Voitteko uskoa, eräs nainen sanoa täräytti minulle eilen juuri noin sanasta sanaan? "Lapset kuuluvat parisuhteeseen, tuo teidän touhuhan on ihan lapsellisen typerää teineilyä". Tätä tilannetta oli edeltänyt edellä mainitun rouvan kyselyt siitä, olemmeko (tai siis" OLEMMEHAN KAI JO AIKEISSA") vaimoni kanssa ajatelleet hankkia lapsia. Kuten monille muille lukuisille kyseilijöille, selitin hänelle että emme välttämättä hanki lapsia koskaan, emme ole vielä päättäneet. Outoa mielestäni on se, että vaikka sanoinkin päätöksemme lastenhankinnan suhteen olevan vielä auki, sai kyseinen rouva käsityksen että emme koskaan aio niitä hankkia. Lisäksi hän sai ilmeisesti lausunnostani selville että olemme itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia pintaliitäjiä, koska eväämme vanhempiemme oikeuden tulla isovanhemmiksi ja koska emme kanna korteamme kekoon yhteiskuntamme ja ihmisrodun säilymisen hyväksi tekemällä jälkeläisiä. Olen kohdannut vastaavanlaista kritiikkiä / syytöksiä valitettavan usein, niissä ei mielestäni ole mitään järkeä, miten voi silti olla niin että kuulen tuota samaa virttä jatkuvasti. Omasta mielestäni tuollainen syyttely vaan ei ole sopivaa, ja vaikka päättäisimmekin olla hankimatta ainuttakaan lasta ei se meistä tee huonoja ihmisiä vai tekeekö?!?
Yritin päästä tuosta yllä kertomastani tilanteesta pois mahdollisimman pian, en jaksanut jäädä asiasta vääntämään kättä hänen kanssaan, koska olen joutunut kaikki nuo samat syytökset kuuntelemaan ja perusteluni asian suhteen antamaan tässä viimeisen viiden vuoden aikana moneen otteeseen kymmenille kyseilijöille, joita riittää tuttava- / sukulaispiireistä työkavereihin ja anoppiini joka on tämän lastenhankintajutun vuoksi vetänyt herneen nenäänsä. Käymme vaimoni kanssa enää harvoin appini ja anoppini luona kylässä, koska välit ovat melko viileät. Anoppi kun väittää että olen manipuloinut hänen tyttärensä lapsikielteiseksi, enkä kuulemma ole tosissani hänen tyttärensä kanssaan vaan yritän jotekin keinotella omaisuutta itselleni avioliiton turvin. Vaikka tuossa väitteessä ei mitään perää olekaan, niin kyllä tuollaisen kuulemisesta tulee siitä huolimatta vähän paha mieli.
Emme ole vaimoni kanssa vielä oikeen kunnolla edes puhuneet lastenhankinnasta. Kantamme on, kuten sanoin jo, 50 / 50. Jos satumme olemaan yhdessä silloin kun kyselijöitä / moralisoijia sattuu kohdalle, vaimoni ei vastaile oikein mitään; vaihtaa vaan puheenaihetta, puhuu lyhyesti jotain ympäripyöreyksiä ja nyprää kynsiä. Sitten kun itse selitän että emme ole asiasta vielä ollenkaan varmoja, tai jos sanon ettemme välttämättä hanki lapsia ollenkaan, hän ei ikinä yritä pitää puoliani näitä kritisoijia vastaan vaan on hiljaa ja hymyilee. Kysyinkin häneltä joskus miksi, mutta tähän hän vaan sanoi, että ota iisisti ja älä välitä. Osaan ottaa lungisti, mutta näiden kyselijöiden kanssa vaan palaa käämit, viimeistään sitten kun kysely muuttuu arvosteluksi. Alussa kun se oli helppoa, ei tarvinnut muuta kuunnella kuin "kyllä sun mieli vielä muuttuu" tai "no nythän sinä sanot noin, mutta...", ajan mittaan se sitten muuttuikin moralisoinniksi. Pahinta oli kun omat vanhemmatkin olivat mukana painostamisessa, onneksi se tosin helpotti kun isosysteri sai kaksoset tossa pari vuotta sitten :) .
