niin kärsiikö hän siitä?
Kun nainen on ruma
mikael666
42702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei kai kaikki, eli ei, jos on hyväitsetuntoinen.
rumpit tuntuvat saavan puolison, eli kauneus ja komeus ovat sivuseikka ilmeisesti. Rumpit lisääntyvät vimmatusti keskenään.
Kaikki tuntuu olevan tiineenä tai taluttavan mukanaan pygmilaumaa.
Kaikki kärsivät, kauniitkin. Katsos kun kukaan ei ole omasta mielestään kaunis. Eli on vain rumuutta ja kärsimystä ja lääkkeitä.
(kylläpämäolenfiksuhymiö)
kuka tahansa voisi lopettaa oman kärsimyksensä ja alkaa vain yksinkertaisesti pitämään itseään kauniina!
Jotenkin noin mä olen sitä ajatustani ihmisille yrittänyt selittää, mutta nää tulokset...
tsuh
..nainen on loppujen lopuksi OIKEASTI ruma...
... ja mies komea.
(BUAHAAHAHAHAAAA)
..tuokin! ;D
oikeasti viisas.
moni silti pitää itseään rumana. Se on parempi piirre ihmisessä, että pitää itseään rumana, kuin, että pitäisi kauniina.
..lienee samaa luokkaa kuin naisilla! ;)
Itse olen kyllä mielummin tekemisissä naisen kanssa, joka pitää itseään kauniina (mikäli hän on mielestäni kaunis) kuin naisen kanssa joka pitää itseään rumana. En jaksa olla koko aika pönkittämässä toisen itsetuntoa ja vakuuttelemassa hänelle, että kyllä olet kaunis tms.
vakuutella? Minä tiedän olevani ruma ja minua ainakin vain loukkaisi, jos joku yrittäisi päinvastaista väittää. Uskon, että se on ihan samalla tavalla niillä, jotka vain uskoo olevansa rumia.
..että olen ennemmin kauniin naisen kanssa, joka tiedostaa olevansa kaunis. Kuin kauniin naisen kanssa joka ei tätä tiedosta tai on muuten vaan epävarma ulkonäöstään ja tarvitsee siksi jatkuvasti vakuuttelua kauneudestaan.
Jätän nyt "rumat" naiset ihan omaan arvoonsa. ;) Se rumuus kun on kerta vähintäänkin yhtä kiistanalaista ku se kauneus.
Eipä ainakaan kukaan voi syyttää että olis asemaansa päässyt kauneutensa tähden, esim. Halonen-Karpela.
Mä en ymmärrä mistä Tanushka on saanut ne hillittömät hinkit.
(ymmyrkäisyyshymiö)
Varmaan siirtäny kaikkialta muualta kropastaan ylimääräsen rasvan tisseihin.
kysy siltä mielestäsi rumaltanaiselta, kärsiikö hän? Eihän tuollaiseen yksiselitteistä vastausta ole.
Kärsimyskin on niin suhteellista, milloin mihinkin suhteessa.
on katoavaista ja rumuus sen kun lisääntyy.
Kauneus on katsojan silmissä. Mikä on kaunista yhdelle, on toiselle rumaa ja myös päinvastoin.
mutta ehkä iän myötä sitä oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja pystyy ajattelemaan, että menee tämä näinkin. - Tai ainakin oppii huomatessaan, etteivät kaikki kanssakulkijat arvosta ihmisessä pelkkää hyvää ulkonäköä vaan sisimmällä on oikeasti suuri merkitys.
päivittäin. Eikä tarvitse edes olla mikään susiruma. Kyllä se tekee surulliseksi silti.
että menisit kysymään joltain naiselta (joka on mielestäsi ruma) että, kärsiikö hän siitä että on ruma.
Mutta varaudu lenkkikenkiin ja siihen, että pääset kysymyksesi jälkeen nopeasti pakoon, ettei tule käsilaukusta tai sateenvarjosta, ym. naamaan.
kärsi jos on ystävuä ja saa seksiä!!!
HÄHÄ!!:D
Enpä tiedä. Itse ainakin kärsin tämänhetkisestä ulkomuodostani, enkä mielestäni koskaan ole näyttänyt niin kamalalta, kuin tällä hetkellä. Tarttis tehdä jotakin ja kuntoilla enemmän, etten kohta löydä itseäni kampaajan taiteellisen näkemyksen mukaisesta mistään "muka räväkkä"- geelillä pystyyn nostetusta epäonnistuneesta tukkaleikkauksesta "tuhdimmille tytöille" tai tunikoista, jotka kävisivät festariteltasta. Toisaalta en kyllä ole pinnallinen, eli ihan muut asiat ovat ajatteluni ja elämäni keskiössä, kuin lärvini ja se, että miltä näytän. Siihen jos vertaaa, että millaiseksi kaunottareksi mua aikoinaan useinkin kutsuttiin (tiedä kehujien vilpittömyydestä sitten), näytän tietysti nykyisin aika karsealta: elämäntavat alkavat loistaa kohta jo ulospäinkin, jollen tee jotakin, joskin saan kyllä itseni ihmisen näköiseksi halutessani.
En tiedä, että miten ns. rumiksi itsensä kokevat mieltävät ulkomuotonsa. Yksi ulkonäöltään kauniisti sanottuna melko maskuliinen ja kerran kauan sitten tapaamani ihminen (nainen, hetero) oli muistumieni mukaan sellainen, että hänelle miesten miellyttäminen vaikkapa mielipiteensä myymällä oli 'normia', minkä silloin tulkitsin johtuneen huonosta itsetunnosta, mutta luultavimmin kyse oli luonteesta. Oli kyllä aika ilkeä.
