Heippa kaikki naiset, jotka täältä 24:sta seuraa haette. Kannattaisi kysäistä mieheltä, josko voisi tavata entisen naisen? Jos ei, niin pitäisiköhän hiukan harkita;) Itselleni kävi todella nolosti. Tapasin täältä treffaamani miehen, todella ihana, rakastuin hetimiten. Sattui kuitenkin olemaan vielä kiinni entisessä, eli ei onnistunut seurustelu.
Naisille
menee tää
8403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En oikein ymmärrä tuota tapaamisjuttua... itselläni on kuitenkin tapana kysyä mieheltä,
kuinka kauan on ollut sinkkuna. Varsinkin jos edellinen suhde on ollut pitkä(hkö), alle
puolen vuoden sinkkuna olleiden kanssa en edes kuvittele mitään vakavaa. Mikään ei
tietenkään takaa, että mies puhuu totta sinkkuusajan pituudestaan, mutta parempaakaan
keinoa ei ole ollut. Jos mies roikkuu henkisesti vielä kiinni eksässä, niin se käy kyllä nopeasti
ilmi.. haluaa puhua siitä entisestä, tavalla tai toisella.
½ vuotta sinkkuna on todella lyhyt aika. 2 vuotta oli edellinen ns. miesystäväni itsekseen elellyt ja kuuelma exänsä kanssa hyvä ystävä. Paremmin meni kuin yhdessä ollessa, joten itse luovutin hetimiten.
En saanut tavata kyseistä exsää edes kahvikupin merkeissä. (Olisin järjestänyt itse tapaamisen.)
Arvalin miehellä olevan vielä tulisesti tunteita entiseen ja pitävänsä ns. jalkaa ovenvälissä.
Itelläni ei ole intressiä lähteä moiseen suhteeseen, joten ilmoitin vain, että ei oikein kolahtanut. (Helkutti vie, olisi todellakin kolahtanut, josko tuota exää ei olisi ollut kummittelemassa.)
Olen sen luontoinen, että haluan miehen jolla ei ole salaisuuksia, tai sitten en halua miestä ollenkaan;) Voipi tietysti olla, että semmoista urhoia ei edes löydy, niin että itsekseni loppu elämän elelen. Ei ole paha vaihtoehtona sekään;)
Yllättävää, että monella naisilla ei ole minkäänlaista kilpailuviettiä. Jos edellinen suhde on päättynyt eilen tai vuosi sitten, mitä väliä sillä on? Entinen nainen pitää vain kammeta pois asemastaan. Jos mies tapaa sinua, tuskin hän kauhean tyytyväinen on loppuneeseen suhteeseensa. Silloin pitää vain käyttää tilaisuus hyväksi, jos tyyppi on muuten hyvä. Jos jäät odottamaan jotain vuoden karenssiaikaa, hyvä tyyppi ehtii siinä ajassa mennä vaikka naimisiin - mieti sitä...
Että ihan exän kanssa treffeille. Ei olisi tullut mieleenkään, että en pystyisi selvittämään miehen olemusta ja aikeita ilman exän tapaamista. Tapasin itse nettitreffien kautta miehen, joka olisi varmaan nauranut jos olisin kovasti exästä kysellyt. Kyllä ihmisellä pitää olla sen verran järkeä päässä ja logiikkaa, että tunnistaa entisessä elämässä roikkuvat miehet ilman exän haastattelua. Teinit ovat tietysti asia erikseen.
Olen itse mallia "eksä" sen vuoksi että mies jätti minut taannoin toisen naisen takia. Ennemmin menisin hirteen kuin suostuisin tapaamaan sen miehen uuden naisen. Minulla ei ole pienintäkään halua edesauttaa heidän suhdettaan suomalla naiselle tilaisuus vertailla itseään ja minua keskenään, tai mitä hänen päässään sitten liikkuisikaan. Mutta en halua heidän suhdettaan sabotoidakaan, minä en vain halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan parina. Miestä voin kyllä tavata kaverina, ehkä helpommin sitten kun viha lopulta kunnolla hellittää. Mutta on se jo aikatavalla hellittänyt sillä itsekin olen nähnyt että suhteessa ei ollut enää järkeä.
Mies lupasi minulle auttaa minua käytännön asioissa, käyttää kaupoissa jne. Kun hän meni möläyttämään nykyiselleen että X tykkäisi varmaan käydä kaupassa Z, nainen oli saanut raivokohtauksen. Itse en pystyisi kuvittelemaankaan mitään "eroottista" jossain hemmetin kauppareissussa, mutta daami oli saanut päähänsä että me emme muka ole kunnolla eronneet ja meillä on avoin suhde.
On tosi avoin, sillä himoitsen jo muita miehiä, nuorempia... ;) En koskisi eksään enää pitkällä tikullakaan. Jos ei se uusi nainen sitä tajua (en tiedä onko mies kertonut hänelle miten olen avoimesti pohdiskellut että valitettavasti en ollut inspiroitunut miehestä enää aikoihin...) niin olkoon sitten tajuamatta. Saa tippua kuu alas taivaalta että minulle tulisi mitään "vanha suola janottaa" -fiiliksiä.
Enkä usko sitä miehestäkään. On sellaisia suhteita joista kaikki vipinä katoaa täysin, ja sitten kun jompikumpi jättää toisen, tulee sellainen raivo että se viha polttaa pois kaiken lopunkin kiinnostuksen saada olla jonkun pari. Näin ainakin itselläni.
Enkä haluaisi tavata mahdollisten miesteni eksiä, minäkään. Hyh, mikä puistattava ajatus...
Ihan näinkään;) Itse eronneena ja mieheni ja hänen nykyisensä kanssa toimeentulevana en voi ymmärtää ihmisiä jotka eivät tule juttuun ex mies-/naisystävien kanssa, tai heidän uusikkojensa. Täytyy olla itsellä päässä hieman vikaa...Ihmisiähän kaikki olemme, vai olemmeko?
Hm - no mitenkäs sinä tulet toimeen sellaisen ihmisen kanssa joka on vehkeillyt puoli vuotta selkäsi takana sinua vastaan viedäkseen sinun kumppanisi...? Minä tuskin tulisin. Eli kun mieheni otti eron, hän ilmoitti tapailleensa tuota naista puoli vuotta ennen kuin sitten valitsi meistä kahdesta! Sai kai vihdoin päätettyä kun se uusi oli kuulema sanonut että "hoida se suhteesi loppuun". Ennemmin ei vissiin suostunut petipuuhiin...
Eksäni on kyllä ylistänyt uuden naisensa erinomaisuutta ja kiltteyttä, mutta kuultuani siitä millainen viiripää se nainen on, en olisi hänen ihanuudestaan niinkään varma. Kyseinen nainenhan oli siis leikellyt mieheltä vaatteen saksilla paskaksi kun ei pitänyt sen väristä. Pukee ja syöttää miehen, päättää missä järjestyksessä tämän huonekalut saavat olla hänen asunnossaan.
Tuollainen päällepäsmäri ei kiinnostaisi minua ihmisenä muutenkaan, eli en haluaisi sellaisen naisen kaveriksi joka yrittää päättää muiden asioista.
Ei tähän mitään päävikuuksia tarvita että alkaa vituttaa kun tulee jätetyksi. Olen kuunnellut ihmisten juttuja asian tiimoilta, ja inhottavimpana ovat monet pitäneet sitä että jättäjä on alkanut vaatia että pitää olla kaverit ja erota sovussa. Silloin kun kuvioissa on joku toinen nainen/mies, se on aika häijy vaatimus. Jos ihan oikeasti pariskunta on itse keskenään päätynyt toteamaan että ei tästä mitään tule, erotkaamme, asia on eri. Minä en ehtinyt moista tunnetta kokea, kun mies vei ikäänkuin maton alta ja oli ominpäin päättänyt meidän molempien puolesta.
Nyt pikkuhiljaa olen asiaa tarkasteltuani tullut siihen tulokseen että olihan se meidän suhde kuin eilinen ruoka, kylmä ja pilalla. En nyt ihan mahdottomana pitäisi ettäkö joskus kokisin miehen ihan kivaksi ja mukavaksi ystävänä, mutta hänen uuteen en pysty väkisin muodostamaan mitään myönteisiä tuntemuksia koska olisin suonut tietenkin että olisi ollut se ero ENNENKUIN mies löytää uuden. Mutta tämä oli tämmöinen äijä tämä, hänhän asui vielä edellisen eksänsä kanssa kun ME tapasimme. Minulle hän valehteli että asuu serkkunsa kanssa, ja hoopo kun olin niin annoin anteeksi sitten kun totuus selvisi, kun hän niin todisteli etteivät enää ole "sillai".
Ihan kuin se seksi sitten aina kaiken mittari olisi...
Ainakaan ei ole yksinkertaisesti mitään tarvetta pitää suhdetta yllä eksiin. En vihaa tai ole katkera kenellekään, niistä tunteista ei saa mitään hyödyllistä irti, joka kasvattaisi ja kehittäisi minua itseäni. Olen vain hoitanut asiat niin ettei suhteen päätyttyä minulle jää mitään sanottavaa. Eri asia sitten, jos olisi yhteinen lapsi ja sitä myötä pätevä syy. Jos jossain sattuu törmäämään niin moikata voi, mutta minulla on naispuolisia sydänystäviä muutenkin, joten eksien ei tarvitse sitäkään virkaa hoitaa. Bonuspuolena siitä, että osaa irroittaa, luopua, purkaa tuntonsa sellaiselle ihmiselle joka ei ole niihin millään tavalla osallinen ja olla tarvittaessa yksin pääsee yleensä eteenpäin paljon helpommin ja nopeammin.