Ymmärrän tavallaan että lastenhankinta on jossain määrin ehkä ajankohtainen kysymys, olen kuitenkin 29 ja vaimoni 28, eli vielä lastentekoiässä ja avioliittoakin takana kohta 5 vuotta, mutta lapsia kun ei voi miten vanhana vaan hankkia. Mutta en yksinkertaisesti ymmärrä miksi muita kiinnostaa meidän tekemiset niin paljon että pitää ruveta arvostelemaan? Onneksi pääsen tuota pikaa kesälomalle, helpottaa toivon mukaan edes vähän kun ei tarvitse vielä työstäkin stressata.
Ainiin, hyvää lomaa muuten (jos siis olet jo kesälomalle päässyt) :D
Yritin päästä tuosta yllä kertomastani tilanteesta pois mahdollisimman pian, en jaksanut jäädä asiasta vääntämään kättä hänen kanssaan, koska olen joutunut kaikki nuo samat syytökset kuuntelemaan ja perusteluni asian suhteen antamaan tässä viimeisen viiden vuoden aikana moneen otteeseen kymmenille kyseilijöille, joita riittää tuttava- / sukulaispiireistä työkavereihin ja anoppiini joka on tämän lastenhankintajutun vuoksi vetänyt herneen nenäänsä. Käymme vaimoni kanssa enää harvoin appini ja anoppini luona kylässä, koska välit ovat melko viileät. Anoppi kun väittää että olen manipuloinut hänen tyttärensä lapsikielteiseksi, enkä kuulemma ole tosissani hänen tyttärensä kanssaan vaan yritän jotekin keinotella omaisuutta itselleni avioliiton turvin. Vaikka tuossa väitteessä ei mitään perää olekaan, niin kyllä tuollaisen kuulemisesta tulee siitä huolimatta vähän paha mieli.
Emme ole vaimoni kanssa vielä oikeen kunnolla edes puhuneet lastenhankinnasta. Kantamme on, kuten sanoin jo, 50 / 50. Jos satumme olemaan yhdessä silloin kun kyselijöitä / moralisoijia sattuu kohdalle, vaimoni ei vastaile oikein mitään; vaihtaa vaan puheenaihetta, puhuu lyhyesti jotain ympäripyöreyksiä ja nyprää kynsiä. Sitten kun itse selitän että emme ole asiasta vielä ollenkaan varmoja, tai jos sanon ettemme välttämättä hanki lapsia ollenkaan, hän ei ikinä yritä pitää puoliani näitä kritisoijia vastaan vaan on hiljaa ja hymyilee. Kysyinkin häneltä joskus miksi, mutta tähän hän vaan sanoi, että ota iisisti ja älä välitä. Osaan ottaa lungisti, mutta näiden kyselijöiden kanssa vaan palaa käämit, viimeistään sitten kun kysely muuttuu arvosteluksi. Alussa kun se oli helppoa, ei tarvinnut muuta kuunnella kuin "kyllä sun mieli vielä muuttuu" tai "no nythän sinä sanot noin, mutta...", ajan mittaan se sitten muuttuikin moralisoinniksi. Pahinta oli kun omat vanhemmatkin olivat mukana painostamisessa, onneksi se tosin helpotti kun isosysteri sai kaksoset tossa pari vuotta sitten :) .
Ymmärrän tavallaan että lastenhankinta on jossain määrin ehkä ajankohtainen kysymys, olen kuitenkin 29 ja vaimoni 28, eli vielä lastentekoiässä ja avioliittoakin takana kohta 5 vuotta, mutta lapsia kun ei voi miten vanhana vaan hankkia. Mutta en yksinkertaisesti ymmärrä miksi muita kiinnostaa meidän tekemiset niin paljon että pitää ruveta arvostelemaan? Onneksi pääsen tuota pikaa kesälomalle, helpottaa toivon mukaan edes vähän kun ei tarvitse vielä työstäkin stressata.
Ainiin, hyvää lomaa muuten (jos siis olet jo kesälomalle päässyt) :D
Vastaukset 22
Vanhimmat
Alussa kun se oli helppoa, ei tarvinnut muuta kuunnella kuin "kyllä sun mieli vielä muuttuu" tai "no nythän sinä sanot noin, mutta...", ajan mittaan se sitten muuttuikin moralisoinniksi
Tuota kohtaan haluaisin tarkentaa sen verran, että aluksi olimme lapsikielteisiä, kuten varmaan valtaosa nuorista parikymppisistä. Nyt olemme enemmän "ehkä" kannalla, mutta tämä tahdotaan tulkita jonkun syyn takia ehdottomaksi lapsikielteisyydeksi, jostain kumman syystä, ja tämä juuri ärsyttää minua.
