Mies jäi kiinni viime vuonna. Fyysisestä suhteesta ei ollut kysymys mutta sen sijaan pettäminen tapahtui henkisellä puolella ja käsittääkseni pitkään. Olen romahdellut vuoden mittaan melko pahastikin että olisin ehkä pahimmillani ollut pakkohoidon tarpeessa. enkä tiedä miten tästä jatkaa. Ei ymmärtänyt tehneensä mitään väärää, heikko empatiakyky. Mies kuitenkin sanoi ettei tekisi sitä enää ikinä. Silti epäilen hänen sanojaan ja pelkään että hän pettää. Mies ahdistuu nykyään ahdistuksestani eikä osaa suhtautua siihen. Ihmeen pitkään se on silti sitä kestänyt. Voisi helposti vain lopettaa suhteen jos ei välitä yhtään. Mutta jos tästä ei toivu taitaa olla suhde ja elämäkin tiensä päässä. Miten petetyt ovat jatkaneet eteenpäin? Kuinka voi rakentaa luottamusta?
Mitenkä jatkaa eteenpäin?
romahdus
6513
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle kävi samoin vaimon kanssa alkuvuodesta, kuulemma heilläkään mitään fyysistä ei ole tapahtunut. Vaikka meillä periaatteessa menee hyvin nyt, mutta luottamus ei palaa varmaan koskaan. En sitä vaimolle näytä, mutta aina kun ilmoittaa menevänsä työkavereiden kanssa iltaa viettämään tekisi mieli kysyä taasko olet menossa muita panemaan.
Mä en valitettavasti osaa vastata miten luottamuksen saa takaisin ja varsinkin pahinta on se, että vaikka vaimo käyttäytyy ja on minua kohtaan rakastavainen, seksi on hyvää yms. niin aina mietin esim. huijaako minua kokoajan ja valmistelee uutta suhdetta toisen miehen kanssa. Toinen ongelma on se, että itse en enää pysty antautua kokonaan suhteelle vaan mietin koko ajan, että eipä tuolla naisella ole väliä. Uuden saa aina. Siis oma rakkauteni on myös vähentynyt huomattavasti.
Jos keksit miten luottamuksen saa takas niin olen valmis siitä maksamaan.
haluaisin myös kuulla miten nimenomaan henkisestä pettämisestä on selvitty. Miten pääsee yli siitä, että mies rakastuu toiseen, valehtelee ja tietoisesti syyttää toista mielenvikaiseksi peitelläkseen omia tekojaan..? Pettäminen on täysin tietoisesti tapahtunutta, mutta kaikkeen syypää on vainoharhainen vaimo, joka "keksii" juttuja..
Helpompi olisikin päästä yli panemisesta, mutta ei niin että on toisena naisena omassa liitossaan. Sanon omakohtaisen kokemuksen perusteella, että tästä ei pääse yli eikä ympäri. Valmistelen omaa elämääni toisaalla ja odotan sitä hetkeä, että mies jää todella kiinni. Totuus on se, että jos pettämisestä (oli se fyysistä tai henkistä) pääsee kuin koira veräjästä niin teon uusiminen on vain ajan kysymys.
Kovin surullista on huomata, että miehen rakkaus ei ollut samaa tasoa kuin omani. Todella ikävä on huomata, että ei ollutkaan "meitä", oli vain "he" vastaan minä..oikeassa rakkaudessa aina on me vastaan muut, narsismissa minä ja vain minä..oma etu aina etusijalla, viis vaimon vaikeuksista. Ei haittaa, vaikka vaimo joutuisi mielisairaalaan tai laihtuisi kuten Tori Spelling aivan luurangoksi. Pääasia on vain, että itse saa sen minkä haluaa ja heti! Kaikki mulle vaan, muista viis..
En olisi koskaan miestäni väkisin pitänyt. En ole pitänyt nytkään. Päinvastoin, kun sanon että ottaa itse vastuun ja eron, niin sitä ei tapahdu tietenkään. Minä en tätä hänelle helpoksi tee, ottakoon itse eron,vaikka minun pyynnöstäni mutta vastuun saa kantaa itse.
Lyhykäisyydessään siis, jos siitä ei yli ole päässyt sopivan ajan sisällä eikä pääse jos pettäminen jatkuu "ystävyyden nimissä"..niin parempi erota. Turha itseään on kiduttaa ja kun oikein nyt mietin, niin haluaisinko tosiaan lasteni isäksi ihmisen, joka on valmis valehtelemaan, petkuttamaan, lähettämään minut ammattiauttajalle oman pettämisensä vuoksi, selkärangattoman miehen, joka opettaisi lapsillekin että valehtelu on oikein ja että pääasia on se, että itse saa mitä haluaa..? Kun oikein näitä asioita mietin, niin en tosiaan halua lasteni kasvavan perheessä, jossa on jatkuva epäily toisen pettämisestä tai siitä, että isä opettaa löyhän moraalin kun minä haluaisin jotain muuta..?
