Onko nyky-yhteiskunta ajautunut todellakin tilaan, jossa 50 v. mies on automaattisesti hylkytavaraa?
Itse olen valitettavasti päätynyt tuohon ajatukseen, parin viime vuoden kokmusten jälkeen.
Olen 51 v., eronnut reilut kaksi vuotta sitten. Eron yhteydessä kaksi lasta jäi asumaan kanssani, nykyisellään kanssani asuu enää nuorimmainen. Olen kohtuullisen hyvässä työssä, tuloni riittävät mainiosti elämiseen. Hoidan asiani, osaan kokata, pidän asunnon siistinä. Käytän alkoholia kohtuullisesti, en harrasta kaljoittelua viikolla ollenkaan. Osaan puhua, pussata, kiroilla, helliä ja seksikumppaninakaan en ole ihan avuton.
Mutta mutta. Kun kalenteri kertoo korutonta kieltään, olen selkeästi liian vanha. Olen hakenut seuraa 45-50 v. naisista, mutta Itseni ikäiset naiset hakevat poikkeuksetta nuorempaa seuraa. Ulkoiselta olemukseltani olen kalenterivuosiani nuoremman näköinen ja sama koskee myös ajattelumaailmaani. En ole kiinnostunut Salatuista elämistä, en pukudu tuulipukuun enkä ole vannoutunut lavatanssien ystävä. Osaan kyllä tanssia, mutta en rakenna vapaa-aikaani sen varaan.
En ole myöskään intohimoinen penkki/sohvaurheilija, futiksen MM-kisat kiinnostavat suurin piirtein saman verran kuin kiinanruusun kasvun seuraaminen.
Komea en missään tapauksessa ole, mutta en kai ihan rumimmasta päästäkään. Olen ruumiinrakenteeltani hoikka, ei ole kaljamahaa eikä roikkuvaa persettä. Tällä ulkoisella olemuksella en ole kovin kummoisia "vaatimuksia" asettanut naisen ulkonäölle. Omasta olemuksestani johtuen selkeästi ylipainoiset naiset eivät vaan viehätä minua, vaikka tiedänkin sellaisten joukossa olevan erinomaisen mukavia ja fiksuja naisia.
Silti... näyttää siltä, ettei tässä iässä ole toivoakaan uudesta parisuhteesta, ellei ole valmis heittäytymään suhteeseen 60 v. naisen kanssa. Minä en ole.
Itse olen valitettavasti päätynyt tuohon ajatukseen, parin viime vuoden kokmusten jälkeen.
Olen 51 v., eronnut reilut kaksi vuotta sitten. Eron yhteydessä kaksi lasta jäi asumaan kanssani, nykyisellään kanssani asuu enää nuorimmainen. Olen kohtuullisen hyvässä työssä, tuloni riittävät mainiosti elämiseen. Hoidan asiani, osaan kokata, pidän asunnon siistinä. Käytän alkoholia kohtuullisesti, en harrasta kaljoittelua viikolla ollenkaan. Osaan puhua, pussata, kiroilla, helliä ja seksikumppaninakaan en ole ihan avuton.
Mutta mutta. Kun kalenteri kertoo korutonta kieltään, olen selkeästi liian vanha. Olen hakenut seuraa 45-50 v. naisista, mutta Itseni ikäiset naiset hakevat poikkeuksetta nuorempaa seuraa. Ulkoiselta olemukseltani olen kalenterivuosiani nuoremman näköinen ja sama koskee myös ajattelumaailmaani. En ole kiinnostunut Salatuista elämistä, en pukudu tuulipukuun enkä ole vannoutunut lavatanssien ystävä. Osaan kyllä tanssia, mutta en rakenna vapaa-aikaani sen varaan.
En ole myöskään intohimoinen penkki/sohvaurheilija, futiksen MM-kisat kiinnostavat suurin piirtein saman verran kuin kiinanruusun kasvun seuraaminen.
