Mitä voin tehdä?

ggirnhnhsö kirjoitti:

Olen aivan pyörällä päästäni. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kuusi vuotta, ja nyt on ero lähellä. En haluaisi eroa, mutta tahdon kyllä suojella itseäni ja säilyttää omanarvontuntoni. En vain tiedä, vaadinko kohtuuttomia, koska en voi pyytää kenenkään tutun puolueetonta mielipidettä asiaan kertomatta koko tarinaa. EN tiedä onko miehelläni alkoholiongelma, mutta jokin ongelma hänell'ä on.

Tapasimme nuorina. Kun olimme seurustelleet pari vuotta, sain tietää, että hän oli seurustelumme alkuvaiheessa ollut jossain bileissä, ja juonut itsellensä muistinmenetyksen. Sain tietää tämän siten, että tyttö, jonka kanssa mieheni oli kiihkeästi suudellut kyseisissä bileissä, yhtäkkiä päätti kertoa tämän miehelleni, joka ei muistanut koko asiaa, ja mieheni kertoi minulle. Epäilin pitkään, että onpa muisti mennyt todella sopivassa paikassa, ja onko hän huijannut minua, mutta päätin luottaa hänen sanaansa ja antaa anteeksi.

Vuosi tämän jälkeen, pari viikkoa ennen häitämme, jälleen bileissä, joissa minäkin olin mukana ja samassa huoneessa jopa vielä, näin, että joku tyttö meni hänen vierellensä kun hän oli puolisammuneena sängyllä. Kun menin katsomaan, näin että mieheni kädet olivat tytön paidan alla. Raivostuin, mutta myöhemmin sovimme. Jotenkin painoin tämänkin villasella, koska hän oli niin kännissä taas.

Nyt vähän aikaa sitten, olimme taas samoissa bileissä, ja hän meni kaikkien nähden, suuressa humalatilassa, kopeloimaan jotakin tyttöä. Katsoin suu auki, ja päätin, että tämä oli tässä, en jaksa tällaista enää. Seuraavana päivänä hän pyysi anteeksi, ja puhuimme pitkään. Hän sanoi, ettei ota enää alkoholia muuta kuin pari annosta, koska hän ei hallitse tekemisiään. Päätin vielä yrittää.

Hänellä on mennyt muisti monta kertaa juodessa, enkä voi tietää mitä hän silloin tekee. Hän on herännyt auton ratista, muistamatta, miten on sinne joutunut, vaikka vastustaa kännikuskeilua. Hän on ollut minua kohtaan väkivaltainen, muistamatta mitään jälkeenpäin, ja ollut todella pahoillaan. Lasken nämä suutelut ja kopeloinnit pettämiseksi, ja en tiedä miten olen näinkin pitkään katsonut asiaa, minä, joka vannoin joskus, että se on kerrasta poikki. Toisaalta olen vähätellyt itselleni niitä, miettinyt että enhän voi suhdettamme tuollaiseen "pikkujuttuun" lopettaa, eihän hän sentään seksiä mennyt harrastamaan heidän kanssaan. Toisaalta, minusta se olisi riittävä syy, mutta ehkä vain pelkään erota hänestä? Nämä tytöt, joita hän on kourinut, ovat olleet puolueettomasti sanoen melko epäviehättäviä. Itse pidän huolta itsestäni, ja olen kaunis ja kurvikas, mutta tämä on silti käynyt itsetunnolleni. Enkö minä riitä?

Viimeinen niitti oli, kun hän luvattuaan olla juomatta itseään räkäkänniin, vuosi sen jälkeen petti lupauksensa ja hain hänet jostain bileistä. Hän kaatuili ja örvelsi ja sain juuri ja juuri raahattua hänet kotiin. Katselin häntä ja säälin häntä. Ja samalla itseäni. Hän on pettänyt minua, hän on lyönyt minua, hän valehtelee minulle ja pettää lupauksensa. Loppupiste oli kun hän valitsi alkoholin minun ylitseni, sillä hän tiesi että jos hän juo, minä lähden.

Ja niin minä lähdin. Muutin omaan asuntooni, elämme asumuserossa, mutta lupasimme katsoa asiaa vielä. Haluaisin yli kaiken palata yhteen, mutta ainoastaan jos hän pystyy todistamaan minulle, että hän yrittää hoitaa ongelmaansa. Enkä usko että hän pystyy. Nyt olen alkanut miettimään, ovatko syyni eroon liian heppoiset? Jotkut pystyvät antamaan seksisuhteenkin anteeksi, mutta minä en pääse ylitse siitä, että hän kourii toista naista silmieni edessä. Ja että hänen sanaansa ei voi luottaa. Mitä teen? En halua elää ilman häntä, koska rakastan häntä, mutta en tiedä pystynkö elämään hänen kanssaan?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä