Eräs ystäväni tässä kerran väitti, että syynä huonoon menestykseeni miesten keskuudessa on kuulemma se, että olen jotenkin naiseksi liian ristiriitainen tai jopa sukupuoleton käytökseltäni. Ja että minusta on vaikea saada "otetta" tai määritellä johonkin tiettyyn muottiin tai laatikkoon.
Teen työtä ammatissa, jossa on aika lailla saman verran miehiä ja naisia. Ja kyseiseen työhön kuuluu myös likaisia ja aika raskaita työvaiheita. Ja ei minulle yleensä tule mieleenkään, että johonkin työhön pitäisi pyytää jotain miestä apuun (niinkuin jotkut naiset kyseisellä työpaikalla tuntuvat ajattelevan.)
Varsinaisia harrastuksia minulla ei oikeastaan ole. Luen kirjoja, katselen tv:tä ja räpellän jotain tietokoneella. Mainittakoon, että tv:stä katselen mieluummin dokumenttia jostain teknisestä keksinnöstä, piirrettyjä tai vaikka amerikkalaista vapaapainia kuin yhtäkään jaksoa salatuista elämistä tai kauniista ja rohkeista. Toisaalta taas voin yhtä hyvin katsella jotain hyvää romanttista elokuvaakin
No, toisaalta ulkoilen suht paljon, Kävelen usein läheisissä metsissä ja menen mielelläni tutkimaan paikkoja, joissa en ole aiemmin käynyt. Ja yleensä näiltä reissuilta tulee palattua kengät ja housut ravassa ja märkinä, kun sitä vain piti yrittää mennä sen suon ylitse.
En kovinkaan paljon ajattele ulkonäköäni. Minulla on jonkinmoinen oma tyyli ja käsitys siitä, minkälaiset vaatteet minulle sopivat, ja osaan olla erittäin tyylikäs ja edustavan näköinen niin halutessani. Ainoa vain, että yleensä minulla on tärkeämpääkin tekemistä (ainakin omasta mielestäni) kuin miettiä, onko meikit levinnyt yms.
Ja sitten kuitenkin. Omasta mielestäni en yritä leikkiä miestä tai jotain kovista. En ole niitä naisia, jotka kiroilevat, haastavat riitaa, tappelevat ja örveltävät joka viikonloppu umpikännissä. Pyrin aina käyttäytymään hillitysti ja kohteliaasti. Ja kuten sanottua, pystyn tarvittaessa olemaan myös viimeisen päälle laittautunut ja erittäinkin naisellinen nainen.
Ja kuulemma sitten se, että minusta löytyy sekä naisellisia, että miehisiä piirteitä, onkin kuulemma sitten monelle miehelle liian vaikea pala purtavaksi. Ja tämän ristiriitaisuuden kyllä tunnistan itsessäni, vaikka yllämainitussa tekstissä tulikin lähinnä kuvailtua niitä miesmäisiä piirteitäni. Sitä on jotenkin hirveän vaikea kuvailla itseään niin, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan ja oikea kuva syntyisi.
Teen työtä ammatissa, jossa on aika lailla saman verran miehiä ja naisia. Ja kyseiseen työhön kuuluu myös likaisia ja aika raskaita työvaiheita. Ja ei minulle yleensä tule mieleenkään, että johonkin työhön pitäisi pyytää jotain miestä apuun (niinkuin jotkut naiset kyseisellä työpaikalla tuntuvat ajattelevan.)
Varsinaisia harrastuksia minulla ei oikeastaan ole. Luen kirjoja, katselen tv:tä ja räpellän jotain tietokoneella. Mainittakoon, että tv:stä katselen mieluummin dokumenttia jostain teknisestä keksinnöstä, piirrettyjä tai vaikka amerikkalaista vapaapainia kuin yhtäkään jaksoa salatuista elämistä tai kauniista ja rohkeista. Toisaalta taas voin yhtä hyvin katsella jotain hyvää romanttista elokuvaakin
No, toisaalta ulkoilen suht paljon, Kävelen usein läheisissä metsissä ja menen mielelläni tutkimaan paikkoja, joissa en ole aiemmin käynyt. Ja yleensä näiltä reissuilta tulee palattua kengät ja housut ravassa ja märkinä, kun sitä vain piti yrittää mennä sen suon ylitse.
