Jotkut mieltää pinnallisuuden siksi, että jos ollaan jotain mieltä mahdollisen puolison ulkonäöstä. Se ei ole totta. Oikea pinnallisuus on sitä, että haalii puolisoa sen statuksen, rahan, duunin tai vaikkapa tyylikkään auton takia. Se että ihailee naisensa kroppaa, niin se on osa sitä naista, eikö? Se kuuluu siihen pakettiin. Tai että jos on tissit tärkeä osa miehelle, niin silloin ne juuri sille naiselle kuuluvat tissit on yksi tekijä miksi mies valitsi juuri sen naisen. Kauneus vaikuttaa olennaisesti seksihalukkuuteenkin ja myös hyväilyjen määrään. Siis syventää suhdetta. Halailutkin on halutumpia kauniilta naisilta kuin ei niin kauniilta naisilta. Se kuuluu siihen kokonaisuuteen, että haluaa sitä naista.
Sen sijaan työ voi mennä tai auto hajota tai mies saattaa vaan kyllästyä siihen automerkkiin ja vaihtaakin näppärään kauppakassiin. Sittenkö vaihtuu mieskin? Jos tyylikkyys on osa luonnetta ja se näkyy kaikessa olemuksessa, niin se on ok syy. Tai joku ammatti. Että joku on istunut koulun penkillä, niin sitten se on ihannepuoliso? Lääkäriksi joku alkaa auttamisen halusta, toinen haluaakin saada rahaa ja valitsee sen tosta vaan listalta, että homma kuin homma. Tai joku ammattisotila haluaa olla ryhdikäs ja tehdä mitä tarvii jos niin tarve vaatii, toinen taas haluaakin päästä murhaamaan jotain "rättipäitä". Ammatti ei kerro lopulta mitään siitä ihmisestä.
Tärkeintä on tietenkin luonne, koska kauneinkin nainen menettää ulkonäön ainakin mun silmissä, jos se on ruma sisältä. Silti en käsitä sellaista ajattelutapaa, että jos luonne on tärkein, niin silloin ei mitkään ulkoiset seikat merkitse mitään. En halua lihavaa, pyörätuolipotilasta, cp-vammaista, rumaa, skitsofreniapotilasta, hiv-potilasta ja vaikka mitä muita. Ja syy on oikeasti tunnepuolella. Koska en halua, niin silloin en halua. Se on tunne. Se on osa sen naisen kokonaisuutta. Onhan ammattikin osa kokonaisuutta toki, mutta parisuhteeseen ammatti ei sittenkään kuulu. Ei siihen arkeen. Sen sijaan jos ei halua naisen kanssa harrastaa seksiä tai läheisyyttä, niin se vaikuttaa todella keskeisesti siihen parisuhteeseen. Autokin jää talliin ja kavereillekaan ei voi kehua miehen statuksesta silloin kun on miehen kanssa kahden.
Ja tämä sopii aivan yhtä hyvin kumpaankin sukupuoleen, jos aatteet on samat. Ehkä auto ei ole mihin mies kiinnittäisi huomion naisessa, mutta joku status voisi ollakki semmonen.
ASIA, joka jää suhteen ulkopuolelle silloin kun ollaan kahden lepertelemässä ja leikkimässä aikuistenleikkejä tai viettämässä arkea... Sellainen on todellista pinnallisuutta.
Sen sijaan työ voi mennä tai auto hajota tai mies saattaa vaan kyllästyä siihen automerkkiin ja vaihtaakin näppärään kauppakassiin. Sittenkö vaihtuu mieskin? Jos tyylikkyys on osa luonnetta ja se näkyy kaikessa olemuksessa, niin se on ok syy. Tai joku ammatti. Että joku on istunut koulun penkillä, niin sitten se on ihannepuoliso? Lääkäriksi joku alkaa auttamisen halusta, toinen haluaakin saada rahaa ja valitsee sen tosta vaan listalta, että homma kuin homma. Tai joku ammattisotila haluaa olla ryhdikäs ja tehdä mitä tarvii jos niin tarve vaatii, toinen taas haluaakin päästä murhaamaan jotain "rättipäitä". Ammatti ei kerro lopulta mitään siitä ihmisestä.
