Haluaisin kysyä kakkosilta, miehiltä tai naisilta, kuinka moni teistä tosiasiassa haluaisi
hajottaa sen toisen osapuolen avo- tai avioliiton. Itse en halua. Näin mennään.
hajottaa sen toisen osapuolen avo- tai avioliiton. Itse en halua. Näin mennään.
Vastaukset 37
Vanhimmat
En haluaisi mitään rikkoa tai hajottaa. Liitossa itse oleva saa itse rikkoa liittonsa jos haluaa. Jos se hänet onnellisemmaksi tekee, silloin toivon hänen tekevän niin. Valitettavasti olen osallisena näin ikävässä tilanteessa. Tätä en suunnitellut, tiettyä omaa heikkouttahan se osoittaa. Pyrkimys on päästä tilanteesta pois. Kuka oikeasti haluaisi olla toinen nainen?
on särkeä miehen avioliitto. Pohjanmaan Kulissipelle Lerppakulli putoaa korkealta ja kovaa! Pelkää ja vapise siellä senkin raukkapelkurikusipää. IHMINEN EI OLE KERTAKÄYTTÖESINE. Kaikesta on hinta maksettava!
Taisin jo maksaa sen kerran
Siis vihaat rakastajaasi, koska hän ei mielestäsi "uskalla" erota?
Vai miksi haluat kostaa?
En halua rikkoa mitään. Enkä mennä mihinkään väliin väkisin, mihin minulla ei ole tilaa, enkä usko että mahtuisinkaan jos pariskunnalla asiat olisi hyvin. Nyt suhteessa on minun mentävä rako johon mies on minut kutsunut, mutta en aio ottaa enempää tilaa, jos ei sitä anneta. Mies pitäköön huolen suhteestaan, minulle se ei kuulu.
Meillä jokaisella on vastuu tekemisistämme ja niiden seurauksista.
Laulun sanat on totta ainahan on maksettava eikös juu mitä tässä maailmassa velkaantuu...
Jos et kehtaa kertoa tekemisistäsi lapsillesi, vanhemmillesi ja peilille ihan rehellisesti, olet rosvo retkillä.
Olen samoilla linjoilla kanssasi. Hyvin kuvasit tuon salasuhteen. Näin se on minullakin. Enempää en vaadi tilaa, jos sitä ei anneta. Jokainen vastatkoon itse omasta parisuhteestaan.
on alun alkaen ollut selvä eli aloin suhteeseen tietäen, että miehellä on perhe - ts siitä huolimatta, niin ei ole mitään halua sotkeutua hänen elämänsä siihen puoleen. Olen sanonut, että en halua hänen eroavan vuokseni, vaan siksi, ettei enää halua olla vaimonsa kanssa. Aika näyttää, miten käy. Näinkin on hyvä.
Tietääkö vaimo tilanteesta ?
Ei tiedä ainakaan mun tapauksessa. Mut tykkääkö joku ihan tosissaan toisena naisena
olemisesta?? Olen gogogogon kanssa samaa mieltä, että omaa heikkoutta tää on ja pyrin
myös pois... kun vaan jostain sais voimia riuhtaistua itsensä irti...
Miksei vaimo saa päättää itse millaisessa suhteessa haluaa olla ?
tietääkö. En ole mieheltä kysynyt, hän ei ole kertonut. Mitäpä se minulle kuuluu, miten asiansa hoitaa.
Tuohon myöhempään "miksei vaimo saa päättää itse"-kommenttiin sanoisin, että sen kuin vaan päättää. Jos hänen mielestään heillä on kaikki ok, niin sitten on. Jos tuntuu, ettei ole, ottakoon asian puheeksi miehen kanssa. Eräs ystäväni tietää jopa nimeltä ja ulkonäöltä miehensä rakastajattaren, mutta on tullut siihen tulokseen, että kun arki sujuu mukavasti, niin pitäköön mies rakastajattarensa. Miksi siis minun pitäisi ilmoitella itsestäni salarakkaani vaimolle? Ei ole minun asiani.
Meillä kaikilla on vastuu teoistamme ja niitten seurauksista, paitsi syyntakeettomilla.