En kovinkaan paljon ajattele ulkonäköäni. Minulla on jonkinmoinen oma tyyli ja käsitys siitä, minkälaiset vaatteet minulle sopivat, ja osaan olla erittäin tyylikäs ja edustavan näköinen niin halutessani. Ainoa vain, että yleensä minulla on tärkeämpääkin tekemistä (ainakin omasta mielestäni) kuin miettiä, onko meikit levinnyt yms.
Ja sitten kuitenkin. Omasta mielestäni en yritä leikkiä miestä tai jotain kovista. En ole niitä naisia, jotka kiroilevat, haastavat riitaa, tappelevat ja örveltävät joka viikonloppu umpikännissä. Pyrin aina käyttäytymään hillitysti ja kohteliaasti. Ja kuten sanottua, pystyn tarvittaessa olemaan myös viimeisen päälle laittautunut ja erittäinkin naisellinen nainen.
Ja kuulemma sitten se, että minusta löytyy sekä naisellisia, että miehisiä piirteitä, onkin kuulemma sitten monelle miehelle liian vaikea pala purtavaksi. Ja tämän ristiriitaisuuden kyllä tunnistan itsessäni, vaikka yllämainitussa tekstissä tulikin lähinnä kuvailtua niitä miesmäisiä piirteitäni. Sitä on jotenkin hirveän vaikea kuvailla itseään niin, että kaikki tarpeellinen tulisi mukaan ja oikea kuva syntyisi.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mies ja nainen ei eroa lopuillaan paljoakaan toisistaan. Eroavaisuudet on jaettu joskus kun laji on syntynyt ja erot on liioiteltuja nykyään. Tosin nykyisin miehen arvonimen saa jo geelitukkainen velliranne :)
Tosimies pitää naista hyvänä aina ja kaikkialla! Luontainen vitti ainakin minulta löytyy suojella vauvoja ja äitejä, ihan sama onko lahkeet kuraiset :)
ttu soikoon tätä nykyistä arvomaailmaa/käsitystä yhtään mistään todellisesta..
Mitä tarkoitat huonolla menestyksellä, miehet ei kiinnostu ollenkaan, vai pelkästään seksimielessä, kiinnostuvat, mutta sitten kiinnostus äkkiä lopahtaa, väärät miehet kiinnostuu? Onko sulla kovat kriteerit miehelle?
Olikos ystäväsi nainen? Naiset ei ole laisinkaan asiantuntijoita mitä tulee miesten tulkitsimisiin. Kysele mieskaveriltasi.
Ei syy huonoon menestykseen kyllä musta noista mainitsemistasi seikoista johdu. Selitys on usein yksinkertaisempi.
"Mitä tarkoitat huonolla menestyksellä, miehet ei kiinnostu ollenkaan, vai pelkästään seksimielessä, kiinnostuvat, mutta sitten kiinnostus äkkiä lopahtaa, väärät miehet kiinnostuu? Onko sulla kovat kriteerit miehelle?"
No, seksin perässä juoksijoita on ollut, samoin tyyppejä, joiden kiinnostus lopahtaa alkuunsa. Väärät miehet... No jaa, jostain syystä tunnun aika usein houkuttelevan miehiä, joiden olemus ja käytös vaikuttaa sellaiselta, että kyseinen mies etsii jotain äidillistä huolehtijaa itselleen. Ja äidillinen huolehtija minä en todellakaan ole.
Minulla ei ole mitään tarkkoja listattuja ominaisuuksia, millainen miehen tulee olla. Kokonaisuus ratkaisee.
" ...tunnun aika usein houkuttelevan miehiä, joiden olemus ja käytös vaikuttaa sellaiselta, että kyseinen mies etsii jotain äidillistä huolehtijaa itselleen."
Hiljaisia miehiä? Turha pelko. Pelkkä väärinkäsitys, että hiljaiset etsivät äidillistä huolehtijaa. No yleensäkään kukaan aikuinen mies ei etsi, jostain syystä naisilla on tällainen hassu luulo. Tosin ei taida olla luulo. Syy useimmiten on se, että sanomalla suoraan, että hiljaiset ei miellytä, antaisi itsestä huonon ja kranttumaisen kuvan, mutta kun lisää vähän omia, ja sanoo, että mies etsi äitihahmoa, niin heti menee läpi. (Ei tosin mulle)
...liikkeellä on niin paljon hiljaisia nysviä, ei sellaisista ole mihinkään. Pitäisi olla hauska, omata huumorintajua, sellaisen kanssa viihtyisi ensi hetkestä lähtien, keskustelu soljuisi, ei tulisi tylsää hetkeä.
