Olen se petetty.
Mies itkee ja rukoilee anteeksiantoa ja tahtoisinkin antaa anteeksi, mutta kun en vaan pysty siihen.
Pettämisestä jo pari vuotta. On käyty kaikki parisuhdeterapiat ja luettu kirjoista fiksumpien oppeja, mutta kun ei ne auta.
Melkein aina kun mies tulee kotiin, niin ajattelen että tuolla tavalla se tuli kotiin silloinkin kun oli toinen nainen kuvioissa mukana. Ihan niinkuin kaikki olisi ollut hyvin. Mikä vitsi ja mikä pokka. Oksettaa joka helvetin kerta ja pahemmaksi vaan menee.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei vaikka kuinka tahtoisin.
Anteeksi en voi antaa vaikka kuinka tahtoisin. En vaan pysty siihen.
Tää on ihan kamala tilanne. Nähdä päivästä toiseen miten toinen yrittää olla mieliksi ja kiltti. Tekee mitä pyydän.
Mä tukehdun tähän liittoon.
Tahdon avioeron että voin taas hengittää vapaasti.
Miksi minä sitten tunnen näin helvetinmoista syyllisyyttä erohalustani?
En minä pettänyt, valehdellut ja nainut vierasta.
Mies itkee ja rukoilee anteeksiantoa ja tahtoisinkin antaa anteeksi, mutta kun en vaan pysty siihen.
Pettämisestä jo pari vuotta. On käyty kaikki parisuhdeterapiat ja luettu kirjoista fiksumpien oppeja, mutta kun ei ne auta.
Melkein aina kun mies tulee kotiin, niin ajattelen että tuolla tavalla se tuli kotiin silloinkin kun oli toinen nainen kuvioissa mukana. Ihan niinkuin kaikki olisi ollut hyvin. Mikä vitsi ja mikä pokka. Oksettaa joka helvetin kerta ja pahemmaksi vaan menee.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei vaikka kuinka tahtoisin.
Anteeksi en voi antaa vaikka kuinka tahtoisin. En vaan pysty siihen.
Tää on ihan kamala tilanne. Nähdä päivästä toiseen miten toinen yrittää olla mieliksi ja kiltti. Tekee mitä pyydän.
Mä tukehdun tähän liittoon.
Tahdon avioeron että voin taas hengittää vapaasti.
Miksi minä sitten tunnen näin helvetinmoista syyllisyyttä erohalustani?
En minä pettänyt, valehdellut ja nainut vierasta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voithan ehdottaa miehellesi, että muuttaisitte vaikka väliaikaisesti erillinenne ja ottaisitte liittoonne aikalisän. Saisit rauhassa harkita, mitä haluat ja kokeilla, millaista on elää ilman miestäsi. Jos sinulla on parempi olo ilman miestäsi, niin sittenhän ero on järkevä ratkaisu. Jos taas ei, niin sitten voitte jatkaa. Ilmeisesti sinun kannattaisi ottaa etäisyyttä mieheesi, jotta osaisit päättää, mitä haluat.
Tee samoin ....kun miehesi hänen tieten ----------------
noudattaan edellisen neuvoa. Saat vain paskan olon.
Rakkaus on tahdon asia. Ei suinkaan fiiliksen tai minkään muun. Samoin aika paljon selviäminen, anteeksianto tai mikä tahansa muu asia elämässä. Toiveilla ja haluilla ei pääse mihinkään muualle kuin fantasiamaailmaan. Vasta kun halu muuttuu tahdoksi saa sohvaperunankin nousemaan ylös.
Eli tahdoitko sinä oikeasti selvitä, jatkaa elämääsi ja jossain vaiheessa antaa miehellesi anteeksi? Vai veikö omat tunteet, loukkaantuminen, paha mieli, nöyryytys kaiken ja halusit vain sen kaiken katoavan jonain aamuna kuin itsestään?
Olen petetty, ja siitä selvinnyt. Ja vaikka petetyn osa on paskamainen ja viheliäs, niin petetty kantaa yksin vastuun siitä miten selviää. Se vain on niin, tuntuu se miten epäreilulta tahansa. Kaikesta paskasta huolimatta petetyn on itse päätettävä, miten jatkaa elämäänsä. Ja jos tahtoo riittävästi olla yhdessä, niin sitten jatkaa yhdessä ja alkaa katsoa menneisyyden sijaan tulevaisuuteen. Tai ainakin tähän hetkeen. Jos taas pettämisen jälkeen ei yhteiselo enää tunnu hyvältä, niin siinäkin tapauksessa katsoo eteenpäin ja lopettaa kierimisen itsesäälissä ja menneiden vuosien tapahtumissa, joille ei_voi_enää_yhtään_mitään. Mies on pettänyt ja sen kanssa on elettävä. Halusi tai ei. Yksin tai yhdessä.