Aikas moni kakkonen kaikesta uhostaan huolimatta uskoo ja toivoo ja hyräilee että tahdon oikeesti olla sinun enkä vaan leikisti rakastaa. Haluatko todella olla likainen salaisuus, häpeä ilmi tullessa
tätä jatkuvaa hokemista vastuusta omista tekimisistä ja plaa plaa... Totta helvetissä olen vastuussa omista tekemisistäni - mutta en salarakkaani vaimolle. Olen vapaa nainen tekemään mitä hyvänsä, minun vastuuni on pitää osaltani huoli siitä, ettei minun varomattomuudestani johtuen käry käy.
En ymmärrä sitäkään, miksi olisin sen likaisempi salaisuus kuin esim serkkuni alkoholisoitunut vaimo, jota koko perhe peittelee ja salailee... Ja häpeä, miksi niin?
Vastuu on rankka juttu, ymmärrän ettet ymmärrä.
Jos et olisi likainen salaisuus sinusta varmaan puhuttaisiin, suloisen salaisuuden voi ja uskaltaa jakaa.
Luuletko tosiaan ettei pettämisestä kärähtäminen ole häpeällistä ? Sankari teoksiko luulet ?
miten muutamasta rivistä on jo helppoa muodostaa "profiili" niiden kirjoittajasta...
Vastuu on minulle ollut sitä, että olen huolehtinut perheettömän, syöpäsairaan sisareni asiat hautaan saakka. Vastuuta on se, etten unohda iäkkäitä vanhempiani kunnan vuodeosastolle, vaan käyn heitä tapaamassa ja ulkoilluttamassa useamman kerran joka viikko. Vastuuta oli mielestäni sekin, etten exäni uskottomuuden paljastuttua heittänyt ensimmäisenä pyyhettä kehään, vaan yritin ymmärtää, miksi niin kävi - kannoin vastuuni siitä, että puoliksi minun vuokseni parisuhde pääsi sen verran kehnoon jamaan, että ex haki lämpöä muualta.
En odottanut, että exäni salarakas (nykyinen julkirakas) alkaa "kantaa vastuuta" - koska ei hän ollut se, joka minua petti, vaan exäni. Ajattelemattomasti ehkä toimi, mutta käsittääkseni sai exältäni jonkin verran "väriteltyä" tietoa suhteemme tilasta. No, mistäpä hän sitä olisi voinut aavistaa, mies oli kuitenkin ns hyvän miehen maineessa ja luultavasti naisen myötätuntoa herätteli jutuillaan...
En luule mitään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että nämä asiat ovat "likaisia" ja "häpeällisiä" lähinnä sivullisten mielestä - niiden ihmisten, jotka haluavat mässäillä muiden asioilla. Vaikka oma liittoni päättyi miehen pettämisen seurauksena, enpä muista, että sitä olisi kylillä kailoteltu "häpeällisenä juttuna", vaikkei asiaa mitenkään peitelty. Pari kertaa kuulin todettavan, että no eipä olisi uskonut. Jos jotain opin oman liittoni päätyttyä eroon on se, etten puutu toisten tekemisiin. Koskaan ei voi tietää taustoja toisten asioista.
Sulla on tavallaan rikollisen mielenlaatu ja logiikka. Väärin saa tehdä ja muita vahingoittaa, kunhan ei jää kiinni eikä käräytä kavereita. "Vastuu" on siis lojaaliutta "rikosta" ja "rikoskumppaneita" kohtaan. Tosi asiassa kyse on kuitenkin vastuun kieltämisestä tai pakenemiesta.
Oikeasti vastuullinen ihminen ymmärtää valintojensa seuraukset myös muille ihmisille eikä tee tietoisesti toisia vahingoittavia tekoja. Tai jos tekee, niin tajuaa sen ja myöntää virheensä ja jos mahdollista niin pyrkii jopa hyvittämään tekonsa jollain tavalla. Perimmältään kyse on myös kyvystä tuntea empatiaa.
