Onko alemman tason miehissä, jotain ulkoisia peruspiirteitä, joista heidät tunnistaa. En nimittäin ole tainnut kertaakaan sellaista miestä vielä huomata missään.
Tiedän ujoja ja hiljaisia miehiä, jotka ovat parisuhteessa. Tiedän köyhiä miehiä jotka ovat parisuhteessa, samoin myös lyhyitä, lihavia, rumia. Sekä myös miehiä, jotka ovat mielestäni äärettömän ikävystyttäviä ja tylsääkin tylsempiä, ja hekin ovat parisuhteessa. Sekä myös kaikkien näiden negatiivisten ominaisuuksien yhdistelmiä, ja siitä huolimatta he ovat löytäneet parisuhteen.
Ja lisättäköön vielä, että yksikään em. miehistä ei ole mennyt naimisiin/avoliittoon minkään epätoiviosen yksinhuoltajan tai aikaisemmin kaikkien pelimiesten kanssa hummanneiden naisten kanssa. Suurin osa, on löytänyt naisen, joka on aika lailla samanlainen heidän kanssaan, eikä kukaan näistä naisista ole koskaan etsinyt mitään mahdottomia vaatimuksia täyttävää supermiestä itselleen.
Eli mikä sitten tekee sen parisuhteen löytämisen at-miehelle mahdottomaksi, jos se kerta onnistuu muiltakin miehiltä, jotka eivät ole millään muotoa täydellisiä ?
Tiedän ujoja ja hiljaisia miehiä, jotka ovat parisuhteessa. Tiedän köyhiä miehiä jotka ovat parisuhteessa, samoin myös lyhyitä, lihavia, rumia. Sekä myös miehiä, jotka ovat mielestäni äärettömän ikävystyttäviä ja tylsääkin tylsempiä, ja hekin ovat parisuhteessa. Sekä myös kaikkien näiden negatiivisten ominaisuuksien yhdistelmiä, ja siitä huolimatta he ovat löytäneet parisuhteen.
Ja lisättäköön vielä, että yksikään em. miehistä ei ole mennyt naimisiin/avoliittoon minkään epätoiviosen yksinhuoltajan tai aikaisemmin kaikkien pelimiesten kanssa hummanneiden naisten kanssa. Suurin osa, on löytänyt naisen, joka on aika lailla samanlainen heidän kanssaan, eikä kukaan näistä naisista ole koskaan etsinyt mitään mahdottomia vaatimuksia täyttävää supermiestä itselleen.
Eli mikä sitten tekee sen parisuhteen löytämisen at-miehelle mahdottomaksi, jos se kerta onnistuu muiltakin miehiltä, jotka eivät ole millään muotoa täydellisiä ?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ehkä et ole vain huomannut niitä oikeasti ujoja ja hiljaisia miehiä. Heillä on kuitenkin usein olosuhteista johtuen hallussaan näkymättömäksi tekeytymisen taito. Onko noilla äärettömän tylsillä ja ikävystyttävillä miehillä kuitenkin esim. kavereita, tai yleensäkin jonkinlainen sosiaalinen elämä?
Samat havainnot olen tehnyt. Mielessäni pidän AT-miehinä muutamia live-elämän tyyppejä, jotka omasta mielestään ovat kaikkea muuta. He ovat ammatillisesti menestyneitä, koko ajan äänessä olevia kontrollifiikkejä, jotkut mahtisonneja myös nais- sekä harrastemaailmassa, koettavat huoltaa ulkonäköään ja muuta sellaista. Alemman tason miehiä he ovat häiriintyneen luonteensa vuoksi. Sairas itsekkyys ja itsekorostus sekä toisten tallominen antaa näille tyypeille leiman ATM.
Nämä miehet ovat YTM:iä
Kerropa vielä minkä ikäisiä nämä miehet ja erityisesti heidän kumppaninsa ovat. Veikkaan että kaikki ovat yli 30v. Jos vastaavia esimerkkejä löytyy ikäluokasta 20-30v niin alan jo epäillä MA-teorian pätevyyttä.
ATM voi löytää naisen - ja useimmat löytävätkin - mutta nimenomaan vasta joskus 30 täytettyään. Jos kuvailemasi miehet ovat päätyneet suhteeseen vasta aika myöhään, mikään ei estä pitämästä heitä atm-tapauksina sitä ennen. Toinen kysymys on sitten se, että atm ei yleensä ole kenenkään naisen ensimmäinen mies - läheskään. Luulenpa, että parit, joista kerroit, ovat sellaisia, joissa nainen on miehen suunnilleen ensimmäinen nainen mutta naisella on ollut monta miestä sitä ennen (ei välttämättä aviossa mutta pitkässä suhteessa kuitenkin).