Jos pettäjän kanssa jatkaa, niin sitä jatkaa yleensä sen vuoksi että sitä ihmistä rakastaa silti, kaikesta huolimatta..pettäjä taas, rakastaa vain itseään. Joten jos sinulle riittää se, että saat rakastaa odottamatta vastavuoroisuutta, niin jatka, jos haluat taas jotain muuta niin eroa hyvän sään aikana..
Miehelle taisi tulla kirje tältä naiselta kun mies ei enää minun pyynnöstäni vastannut puheluihin ja sähköposteihin. Eiköhän minulla ole jo oikeus olla vihainen.
Onko yhtään selviytymistarinoita?
Menestystarinani on, että kohta ex-mieheni saa tehdä "rakkaansa" kanssa aivan mitä haluaa. Minäkin teen nyt. KiK1:lle tarinani on aivan samanlainen kuin sinun. En varmaan koskaan unohda, miten kaksi ihmistä voivat pitää ihmistä kynnysmattonaan, johon jalat voi pyyhiä. Ja kun oma mies ei arvosta ja kunnioita vaimoaan lainkaan.
Mielestäni ei edes vahingossa JUOVUSPÄITEN SATTUNUT PETTÄMINEN, olisi sattunut niin paljon, kuin tämä vuosikausia jatkunut suhde, josta tiesin, koska tämä nainen halusi nöyryyttää minua paljastamalla salaiset tapailut "vahingossa".
Meidän sängyssä tämä rakas nukkui keskellämme kuvainnoillisesti. En koskaan tule ymmärtämään, miksi tuon naisen mielipiteet ja halut olivat aina miehelleni tärkeämmät kuin minun. He kaksi päättivät, miten minun pitää elää. EI kiitos, olen onnellinen nyt ja kohta vielä enemmän.
Menestystä kaikille samanlaisen asian kokeneelle. Luulin aikoinani olevani ainut, joka tällaisesta on kärsinyt.
Terapiat on käyty yksin ja yhdessä, mikään ei auta. Se on nyt soronnoo ukolleni. Ei auta vaikka kuinka kertoo katuvansa, on rakastava, hellä ja hyvittelee. Odotan vain kesälomaani, jolloin ilmoitan etten ole yli enkä läpikään päässyt.
Suhteen toinen osapuoli on vain sitä mieltä, että tämähän oli ihan pikku juttu. Ehkä hänen moraalilleen, ei minulle. Hän on jopa kehunut minulle kuinka hyvä ystävyyssuhde heillä on ollut. Voihan salasuhteen yrittää kauniiseen lahjapaperiin kääriä, että se itsestä tuntuu jotenkin oikeutetulta. Voi V...., . No, ehkäpä joskus "heikkona" hetkenään molemmat miettivät mitä tuskaa ovat aiheuttaneet. Tähän mennessä vain meidän perheelle.
En enää jaksa elää ihmisen kanssa, joka on viettänyt kaksoiselämää vuosia. Aloitan oman elämän, elämän jossa muut eivät päätä miten sen elän.
Ilmoitukseni yhteydessä saa myös suhteen toisen osapuolen puoliso tietää totuuden. Eikä faktojen esittäminen ole vaikeaa, puhelut äänitetty ja textarit säilytetty.
Mies petti, henkisesti, fyysisesti, netissä, kaikin tavoin miten vain mahdollista. Ei pysty elämään ilman pettämistä, on siis addikti. Jäi kiinni, lupasi lopettaa ja hakea ammattiapua, ei hakenut, jäi uudelleen kiinni.....useitakin kertoja. Aikaa kului, yritin ymmärtää, auttaa, olla joustava, jne.... jne..... koskaan en pystynyt enää häneen luottamaan. Lopulta päätin, että nyt riittää. Erosin. Mies yritti kaikin tavoin pistää hanttiin, ruikutti ja uhkaili ja vaikeutti monia asioita erossa, mutta en antanut periksi, päätin että prkl, nyt se on loppu.
Ja se on ollut elämäni tähänasisista, lasten tekemisen jälkeen, toiseksi paras tekoni. Siis mieletön menestystarina. Vasta eron jälkeen tajusin kuinka sairaan ihmisen kanssa olin elänyt. Nyt elämäni on hyvää ja nautin siitä. Se on menestystä :)