Vapaus ei siis tarkoita sitä, että "mä oon vapaa tekemään mitä mä haluan, mä voin ryöstää, raiskata tai tappaa niin paljon kuin mä haluan", eikä vastuu ole sitä, että "mä teen kaikkeni että mä en jää niistä kaikista ryöstöistä, raiskauksista ja tapoista kiinni" . Anteeksi "pieni" liioittelu. :)
No onhan nyt ryöstöt, raiskaukset ja tapot ihan eri kokoluokan asioita
kuin salasuhde, jonka aloittamisessa kaiken lisäksi mies on itse ollut aktiivinen.
Aina näitä taivastelijoita ja tuomitsijoita riittää... eivät vaan itse ole koskaan olleet
vastaavassa elämäntilanteessa, niin helppoahan se on. Pipoa sietäis vähä löysyttää.
Totta kai ne ovat eri luokan asioita. Et tainnut lukea viimeistä lausettani. Tarkoitukseni ei ollut
rinnastaa niitä suoraan tekoina, vaan tuoda esille taustalla oleva periaate asiaa kärjistämällä. Ehkä heittäydyin vähän turhan dramaattiseksi :)
En oikeastaan tiedä miksi ylipäätään vastasin viestiin. Ehkä siksi, että olin aidosti yllättynyt että joku voi tulkita vastuun käsitteen siten kuin kirjoittaja teki. Ja harvoin näillä palstoilla mistään yllättyy. Enkä nyt ihan tynnyrissä kasvanut ole. Tarkoitus ei ollut tuomita, en usko että minulla on siihen varaa - kenellä nyt ylipäätään on varaa tuomita ketään toista?
Mutta anteeksi jos jotakuta loukkasin.
Miehelläsi on vakava peliriippuvuus, jota hän ansiokkaasti salailee. Lopulta löydät postin seasta pankin kirjeen, josta käy ilmi, ettei yhteisen asuntonne lainan lyhennyksiä ole maksettu puoleen vuoteen ja perheen yhteistä lomaa varten tarkoitetun tilin saldo on 0. Haastatko oikeuteen näitä "houkutuksia" miehesi elämään järjestävät tahot - eivätkös ne ole myöskin vastuussa miehesi tekemisistä ja ns rikoskumppaneita? Kyllähän tuossakin on kyse pettämisestä, kun mies toimii yhteisten sopimusten vastaisesti...
Miehelläsi on salasuhde muutaman kuukauden ajan ilman, että aavistat mitään. Suhde päättyy ja se ei missään vaiheessa tule sinun tai perheesi tietoisuuteen. Voiko sellainen, mitä et tiedä, vahingoittaa sinua?
Rikkoa rakastajani avoliittoa, itse naimisissa ja hyvä näin
sen kakkosen avioliiton. Ihan vaan siksi, koska kyllä sen ukon tarttee saada tietää millasen horon kanssa on naimisiin mennyt. Reilua, eikö niin?
Tämä oli ilmeisesti tarkoitettu mulle. Ihan hyviä kysymyksiä. Niin, onko esim. Alko vastuussa siitä, että ihmiset alkoholisoituvat? Onko kapitalistinen markkinatalous syynä siihen, että niin monet ovat työttömänä? Asiat luonnollisestii monimutkaistuvat, mitä enemmän tekijöitä tulee mukaan. Ja on ihan eri asia puhutaanko yksilöistä vai yhteisöistä tai instituutioista. Aiheesta voisi muutenkin keskustella loputtomiin...Ymmärrän pointtisi kyllä.
On totta, että sellainen ei vahingoita mitä ei tiedä. Hyvin usein salasuhde kuitenkin tulee ilmi tai petetty osapuoli sen aavistaa. Mutta kuten sanoin, en halua tuomita ketään. Itselleni vain pettäminen on lähtökohtaisesti väärin. En siis halua tehdä sitä enkä myöskään toiminnallani sitä mahdollistaa. Itselleni asia on niin yksinkertainen. Mutta ymmärrän että kaikille muille se ei ole.
Jos se salasuhde ei vie sinun tilisi saldoa tyhjäksi ei se voi satuttaa muutenkaan jos et tiedä tilin saldo paljastaisi heti. Se vituttaisi ainakin minua.