"Kerropa vielä minkä ikäisiä nämä miehet ja erityisesti heidän kumppaninsa ovat. Veikkaan että kaikki ovat yli 30v. Jos vastaavia esimerkkejä löytyy ikäluokasta 20-30v niin alan jo epäillä MA-teorian pätevyyttä."
En tiedä kaikkien näiden henkilöiden ikiä heidän aloittaessaan seurustelunsa, enkä myöskään sitä, monelleko näiden mainitsemieni pariskuntien miehistä kyseessä oli ensimmäinen parisuhde. Ainoastaan tiedän varmaksi yhden naisen ja yhden miehen, joille kyseessä oli ensimmäinen varsinainen seurustelusuhde ylipäänsä.
Tuo ikäkysymys on sinänsä mielenkiintoinen, koska minulla on se käsitys että aika harva mies ylipäänsä haluaa vakavaan parisuhteeseen. (Siis nyt puhutaan avioliitosta ja perheen perustamisesta) ainakaan kovinkaan paljoa ennen 30 vuoden ikää. Joten on vaikea tietää, oliko syynä se, että ei kelvannut, vai eikö miestä itseään kiinnostanut aikaisemmin.
Naulan kantaan!
"... minulla on se käsitys että aika harva mies ylipäänsä haluaa vakavaan parisuhteeseen. (Siis nyt puhutaan avioliitosta ja perheen perustamisesta) ainakaan kovinkaan paljoa ennen 30 vuoden ikää."
Enpä pitäisi tuota erityisesti miehille tyypillisenä asenteena. Ainakin yliopistossa opiskelevat naiset tuntuvat suhtautuvan usein aika kielteisesti perheen perustamiseen.
Minua oikeastaan harmittaa, että osuin oikeaan ikäkysymyksessä. Nyt mietin että kumpiko seuraavista väittämistä on enemmän oikein: "MA-teoria kuvaa tarkasti parinvalintaa alle 30-vuotiaiden keskuudessa", vai
"MA-teoria kuvaa tarkasti parinvalintaa -80 jälkeen syntyneiden keskuudessä."
"Nyt mietin että kumpiko seuraavista väittämistä on enemmän oikein: "MA-teoria kuvaa tarkasti parinvalintaa alle 30-vuotiaiden keskuudessa", vai
"MA-teoria kuvaa tarkasti parinvalintaa -80 jälkeen syntyneiden keskuudessä."
Oma veikkaukseni on, että kyseinen teoria kuvaa parinvalintaa pari- kolmekymppisten Helsingin ja muiden isompien kaupunkien pintaliitopaikoissa pyörivien ihmisten keskuudessa. Olen itse nähnyt elämää aikuisena sekä pienessä maaliskunnassa, keskisuuressa kaupungissa, että Helsingissä, ja erot siinä kuinka nirsoja ihmiset ovat ja kelpaa ovat todella suuria.
Minulla on teoria myös tästä pikkupaikkakuntailmiöstä: En usko että sitä on enää olemassa. Näin siksi, että nykyään asuinpaikasta riippumatta ihmisillä on youtuben, deittisivustojen, facebookin jne. myötä paljon laajempi kuva "tarjonnasta" ympäri Suomea (ja miksei maailmanlaajuisestikin). Niinpä sellaista vahinkoa ei pääse tapahtumaan, että joku kelpuuttaisi alempitasoisen kumppanikseen kun paremmasta ei ollut tietoa.
Yllä oleva perustuu nojatuolifilosofointiin, en ole asunut aikuisiällä pk-seudun ulkopuolella. Saa kommentoida jos on parempaa tietoa.
Olen asunut aikuisiällä niin pienessä maalaiskylässä, pienessä kaupungissa kuin isohkossa kaupungissa (tosin en pääkaupunkiseudulla). Erot ihmisten välillä nin "parisuhdemarkkinamielessä" ovat mielestäni aika pieniä. Pikkupaikkakuntailmiö on kuitenkin olemassa siinä mielessä, että naisiahan ei pienillä paikkakunnilla käytännössä juuri ole vapaana. Ja jos on, niin he yleensä haaveilevat muutosta isompaan paikkaan, eivätkä arvosta pienen paikkakunnan poikamiehiä.
Pienen paikkakunnan mies voi toki lähestyä esim. netissä muualla asuvaa naista, mutta nykyään pitkä etäisyys koetaan isona taakkana, eikä mahdollinen suhde ole helppo.
Sanoisin, että miehen pariutumisen kannalta on miehen selvästi parempi asua isommalla paikkakunnalla kuin pienellä.
Ei välttämättä mistään ulkoisesta tekijästä kuten viestistäsikin ilmenee.
Syitä siihen miksi suhde ei löydy on varmaan useita.
ATM:n tunnistaa kroonisesta parisuhteettomuudesta.
Parisuhteellinen, siis naisen kanssa seurusteleva, ei voi olla ATM.
