Olen 15-vuotias tyttö ja tilanteessa missä en tiedä mitä minun kannattaisi tehdä. Molemmat vanhempani ovat ajoittain väkivaltaisia ja muutenkin kotona on koko ajan huono fiilis. Vuosi sitten tilanne oli pahimmillaan ja riitoja oli jatkuvasti. Väkivalta on ollut sekä henkistä, että fyysistä mm. laimäyttämistä, potkimista, tönimistä, tavaroilla heittelyä, haukkumista, kuristamista, sekä väkivallalla uhkailua. Pienenpänä minua on myös lyöty vyöllä. Riidat alkoivat täysin mitättömistä asioista ja väkivaltatilanteissa oli yleensä mukana alkoholia. Nyt vuoteen väkivalta ei ole ollut fyysistä, mutta uhkailua ja haukkumista on ollut. Kärsin vuosi sitten masennuksesta ja minua ja ystävääni kiusattiin koulussa yhden suhdesotkun takia. Vaihdoimme kuitenkin koulua ja tilanne on siellä hyvin ja minulla on paljon ystäviä, kahdelle olen perhesotkuistani kertonutkin hiljattain. Toinen heistä täysi-ikäinen ja hän on tukenut minua paljon ja hän minut saikin sitten hakemaan apua. Psykologilla olen nyt käynyt pari kertaa ja hän on soittanut tilanteestani lastensuojeluun, josta minulle soitetaan kesän aikana. En kuitenkaan ole vielä valmis menemään asiassa eteenpäin, koska vanhempani tuskin tiedostavat ongelmaa ja en ole varma heidän reaktiostaan. Kotona on nyt mennyt hieman paremmin, mutta jotkin normaalit asiat ahdistavat minua edelleen, koska niihin on aiemmin liittynyt pelkoa. Olin vuosi sitten pohjalla ja minulla oli jo jonkin näköiset suunnitelmat itsemurhaa ajatellen, mutta jätin ne sitten sivuun, koska minulla on omia lemmikkejä, jotka tarvitsevat minua täällä. Lisäksi rupesin käyttämään alkoholia normaalia enemmän ja suurempina määrinä aina konttauskuntoon asti. Tupakkaan en ole koskenut kahteen vuoteen, mutta tuo alkoholi oli jollain tapaa se jolla sai murheet pyyhittyä edes vähäksi aikaa. Lääkkeitä myös söin suoraan purkista sekaisin, särkylääkkeitä sun muita tarkoituksellisesti liian suuria määriä. Eihän siinäkään mitään järkeä tietenkään ollut. Elämä on tuntunut kuitenkin aika ajoin ihan mahdottomalta, mutta yritän jaksaa. Monikaan ei tiedä ongelmistani ja olen kantanut niitä yksin liian kauan, onneksi lopulta uskalsin kertoa edes jollekkin. Mitä teen tuon lastensuojeluasian kanssa kun en ole vielä valmis keskustelemaan asioista vanhempieni kanssa ja mielestäni olemme menneet aivan liian nopeasti eteenpäin.
Apua ?
-väsynyt-
5325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se todennäköisesti menee siihen, että joudut muuttamaan uuteen perheeseen.
Älä huolehdi vanhemmistasi. He varmasti tarvitsevat apua mutta ei ole sinun asiasi siitä huolehtia. Pääasia että SINÄ saat rauhalliset kotiolot tavalla tai toisella. Ansaitset niin paljon parempaa kuin mitä olet joutunut kokemaan. Hienoa että olet uskaltanut hakea apua.
Tarkoittaa, että joudut vanhemmistasi eroon.
Olen kohtalon toveri. Isä oli aika-ajoittain väkivaltainen, uhkasi tappaakin minut. Olen 16-vuotias tyttö. Isä kuoli puolisen vuotta sitten, mutta henkiset arvet, pelko ja luottamuspula muihin ihmisiin jäi.
Sama täällä. Olen nyt 31v nainen ja isäni oli minua kohtaan sekä henkisesti että fyysisesti väkivaltainen, äitini harjoitti lähinnä henkistä väkivaltaa. Nuoruudessani isäni uhkasi tapaa monta kertaa leipäveitset kädessä.
Vaikka aikaa onkin mennyt, en varmaan koskaan unohda tätä. Se on niin syvällä sisimmässä se tuska ja kipu, vieläkin itken iltaisin ja öisin. Olen kuitenkin onnellinen, että olen nyt tässä, elävänä. Vapaus myös olla oma itsensä omassa kämpässä ilman kamalia vanhempia on parasta mitä tiedän.
Tekstin alkuperäiselle kirjoittajalle annan neuvon, että voit soittaan sosiaalitoimeen ja kertoa asiastasi, jos todella pelkäät että sinulle tapahtuu jotain. Voit myös soittaa nuorten auttaviin puhelimiin, voit jutella anonyymisti jos haluat.
SPR:llä on oma nuorten turvatalo, johon voit soittaa ja sanoa, että tarvitset jutella. Voit myös hätätapauksessa mennä sinne yöksi jos kotona on niin paha tai pelottavaa olla. He ovat mukavia ihmisiä, itsekin olin nuorena siellä. Voit Googlettaa SPR Turvatalo, jos tuntuu siltä.
Sinun ei tarvitse vanhempiesi kanssa välttämättä tästä mitään keskustella ihan ensimmäiseksi, voi olla parempi että keskustelet ensin jonkun ulkopuolisen kanssa jos haluat.
Tsemppiä ja voimia sinulle:)