Komea en missään tapauksessa ole, mutta en kai ihan rumimmasta päästäkään. Olen ruumiinrakenteeltani hoikka, ei ole kaljamahaa eikä roikkuvaa persettä. Tällä ulkoisella olemuksella en ole kovin kummoisia "vaatimuksia" asettanut naisen ulkonäölle. Omasta olemuksestani johtuen selkeästi ylipainoiset naiset eivät vaan viehätä minua, vaikka tiedänkin sellaisten joukossa olevan erinomaisen mukavia ja fiksuja naisia.
Silti... näyttää siltä, ettei tässä iässä ole toivoakaan uudesta parisuhteesta, ellei ole valmis heittäytymään suhteeseen 60 v. naisen kanssa. Minä en ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen miltei samanikäinen ja tuntuu, että naisia pyörii ympärillä aina vain enemmän.
Vieläpä nuoriakin sellaisia.
Tuolla deittipalstalla vierailijat ovat kyllä useimmiten olleet ikäisiäni tai hieman vanhempia.
Mutta livemaailma on ollut muuta - eikä ole kyse toiveajattelustani.
Olen kyllä pitkä ja trimmissä ulkoisessa kunnossa - käytökseltäni fiksu varmasti.
Luku 50 luo varmasti tiettyä kuvaa noin numeerisesti nähtynä .. kalkkismaailmasta.
Totuus on kuitenkin, että itsestään huolehtivä 5-kymppinen saattaa olla paljon sporttisempi ja nuorekkaampi kuin 3-kymppinen, jonka lenkkeily painottuu jääkaapin ja atk: n välille.
Saattavat popsia rautaa .. muttei ole potkua nostaa sitä ;)
Itse olen tehnyt huomioita juuri molempien kertomasta. Miehet 50 ovat usein hyvässä kunnossa verrattuna moneen nuorempaan. Ikä on numeroita ja olemus pitää nähdä. Harva meistä ulkoapäin osaa toisesta oikein arvata. Miehillä on helpompaa. Jotenkin tosiaan ikä kohtelee heitä hellemmin ja, vaikka itse pidän itsestäni huolta ja olen virkeä, spontaani, suht rohkea, kokeilunhaluinen, mutta kuitenkin sitä ihan perusmiestä arvostava, niin jään jalkoihin, kun miehet katselee ja haluavat niitä 2-3-kymppisiä...Pelimiehet ovat kimpussa ja, kun niitä pari on kokeiltuna, niin tyhjä olo on jäänyt. Sydän kaipaa lämpöä ja sitä ei tekninen suoritus anna. Viestiä voi laittaa [email protected], jos haluaa. Profiilin olen poistanut, kun en jaksanut enää vastailla mitään sanomattomille...Tumma olen, 176/66, kaksi lasta, Satakunta.
Pitkänhuiskea ja - hmmm - tumma daami;)
Siis nainen on erittäin pitkä, jos pääsee maasta katsoen likemmäksi kuin 20 senttiä silmistäni.
Mutta pituutta on ... myös etäisyyksissä.
Mitä enemmän sydän huutaa suurta rakkautta, sitä suurempi on uhka pelimiesten temmellyskentästä.
Hirmuisessa rakkaudenkaipuussa olet potentiaalinen ja todennäköinen uhri. Pelimiehet `osaa´ vastata niihin huutoihin.
Hieman jalkaa maan pinnalle - ja hyviä perusmiehiäkin löytyy:)
Myönnän, näin se on mennyt. Nyt jättäydyn suosiolla taka-alalle, enkä ole niin iloinen ja aloitteellinen..!? Katselen tarkkaavaisena niitä myös taka-alalle vetäytyneitä miehiä, niin eiköhän se siitä..? Toisaalta olen jo tottunut tähän itsenäiseen elämään, että sitäkin kautta tuska alkaa hellittämään... ehkä...?
Nooo, ehkä tuo textisi viimeinen kappale kertoo sen, miksi jäät yksin: vali-vali ja väärä asenne. Jos sinä annat iän määritellä sen, kenen kanssa seurustelet, sinä et seukkaamisseuraa tarvitse, kaipaa etkä ansaitsekaan. Muuta tälle vuosituhannelle.