Et ole huomannut ATM:iä missään... Ehkäpä siinä se vitsi juuri onkin. Heitä nainen ei huomaa. Tai ehkä huomaa hetkellisesti, mutta naisen aivot eivät juuri ATM:ää rekisteröi niin, että jälkeenpäin muistaisi.
ATM:n saattaa tunnistaa arasta katseesta ja tyylittömästä pukeutumisesta, mutta mitään selkeää yhteinäistä ulkoista tunnusmerkkiä ei ole, paitsi tuo näkymättömyys naisille.
"ATM:n saattaa tunnistaa arasta katseesta ja tyylittömästä pukeutumisesta, mutta mitään selkeää yhteinäistä ulkoista tunnusmerkkiä ei ole, paitsi tuo näkymättömyys naisille."
Entäs toisinpäin, voimakas läpitunkeva tuijotus... nainen pitää miestä hulluna psykoottisena raiskaajana.Pukeutuminen; mies yrittää pukeutua tyylikkäästi ja naiset pitävät miestä pelimiehenä tai homona. ATM on epäonnistuja, luuseri.
ATM on henkinen ennakkoasenne joka asetetaan itsen ja muiden ihmisten välille.
Jos seksintäyttämässä yhteiskunnassa ei ole 25-30 ikävuoteen mennessä päässyt harrastamaan seksiä, eikä yllättäen ole myöskään seurustellut päivääkään, niin onko se ihme jos tulee "pieniä" ennakkoasenteita...
Se on sun ongelmasi, ei muiden.
Kysymys onkin kuinka tilanne korjataan? Koska ongelma henkilökohtainen, ja on naurettavaa hakea apua ja sääliä, niin ainoastaan omilla keinoilla ja voimavaroilla on pystyttyvä rakentamaan itsetuntonsa takaisin. Kun kärsii jännittämisestä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, niin toisen ihmisen lähystyminen ei ole helppoa, varsinkin jos sinua vielä kohdellaan paskamaisesti.
Kannattaa yrittää hakea onnistumisen kokemuksia, niin itsetunto kohoaa. Tasosta täällä puhutaan paljon. Yritä lähestyä vähemmän tasokkaita naisia, niin voi tulla joitakin onnistumisen kokemuksia. Harrasta seksiä maksullisen kanssa, niin poikuuden taakka katoaa.
Toinen vaihtoehto on vain hyväksyä tilanne ja yrittää muuten nauttia elämästä.
Joka tapauksessa, oikotietä onneen ei ole. Voit olla käytännössä varma, ettet törmää elämäsi naiseen kauppajonossa tai kirjastossa tms. Homma vaatii työtä ja tuskaa.
"Yritä lähestyä vähemmän tasokkaita naisia, niin voi tulla joitakin onnistumisen kokemuksia."
Näköjään huonoin ohje geti ensin. Ei kannata. Ei niin tasotonta naista olekaan että huolisi kokemattoman miehen. Nainen tavoittelee aina itseään parempaa miestä eikä kokemattoman miehen alapuolella ole naisten mielestä mitään.
"Harrasta seksiä maksullisen kanssa, niin poikuuden taakka katoaa."
Niinhän se on. Ota harkintaan!
"Toinen vaihtoehto on vain hyväksyä tilanne ja yrittää muuten nauttia elämästä."
Sitä kannattaa harkitavakavasti. Totut ennen pitkää naisettomuuteen, mutta jos joskus myöhäisellä iällä saatkin kumppanin, sinua alkaa valtavasti kaduttaa, kun tajuat mitä olet nuoruudessasi menettänyt.
"Voit olla käytännössä varma, ettet törmää elämäsi naiseen kauppajonossa tai kirjastossa tms."
Käytännössä tosiaan. Voit toisaalta törmätäkin, mutta on varmaa, ettei tapaaminen niissä oloissa johda mihinkään.
Miten voisit tunnistaakaan, kun et ikinä näe minua. Vietän suurimman osan ajastani kotona. Käyn oikeastaan vain yliopistolla, ruokakaupassa ja lenkillä. Sunnuntaisin käyn vanhempieni luona syömässä. Jos et siis ole kaupan kassa tai yliopiston ruokalassa töissä, et ikinä edes ole tekemisissä kanssani. Luennoilla osaan piiloutua salin takaosaan, käytävillä kuljen hiippaillen enkä juuri koskaan puhu kenellekään.
Minä olen se hieman friikin oloinen kaveri nahkaisissa kävelykengissä, vanhoissa vakosamettihousuissa ja muodittomassa kauluspaidassa. Et varmaan ole huomannut minua.
Ei. En ole huomannut sinua. En ole koskaan ymmärtänyt haluasi piiloutua ja yrittää olla näkymätön. Epäilen että kartat seuraani joten en halua tuppaantua. Ehkä me muut emme ole tarpeeksi mielenkiintoisia sinulle.