Tapasin mieheni syksylla 2007 ruvettiin tutustumaan kunnes mieheni sanoi viikon tutustumisen jälkeen ettei halua enää jatkaa suhdetta, koska olen ylipainoinen mielestäni kuitenkin nätin näköinen ei sanonut tätä mutta olen saanut kuulla jälkeen päin että ulkonäköni oli syy miksei hän olisi halunnut jatkaa suhdetta meni viikko ja tuli viesti että tavataanko ja ruvettiin tutustumaan uudelleen toisiimme, meni kuukausi kun hän halusi taas katkaista välimme, pidin kuitenkin hänestä kiinni, tuntui heti että tässä miehessä on sitä jotain mitä muissa ei ole. niinpä jatkoimme ja välillemme alkoi syttyä rakkautta 4kk jälkeen mieheni ehdotti yhteen muuttamista, ja niinpä muutimme yhteiseen kotiin.
Yhteisessä kodissamme mieheni kävi 2kertaa päälleni mistä sain paljon mustelmia ja kipeät paikat. Silloin sanoin haluavani eron mutta, sitä ei tullutkaan vaan saimme sovittua riitamme. kävimme tuolloin paljon yhdessä baarissa ja riidat yleensä alkoi kännissä. Mieheni on naisvaltaisessa työssä sairaanhoitajana ja olin tietysti mustasukkainen alku aikoina siksi että kun olimme baarissa ja joku nainen tuli juttelemaan miehelleni ja kun kysyin mieheltäni että kuka tämä oli niin hän sanoi aina että töistä työkaveri tai joku sukulainen.. (eipä tietenkään ollut uskottavaa joka kerralla.. varsinkin kun kaikki naiset yritti flirttailla) no sitten muutettiin rauhallisempaan paikkaan ja tuli tieto siitä että meille tulee vauva. raskaus aika meni hyvin myös parisuhde elämä, tyttö syntyi helmikuussa ja me pidettiin ristiäiset ja häät huhtikuussa. 2010 Nyt kun olen kysellyt hänen entisistään on tullut kuitenkin tietoon että osa joka moikkaili baareissa oli hänen exiään.. mua potuttaa se kun ei voi olla rehellinen. Ja se kun miehelläni oli polttarit hän tuli aamulla 8 kotiin puoli konttien.. oli ollut jatkoilla kaverin ja jonkun muijan kanssa, mieheni sanoi minulle että hän sammui heti kaverinsa luokse, mutta silti sanoi että me vaan keskusteltiin.. sillä naisella oli niin rankaa kun sillä oli pieni vauva ja sen mies hakkaa sitä.. niille on tulos ero... puhui ittensä pussiin... suutuinhan minä kovaa ja sanoin että sä et tiedä yhtään kuinka rankkaa mulla on? mieheni ei esim ikään siivoa tai tee ruokaa kotona.. hän sanoo että hän käy töissä. mutta kun olen 5kk vanhan tyttöni kanssa kotona niin ei siinä siivota ja tehdä ruokaa aina kun pitäisi.. rakastan kyllä miestäni mutta, miksei hän voi olla rehellinen minulle hänen entisestä elämästään. itse olen ainakin kertonut mitä hän on halunnut kuulla... ja sitten mua kyllästyttää se että mieheni harrastaa kitaran soittoa on ollu myös bändissä mutta lopetti sen kun olin raskaana, nyt kuitenkin kun hän tulee töistä täytyy heti päästä salille tai soittaan bändikämpälle.. mä olen sanonut että mun harrastus on käydä sitten terassilla... voi miehet miksette te ymmärrä naisia.. hikipäässä saa kotona tehä kaikkee ja aina on ruoka valmiina kun tulee töistä kotiin aina oon pessyt sen kakka pyykit imuroin ja moppaan mitä vielä? onneks lapseni on kiltti.. mutta mä en jaksa enää.. mä oon uupunut... täytän pian 21 vuotta mieheni on 7v vanhempi kaikki kaverin on suurin piirtein sinkkuja eikä niitä huvita mun seura kun oon tällänen tylsä äiti.. mun seura kelpaa sitten kun ne tarvii kyytiä johonkin tai jotain. en kuitenkaan voisi uskoa että miehelläni olisi toinen.
niin tyhjä olo.. ei ystäviä.. mies joka ajattelee itseään.. onko ketään jolle on käynyt samoin?