Haista vittu, tuossa on ovi. Mua et epäkunnioita tolla tavalla mun omassa kodissa kaikkien yhteydenpitojen lopetus.
= oikea vastaus.
" Kyllä miellä oli aikomus hankkia lapsia, mutta kun näimme miten kurjaa teidänkin perhe-elämä on, niin tulimme ihan toisiin ajatuksiin. Kiitos paljon ! :-) "
Ei koskaan lapsia minulle, olen tiennyt sen jo teinitytöstä, nyt olen jo pitkästi päälle 30 ja aina käydessäni naisystävilläni siellä roikkuu ärsyttävät kakarat haamuväsyneen naisen kintuissa rääkymässä. Auvoa? No ei minusta ainakaan, ehkä heistä ja onnea heille valitsemallaan tiellä.
Tiedän kyllä että ettei tuollainen moralisointi ole kivaa ja vähemmästäkin käämit palaa kun joku ei arvosta omaa mielipidettä. Itseasiassa minulla napsahtaa päässä jo siinä vaiheessa kun joku sanoo "Kyllä sitä nyt aatellaan noin, mutta...", minusta sekin on yhtä loukkaavaa kuin moralisointi, siinä painetaan omat mielipiteet villasella. Lapsenteko on kumminkin vapaaehtoista eikä laissa määritelty. Minua sapettaa kaikki ihmisolennot jotka tulee sitä asiaa joltakulta vaatimaan että lapsia pitäisi hankkia vaikkei tämä kys. henkilö tule olemaan missään tekemisissä lapsieni kanssa. Ihmisiä on tarpeeksi jo maailmassa ja kyllä sitä joka vuosi kuulee uutisissa että syntyvyys on kasvussa. Ei tämä laji mihinkään kuole tästä eikä työvoimapulakaan pitäisi tulla.
Itse nostan hattua niille jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia.
Lastenteko tai vapaaehtoinen lapsettomuus ei kuulu kenellekään ulkopuoliselle.
Vasta näin nelikymppisenä utelut on loppuneet, kun lastentekoikä alkaa olla ohi :)
Tottakai lapsia voi hankkia vielä tässä iässä, jos haluaa.. tämä tarkennuksena ennenkuin joku ottaa
herneen nenään. Lasten saaminen ei ole itsestään selvää, tämäkin pitäisi huomioida kun
udellaan ja jaellaan neuvoja.
Hyvän pointin teit. Juuri tuota minäkin olen joskus pohdiskellu: Kai nämä kyselijät ymmärtävät ettei kaikki ylipäätään voi saada lapsia esim. terveydellisistä syistä johtuen. Sellainen ihminen voi pahoittaa uteluista / arvosteluista tosi pahasti mielensä. Tässä meidän tilanteessa omituisinta mielestäni on se että emme ole vielä edes päättäneet hankimmeko lapsia, siitä huolimatta saamme likaa niskaamme. Ehkä se johtuu sitten siitä että minulla on tapana vastata kyselyihin "emme välttämättä hanki koskaan lapsia", tämä tahdotaan sitten tulkita useimmissa tapauksissa samaksi kuin "emme varmasti hanki lapsia ikinä".
Kun olin useita vuosia lapsettomuushoidoissa sellaiset utelut olivat todella loukkaavia. Haukuttiin milloin miksikin. En kertonut hoidoista.
Synnytin ensimmäisen ja viimeisen lapsen 40-vuotiaana.
Välit olen katkaissut utelijoihin.
Ei oo mikään osa parisuhdetta. On jokaisen parin oma yhteinen asia, että lisääntyykö vaiko eikö. Ärsyttävä kysymys kyllä kuunnella. Pitäis kysyä takasin, että oletkos jo miettinyt missä vanhainkodissa haluat koht'sillään loppuelämäs viettää. Ja että missä on parhaat avut dementiaan. Tai... Ei sittenkään. Turha ilkeyteen ja tunkeiluun on vastata samalla tavalla, mutta tyly saa olla. Ja jos alkaa utelemaan noin julkeita, niin saapi sitten kysellä yhtä yksityisiä asioita sitten takaisinkin. Eli kysyä vaikka miehen tyytyväisyydestä synnytyksen jälkeen ja tuntuko miehen antama suuseksi enää sit sen synnytyksen jälkeen missään. Ja mitä tahansa noloja kysymyksiä, vaikkapa virtsankarkailusta sen synnyttämisen jälkeen ja samalla nykyisin, että joutuuko nyt sit tenaa käyttämään.
Itse en olisi kertonut mitään lastenteosta ja sanonut vaan ettei kuulu niille. Ja lähtisimpä vetämään paikalta. Ja toistaisin saman joka kerta kun moinen tivaus alkaisi. Jossain vaiheessa sanoisin kyllä aika kylmästikin, jossei niille jakeluun menisi asian olevan heidän oma asiansa. Miksi ihmeessä kuuntelette moista? On asioita mitkä ei kuulu vanhemmille. Isovanhempiuskaan ei ole itsestään selvyys, vaikka hommaisittekin lapsia. Voisittehan pitää isovanhemmat erossa kokonaan, jos se teistä tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Kyllä niillä on asenneongelma.
Mutta saattaahan olla että teillä mielikin muuttuu, ihan sama. Sitten muuttuu, mutta ei se kuulu sekään millään tapaa vanhemmillenne. Eikä taatusti johdu ainakaan niiden tolkuttamisesta.
Sano vain, että lasta ei näytä tulevan, mutta olette sopeutuneet ajatukseen, niin kyselijät jättävät teidät hienotunteisesti rauhaan.
mutta avioliittoon kuuluu. mies ja nainen yhtyköön j a lisääntykööt
"Ei kuulu teille" on huono vastaus, koska siinä alennat arvoasi juorukellon silmissä. Alennut kommentoimaan puolustuskannalta. Parempi on laskea leikkiä ja kääntää sanat moralisoijaa vastaan.
En ymmärrä tuota moralisointia. Maailmassahan on jo muutenkin aivan liikaa ihmisiä, ei kai niitä nyt kaikkien tarvitse lisää tehdä.
olen 27-vuotias nainen. Lapsuudenystäväni hankki miehen, lapsen, avioliiton ja omakotitalon ja perään vielä toisen lapsen ennen kuin täytti 25. Sitten alkoi syyttely, vihjailu, moralisointi jne. Olin tuolloin vielä sinkkuna. "Kyllä sun pitäs niitä lapsia hankkia, ennenkuin täytät 25, sit alkaa jo lapsentekoikä olemaan ohi". Oli todella kivaa kuunnella tuollaista. Varsinkin kun mielipide oli, että lapset hankitaan 20-25 vuotiaana, sen jälkeen syntyneet lapset ovat noin sataprosenttisesti vammaisia tai muuten vaan "sellaisia".
Nyt homma on rauhoittunut, kun olen löytänyt avopuolison, mutta kohta se varmaan taas alkaa. "Olette olleet jo pari vuotta, kyllä teidän jo pitäs ennenkuin..."
vanhanaikainen, heh, yli 25-vuotiaana tehdyt lapset vammaisia tms.? Heh, jos noin olisi, eihän tässä maassa muita syntyisikään kuin vammaisia muutama teinivahingon myötä alulle pantu tapaus. Keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä kun hivelee selvästi lähempänä kolmeakymppiä kuin 25 ikävuotta Suomessa.
Lasten hankkiminen tai hankimatta jättäminen ei kenellekkään kuulu. Kaikki eivät esimerkiksi saa lapsia lapsettomuushoidoista huolimatta.
Erittäin törkeä kysymys. Ja sitäpaitsi lapsia ei hankita niitä saadaan jos saadaan. En ole alentunut selittelemään, mutta törkeitä kommentteja olen saanut ja törkeimmät lähisukulaisilta.
Jossainhan menee raja.
Jos on niin tyhmä, että tuollaisia kyselee niin voi sille vastata ihan mitä vaan tai vain kylmästi jättää kommentoimatta.
Kyselijöille ei tarvi selitellä, se ei kuulu niille.
Ei tuolla ole mitään tekemistä moralisoimisen, moraalin tai etiikan kanssa.
Kyseessä on juoruileva ämmä, joka nyt vaan ylipäätään haluaa udella ja vittuilla kaikesta ja provosoida - ei siksi, että hän olisi oikeasti huolissaan maailman moraalista tai teistä, vaan siksi, että hän on koukussa sosiaalipornoon ja haluaa nyhtää tietoa. ehkä kateellinenkin.
