Olen ollut parisuhteessa mieheni kanssa kohta 6 vuotta.
Alussa huumaa piisasi ja hauskaa oli, nyt olemme yli 30:siä ja suhde on alkanut tuntua pahalle, tyhjälle, tylsälle jne. Kun suhde alkoi päätin että tässä suhteessa ei ole ero mahdollisuutta, se ei tule kysymykseeen. Nyt on sekin ajatus välillä pulpahtanut päähäni. Vaikka tiedän etten pystyisi sitä tekemään, ainakaan kauhean helposti.
Välitän miehestä. Meillä on hyviä hetkiä. Elä mallillaan, laskut saadaan maksettua jne.
Mutta tuntuu että kaikki on muuten niin tyhjää.
Suhteessa ei ole romantiikkaa, mitään säihkettä, intohimo on karannut, arki soljuu eteenpäin.
Seksi on vähentynyt hurjasti, ei yhtäkkiä vaan pitkällä ajalla. Minun ei tee mieli sitä. Vaikka olen ollut aikaisemmin ainakin omasta mielestäni hyvin seksuaalinen. Seksimme on muuttunut tylsäksi, tavanomaiseksi, lähinnä miehen himojen tyydyttämkseksi. Mieheni on huono rakastaja, lopulta olen tyytynyt kohtalooni ja seksin huonous on alkanut korventaa niin, että olen lopettanut sen, tai minun ei tee mieli ja kerrat on aika vähissä.
En tiedä, tuntuu niin pahalle ja tyhjälle, vaikka välitän hänestä todella. Olen tällä hetkellä jotenkin kauhean pettynyt, itseeni ja suhtee tilanteeseen.
Uskon että kyllä mies on varmasti huomannut tilanteen, ainakin jollakin tasolla. Mutta ei osaa myöskään tehdä asialle mitään vaan olemme tässä ja nyt.
Haluaisin löytää ratkaisun.
Alussa huumaa piisasi ja hauskaa oli, nyt olemme yli 30:siä ja suhde on alkanut tuntua pahalle, tyhjälle, tylsälle jne. Kun suhde alkoi päätin että tässä suhteessa ei ole ero mahdollisuutta, se ei tule kysymykseeen. Nyt on sekin ajatus välillä pulpahtanut päähäni. Vaikka tiedän etten pystyisi sitä tekemään, ainakaan kauhean helposti.
Välitän miehestä. Meillä on hyviä hetkiä. Elä mallillaan, laskut saadaan maksettua jne.
Mutta tuntuu että kaikki on muuten niin tyhjää.
Suhteessa ei ole romantiikkaa, mitään säihkettä, intohimo on karannut, arki soljuu eteenpäin.
Seksi on vähentynyt hurjasti, ei yhtäkkiä vaan pitkällä ajalla. Minun ei tee mieli sitä. Vaikka olen ollut aikaisemmin ainakin omasta mielestäni hyvin seksuaalinen. Seksimme on muuttunut tylsäksi, tavanomaiseksi, lähinnä miehen himojen tyydyttämkseksi. Mieheni on huono rakastaja, lopulta olen tyytynyt kohtalooni ja seksin huonous on alkanut korventaa niin, että olen lopettanut sen, tai minun ei tee mieli ja kerrat on aika vähissä.
En tiedä, tuntuu niin pahalle ja tyhjälle, vaikka välitän hänestä todella. Olen tällä hetkellä jotenkin kauhean pettynyt, itseeni ja suhtee tilanteeseen.
Uskon että kyllä mies on varmasti huomannut tilanteen, ainakin jollakin tasolla. Mutta ei osaa myöskään tehdä asialle mitään vaan olemme tässä ja nyt.
Haluaisin löytää ratkaisun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
omista mieltymyksistäsi seksin suhteen, se ei odottamalla parane vaan avoimuudella.
Ilman seksiä ei ole pysyvää suhdetta. Se on erittäin tärkeä osa-alue. Pian käy niin, että miehesi alkaa hyppäämään vieraissa ja saattaa jollekin kelvatakin vaikka sinun mielestäsi onkin huono rakastaja. Missäs sitten on vika ? Eipä sinussa tietenkään.
Sinun täytyy opettaa miehellesi mistä itse pidät ja miten voi tyydyttää sinut täysin - se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.
masentunut tai jotain kriisiä pukkaa näin taviskielellä puhuen. tosiasiassa uskon että olet hukassa itsesi kanssa. arvomaailma, tunteet, ajatukset, sielu kaikki tyhjää. et tiedä kuka olet tai mistä sut on tehty.