Yhteisessä kodissamme mieheni kävi 2kertaa päälleni mistä sain paljon mustelmia ja kipeät paikat. Silloin sanoin haluavani eron mutta, sitä ei tullutkaan vaan saimme sovittua riitamme. kävimme tuolloin paljon yhdessä baarissa ja riidat yleensä alkoi kännissä. Mieheni on naisvaltaisessa työssä sairaanhoitajana ja olin tietysti mustasukkainen alku aikoina siksi että kun olimme baarissa ja joku nainen tuli juttelemaan miehelleni ja kun kysyin mieheltäni että kuka tämä oli niin hän sanoi aina että töistä työkaveri tai joku sukulainen.. (eipä tietenkään ollut uskottavaa joka kerralla.. varsinkin kun kaikki naiset yritti flirttailla) no sitten muutettiin rauhallisempaan paikkaan ja tuli tieto siitä että meille tulee vauva. raskaus aika meni hyvin myös parisuhde elämä, tyttö syntyi helmikuussa ja me pidettiin ristiäiset ja häät huhtikuussa. 2010 Nyt kun olen kysellyt hänen entisistään on tullut kuitenkin tietoon että osa joka moikkaili baareissa oli hänen exiään.. mua potuttaa se kun ei voi olla rehellinen. Ja se kun miehelläni oli polttarit hän tuli aamulla 8 kotiin puoli konttien.. oli ollut jatkoilla kaverin ja jonkun muijan kanssa, mieheni sanoi minulle että hän sammui heti kaverinsa luokse, mutta silti sanoi että me vaan keskusteltiin.. sillä naisella oli niin rankaa kun sillä oli pieni vauva ja sen mies hakkaa sitä.. niille on tulos ero... puhui ittensä pussiin... suutuinhan minä kovaa ja sanoin että sä et tiedä yhtään kuinka rankkaa mulla on? mieheni ei esim ikään siivoa tai tee ruokaa kotona.. hän sanoo että hän käy töissä. mutta kun olen 5kk vanhan tyttöni kanssa kotona niin ei siinä siivota ja tehdä ruokaa aina kun pitäisi.. rakastan kyllä miestäni mutta, miksei hän voi olla rehellinen minulle hänen entisestä elämästään. itse olen ainakin kertonut mitä hän on halunnut kuulla... ja sitten mua kyllästyttää se että mieheni harrastaa kitaran soittoa on ollu myös bändissä mutta lopetti sen kun olin raskaana, nyt kuitenkin kun hän tulee töistä täytyy heti päästä salille tai soittaan bändikämpälle.. mä olen sanonut että mun harrastus on käydä sitten terassilla... voi miehet miksette te ymmärrä naisia.. hikipäässä saa kotona tehä kaikkee ja aina on ruoka valmiina kun tulee töistä kotiin aina oon pessyt sen kakka pyykit imuroin ja moppaan mitä vielä? onneks lapseni on kiltti.. mutta mä en jaksa enää.. mä oon uupunut... täytän pian 21 vuotta mieheni on 7v vanhempi kaikki kaverin on suurin piirtein sinkkuja eikä niitä huvita mun seura kun oon tällänen tylsä äiti.. mun seura kelpaa sitten kun ne tarvii kyytiä johonkin tai jotain. en kuitenkaan voisi uskoa että miehelläni olisi toinen.
niin tyhjä olo.. ei ystäviä.. mies joka ajattelee itseään.. onko ketään jolle on käynyt samoin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Käytät nettiä. Etsi äiti-palstoja tai muuten ikäistäsi seuraa muista äideistä.