Ei, en tarkoita hiljaisia miehiä. (En ole itsekään kovin puhelias ihminen, joten minulla ei ole mitään varaa valittaa muiden vaitonaisuudesta.)
En edes osaa tarkkaan kuvailla mitä tarkoitin. Se ei ole hiljaisuutta, eikä edes ujoutta. Jonkinlaista kait voisi sanoa avuttomuuden- tai eksyneisyydentunnetta miehen käytöksessä. Siis jotain sellaista, kuin mies -ilmeisestikin tahtomattaan- lähettäisii viestin. "Nainen, pidä minusta huolta.
voih, mä tiedän niin millaisia miehiä tarkoitat. vedän niitä itsekin puoleeni!! Jostain kumman syystä en ymmärrä miksi, mutta viimeisissä parissa ns. suhteessa olen tuntenut itseni suhteen mieheksi (vahvemmaksi osapuoleksi) ja minä olen kuitenkin aika herkkä ja naisellinen (on minussakin tietysti vahvoja puolia, mutta näin yleisesti). En ymmärrä mikä tässä mättää... :( onko nykyajan miehissä vain niin paljon "sellaisia" miehiä??
No, oli miten oli... ainakin minä tiedän mistä puhut :) mutta ratkaisua ei valitettavasti ole :(
"Olikos ystäväsi nainen? Naiset ei ole laisinkaan asiantuntijoita mitä tulee miesten tulkitsimisiin. Kysele mieskaveriltasi. "
naisilta nyt on aivan turha kysyä minkäänlaisia neuvoja tuollaisessa ongelmassa miesten suhteen.
iloisen ja eloisan naisen itselleen, eivät mitään hiljaista ja miehistä jurottajaa.
vaikka naisten kälättämisestä aina väännetään vitsiä, niin väitän että miehistä on parempi että nainen on puhelias kuin että nainen on hiljainen. ainakin omalla kohdalla ero exän ja nyxän välillä tässä asiassa on todella suuri ja nyxän kanssa juttu luistaa ihan eri malliin kuin exän kanssa, joka oli sellainen syrjäänvetäytyjä.
SINÄ haluat puheliaan naisen. Älä sano miehet.
...tuollaiset eksyneen oloiset miehet on jotenkin viehättäviä, en tiedä tarkoitatko ihan samaa tyyppisiä. Ei mikään reppana, mutta kunnollinen, tasapainoinen, fiksu jne., jossa pieni vivahde eksynyttä pikkupoikaa, joka paljastaa miehen herkkyyden.
"No, seksin perässä juoksijoita on ollut, samoin tyyppejä, joiden kiinnostus lopahtaa alkuunsa. Väärät miehet..."
Eli et sitten ollutkaan mikään poikkeus naiseksi. Miehet juoksee sun perässä eli jälleen mitään ongelmaa ei ollutkaan. Ongelmasi on se sama vanha eli koska olet nainen, et halua tehdä aloitetta vaan miesten täytyy tulla tekemään aloite. Vaikka nykyinen systeemi ei sinun kohdallasi ole tuottanutkaan tulosta, silti itsepintaisesti kieltäydyt tekemästä itse mitään asian eteen ja valitat vain kun on niin paskoja miehiä.
"Miksiköhän... ...liikkeellä on niin paljon hiljaisia nysviä, ei sellaisista ole mihinkään. Pitäisi olla hauska, omata huumorintajua, sellaisen kanssa viihtyisi ensi hetkestä lähtien, keskustelu soljuisi, ei tulisi tylsää hetkeä. "
Miksi miehen pitäisi toimia naiselle viihdeautomaattina ilman että naisen tarvitsee viihdyttää myös miestä?
näitä ketjun naisia vituttaa ja ärsyttää: mies ei saisi olla yhtään herkkä tai tunteellinen, sellaista miestä pidetään "eksyneenä" ja "epävarmana".
" ...tunnun aika usein houkuttelevan miehiä, joiden olemus ja käytös vaikuttaa sellaiselta, että kyseinen mies etsii jotain äidillistä huolehtijaa itselleen."
