Olen todella onnettomassa tilanteessa. Olen ollut saman miehen kanssa kohta 5 vuotta joista 2 vuotta olemme olleet naimisissa. Itse olen 22 ja mieheni on minua pari vuotta vanhempi, lapsia meillä ei ole. Mutta nyt pääni on sekoittanut itseäni paljon nuorempi jätkä ollaan tavattu muutaman kerran enkä ole kertonut hänelle että olen naimisissa.. Emme ole antaneet suhteen mennä sen pitemmälle, hän on ihana! ja pystyn kertomaan hänelle kaikki asiani ja huoleni ja hän kuuntelee minua ja näyttää ymmärtävänkin hyvin, olemme samalla aaltopituudella. Oma mieheni ei jaksa kuunnella turhanpäiväisiä ongelmiani:( ja hän on muutenkin täysin erilainen..meidän suhde on aina ollut miten sen sanoisi sellainen että minä puhun ja hän vaan myötäilee. Nyt olen täysin rakastunut tähän nuorempaan jätkään ehkä osaksi sen takia koska hän ymmärtää minua.. Tilanne tuntuu pahalta koska minulla on vielä vahvoja tunteita omaa miestäni kohtaan!! Olenkohan täysin normaali, kun tunnen näin?? ja miksi rakastuin itseäni nuorempaan hädin tuskin täysi ikäiseen ihmiseen. Kuitenkaan en voi tunteilleni mitään, olen yrittänyt lopettaa tämän nuoremman kanssa, enkä halua loukata häntä, koska hän on kanssa rakastunut minuun. Mutta samalla en halua loukata omaa miestäni, ja aviero tulisi olemaan kuitenkin todella vaikea meille kummallekin. Itse olen hyvin tunteellinen ihminen ja osaan ilmaista omat tunteeni ja haluni. Mutta mieheni taas on kun minun vastakohta hän ei halua näyttää tunteitaan eikä ehkä osaakaan tuntuu vaan että erkaannun kokoajan kauemmaksi ja kauemmaksi omasta miehestäni jonka kanssa olemme kuitenkin taivalteneet yhteistä elämää nyt vappuna 5 vuotta. Voisiko kaikki johtua siitä että olemme tässä pisteessä kun menin aikoinani mielestäni liian nuorena naimisiin. Kihloihinkin menimme jo kun olimme tunteneet 3kk. ( en tiedä) ja tämä on todella vaikeeta.
haluisin vaan heittäytyä rakkauden vietäväksi ja antaa sen viedä minua. Tuntuu että elämästäni ei tule mitään, kun ajattelen kokoajan vain tätä ihanaa ihmistä, onko iällä mitään merkitystä jos on rakastunut ja minusta tuntuu että tämä on oikein.
Mutta miten kertoa tämä miehelleni!! hän ei koskaan tule ymmärtämään minua.
Mutta onko siinä mitään pahaa jos minä kaipaan rakkautta ja helliä tunteita ja olen nyt löytänyt ihmisen joka pystyy sen minulle antamaan.
Toivon että joku voisi vastata minulle jotain lohduttavaa, ja vielä parempaa jos joku joka on tämän kaiken itse kokenut.
Pettää en haluaisi!! mutta eikö tämäkin ole jo pettämistä kun mielessäni pyörii toinen??
Kertokaa joku viisaampi!!
ja kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea!
T. Onneton-81
haluisin vaan heittäytyä rakkauden vietäväksi ja antaa sen viedä minua. Tuntuu että elämästäni ei tule mitään, kun ajattelen kokoajan vain tätä ihanaa ihmistä, onko iällä mitään merkitystä jos on rakastunut ja minusta tuntuu että tämä on oikein.
Mutta miten kertoa tämä miehelleni!! hän ei koskaan tule ymmärtämään minua.
Mutta onko siinä mitään pahaa jos minä kaipaan rakkautta ja helliä tunteita ja olen nyt löytänyt ihmisen joka pystyy sen minulle antamaan.
Toivon että joku voisi vastata minulle jotain lohduttavaa, ja vielä parempaa jos joku joka on tämän kaiken itse kokenut.
Pettää en haluaisi!! mutta eikö tämäkin ole jo pettämistä kun mielessäni pyörii toinen??
Kertokaa joku viisaampi!!
ja kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea!
T. Onneton-81
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olet tilantees kehittäny. Kohta ruikutat täällä, että petit, mies jätti eikä kakkonenkaan huolinut pidemmäks aikaa. Et olis menny naimisiin alunperinkään, kun et näköjään oo kykeneväinen aikuiseen, vakavaan parisuhteeseen. Ällöttävä omaan napaan tuijottaja.
