ole yksiavioinen. Silloin kyseessä ei ole pettäminen. Vai onko kyseessä se että sun on petettävä? Menisikö siitä mielenkiinto jos se olisikin luvallista, myös kumppanille?
Niin minäkin petin ennenkuin löysin sen oikean RAKKAUDEN ja en enään voisi moiseen=) Odota vaan sitä oikeaa!
mieltä kuin edellinen,minä myös petin ja kumppani petti.
Mutta sitten löysin todellisen rakkauden ja kaikki tuollaiset asiat jäi taakse.
Näköjään nämä teidän suuret rakkaudet eivät ole vielä pitkäkestoisia. Jos ihminen pystyy lopettamaan pettämisen, tapahtuu se henkisen kypsymisen ja vastuuntunnon kehittymisen kautta. Narsismi vähentyy ja ihminen ei toimi enää itsekeskeisesti ja impulsiivisesti. Pettäminen on aina pettäjän korvien välissä, oli kumppani tai suhde millainen tahansa.
Itse "lopetin" pettämisen noin 25 vuotiaana. Toista puolisoani rakastin yhtä paljon kuin ensimmäistä, vaikka suhde oli vaikeampi. En silti pettänyt. Koko ajatuskin tuntuu lapselliselta näin aikuisena. Kadun vieläkin tämän ensimmäisen kumppanini pettämistä ja hävettää oma selkärangattomuus. Kyllä se oli ihan omaa syytäni ja keskenkasvuisuuttani. Rakkauden määrällä, suhteen laadulla tai kumppanin ominaisuuksilla ei ole siihen mitään vaikutusta.
Ei sinun pitäisi kertoa kellekkään, kuten nytkin valitettavasati olet mennyt tekemään. Joka kerta kun ajattelet asiaa ja todistelet itsellesi katumattomuuttasi se vahvistuu mielessäsi ja kasvaa helposti sellaisiin mittasuhteisiin että sun on oikeastaan pakko siitä johonkin kirjoittaa, kommentoida tai puhua. Voit ehkä hämätä muita puheillasi, mutta omaa mieltäsi et. Asia säilyy mielessäsi lopun ikääsi ja tulee osapuolena mukaan ihmissuhteisiisi jos et kykene siitä oikeasti irroíttautumaan.
tyttö23 fin, mitäs rehellisyyttä tuossa on, olet pettänyt - siis elänyt valheellisesti valheellisessa suhteessa.
ja nyt vakuutat rehellisyyttäsi kertomalla sen netissä nimimerkillä.
oleppas nyt oikeasti rehellinen ja kerro petetyille.
te jotka olette pettureita, miksi edes ryhdytte parisuhteeseen, saako silloin kiksejä seksistä enemmän kun tehdään sitä toisen selän takana?
mitäs jos kumppaninne tekee teille samoin?
oikeastaan olisiko paikoillaan senssipalsta jossa pettäjät hakevat kumppanikseen pettäjiä?
vai olisiko kuitenkin viisainta pysyä sinkkuna?
vai onko tähän joku muu pointti, siivelläelo tai vastaava?
kertokaahan joku!
Joskus pettämiselle voi olla aika paljon syitä. Itselläni syy oli se, että olin ollut puoli vuotta parisuhteessa, kun sain kuulla, että mieheni oli pettänyt minua ollessaan reissulla kaveriporukkansa kanssa. Mieheni jäi kiinni, koska nainen otti häneen yhteyttä. Tulin itse ahdistuneeksi joten petin miestäni kostoksi entisen miesystäväni kanssa. Mieheni vakuutti koko ajan ettei ollut pettänyt minua. Kaikesta tästä kostonhimoisesta sopasta syntyi vielä hienompi soppa, joka johti siihen, että tajusin rakastavani entistä miesystävääni ja hän minua. Entisen mieheni kanssa eromme oli aikoinaan johtunut siitä, että hän muutti Lappiin ja päätimme, että suhteemme ei kestä kaukosuhdetta. Pieni kostoretki muuttui siis lopulta onnelliseksi rakkaustarinaksi, koska tiesin, kuka rinnalleni kuuluu. Muutin miehen perässä Lappiin, olemme nyt naimisissa ja odotamme esikoistamme. Ns. pettäjämieheni koki kovia, koska yhä väittää ettei ole minua pettänyt, mutta tein silloin nopean ja ehkä jopa hätiköidyn ratkaisun kun menin pettämään kostoksi. En ole kuitenkaan katunut, koska silmäni avautuivat. Väitän, että elämäni on parempaa entisen mieheni kanssa, joka ei todellakaan pettäisi minua. Mitä siis tästä opimme: Pettämiselle on aina jokin syy. Tuolloin petetynkin kannattaa katsoa peiliin.
Petin vaimoani laivalla ja en todellakaan kadu.
Heti kun tilaisuus tulee petän uudestaan.