Ei kai asia vain ole niin, että oletat miesten etsivän huolehtijaa ja siksi ryhdytkin sellaiseksi. Se nimittäin on ominaisus joka taatusti karkottaa miehet.
"Eli et sitten ollutkaan mikään poikkeus naiseksi. Miehet juoksee sun perässä eli jälleen mitään ongelmaa ei ollutkaan. Ongelmasi on se sama vanha eli koska olet nainen, et halua tehdä aloitetta vaan miesten täytyy tulla tekemään aloite. Vaikka nykyinen systeemi ei sinun kohdallasi ole tuottanutkaan tulosta, silti itsepintaisesti kieltäydyt tekemästä itse mitään asian eteen ja valitat vain kun on niin paskoja miehiä."
No, mitä iloa minulle on pelkkää seksiä haluavista miehistä, taikka miehistä, jotka häipyvät muutaman tapaamisen jälkeen ?
Siis mikä juttu tuo on, että aloitteen tekeminen olisi muka jokin oikotie onneen. Johan se on tullut huomattua miesten kertomista jutuista, kuinka tuloksekasta se aloitteellisuus on ollut. Eli onnistumista voi pitää suurena ihmeenä. (Ainakin jos onnistumisen kriteerinä on pidempiaikainen suhde eikä vain yhden yön juttu).
(Miksi hel***issä miehille on niin vaikea tajuta, että kaikkien naisten ympärillä ei todellakaan ole laumaa palvovia miehiä ?)
"näitä ketjun naisia vituttaa ja ärsyttää: mies ei saisi olla yhtään herkkä tai tunteellinen, sellaista miestä pidetään "eksyneenä" ja "epävarmana"."
Omalta kohdaltani voin sanoa, että en osaisi elää kovin herkän ja tunteellisen miehen kanssa. Johtuen ihan siitä, että en ole itsekään erityisen tunteellinen ja herkkä ihminen.
Nyt en kuitenkaan tarkoita mitään tunteettomuutta, vaan lähinnä sitä, miten ne tunteet tulevat esille. Tunnen itseni erittäin vaivautuneeksi, jos joudun tilanteeseen, jossa joku ihminen järjestää kohtauksen ja alkaa suureen ääneen dramaattisesti purkaa tunteitaan jostain pikkuasiasta.
Oma suhtautumistapani ongelmiin on toisenlainen. Otetaan selvää, mitä on tapahtunut/missä vika ja tehdään paras mitä voidaan tilanteen korjaamiseksi. Ei siinä mikään parkuminen auta.
...omaa kokemusta aloitteen teosta siis naisena, ettei tarvitsisi uskoa miesten tarinoita.
Kyllä, aloitteessa on se juttu, että miestä ei välttämättä kiinnosta, se täytyy hyväksyä. Jos näin käy usein, teet aloitteita liian tasokkaille miehille. Kun valitset suurin piirtein itsesi tasoisen miehen ja teet aloitteen, niin kyllä toimii, joka tapauksessa sata kertaa paremmin kuin jäädä passiiviseksi.
(Miksi hel***issä miehille on niin vaikea tajuta, että kaikkien naisten ympärillä ei todellakaan ole laumaa palvovia miehiä ?)
Tajutaan kyllä. Tarvitsetko lauman palvovia miehiä ympärillesi?
"Tunnen itseni erittäin vaivautuneeksi, jos joudun tilanteeseen, jossa joku ihminen järjestää kohtauksen ja alkaa suureen ääneen dramaattisesti purkaa tunteitaan jostain pikkuasiasta."
Ei herkkyys tarkoita sitä, miten ihminen käyttäytyy, vaan sitä, miten asiat kokee.
"Jos henkilöllä on korkea sensitiivisyys eli aistiherkkyys, hän reagoi ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin vahvasti. Hän huomaa pienimmätkin äänet, hajuerot ja makuvivahteet. Korkeasti sensitiivisellä tulee helposti kylmä ja kuuma, kivi kengässä tuntuu ylitsepääsemättömältä ja kova melu saa hänet laittamaan sormet korviin. Korkeaan sensitiivisyyteen liittyy usein sosiaalinen herkkyys. Sensitiivinen aistii nopeasti toisten ihmisten tunnetilat ja on siksi usein sosiaalisesti lahjakas. Hän on monesti hyvin empaattiinen, mutta tulkitsee myös välillä toisten sanat turhan herkästi."