Kuule luuletko tosiaan että mä tän tilanteen oikein varta vasten suunnittelin.. en todellakaan! Näin vaan pääsi käymään, ja mä kadunkin sitä että solmin avioliiton väärän ihmisen kanssa. :(
kiitokset vaan jokainen vastaus yhtä masentava..
Ja mä en tule koskaan pettämään!!
"Mutta onko siinä mitään pahaa jos minä kaipaan rakkautta ja helliä tunteita ja olen nyt löytänyt ihmisen joka pystyy sen minulle antamaan.
Pettää en haluaisi!! mutta eikö tämäkin ole jo pettämistä kun mielessäni pyörii toinen?? "
Et ole pettänyt miestäsi ennen kuin teet tämän pojan kanssa jotakin intiimimpää. Ethän voi mitään tunteillesi, niitä tulee ja menee ja varmasti jokaisessa avioliitossa silloin tällöin toinen tai molemmat ihastuu johonkin toiseen. Kyse on siitä ryhdytäänkö toimeen asian vuoksi, vai osataanko intohimoja hallita sen verran että mietitään onko se oikeasti sen arvoista. Ei ihastuminen ole kiellettyä, mutta esim suuteleminen ja sänkyynmeneminen on. Sekin voi olla vähän arveluttavaa jos tapaat tätä miestä jatkuvasti ollessasi ihastunut, vaikka et tekisikään mitään hänen kanssaan. Kyllä sinä itse tiedät missä raja menee teidän avioliitossa.
Mutta tärkeämpi kysymys mielestäni on se että haluatko viettää nykyisen miehesi kanssa lopun elämääsi? Luuletko että saisitte vielä välinne kuntoon ja tulisit onnelliseksi hänen kanssaan? Kuulostaa hieman siltä että olet ehkä mennyt vähän liian nuorena naimisiin, parikymppisenähän sitä alkaa vasta löytää itsensä, ja usein kolmeenkymppiin mennessä ehtii ajatusmaailma ja ihmistuntemus muuttua kovasti. Monesti kumppani ei sitten muutukaan ihan samaan suuntaan, jolloin suhde ei enää sitten "aikuisena" toimikaan....
No, jos olet tosiaan sitä mieltä että olet mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin etkä ole valmiskaan yrittämään parantaa teidän välejä ja etsimään sitä rakkautta (jota teillä kai jossain vaiheessa on ainakin ollut?), niin nähdäkseni ero on ainoa järkevä ratkaisu. Sinun on kuitenkin nyt ensin selvitettävä tämä nykyinen suhde ennen kuin ryhdyt uuteen, muutoin loukkaat turhaan monia ihmisiä ja luultavasti itsekin menet ihan sekaisin etkä enää tiedä mitä haluat. Elä vähän aikaa itseksesi ja aloita sitten vasta uusi suhde.
Noista tunteista ja ajatuksista on lyhyt matka pettämiseen! Tiedän kokemuksesta. Vaikka pettäminen on väärin ja itse hyvin tietää, ettei halua moiseen sortua, ihastuminen kehno parisuhde on vaarallinen yhtälö. Pitkäaikaisen kumppanin jättäminen on hiton vaikeaa, mutta ihastuksestakaan ei haluaisi luopua. Helposti käy niin, että haluaakin pitää kaiken itsellään ja kohta on hirveä soppa kasassa.
Ihastuksesi ei siis tiedä, että olet naimisissa? Luuleeko hän, että olet vapaa..? Koko juttuhan perustuu siinä tapauksessa valheelle. Muutaman tapaamiskerran jälkeen tuskin voi olla vielä varma, että kyseessä on unelmien mies.
Suosittelen, että ottaisit kunnon aikalisän ja etäisyyttä tähän ihastukseen. Jos avioliittosi on epätyydyttävä, selvitä asiat miehesi kanssa, ennen kuin teet mitään hätikötyä. Onnettomaan suhteeseen on helppo etsiä ratkaisua muualta, mutta harvemmin uusi mies on ratkaisu -ongelmia tulee vain tuplasti enemmän.
Ihastuksia tulee ja menee, ja usein ihminen ihastuu enemmän omiin mielikuviinsa, kuin todelliseen henkilöön. Mikset voisi vain nauttia ihastumisen suloisesta tunteesta ja ajatuksesta, että on olemassa joku ihana ihminen? Pitääkö kaikki saada omaksi? Sinulla on jo aviomies, joten selvitä asiat ja eroa, jos suhteenne on mahdoton. Älä kuitenkaan eroa vain tämän uuden tyypin vuoksi, eikö se olisi aika kevyt peruste?