...olet tyytymätön itseesi mutta kohdistat pahan olosi suhteeseenne ja puolisoosi - mutta eipä hätää....teet vain niinkuin lukuisat identiteettikriisin myrskyissä seilanneet kanssasisaresi ovat 2000 -luvulla tehneet:
1. Eroa, jos tuntuu vaikealta niin ihastu ensin johonkin toiseen mieheen - helppoa, koska oma suhteesi on silmissäsi eloton (itse toki olet itsesi, miehesi ja suhteenne eteen kaikkesi antanut etkä vain odota toisen tekevän sinua onnelliseksi) ja miehestäsi olet jo hyvää vauhtia tekemässäkin onnetonta ripulisäkkiä - uusi mies on piristävä ja jännittävä, vaihda lennossa.
2. Ehkä kadut, ehkä et ...muutaman vuoden päästä olet ehkä uudessa suhteessa ollut jo hetken ja huomaat että "Välitän miehestä. Meillä on hyviä hetkiä. Elä mallillaan, laskut saadaan maksettua jne.
Mutta tuntuu että kaikki on muuten niin tyhjää.
Suhteessa ei ole romantiikkaa, mitään säihkettä, intohimo on karannut, arki soljuu eteenpäin.
Seksi on vähentynyt hurjasti, ei yhtäkkiä vaan pitkällä ajalla. Minun ei tee mieli sitä. Vaikka olen ollut aikaisemmin ainakin omasta mielestäni hyvin seksuaalinen. Seksimme on muuttunut tylsäksi, tavanomaiseksi, lähinnä miehen himojen tyydyttämkseksi. Mieheni on huono rakastaja, lopulta olen tyytynyt kohtalooni ja seksin huonous on alkanut korventaa niin, että olen lopettanut sen, tai minun ei tee mieli ja kerrat on aika vähissä." Näin siis siinä tapauksessa, että onnistuit oikeasti vaihtamaan hyvän miehen, toiseen hyvään mieheen etkä esim. alkoholistiin tms.
3. Siirryt jälleen kohtaan 1) ja aloitat saman alusta?
:D
Kuulostaa juuri siltä miten siinä tulisi käymään.
Nyt pitää vain keksiä ratkaisu että tämä mies mikä minulla on olisi se jonka kanssa olisin loppuelämäni.
Mistä mä aloitian tämän projektin? En kiellä sitä, varmasti minulla omassa päässäni on ongelmia, niin etten näe itseäni hyvänä ja riittävänä jne.
kai tämä jonkinlainen kriisi on.
Kauhean vaikea alkaa puhumaan tästä asiasta ystävilleni, tuntuu että kun kerron suhteen tilanteen olen epäonnistunut.
***Kauhean vaikea alkaa puhumaan tästä asiasta ystävilleni, tuntuu että kun kerron suhteen tilanteen olen epäonnistunut***
Onko siis näin, että omat kasvosi ovat tärkeämmät kuin parisuhteesi? Kukaan ei pääse helpolla. Katos, on kahdenlaisia parisuhteita:
-Niitä, jotka ovat epäonnistuneet
-Ja niitä, jotka eivät ole epäonnistuneet VIELÄ.
Kuvittelitko, että miehen ja naisen parisuhde on helppoa? Jos se sitä olisi, mihin ihmeeseen SITOUTUMISTA sitten tarvitaan? Jos suhteessasi ei ole sellaisia ongelmia kuin luottamuspula, päihteet tai väkivalta (hekinen ja/tai fyysinen), olet naivi ja hullu, jos kuvittelet, että vaihtamalla paranee.
Tie ei parane autoa vaihtamalla, kuski on aina sama.
Mikäli sinusta on vaikea puhua asiasta ystäville, niin miksi et(te) menisi ammattilaisen pakeille. Varmasti miehesikin arvostaisi tuota tekoa alun jäykistelyn ja arkailun jälkeen. Tuskin asianne voivat huonommaksi mennä keskustelemalla, tai sitten tulevaisuus ei oikeasti kovin lupaavalta vaikuta.
En tiedä.. kai se on se että olen aina ollut itse neuvomassa ja minulta on kysytty parisuhteisiin apua, koska olen ns. selväjärkisen oloinen ja realistinen 'mammahahmo'. Mutta ei se niin simppeliä ole alkaa puhumaan näistä asioista..
En usko myöskään että mies paranee vaihtamalla.. tosin ex mieheeni verrattuna nykyinen on ihan muuta.
Kauheata sitten arvostella tai puhua pahaa miehestä joka on muuta kun petturi ex:ni ja tuntui kohdatessamme taivaalahjalta kaiken jälkeen.. nyt on kohta 6 vuotta kulunut tätä 'ihanuutta'..
Ei tämä helppoa ole. Tuntuu vain että otan häneen etäisyyttä koko ajan lisää.. en haluaisi, mutta en pysty tekemään nyt muutakaan. Tuntuu pahalle.
Valkoisia ratsuja komeine prinsseineen ei löydy kuin Walt Disneyn saduista. Ei pahalla.