Piti vaan korjata, kun ihmiset luulee usein, että herkkä ihminen on joku itkupilli. Kyllä jotkut herkistä on sellaisia, mutta esim. minä en. Noin joka kymmenennellä ihmisellä on tuo korkea sensitiivisyys ja totta kai ne sopivat parhaiten toisilleen, koska ymmärtävät toistensa tunteita.
"...omaa kokemusta aloitteen teosta siis naisena, ettei tarvitsisi uskoa miesten tarinoita.
Kyllä, aloitteessa on se juttu, että miestä ei välttämättä kiinnosta, se täytyy hyväksyä. Jos näin käy usein, teet aloitteita liian tasokkaille miehille. Kun valitset suurin piirtein itsesi tasoisen miehen ja teet aloitteen, niin kyllä toimii, joka tapauksessa sata kertaa paremmin kuin jäädä passiiviseksi."
Olen ollut itsekin aloittellinen useita kertoja, ja tulos on ollut ihan yhtä huono. Eli olen saanut pakkeja siinä, missä kuka tahansa muukin. Mistään tasoista en ole jaksanut välittää. Jos haen itseäni korkeatasoisempaa niin sitten haen. Ainakin siitä olen ihan varma, että olen onnellisempi yksin kuin jos vain yrittäisin väkisin huolia jonkun elää parisuhteessa miehen kanssa, johon olen tyytynyt ja jota en koskaan oikeasti rakasta.
(Ei minulla ole minkäänlaista käsitystä mistään "tasostani". Kuulostaa epäilyttävästi joidenkin itsestään liikoja luulevien ja itseään muita parempina pitävien miesten ja naisten jutuilta)
...mitä tunteellisuudella tarkoitetaan. Onko se sama kuin tempperamenttisuus?
Itse pidän tasaisemmista luonteista. Voiko olla tunteellinen ja tasainen samaan aikaan?
Mistään machomaisuudesta en pidä, siitä, että piilotellaan ja salataan tunteita, esitetään kovista.
Herkkyys on ilman muuta plussaa, älykäs ja herkkä mies...nam. Herkkä mies osaa virittyä samalle taajuudelle esim. keskustellessa, siinä on jotain maagista, vähän pelottavaakin, koska ei pysty salaamaan toiselta mitään, täytyy olla aivan avoin, siksi se myös antaa paljon. Ujolla ja herkällä miehellä on jonkinlaista sielullista syvyyttä musta enemmän kuin esim. sellaisella menestyjä-miehellä, joka on aina sanavalmis ja jolta kaikki näyttää sujuvan kuin sormia napsauttamalla.
Joo, on herkkyys yhteydessä tunteellisuuten, esim. elokuvaa katsoessa eläytyy niiden ihmisten maailmaan, itkee ja nauraa mukana, vaikkakin useimmiten sisäisesti, kai sitä on oppinut tukahduttamaan tunteitansa. Sisäisesti, vaikka katselisi elokuvaa ihan itsekseenkin. Outoa.
Tason voi sanoa olevan vain sellainen apuväline, hyvä esim. aloitteita tehdessä. Miehen ei esim. kannata mennä iskemään välttämättä sitä baarin kauneinta naista, vaan ensin kannattaa ns. katsoa itseään peilistä, mihin tämän näköisellä ja oloisella miehellä on varaa. On aivan mahdollista, että se baarin kaunein nainen jopa kiinnostuisi, mutta kyse on todennäköisyyksistä. Ei kannata turhaan mennä ottamaan pakkeja jos se on todennäköisintä.
Taso-käsitteen avulla pystyy siis parantamaan aloitteiden osumistarkkuutta ja siten välttämään henkistä tappiota.
"...johon olen tyytynyt ja jota en koskaan oikeasti rakasta."
Suurin osa miehistä kuitenkin tyytyy. Eikö se useimmiten miehillä mene näin: Tehdään aloitteita aloitteiden perään, pakkeja tulee, jolloin saadaan joku käsitys omasta "tasosta", sitten tyydytään siihen naiseen, jota parempaa ei enää, kohtuullisella vaivalla, saa.
Miten mies sitten pystyy rakastamaan naista, johon hän tyytyy?
Kun mies oppii tuntemaan naisen, ja viettää hänen kanssa aikaa, saa naisen nauramaan, niin rakastuminen tapahtuu, tuosta vain, ainakin mulla. Miksei naiselta onnistu sama, vai onnistuisiko, jos antaisi mahdollisuuden?