Se on yleisesti ottaen siitä päänsisällöstä kiinni, että miten paljon sitä napaansa itse kukin nuolee. Musta olis ahdistavaa, jos mulle joku ulkonäkö olisi minkäänasteinen perustava arvon mittari ihmisissä. Itselläni ulkonäköön vaikuttaa fiilis: jos mun fiilis on matala, en jaksa panostaa itseeni niin paljoa, mutta kun olen hyvällä mielellä, varmaan näytänkin kauniimmalta. Joskus kyllä toivoisin olevani mies, kun ei tarvitsisi kuin käydä säännöllisesti parturissa, suihkussa joka päivä, käyttää hyvää dödöä ja laadukasta partavetta, ajaa parta, kammata hiukset (jos niitä omaa) ja laittaa siistit puhtaat vaatteet.
siitä jos toiset eivät ole kavereita koska häpeävät ja pitävät huonompana....
jos vaikka ruma nainen laittaa kauniit vaatteet kerrankin niin tulee joku urpo geelitukka joka tönii tai haukkuu eikä pyydä anteeksi tai sitten jotkut kovisnaiset naureskelevat että se luulee liikoja itsestään vaikka näyttävätkin itse koiralle...
Niin se menee näillä tasanteilla... :(
myös voi olla että kuonnehäiriöinen mies haukkuu tyhmäksi vain koska näyttää rumalle eikä ole enää seksikäs kenekään mielestä. Sitten se ruma nainen voi tuntea olonsa todella surulliseksi vaikka olisi oikeasti älykäs.
Laitan heti lisää esimerkkejä kun keksin.
Pitkäaikaisen ihosairauden takia saatan näyttää joskus kamalalta.
Ai kärsiikö siitä? Kyllä. Kohtelu muilta ihmisiltä on erilaista kuin niinä päivinä jolloin näytän normaalilta.
Ei ole kiva kuulla myöskään "hyi vittu" -kommentteja (90% niistä naisilta) tai muutenkaan tuntea itseään rumaksi.Myös uskottavuus näyttää tippuvan niinä päivinä jolloin olen vähemmän kaunis. Ruma ei ole vain ruma vaan ilmeisesti myös tyhmä.
tunne; miehiltä vain nuo kommentit...
'
o kärsimäs
ei eres rätei lumpui pyykkämäs, vai akkoi homma seki ois !11!1
Itte jouruta rättipyykil
Ei ole olemassa rumia naisia, on vain liian vähän viinaa.
..on testattu paikkansa pitämättömäksi! ;)
Omien ja kavereideni kenttäkokeiden perusteella väitteeni on sääntö ja sinä saatat sitten olla säännön vahvistava poikkeus. ;-)
One on mies joka on harrastanut itsepuolustuslajeja kokoikänsä, mutta jos nainen iskee, One iskee hampaat kurkkuun, ei osaa taltuttaa muuten hyökkäävää osapuolta kuin nyrkillä.
Ihannemies oikein, poikkeus omassa sarjassaan.
..vastaan lähes poikkeuksetta aina agressiolla. Miksi edes toimia muulla tapaa...?!
..en ole vaan juonut "tarpeeksi".. X)
Tuota menoa menetät oikeutesi harrastukseesi ja ankaran väkivaltatuomion tulevaisuudessa tiesi vie vankilaan, hormonit vie järjen.
Halmeelle jalanjälijissä.
..koska itseään saa AINA puolustaa! ;)
Tavallaan kyllä. En minä haluaisi olla suoranaisesti kauniskaan, mutta kyllä rumuudesta kärsii. Vaikeinta on ollut se, etten ole saanut parisuhdetta tai lapsia(juu juu, voisin kyllä ottaa jonkun susiruman amisurpon, jonka älykkyysosamäärä on 60 ja joka ei osaa edes lukea, mutta mieluummin olen yksin). On myös kamalaa joutua aina häpeämään itseään, vaikken ulkonäölleni mitään voikaan. Lisäksi miehet on hirvittävän julmia rumia naisia kohtaan, joten on raskasta ja nöyryyttävää kuunnella haukkumista ja vittuilua. Elämä olisi paljon helpompaa ja mukavampaa, jos olisi nätti tai edes tavis, mutta minkäs teet. Mutta täytyy myöntää, ettei elämä ole koskaan tuntunut elämisen arvoiselta.
Olen kasvoista ruma mutta vartalo on ihan hyvä. Olen kuullut positiivista palautetta nimen omaan vartalostani.
Joskun kun juttelen joidenkin miesten kanssa niin en aina muista rumuuttani eikä sitä miesten katseista edes huomaa. Olen itsevarma ja mielenkiintoinen nainen ja se tekee minusta viehättävän.
Olen seurustellut usean kerran ja pisin suhde on kestänyt 4 vuotta. Miehet ovat olleet minusta kiinnostuneita ihan seurustelumielessä ja olen voinut jopa valikoida ja nirsoilla miesten suhteen. En tarkoita sitä ettäkö haluaisin komean miehen, vaan miehen luonteenpiirteillä ja olemuksella on eniten väliä tottakai. Nyt minulla on erittäin rento ja luonnollinen mies joka on myös huomaavainen ja sosiaalinen.
Nyt kiinnosti...