Itselleni on lapsi tulossa ja olen iloinen siitä. Nyt vaan sattui näin. Mutta juoruilijoita riittää ja sitten kun on lapsi niin ne alkaa kysellä toista ja kääntävät asian toisinpäin: sitten kun lapsiloukku on valmis, kysellään töissä etenemisestä ja muusta.
Juoruilut ja ihmissuhdeasiat aiheuttavat monissa -etenkin naisissa - valtavia endorfiinipurkauksia. Miksi luulet, että saippuasarjat ovat etenkin naisten suosiossa? Tähän hyvänolontunteeseen voi jäädä koukkuun mutta sitä ei huomaa.
Paras on vaan jättää nuo omaan arvoonsa ja pitää hauskaa asian kustannuksella. Juoruilevien ihmisten ilmeet ovat hyviä, kun alatkin kysellä heiltä asioita. Vaadi kaksi asiaa häneltä vastineeksi yhdestä asiasta jonka paljastat isestäsi.
Eli:
Ämmä (Ä): Aiotteko hankkia lapsia?
Sinä (S): Kerron kohta. Mites se teidän muksu, joko se meni kouluun? Saiko kavereita?
Ä: Joo oikein hienosti menee (kaikki menee aina hienosti juoruilijoilla ja tämä saa heidät ajattelemaan totuutta joka ei aina ole nin ruusuinen)
S: Mites se sinun harrastus / elämä?
Ä: No tuota... vähän huonosti aikaa kun lapset ja.. Nuo on taakse jäänyttä teinielämää.
S: No meitä ei niin hirveästi nyt juuri lapsensaanti kiinnosta. Emme tee lapsia mutta jos tulee niin tulee.
Ä: Tuohan on ihan typerää teineilyä
S: (ole kuin et olisi kuullut kommenttia) Ei mut hei..idea!! Voitaisiinko me lähteä vaikka reissuun yhdessä? Vaikka ensikuussa...voisit ottaa vuorotteluvapaan. Ollaan mietitty vaimon kanssa.
Ä: Ei voi kun meillä on hei noi lasten harrastusmaksut.
S: Mutta kyllähän sinä voit järjestää
Ä: Ei voida..
S: Niin noh.. onneksi ne lapset on ihania.. Meillä oli ihana matka keväällä. Kasvettiin todella paljon ihmisinä ja nähtiin taas eri kulttuureja. (osoita, ettette ole ihan teinejä)
jne
Tuo pitää pistää kyllä heti kokeiluun. Tuskin maltan odottaakaan että pääsen tuon jälkeen näkemään erään uteliaan rouvasihmisen ilmeen :D. Oletko itse päässyt useinkin toteuttamaan tuota käytännössä? Mahtaa pistää kyllä varmaan aika leveen hymyn naamalle loppupäiväksi. :)
Täällä parikymppinen nuorimies. Nuoresta iästäni huolimatta oon täysin varma etten koskaan halua lapsia. Itselläni on pitkälle mietittyjä syitä ja hyviä perusteluita niiden tueksi, joiden pohjalta olen ratkaisuuni päätynyt. Mielestäni minulla on paljon hyviä ajatuksia asian suhteen, mutta nuoren ikäni vuoksi kukaan ei ota niitä vakavasti. Mielipiteeni vaan lytätään aina "kyllä se mieli vielä muuttuu..." ym. vastaavalla. Tämä ärsyttää minua syvästi.
Tosiaan, en kyllä ihmettele ollenkaan, vaikka tuollainen laki vielä nähtäisiinkin lähivuosina. Kovasti kun yhteiskunta tuntuu jälkikasvun tekemiseen ihmisiä kannustavan, siitähän nämä rahalliset tuet, jotka ovat aina sitä suurempia mitä useamman lapsen hankkii, tuntuvat tähtäävän. Friikeiksi, rappiokansalaisiksi ja hylkiöiksi olemme tätä rataa ajautumassa.
No teillähän on (jos haluatte) vielä hyvinkin 10 vuotta ja vähän enemmänkin aikaa lisääntyä. Nykyään ensisynnyttäjän keski-ikä taitaa olla jo 30 paremmalla puolella.
Mutta eihän tuo suoraan sanottuna kenellekään kuulu. Kaikki eivät hanki lapsia, eikä se asia kuulu muille ollenkaan.