...herkkyydestä. Itse yritin kuvailla juuri tuota sosiaalista herkkyyttä.
"Suurin osa miehistä kuitenkin tyytyy. Eikö se useimmiten miehillä mene näin: Tehdään aloitteita aloitteiden perään, pakkeja tulee, jolloin saadaan joku käsitys omasta "tasosta", sitten tyydytään siihen naiseen, jota parempaa ei enää, kohtuullisella vaivalla, saa.
Miten mies sitten pystyy rakastamaan naista, johon hän tyytyy?
Kun mies oppii tuntemaan naisen, ja viettää hänen kanssa aikaa, saa naisen nauramaan, niin rakastuminen tapahtuu, tuosta vain, ainakin mulla. Miksei naiselta onnistu sama, vai onnistuisiko, jos antaisi mahdollisuuden?"
Näihin asioihin taitaa olla mhdotonta löytää ainoaa oikeaa vastausta ja tapaa toimia. Oma näkemykseni perustuu siihen, että olen elänyt käytännössä koko aikuiselämäni yksin (muutamia opiskeluaikojen solukämppäasumisia lukuunottamatta.) Viihidyn hyvin omissa oloissani, ja minulle on erittäin suuri kynnys siinä, millaisen miehen kanssa suostun parisuhteeeen ja päästämään tiiviiksi osaksi elämääni. Ajatu siitä, että "kunhan vain on joku mies" on minulle täysin mahdoton.
Ja enpä usko että se itsensä rakastumaan pakottaminen onnistuu keneltäkään. Itseään voi toki huijata. Voi uskotella vaikka vuosikymmeniä, että "juu, juu, kyllä mä tuota miestä/naista rakastan (joka nyt tuli huolittua)" Mutta totuus tulee ilmi, kun siihen elämään oikeasti tulee se ihminen jota todella rakastaa ja haluaa.
En tarkoittanut rakastumiseen pakottamista. En siis pakota itseäni rakastumaan naiseen, se tapahtuu ihan pakottamattakin, kun vain avoimin mielin tutustun. Itsekin viihdyn hyvin yksin ja tällä hetkelläkin olen. Mutta sitten kun mieli muuttuu, ja joku nainen mut vaan huolii, niin teen sen askeleen.
Sulla näyttää olevan aika kovat vaatimukset miesten suhteen, mutta ehkä se johtuu vain siitä, että et sisimmässäsi halua vielä suhdetta?
Mitähän tarkoitat tasaisella luonteella, säyseyttä vai? Mulle tulee mieleen vähän sellainen nössykkä, jollainen moni herkkä mies on.
Eli sellaisella ihmisellä on matala intensiivisyys, kun mulla taitaa olla sekä korkea sensitiivisyys että intensiivisyys. Ei sillä tavalla, että aina paiskoisin tavaroita tms. mutta olen vahvasti ilmauksellinen ja siitä on totta kai hyötyä musiikin tekemisessä ja esittämisessä. Olen kyllä silti hyvin kaukana itsevarmasta menestyjästä ja lavakammoakin on pukannut, mikä on tietenkin vähän hidastanut muusikonuran etenemistä, mutta nykyään otan sen enemmän haasteena.
"Joo, on herkkyys yhteydessä tunteellisuuten, esim. elokuvaa katsoessa eläytyy niiden ihmisten maailmaan, itkee ja nauraa mukana, vaikkakin useimmiten sisäisesti, kai sitä on oppinut tukahduttamaan tunteitansa. Sisäisesti, vaikka katselisi elokuvaa ihan itsekseenkin. Outoa."
No tuo on kyllä tuttua ja pitäisi tosiaan varmaan useamminkin heruttaa, kun niitä tunteita kuitenkin on. Sehän vapauttaa energiaa ja parantaa oloa ihan fyysisestikin.
Sinun pitää löytää sellainen mies, joka on samalla tavalla sinut maskuliinisen ja feminiinisen puolensa kanssa? Jos haluaa asioiden muuttuvan, ensimmäiseksi kannattaa miettiä mitä minä voisin tehdä, eikä odottaa taivaalta tippuvan kaiken automaattisesti.
"Jos haluaa asioiden muuttuvan, ensimmäiseksi kannattaa miettiä mitä minä voisin tehdä, eikä odottaa taivaalta tippuvan kaiken automaattisesti."