Jos sun puoliso tuhlaa yhteiset säästöt se vituttaisi ja varmasti johtaisi eroon jos puoliso naisi vierasta ja saisit tietää se johtaisi eroon jos rahat säästyy niinkun on sovittu ja laskut menee maksuun kun on sovittu ja nai vierasta en
etkä tiedä elät yhtä onnellisena kun ennenkin.
Tietenkin salasuhde voi vahingoittaa minua vaikken siitä tietäiskään.
Miehenihän pettää minua ja varmastikin se vaikuttaa tunnepuolella meidän suhteeseemme pahasti.
Onhan jo aivan katastroofi että kun rakastelemme niin hän ehkä ajattelee ja kaipaakin sitä toista naista,jonka kanssa hän minua pettää.
Hyi hitto, miten se varmaankin vaikuttaa hänen puoleltaan suhteemme laadun huonontumiseen, vaikken tietäisikään salasuhteesta mitään.
Alkaisin kylläkin varmaan vähitellen ihmetellä asioitten laitaa.
No siihen voi vaikuttaa ihan mikävaan, sisimmässä ihmisellä joku työtressi tai bensanhinta voi vaikuttaa kaikkeen. Et vaan voi vaikka itsesi tunnet ainoaksi mitä miehesi miettii silti et voi et kykene päättämään mitä hänen alitajunnassa tapahtuu.
Ei tarvita kun yksi herkkupeppusihteeri johon miehesi silmät sattumalta osuvat ja hänen sisällä alkaa semmonen prosessi ettei siihen vaikuta vaakakupissa vaimo ja pentukatras.
En tarkota että mies harkitsisi eroa sen herkkupepun takia vaan hänen ajatuksessa on sekaisin ja ihanasti keikkuva pyöreä takamus on tehnyt vaikutuksen teidän suhteen tunnepuoleen, huomaat miehesi tuijottelevan tyhjyyteen hän vaan näkee mielessään sen ihanan keinuvan ohi. Et ikävä kyllä voi vaikuttaa jos ei se peppu satu olemaan just sinun.
Moni tuolla mainitsikin, kuinka likaista ja häpeällistä jne. jne.
ja siihen joku mainitsikin, että se on likaista ja häpeällistä lähinnä niiden ihmisten mielestä (ja toimesta), jotka haluavat mässäillä toisten ihmisten asioilla.
Pisteitä ropisee.
On ihmisiä, jotka osaavat ajatella ja ihmisiä, jotka osaavat.. niin.. mitä todella osaavat.. sanotaanko puhua paskaa..? onko liian rumasti sanottu. no, se on vaan nii helppo riehua toisten asioita.
Palatakseni vähän niin kuin alkuperäiseen aiheeseeni:
Onkohan niin, että kaksi varattua, salasuhteessa olevaa henkilöä, jotenkin automaattisesti tai
ainakin todennäköisemmin kunnioittavat toistensa parisuhteita, eivätkä halua sotkea niitä ja todennäköisemmin tuntevat olonsa tasavertaiseksi tässä salasuhteessaan? Ja muutenkin ymmärtävät toisiaan.
Jos toinen on varattu ja toinen sinkku (kuten omassa tapauksessani on asia), mietin toisinaan, olenko
vaan varatun miehen "piristys", jonkinlainen hyväksikäytön kohde, tykkääkö mies musta tosissaan jne.
Vaikka tiedän olevani ja pysyväni kakkosena, niin kauan kuin tätä kestää. Kuvittelen, että jos olisin varattu ja salasuhteessa, en miettisi tämäntapaisia asioita lainkaan.
Kaksi varattua salaa, Tasa-arvoinen suhde. Näin on.
Rakastan kuitenkin varattua salarastani.Rakastan ,järjettömästi.
Järjetön olotila. Niin paljon rakastan, että voin luopuakin.
Hyvin sanottu, vain kaksi varattua voi ymmärtää toisiaan tälläisessä tilanteessa. Me olemme itseasiassa jutelleet tästä Hänen kanssaan. Kumpikaan ei halua todellakaan lähteä rikkomaan toisen suhdetta. Samat tavoitteet jos näin voi asian ilmaista.