Edellinen voi kuulostaa kovalta, mutta kahden vuoden jälkeen on elämässä oltava jo uusi suunta. Ja se on vaikeaa, tiedän omasta kokemuksesta, mutta ei mahdotonta. Omat ajatukset voi myös opetella katkaisemaan. Ei niissä tarvitse velloa loputtomasti. Siinä kiusaa vain itseään.
Viestistäsi paistaa läpi edelleen aika iso viha. Luulisin, että se tulee ajoittain, etkä kärsi siitä jatkuvalla syötöllä. Yritä miettiä tunteitasi vihan hetkillä ja kääntää ajatuksesi tietoisesti silloin toiseen asiaan. Vähitellen ajatukset eivät enää pyöri tapahtuneessa niin paljoa.
Päästä siis irti. Sinua on loukattu ja satutettu, älä tee sitä enää itse itsellesi. Älä anna miehesi suhteelle enää yhtään päivää elämästäsi.
joka saman. Kaksi vuotta meilläkin, jossain vaiheessa päätin, että vellominen ja vatvominen jää. Helppoa se ei ole, mutta meillä on kuitenkin sitä hyvää niin paljon etten halua luovuttaa enkä tuhlata elämääni. Hienosti kirjoitit, kiitos!
Meilla ihan samnalainen tilanne. Miehellani on yha kovat syytokset itseaan kohtaan ja melkein joka paiva sanoo minulle etta mitenka han pystyi tekemaan minua kohtaan nain kauhean asian.Sanoo etta ei ymmarra mika tuli etta piti toiseen naiseen hullaantua. Minulla on jo paljon hyvia paivia, mutta kun oikein syvalle putoan (noin kerran kuussa nykyisin) silloin ajattelen etta mieheni ei rakasta minua vaan esittaa jotain pelia etta mikaan ei muuttuisi eli luottamuksen kanssa kamppailen. Mika on totuus mika ei. Olemme tehneet tayden muutoksen elamassamme ja olemme laittaneet pelisaannot.ja nykyaan esim. pyydamme heti anteeksi jos jotain pahaa tulee sanotuksi. Olemme nyt muuttanet erillemme ja kuulostelemme kaipaammeko toisiamme ja mitka ovat tunteet ja onko todellisia tunteia viela. Minulla ei ole mitaan taloudellista riippuvuutta miehesta eika paivastoin ja lapsikin on jo omillaan.
niin eiköhän olisi jo aika luovuttaa.
turhaa sitä itseään kiduttaa, ota ero ja sillä sipuli.
moka mikä moka ja kaikkia mokia ei saa enää paikatuksi. sitä voi mieskin miettiä poikamiesboxissaan.
Ehkä syyllisyys johtuu juuri siitä että miehesi yrittää nyt olla kovasti mieliksi. Silloin on vaikeaa käsitellä asioita, käsitellä sitä että hän on se joka sinua on loukannut. On vaikea olla vihainen ihmiselle joka yrittää olla niin mukava. Mutta sinulla on oikeus siihen. Sinun ei tarvite antaa anteeksi jos siltä ei tunnu. Se että miehesi sanoo että ei enää ikinä tee niin tai sanoo rakastavansa, ei korjaa sitä mitä hän on sinulle tehnyt. Ja sinulla on oikeus haluta myös erota. Syyllisyys saattaa kummuta myös siitä että olet alussa kuitenkin päättänyt yrittää jatkaa miehesi kanssa pettämisestä huolimatta, olette jopa käyneet pariterapiassa, ja nyt sinusta tuntuu että luovutat. Ja että luovuttamalla petät miehesi. Muista kuitenkin että tässä on kyse sinun elämästäsi, sinun ei tarvitse kuunnella mitä muut ovat mieltä. Toki muualta saattaa saada hyviä neuvoja, mutta se miltä sinusta sydämessäsi tuntuu on tärkeintä. Jos annat miehellesi liian aikaisin anteeksi, et välttämättä voi antaa sitä anteeksi itsellesi ja muutut katkeraksi.
Sain teiltä hyviä neuvoja. Toisia aion kokeilla ja toisia en.
Nyt muutan omaan asuntoon. En vaan kestä tätä tilannetta enää kauempaa. Katsotaan mitä aika tuo tullessaan.