Tärkeintä on tietenkin luonne, koska kauneinkin nainen menettää ulkonäön ainakin mun silmissä, jos se on ruma sisältä. Silti en käsitä sellaista ajattelutapaa, että jos luonne on tärkein, niin silloin ei mitkään ulkoiset seikat merkitse mitään. En halua lihavaa, pyörätuolipotilasta, cp-vammaista, rumaa, skitsofreniapotilasta, hiv-potilasta ja vaikka mitä muita. Ja syy on oikeasti tunnepuolella. Koska en halua, niin silloin en halua. Se on tunne. Se on osa sen naisen kokonaisuutta. Onhan ammattikin osa kokonaisuutta toki, mutta parisuhteeseen ammatti ei sittenkään kuulu. Ei siihen arkeen. Sen sijaan jos ei halua naisen kanssa harrastaa seksiä tai läheisyyttä, niin se vaikuttaa todella keskeisesti siihen parisuhteeseen. Autokin jää talliin ja kavereillekaan ei voi kehua miehen statuksesta silloin kun on miehen kanssa kahden.
Ja tämä sopii aivan yhtä hyvin kumpaankin sukupuoleen, jos aatteet on samat. Ehkä auto ei ole mihin mies kiinnittäisi huomion naisessa, mutta joku status voisi ollakki semmonen.
ASIA, joka jää suhteen ulkopuolelle silloin kun ollaan kahden lepertelemässä ja leikkimässä aikuistenleikkejä tai viettämässä arkea... Sellainen on todellista pinnallisuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei minusta kyllä ole välttämättä pinnallista valita kumppaniaan ulkoisten asioiden kuten omaisusuuden perusteella.
Miehelle monesti naisen ulkonäkö onkin se "suuri" asia eikä sen tärkeyttä pidetä pinnallisenä. Ei se minustakaan ole.
Itse naisena kuitenkin laitan ulkonäköä ennen sen tulotason ja ammatin. Johtuu paljolti siitä, että en oikein voi kunnioittaa miestä nimenomaan miehenä ja haluta häntä jos hänellä on pienemmät tulot kuin minulla. Osalle tämä ei ole ongelma, mutta minulle on. En silti ajattele olevani pinnallinen. Joku haluaa toista isojen tissien perusteella, koska se on hänestä seksikästä, minusta valta on seksikkäämpää.
"Sen sijaan työ voi mennä tai auto hajota tai mies saattaa vaan kyllästyä siihen automerkkiin ja vaihtaakin näppärään kauppakassiin. Sittenkö vaihtuu mieskin?"
Voi sille naisellekin tulla rintasyöpä ja tissit lähteä ainakin osittain tai ulkoisesti muuttua. Lähteekö silloin nainenkin? Tuskin. Hyvä parisuhde niinkuin sanoitkin ei perustu pelkkään ulkonäköön, mutta ei myöskään pelkkään autoon tai ammattiin. Joten jos se työ lähtee niin ei tarkoita, että mies lähtisi. Se on vain yksi asia mikä merkitsee kun kumppania valitsee kuten sinunkin kohdallasi ne tissit.
"Onhan ammattikin osa kokonaisuutta toki, mutta parisuhteeseen ammatti ei sittenkään kuulu. Ei siihen arkeen."
Kyllä se ammatti ja sen tuomatulotaso liittyy minusta arkeen. Jos ammatti on poliisi, pitää ottaa huomioon, että kumppani voi olla töissä mihin aikaan tahansa. Ja kyllä etenkin lapsiperheissä rahaakin tarvitaan. Raha ei tuo onnea, mutta kyllä se elämään vaikuttaa, ainakin tiettyyn rajaan asti. No itseasiassa onnea ei kyllä taida tuoda mikään yksittäinen asia.
Minusta pinnallisuus on aika vaikea käsite. Jotenkin tuntuu, että ihminen pitää helposti pinnallisena asioita, joita hän ei itse pidä tärkeänä tai joita hänellä ei ole.
Vallan himo toimii myös toisinkin päin. Mutta on se silti pinnallista. Valta tulee usein muiden ihmisten mielipiteen takia. Siis kun moni tykkää, niin senhän täytyy olla hyvä tyyppi. Mutta vaikka olisi miten paljon valtaa ja vaikka mitä, niin se asenne siellä kotioloissa ei välttämättä olekkaan ok. Duuni ja tulotaso ei sittenkään ulotu arkeen, jos asenne on väärä. Sen sijaan jos asenne on oikea, niin edes köyhyys ei ole niin paha asia ja ei välttämättä edes haittaa.
Kuuntele itseäsi... Valta on seksikästä. Totta. Alusasukin on seksikästä. Nahkahousut on seksikästä. Poliisit on seksikkäitä tai uniformut on seksikkäitä. En epäile näitä ollenkaan. Ja toisinkin päin itsekin saattaisin langeta aika monenkin julkkiksen kanssa seksiin, jos sattuisi tilaisuus näin sinkkuna aukenemaan. Ei se julkisuus kuitenkaan riitä muuhun kuin siihen seksiin. Siis todella pinnallista. Raha ja ammatti... Ei se ole mitään muuta kuin elintasoa. Ei se tuo edes läheisyyttä saati tunnepuolen yhteneväisyyttä tai mitään jonka avulla selvitään oikeasti ongelmien yli.
Raha vähentää ongelmien määrää, mutta tunneyhteenkuuluvuus selvittää ongelmat ja suuri osa ongelmista jää tulematta jopa, jotka on hyökkäys juuri parisuhdetta vastaan. Esimerkiksi syrjähypyt vaikkapa. Sen sijaan jos suhde perustuu valtaan ja ammattiin ja mitä näitä nyt on, niin kuinka helppoa onkaan molempien langeta toiseen samanlaiseen, joko valtaa omaavaan tai sellaiseen, joka on vallasta hullaantunut. Raha on taloutta varten, tunteet taas parisuhdetta varten.
Mutta eikö silloin ulkonäönkin ajattelu ole pinnallista?
Kun siihenkin, mistä pidämme vaikuttaa ympäristö. Eri aikakautena on pidetty eri näköisistä ja kokoisista ihmisistä...
"Ei se julkisuus kuitenkaan riitä muuhun kuin siihen seksiin. Siis todella pinnallista. Raha ja ammatti..."
No minun kohdallani se ulkonäkö ei myöskään riitä kuin siihen seksiin, jos aina siihenkään.
Itse nyt en ole mikään julkkisten perässä juoksija. Ihastun ihmisiin, jotka näkevät elämää samallalailla. Usein he vain sattuvat olemaan tietynlaisissa ammateissa. Hmm. raha ja ammatti? Ei kyllä aina kulje käsikädessä..Osa ihastuu poliiseihin, joiden tulotaso ei tunnetusti ole kovin korkea...
Eiköhän se kokonaisuus ratkaise, ja siihen vaikuttaa moni asia yhdessä.
Se on mukana siellä neljän seinän sisälläkin se ulkonäkö. Siis se on kuitenkin se ihminen. Raha ja ammatti on asioita joita voi kertoilla muille, että tällaisen saaliin sain. No okei, kyllä toki ulkonäkökin voi olla sama asia kuin raha ja ammatti, mutta ei minulle. Ja siis... Mistä päästäänkin taas siihen, että mulle riittää se, että nainen on mun mielestä kaunis. Ei kiinnosta paskankaan vertaa vaikka kaikki muut maailman ihmiset pitäis sitä rumana, kunhan ei kerro sitä mulle. Mikä tahansa asia voi toki olla vain "koru" jota esitellä puolisosta muille, mutta ulkonäkö ei ole pelkästään sitä. Sen sijaan se että palvoisit ammattia tai statusta, niin oikeasti arjessa haluaa kuitenkin olla tavallinen puoliso eikä siellä kaiken aikaa painoteta kuinka olen joku stara ja noin, sen sijaan ulkonäkö on paljon muutakin.
Se on aivan satavarma asia, että jos vaikka naisella on hyvät muodot ja kaunis miehen mielestä, niin varmasti saa sellainen enemmän hyväilyä ja hellyyttä päivän mittaan kuin sellainen nainen joka ei ole ulkonäöltään niin mieleinen. Ja kauniita kasvoja on kivempi pussata jne. Se ei tietenkään ole ainoa läheisyyden syy, mutta se on lisänä siihen muuhun läheisyyden tarpeeseen. Ulkonäkö on myös joo seksikästäkin, mutta se on paljon muutakin. Itse pidän ulkonäköä jossain määrin joskus myös itseluottamuksen osana. Että on sitä mitä on ja uskaltaa olla sitä mitä on, yrittämättä väkisin olla erilainen tai samanlainen.
Mulle ei henkilökohtaisesti ulkonäkö ole ollenkaan tärkein asia. Olemus ja luonne on niitä ratkaisevimpia asioita. Ulkonäöllä vaan on omamerkityksensä.