En koskaan tule saamaan häntä enkä anna itselleni edes unissani lupaa ajatella sitä, ja siksikin hänen ystävyytensä onkin mulle kullankallis, en tekisi mitään rikkoakseni meidän välejä. Jatkukoon ne sitten näin tai toisin, kunhan yhteys säilyy. Rakastan sitä miestä enemmän kuin saisin mutta rakastan myös omaa puolisoani. Se on mahdollista, rakastaa kahta miestä. En uskonut ennen kuin sen koin. Eri tavalla mutta samalla sydämellä.
Ei taida olla haluamis kysymys.
Aika moni liitto särkyy joko kokonaan tai muuttuu pahasti huonommaksi kun pettäminen paljastuu.
Jos kaksi varattua seikkailee on kaksi liittoa, perhettä vaarassa.
Jos toinen on vapaa, kiintymyksen kasvaessa halua oikeesti rakastaa kasvaa.....
sanobäbäbäbää
Todella kypsän ihmisen reaktio vastuuseen !
Jos salarakkaani raskisi erota, eroaisin minäkin. Mutta hän ei voi sitä tehdä, inhimillisistä monista syistä, joita ymmärrän. Kyllä salarakkaus syö liittoa ja naista/miestä. Tahto on hukassa , ei voi ajatella elämää ilman salarakasta. Voi sitä surun määrää,kun joutuu luopumaan.
itse päättää oman suhteensa jatkumisesta tai jatkumattomuudesta, jos oikesati toista rakastaa ja haluaa ettei väliin ketään tule, niin ei tule ja piste. Vaikka jommalla kummalla olisi sutinaa toisaalla vain ja ainoastaan he itse päättävät jatkavatko yhdessä vaiko eivät. Välit voi pistää poikki joko toisen naisen/miehen kanssa tai sitten erota silloisesta ykkösestä.Jos liitto on hyvä ei siihen väliin ulkopuoliset pääse ja pysty hajottamaan.
Liitto voi olla hyvä vaikka siihen väliin pääsisi toinenkin. Kun on tapaus jossa on oltu hyvässä liitossa yli puolet elämästään ja aikomus jatkaa se loppuelämäkin ja vastaan kävelee se toinen oikea, joka vie järjenkin päästä vain olemuksellaan, jonka kanssa tuntee mieletöntä vetovoimaa jota koittaa vastustaa vuosi tolkulla. Sellaista vetovoimaa jota ei ole kokenut koskaan omaa puolisoa kohtaan, ei ehkä koskaan ennen.. miten helvetissä sitä vastutaa? Kun kerran tässä elämässä eletään, mutta ei tahdo loukata omaakaan eikä halua erota pelkän vetovoiman takia. Haluaa vain kokemuksen.
Itse olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa ja ollaan puolison kanssa puhuttu tästä. Suon puolisolleni myös sen, jos hänelle joskus eteen tulee sellainen kuin minulle. Mikä minä olen häntä vankina pitämään? Tiedän hänen rakastavan vain minua, aina ja ikuisesti. Sitä ei muuta kukaan eikä mikään. Oikeasti, ei sellaista kävele vastaan joka päivä, ei kaikille edes koskaan suoda sellaista kokea.
Pitäisikö sille vastaan kävelevälle kokemukselle kertoa myös se, että hän on vain kokemus? Ja antaa hänen päättää sen tiedon pohjalta se, että haluaako olla vain kokemus vai jotain muuta? Yleensä tätä ei kerrota, koska pelätään, että kokemus jää kokematta. Ja se rakkaus sitten? Toinen oikea kävelee vastaan, tunteita on vuodesta toiseen..... suon tämän puolisollenikin, hän rakastaa vain minua aina ja ikuisesti, sitä ei muuta mikään eikä kukaan..... -Onkohan tuossa jonkinlainen ristiriita?
minustakin on. Vaan kukin tavallaan, eihän kaikkia voi ymmärtää ja jos yrittää niin sekasin menee :D