Onnea ratkaisuillesi :)
.. ettei kukaan alle 25v saa mennä naimisiin, eikä alle 30 v hankkia lapsia...
säästyis tämä maailma monelta ongelmalta.. kun tuo vastuuntunto ei näköjään kehity nykyajan ihmisillä enää samaan tahtiin kuin joskus ennen..
Olen sinua paljon vanhempi, mutta ihaistuin päättömästi minäkin ja reilusti itseäni nuorempaan mieheen.
Oli ihanaa olla rakastettu ja haluttu. Ehdimme ensitapaamisellamme olla yhdessä vain neljä päivää ja yötä, mutta minulle se riitti. Kotiin palattuani aloin heti suunnitella uutta matkaa ihastukseni luo.
Jätin tarkoituksella kertomatta hänelle, että olen naimisissa, joten suhteemme perustui valheelle.
Mies oli rakastunut minuun ja minä häneen. Minut esiteltiin häneen perheelleen ja ystävilleen, sain jopa "kihlasormuksen". Vuosien varrella jouduin keksimään valheen toisensa perään niin aviomiehelleni kuin poikaystävällenikin. Hankin toisen puhelimen, josta aviomieheni ei tiennyt mitään. Matkustelin poikaystävini luo mitä mielikuvituksellisempien tarinoiden varjolla. Olinhan rakastunut ja sain vastarakkautta! Se tuntui olevan kyllin hyvä syy kaikkeen, mitä tein, vaikka loukkasinkin heitä molempia.
Hoikistuin ja näytin ikäistäni nuoremmalta, kun onni oli jälleen palannut elämääni. Poikaystäväni halusi tulla Suomeen luokseni, ja sen estämiseksi piti kehitellä uusia valheita, hän halusi naimisiin kanssani ja taas valheet jatkuivat, sillä enhän minä siinä vaiheessa voinut enää totuuttakaan kertoa.
Poikaystäväni odotti ja rakasti, soitteli, kirjoitteli ja lähetti lahjoja. Viime talvi muutti tilannetta. Hänen soittonsa harvenivat ja lyhenivät. Olin valehdellut liian paljon ja liian pitkään. Hän kyllästyi kuuntelemaan verukkeitani ja suhde päättyi.
Olen naimisissa edelleen ja asun aviomieheni kanssa. Hän on saattanut aavistaa vuosien varrella jotakin, mutta ääneen asiasta ei ole keskusteltu. Olen onnellisessa asemassa kaikista valheistani ja pettämisestäni huolimatta, sillä mieheni jaksoi odottaa ja haluaa kaikesta huolimatta jatkaa kanssani.
Jos olisin onnen ensihuumassa eronnut ja valinnut poikaystäväni, olisin ehkä saanut 4-5 onnellista vuotta, mutta entä sen jälkeen? Olisin nyt varmasti yksin.
Jotakin sentään opin, en leiki tulella, ellen ole varautunut siihen, että poltan sormeni.
ja järki käteen. Tiedän kyllä miten sekaisin toisesta ihmisestä voi mennä suhteen aikanakin, koet tämän ansiosta onnen hetkiä ja oma miehesi tuntuu välinpitämättömältä. Kirjoituksestasi näkee että haet toisesta miehestä niitä piirteitä mitä omassa miehessäsi ei ole. Usein seurustelun alkuvaiheessa toinen tuntuukin täydelliseltä, mutta kyllä ne puutteet jokaiselta löytyy ajan myötä. Ymmärsin myös että todellisia ongelmia sinulla ei miehesi kanssa ole. Nyt kannattaisi miettiä mikä on oikeasti tärkeää ja mikä toisarvoista. Suhteen kulmakiviä ovat luottamus, rakkaus ja toisen arvostaminen, jos nämä asiat ovat kunnossa, niin se on jo paljon. Vaikuttaa siltä että miehesi on alkanut pitämään sinua ikäänkuin itsestäänselvyytenä, mikä on aina huono merkki. Puhu miehesi kanssa ja kerro miltä sinusta tuntuu. Useimmilla on sellainen ongelma, että vasta siinä vaiheessa havahdutaan miten tärkeä toinen on, kun kaikki on jo myöhäistä. Sen jälkeen asioita on aika hankala korjata. Uskon että saat nykyiseen suhteeseesi elinvoimaa herättämällä miehesi nykyhetkeen.
-m77-