Allekirjoitan tuon täysin. Ainoa vain, että tässä asiassa en ole keksinyt, mitä se jokin voisi olla, mitä voisin tehdä. (Välillä suoraan sanottuna tuntuu siltä, että ne onnistumismahdollisuudet ovat ihan yhtä hyvät vaikka odottaisikin kaiken tippuvan taivaalta)
"mitä se jokin voisi olla, mitä voisin tehdä. "
no aloita sillä, että laittaudut aina mahdollisimman viehättäväksi ja naiselliseksi joka kerta kun olet liikkeellä paikassa, jossa voit tavata mielenkiintoisia miehiä.
ole sosiaalinen ja puhelias. älä jurota, yritä viestittää katseella kiinnostuksesta ja niin edelleen.
ole itsekin aloitteellinen esimerkiksi raflassa.
Paljon mahdollista. Siis nykyajan pariutuminenhan on usein pitkälti roolileikki ja jos et ole roolissasi et ole leikissäkään. Kovin monet ihmiset tarvii sitä turvallisuutta jonka sen mies/naisroolin selkeys tuo tullessaan. Naiset haluaa että heille kaikki on helppoa passiivisessa naisenroolissaan ja miehet puolestaan sekä havainnoi tuota naisenroolia ja kokee sen "oikeana" että koittaa pitää sitä miehenrooliaan. Jotkut luontevammin kuin toiset....
Minusta kuulostaa että olet tosiaan sukupuolineutraali (vaan ei sukupuoleton...) ihminen. Se tarkoittaa että sinussa on sekä nais- että miespiirteitä vaikka sukupuoliselta suuntautumiseltasi olisit täysin heteronainen ja mieltymyksesi olisi heteromies. Kyse on "luonnestereotypian vahvuudesta". Jos oikein arvaan niin sä et tarvi sitä meikkiä ja naisen tamineita ollaksesi "nainen ja itsesi", vaan ne on sulle enemmänkin vähän kuin hauska leikki tai miellyttävä tapa? - se olisi sukupuolineutraalin heteropersoonan yksi tunnus. Silloin pistät päällesi minimi-roolin naiseudesta ja se riittää sinulle, mutta et samaistu "naisrooliin" yhtään sen enempää. Vieressä oleva tyttö pistää meikin lisäksi koko naisroolin henkisenkin sisällön päälleen! :)
Itse olen sukupuolineutraali mies, täällä nupissa asuu aikuisen miehen lisäksi 14v angst-teinityttö ... Mieluiten kohtaan naiset ihmisinä, älyllisinä tekevinä olentoina vaikka arvostankin naisellisuutta. Esim. naisen seksuaaliset tunnusmerkit ovat mulle toissijaisia (vaikkakkin pidän toki kauniista naamasta ja rinnoista oikeinkin paljon) - mutta mielenkiintoni on aina enemmän siinä ihmisessä kuin siinä "naispuolessa", se naispuoli on (parhaimmillaan) oikein miellyttävä ja täydentää ihmisen kaikin puolin kelpaavaksi :)
Tuo mitä kuvailet ei muuten tee sinua minun silmissäni pätkääkään "poikamaiseksi" vaan näen nuo luonteenpiirteinäsi. Minulle olisit mimmi joka oikoo suon poikki ja on enempi kiinnostunut puutöistä kuin nukkekodista, mighty fine! Nainen minun makuuni - ja vielä jos et epäröi tai tunne naisenjuttujakaan vieraaksi niin pääsisi sitäkin puolta ihailemaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! :)
Monet miehet yksinkertaisesti odottaa että olet tietynlainen koska olet nainen. Sitten ne on ihan pupunpaska kourassa kun et vastaakaan tuota kuvaa ja miehet siirtyy seuraavaan jota koittaa saada muottiinsa. Kenties ne löytääkin sen naisellisen naisroolin omaksuneen naisen joka täyttää odotuksen ihan huomaamatta omana itsenään. Sinä se et ole kuitenkaan.