Mieti oletko sellaisessa suhteessa kuin haluaisitkin. Tee niitä asioita, mistä tulet iloiseksi.
Älä ole kotona odottamassa valmiin ruuan kanssa, jos mies juoksee treeneihin. Tehköön itse ruuan, jos sinä siivoat asunnon ja huolehdit lapsesta.
Älä jää murehtimaan.
Älä siedä väkivaltaa. Mene seuraavalla kerralla turvakotiin ja lopeta koko suhde.
Muuten yritä jutella :)
Tekstin perusteella en kyllä liikoja luottaisi mieheen, tietenkään en häntä tunne enkä sen paremmin asioistanne tiedä. Miehiä on kaikenlaisia, osa on semmoisia että niille tulee aina olemaan omat menot tärkeämpiä kuin mikään muu. Itsekkyys voi näyttäytyä myös siinä että on silloin tällöin muita naisia sivussa, mutta tähänkin sanon että en tietenkään miestäsi ja tapojaan sen paremmin tunne. En kyllä sinuna tekisi yksin kaikkea, kyllä miehenkin kuuluu pitää paikkoja kunnossa. Keskustelkaa siitä miten saisitte suhteenne paremmin toimimaan, jos siis haluat jatkaa hänen kanssaan. Mutta jo tuo teidän alkutaipaleenne kuulostaa siltä että mies on vielä aika keskenkasvuinen. Ulkonäköön puuttuminen ja sen perusteella suhteesta lähteminen, miksi sitten ryhtyi siihen alunpitäenkään... Muista että pystyt ihan itse vaikuttamaan elämääsi, osa tekstistäsi antaa viestiä siitä että menet vain sinne minne mies näyttää, esimerkiksi se että olit päättänyt erota ja sitten kirjoitat, että "sitä ei tullutkaan". Olisihan se tullut, jos olisit oikeasti uskaltanut tehdä sellaisen päätöksen. Ymmärrän kyllä että ei sellaista ole helppoa päättää varsinkin jos mies on tärkeä, mutta ei mitä tahansa pidä sietää oman hyvinvoinnin kustannuksella. Olet vielä niin nuorikin, löytäisit varmasti jotain parempaakin. Mutta itsehän sä parhaiten tilanteesi tiedät. Ehkä nyt lapsen ollessa pieni voit yrittää parantaa asioita yhdessä miehesi kanssa, mutta jos ei asiat muutu niin että itselläsi on hyvä olla, on mahdollista valita toisin ja siitä selviää kyllä.
Moi, suosittelisin sulle - omasta kokemuksesta - ottamaan huomioon, että sulla saattaa hormoonit hyrrätä vielä kybällä siihen kun yhdistää stressin pikkuvauvan kanssa touhuilusta, niin ei mikään ihme, että elämä tuntuu paskalta. En tunne miestäsi, mutta yritä sinnitellä kuitenkin vuosi-pari, ja katso rauhoittuuko tilanne (siismolemminpuolin, ettei asiat näyttäydy sullekaan enää yhtä synkiltä). Aseta kuitenkin itsellesi mielessäsi tietyt rajat, mitä sallit mieheltäsi, ja pidä niistä kiinni (tietysti ei-väkivaltaa, ei mitään räyhäämistäkotona). Sit vielä: "unohda" miehesi vähän taka-alalle: huomaat että elämä onkin mukavaa kun kiinnität huomiota vaikkapa vainomiin puuhailuihisi.
kiitos viestiin vastanneille! olen päättänyt että katson elämää etenpäin ja katson mitä se tuo vielä tullessaan. mieheni on kuitenkin tosi hyvä isä tytöllemme, enkä ainakaan itse haluaisi että tulisi enää hankaluuksia tai jotain muuta, mene päivä kerrallaan ja katson mitä huominen tuo tullessaan. otan teidän neuvoista oppia! :) toivotaan parasta vaikka ei se elämä oo ruusuilla tansimista.