Ristiriita on siis naisroolin ja sinun realismin välillä - ja sen että se rooli on monille rakkaampi kuin se että he haluaisivat tutustua sinuun ja siihen mikä oikeasti olet. Se on itseasiassa ihan hyväkin - ne jotka soveltavat naisroolia eivät ole sinulle hyviä kumppaneita. He tarvivat naisroolia ilmentävän kumppanin! Sinä tarvit jonkun joka on kiinnostunut juuri sinusta, kaikesta siitä mitä teet ja millainen olet - joka muodostaa kuvansa sinun perusteella eikä minkään "yleisen odotuksen naisista". Sellaisen tyypin kanssa et joudu ristiriitaan ja hän myös pystyy kohtaamaan naisellisuutesi kokematta sinua poikamaiseksi.
Hyvin sä pärjäät kunhan et väärien kanssa yritä olla.
Hei! Ala harrastaa jotain, missä voit tavata vaikkapa retkeilystä kiinnostuneen miehen. Mun kokemuksen mukaan itsekin luonnossa viihtyvät miehet saattaa usein pitää juuri sun kaltaisista naisista, jotka eivät ole liian hienohelmoja ja kokonaisuudessaan feminiinisiä. Tiedän, eivät asiat koskaan ole yksinkertaisia, mutta ainahan kannattaa yrittää ja kokeilla uusia juttuja.
Voisitko kirjoittaa jatkossa vähän lyhyemmin ettei me miehet nukahdeta kesken jutun.
juttu. Kaikki hiukan ihmettelee harrastuksiani. Kaikki naiset ja miehet yleensä vapaa-ajalla harrastavat elokuvia ja kavereiden kanssa hengailua. Naiset pitävät kynttiläkutsuja tai vauvalässytysiltoja jos lapsia on ja miehet tuunaavat autoja jne.
Arkisin en jaksa pyntätä ja pukeudun mukaviin vaatteisiin, eli farkkuihin ja normipaitaan. Inhoan korkkareita. Jos menen baariin, pynttäydyn ja saan miehiä kimppuun, mutta se tuntuu feikiltä, sillä normaalisti en ole naisellinen nainen.
Monilla miehillä menee luu kurkkuun jos alan väittelemään jostain asiasta tai alan puhumaan harrastuksistani. Olen myös kiinnostunut dokumenteista, ihmisen anatomiasta ja luonnon laeista jne. Sen huomaa, että se on liikaa miehille. Toisaalta minussa on hyvin naisellinen puoli, eli äärimmäisen herkkä. En kestä kovaa maailmaa miesten tavoin ja jaksan pälättää ihmissuhteista. Joskus innostunut meikeistä ja kaikesta glamourista. Pidän lapsista ja eläimistä mutten jaksa pyörittää elämää niiden ympärillä. Parasta lapsissa on se, että ne kasvaa joskus isoiksi ja että hyvällä kasvatuksella niistä tulee terveitä.
Toivon löytäväni persoonnallisen miehen, en mitään äijien äijää.
...ne sun harrastukset sitten ovat, jotka niin ihmisiä hämmentää ja saa luun kurkkuun?
"Olen myös kiinnostunut dokumenteista, ihmisen anatomiasta ja luonnon laeista jne. Sen huomaa, että se on liikaa miehille."
Mistä sen huomaa?
Eihän siinä pitäisi miehelle ongelmaa olla, jos nainen on kiinnostunut jostain. Sehän on vain hyvä asia. Odotatko sä, että miehen pitäisi olla kiinnostunut samoista asioista?
Ehkä epäolennaiseen. Viis työstäsi tai harrastuksistasi. Se näyttääkö sinulla olevan hauskaa, oletko yhtään seksuaalinen ja muutenkin eläväisen oloinen miesten seurassa on tärkeämpää. Minun mielestäni sukupuoliset erot ovat oikeasti aika paljon syvemmässä kuin työ tai harrastukset. Niillä voi yrittää huijata mutta totuus paljastuu.
Tuollaiset miesmäiset harrastukset ja tavat eivät ole millään tavalla huono asia mielestäni, jopa päinvastoin. Ongelma saattaa olla siinä että olet niin kiinni tässä roolissasi että olemisestasi ja tekemisestäsi tulee liian tietoista. Olen tuntenut naisia, jotka ovat niin keskittyneet sen oman persoonansa ja elämäntapansa vaalimiseen, että ovat unohtaneet toisten ihmisten olemassaolon.
Varsinkin uusien ihmisten tapaaminen on niin herkkä laji että siinä tulisi pystyä elämään hetkessä, eikä miettiä miten tuoda itsensä oikeassa valossa esille. Tämän muistutuksen kohdistan myös itselleni.